Miksi ihmiset eivät ole valmiita edes keskustelemaan omasta vastuusta omaan hyvinvointiinsa ja esim masennukseen?

Minä teen kaiken oikein ja suositusten mukaan, mutta silti olen masentunut. On totta, että hyvillä elämäntavoilla olen saanut hieman kohennettua oloani, mutta ei se ole riittänyt parantamaan masennusta.

Minua rasittaa nämä keskustelut, kun tiedän eläväni jo valmiiksi "paremmin" kuin keskustelun aloittaja, mutta tiedän myös, että valitettavasti se ei auta riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla liikunta pahentaa masennusta. Kun hetkellinen endorfiini laskee niin olo on kahta kauheampi kuin verrattuna siihen ettei tätä endorfiini piikkiä hetkellisesti tulisi. Pitäisi olla liikkeessä nonstop.

Mulla masennus johtuu ulkoisista tekijöistä joille ei tällä hetkellä pysty tekemään mitään. Pahemmaksi ei mene kun pitäytyy irti juomisesta. Se saa olon huonoksi. Tupakkaa en polta enkä kahvia juo.

Jos saisin lottovoiton niin mieli paranisi. Tällä hetkellä kärsin ympäristön vuoksi. Välillä on aamuja jolloin ei tekisi mieli olla elossa ollenkaan.

Just joo... ai että lottovoitto parantaisi masennuksen 🙄. 

Kyllä, itse raha. Koska masennus johtuu ympäristöstä ja rahalla siihen voi vaikuttaa. Älä sinä tule minulle irvailemaan joka on yrittänyt im ja joka tietää mikä autta

Masentuneiden lempipuuhaa on huutaa kuorossa että joku ei ole oikeasti masentunut jos siitä voi parantua. Ja varsinkin jos itse tietää miten.

Minäkin tiedän jos aloittaisin taas sen elämäntyylin mitä elin niin olisin jälleen kerran pakkohoidossa. Mutta koska tiedän miten tämä vältetään niin pysyn terveenä.

Monethan tästäkin saa kilarit että et ole muka oikeasti sairas. Heille olen sitten näyttänyt ihan paperilla miten asia on. Pitää muistaa että vaikka kahdella ihmisellä on sama sairaus niin silti hoitomuodot voi olla erit vaikka vakavuus sairaudessa olisi sama. Toiselle auttaa joku mikä ei taas auta toisella.

Minulla on ollut masennus monta vuotta ja elämäntavat tosi terveelliset. Liikuntaa viitenä päivänä viikossa ulkona lenkkeillen tai kuntosalilla. Terapiassa käyn ja lääkkeitä syön, 3 eri lääkettä. Miksen ap parane? 

Kyllä itse parannuin masennuksesta kun pääsin eroon väkivaltaisesta suhteesta. Enkö siis ollutkaan oikeasti masentunut vaikka oli itsetuhoisuutta ja kuoleman ajattelua päivittäin? Olin ilmeisesti vaan teeskentelijä koska kun ulkoiset puitteet muuttui niin en sairastanut enää. Mielenkiintoista. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itse parannuin masennuksesta kun pääsin eroon väkivaltaisesta suhteesta. Enkö siis ollutkaan oikeasti masentunut vaikka oli itsetuhoisuutta ja kuoleman ajattelua päivittäin? Olin ilmeisesti vaan teeskentelijä koska kun ulkoiset puitteet muuttui niin en sairastanut enää. Mielenkiintoista. 

Tää nyt oli mitä typerin esimerkki. 

Jos Suomessa tutkittaisiin vitamiini - ja mineraalipuutoksia ja hoidettaisiin sitten sen mukaan, moni vaiva parantuisi. Ihan kaikki saa alkunsa ravinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itse parannuin masennuksesta kun pääsin eroon väkivaltaisesta suhteesta. Enkö siis ollutkaan oikeasti masentunut vaikka oli itsetuhoisuutta ja kuoleman ajattelua päivittäin? Olin ilmeisesti vaan teeskentelijä koska kun ulkoiset puitteet muuttui niin en sairastanut enää. Mielenkiintoista. 

Lääkäritkin on ihmisiä ja voi diagnosoida väärin. Mulle taas väitettiin masennusta ja yritettiin lääkitä, totesin että en ole masentunut etten niitä syö. Oli vaikea elämäntilanne ja kun se selkiytyi niin helpotti. Hain apua uniongelmiin ja yritti saada mulle masennus diagnoosin.

Vierailija kirjoitti:

Et ole varmaan koskaan ollut masentunut, kun et tunnu tietävän millaista on olla vaikeasti masentunut. Pahimmillaan se on sitä, että aamulla herää vaikkei haluaisi, koko päivän päässä pyörii se, että miten ja missä tapan itseni ja viimeinen ajatus illalla on toive, siitä, ettei herää aamulla. Kannatteleppa siinä sitten itseäsi.

Eikä se liikunta ole masennukseen mikään lääke, ei se vaan toimi juuri kellään. Esim. minulla siitä ei ollut mitään hyötyä. Ravinnon osalta kukaan ei ole vielä osannut kertoa, mikä on se ruokavalio, jolla masennus paranee. Aloitan sen heti maanantaina kun vaan kerrotte mikä se on.

Juuri tuo on se ongelma. Ihan sama miten koittaa auttaa, vastaus on länkytystä ja jankutusta. 

Kuvitellaan, ettei kukaan muu ole koskaan ollut masentunut kuin sinä itse. Et ymmärrä edes,että moni masennuksesta parantunut neuvoo omasta kokemuksesta.

Jos et ole kuullut terveellisestä ruokavaliosta, kevyestä liikunnasta,säännöllisistä elintavoista ja ateria rytmistä, ei kukaan voi sinua auttaa  

Se masennus ei ole tullut yhdessä yössä eikä se yhdessä yössä parane. 

Masennuksesta paraneminen vaatii kovaa työtä.  Se ei tapahdu heti, eikä ole helppoa. 

Ruokavalio, riittävä uni ja päivä rytmi, pieni puuhastelu on niitä asioita, jotka tuovat terveelle ihmiselle hyvän mielen. Myös masentuneelle se mielihyvä tulee pikkuhiljaa siinä. 

Mutta sitähän te ette usko, vastustelette vain

Provoilua. Terveet elämäntavat ovat kaikille hyväksi, mutta eivät ne mitään isoja mt-ongelmia ratkaise. Tämä on vähän sama, kun unetonta neuvotaan harrastamaan liikuntaa. Eihän se auta oikeaan unettomuuteen, johon on ihan muut juurisyyt (kuten masennukseenkin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla liikunta pahentaa masennusta. Kun hetkellinen endorfiini laskee niin olo on kahta kauheampi kuin verrattuna siihen ettei tätä endorfiini piikkiä hetkellisesti tulisi. Pitäisi olla liikkeessä nonstop.

Mulla masennus johtuu ulkoisista tekijöistä joille ei tällä hetkellä pysty tekemään mitään. Pahemmaksi ei mene kun pitäytyy irti juomisesta. Se saa olon huonoksi. Tupakkaa en polta enkä kahvia juo.

Jos saisin lottovoiton niin mieli paranisi. Tällä hetkellä kärsin ympäristön vuoksi. Välillä on aamuja jolloin ei tekisi mieli olla elossa ollenkaan.

Just joo... ai että lottovoitto parantaisi masennuksen 🙄. 

Kyllä, itse raha. Koska masennus johtuu ympäristöstä ja rahalla siihen voi vaikuttaa. Älä sinä tule minulle irvailemaan joka on yrittänyt im ja joka tietää mikä autta

Kaikki lähtee itsestäsi. Muuta omaa asennettasi ja ajattelutapaasi, niin voisit parantuakin tuosta masennuksestasi. Nyt vaan haluat kieltää oman vastuusi ja roolisi ja ulkoistaa kaiken. 

Kuulostaa todella pinnalliselta, että lottovoitto muka parantaisi masennuksen.

Vierailija kirjoitti:

Provoilua. Terveet elämäntavat ovat kaikille hyväksi, mutta eivät ne mitään isoja mt-ongelmia ratkaise. Tämä on vähän sama, kun unetonta neuvotaan harrastamaan liikuntaa. Eihän se auta oikeaan unettomuuteen, johon on ihan muut juurisyyt (kuten masennukseenkin).

unetonta eikä myöskään masentunutta auta se, että makaa ameebana sohvalla, pahentaa kumpaakin tilaa. Pitää löytää se tapa elää unettomuudesta ja masennuksesta huolimatta, jos niihin keskittyy liikaa, niin ne saa lisää valtaa. Ja todellakin ymmärrän että täysin väsyneenä ja masentuneena on viimeisenä mielessä ulkoilu ja terveellinen ruoka. Monesti se sisällä oleilu ja vähäiset/olemattomat ihmiskontaktit aiheuttavat/pahentavat mielenterveysongelmia.

Uskon että osa kaipaa empatiaa, ystävällisyyttä, lämpöä ja ymmärrystä. Ei teennäistä sellaista tietenkään, ihan normaalilla tavalla. Ettei muut hermostu, ahdistu. Raha voi tuoda hieman turvaa osalle tai joku fyysinen apu vaikka nokkakärryillä huonekalun vienti pois tms. Tai henkinen tuki ystävältä. Jos joku kantaa yksin suuria taakkoja ja on sairauksia, köyhyyttä, läheisen kuolema tms. tuskin hänen mieli ponnahtaa yhtäkkiä kattoon. Eri näkökulmat (positiiviset) voivat tuoda iloa takaisin, jos joku pyörittelee samaa ajatuskuviota vain.

Jokainen tarvitsee jotain, vaikkei kaikki unelmat toteudukaan. Riippuu myös onko käytössä alkoholi tai voimakas lääke, nekin vaikuttavat mielialoihin. Myös mitä syö ja juo, vitamiinit. Kylmä ei yleensä paranna vaan lämpö, itseäänkin kohtaan. Osa kuormittaa itseään liikaa, uupuu? Pitää muistaa lepo ja rentous. Onko se kaikissa paikoissa mahdollinen. Olemme erilaisia. Etsitään inhimillisyyttä ja armollisuutta kaikkia kohtaan. Keväällä ja syksyllä näkyy kiva luonto ulkona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole varmaan koskaan ollut masentunut, kun et tunnu tietävän millaista on olla vaikeasti masentunut. Pahimmillaan se on sitä, että aamulla herää vaikkei haluaisi, koko päivän päässä pyörii se, että miten ja missä tapan itseni ja viimeinen ajatus illalla on toive, siitä, ettei herää aamulla. Kannatteleppa siinä sitten itseäsi.

Eikä se liikunta ole masennukseen mikään lääke, ei se vaan toimi juuri kellään. Esim. minulla siitä ei ollut mitään hyötyä. Ravinnon osalta kukaan ei ole vielä osannut kertoa, mikä on se ruokavalio, jolla masennus paranee. Aloitan sen heti maanantaina kun vaan kerrotte mikä se on.

Juuri tuo on se ongelma. Ihan sama miten koittaa auttaa, vastaus on länkytystä ja jankutusta. 

Kuvitellaan, ettei kukaan muu ole koskaan ollut masentunut kuin sinä itse. Et ymmärrä edes,että moni masennuksesta parantunut neuvoo omasta kokemuks

"Jos et ole kuullut terveellisestä ruokavaliosta, kevyestä liikunnasta,säännöllisistä elintavoista ja ateria rytmistä, ei kukaan voi sinua auttaa  "

Oh really?! Sun logiikalla kaikki neuvontalinjat ja -ammatit voidaan siis lopettaa, koska jos ihminen ei ole jo valmiiksi kuullut asioista, niin hän on toivoton tapaus, jota kukaan ei voi auttaa. 

Masennuslääkkeisiin liittyvät plasebokontrolloidut kokeet antavat monelle masennuspotilaalle toivoa siinä mielessä, että a) lähes kaikki masennuslääkkeen vasteesta saadaan aikaan myös plasebolla sis. ajan kuluminen esim. Munkholm et al 2019 Considering the methodological limitations in the evidence base of antidepressants for depression: a reanalysis of a network meta-analysis) b) lääkkeen vaikutusmekanismilla ei ole mitään vaikutusta lääkkeen vasteeseen oli kyse sitten SSRI-lääkkeistä, SSRE-lääkkeistä, kilpirauhaslääkkeistä tai vaikkapa bentsoista (Kirch & Sapirteinin meta-analyysi 1998: Listening to Prozac, but Hearing Placebo.) c) jos olet plasebolla ja kuvittelet syöväsi oikeaa masennuslääkettä kuten venlafaksiinia, masennusta mittaavat oireesi laskevat enemmän kuin jos olet venlafaksiinilla ja tiedät syöväsi sitä ( Moncrieff et al. 2023 Treatment guesses in the Treatment for Adolescents with Depression Study: Accuracy, unblinding and influence on outcomes) 

Toisin sanoen voit saada ajan kulumisella ja uskomushoidolla merkittävän laskun masennusoireisiisi, eikä sinun tarvitse nostaa pyllyäsi edes sohvalta, laihduttaa, lopettaa juopottelua tai mennä psykoterapiaan. Pitkällä aikavälillä varmaan kannattaa tehdä sellaisia muutoksia elämässään, jotka vahvistavat elämän merkityksellisyyttä, henkistä tasapainoa ja toimintakykyä, jos vaan pystyy. Mutta jos asennoituu masennukseen ohimenevänä olotilana, vähän kuin arpeen, joka paranee ajan funktiona kehon korjaavien mekanismien johdosta, niin pystyy keskittymään muuhun elämässä kuin sairastamiseen, ja näin tästä oletuksesta tulee itseään toteuttava positiivinen ennustus. Se voi jo itsessään johtaa siihen, että kiinnittää elämässään huomiota muuhun kuin itseensä ja omaan tuskaansa ja pyrkii löytämään uusia kokemuksia, jotka auttavat pääsemään elämässä eteenpäin.

Käsitteleekö tämä ketju siis masennusta, mikä on ihan todettu henkilön itsensä ja muidenkin kannalta? Nimittäin kun puhutaan elämän tavoista, niin hyvin harvasta voi suoraan diagnosoida masennuksen. Tuntuu, että jotkut tahalleen haluavan diagnosoida jonkun toisen masentuneeksi, jos ei elä kun hän tai kaverinsa tai oikeastaan ehkä jos ei elä niin kuin joku toinen haluaa. Tai oikeastaan ehkä myös kostona tai mustamaalaamisena? 

Yleensä masennus käsitetään sellaisena, että ei huolehdi normaalisti hygieniastaan eli jotain todella poikkeavaa, ei sitä,että ei ole aina niin fressi tai ei käy joka päivä tai edes joka toinen päivä suihkussa. Riittää, että ei dynkkaa. Ulkonäöstä ei voi aina tietää onko huolehdittu normaalisti vai ei ellei ole selvä tapaus eli todella epäsiisti.

Tiedän,että eräästä valehdeltiin ja rankasti, että olisi ollut masennusta ja jopa hygieniapuutteita mikä oli täyttä paskaa. Mutta hauskaa nähdä, miten ihmismieli toimii, eli henkilö, jolle oli kerrottu näin kysyi tuolta kerran, että onko hiukset vähän rasvaiset sellaiseen ihmettelevään sävyyn. No eivät olleet, kun tarkemmin katsoi. Huoh. "Tarkkaile sitä et onks se näin tai niin.."

 Ihmiset on niin helposti johdateltavissa. Jos jotain kerrotaan tai valehdellaan jotain, niin jokainen merkki edes sinnepäin nähdään viittauksena juuri siihen. 

Pukeutuu suht koht normaalisti tai ei ainakaan älyvapaasti eli ei reikäisiä loppuunkuluneita vaatteita tai sandaaleja talvella. Jos joku pikkureikä huomaamattomassa kohdassa, ei ole merkki mistään. 

Tekee ainakin välttämättömät kotityöt, niin että koti ei ole kaatopaikka. Kaatopaikalla en tarkoita sitä, että aina kaapitkin olisi tip top, mutta vaatteet ja astiat ei loju päiväkausia ja vessassa ei pas....kaa.  Ostaa ruokaa, tekee ruokaa ja syö sitä. Ei huolestuttavaa jos kerran pari viikossa ostaa noutoruokaa tai joskus käyttää puolivalmisteita tai jopa valmisaterioita. 

Ei ole aivan yksin eli ainakin kontaktia joihinkin, vaikka sitten oma perhe tai joku sukulainen. 

Sen sijaan masennuksen merkkejä ei ole se että: Ei käy töissä, ei harrasta, eikä ole kaveri rientoja aikuisena. Varsinkin jos jo lapsia ja perhettä, eikä täysin yksin, ei tuollaisia voi pitää kovin huolestuttavana.

Sitä kuinka poikkeuksellista se on, en tiedä. 

Masennuksen selvä merkki ei ole myöskään se, että ei syö huipputerveellisesti tai ei harrasta liikuntaa. 

Vaikka totta kai, yleensä aktiivisempi elämä ihmiskontakteineen parempi kun päinvastainen. 

Hemmetti tämä nykyinen elämä tuntuu olevan niin saakelin kuluttavaa ettei oikein millekään muulle jää enää sijaa kuin "ultimaattiseen työkunnossa pysymiseen". Miettikää nyt, normi työssäkäyvällä ihmisellä on peräti kaksi päivää viikossa ns. omaa aikaa. Työelämä taas nykyään on sellaista että hädin tuskin se kaksi päivää riittää palautumiseen. Pitää elää aika hemmetin kurinalaista elämää että sellaista viikosta ja kuukaudesta toiseen. Vedäpä edes yhdet kunnon kännit siinä yhtenä viikonloppuna niin velaksi otit senkin lepäämisajan.



Nykyinen työelämä on oikeasti sairas kaikkien tehostamisvuosien jälkeen. Ihan turha tulla selittämään mistään entisajan kuusipäiväisestä työviikosta, nykyään se viiden päivän viikko on tiivistetty niin saakelin tiiviiksi että huomaa kyllä ihmisistä jo päällepäin että palautumista ei ole tapahtunut enää pitkiin aikoihin. Mutta eipä siinä, jatketaan toistemme syyllistämistä ja läpi harmaan kiven ja hammasta purren ja haudassa ehtii sitten lepäämään jne.

Kyllä se on muiden vastuulla. Mutta ehkä hyvä, että epäyhteisöllisten jäljeläiset kuolee masennukseen niin tulee sukupuutto paskoille ihmisille jotka jättävät tekemänsä tuhon uhrin vastuulle. Ihminen on aina ollut ja tulee olemaan laumaeläin. Kaikki psykopaatit saisi lopettaa,mutta meneehän se näinkin kun geenit ei jatka eteenpäin.

Meinaatko että hormonipuutos/hormoniepätasapainokin korjataan ruokavaliolla ja liikunnalla?

Ajattelin vuosia, että parannan skitsofreniani tahdonvoimalla ja elämäntavoilla ja aina mentiin ojasta allikkoon. On tärkeää panostaa hyvinvointiinsa oikeilla valinnoilla, mutta joihinkin asioihin vaan tarvitsee ulkoisia tekijöitä avuksi.

Ei, se oma hyvinvointi parane, jos ei ole ketään, joka kuuntelisi. Kuuroille korville on turha puhua. Kuten Raamatussakin todetaan: "Jolla on korvat se kuulkoon".