35-vuotias sai eutanasian masennuksen takia

Raideonnettomuus, ajautui vastaantulevien kaistalle, kuoli äkillisesti, henkilövahinko ja niin edelleen. Rakkaalla lähtötavalla on monta kiertoilmausta. Kaikki kuitenkin tarkoittaa yhtä ja samaa kun ihminen leviää tuusan nuuskaksi ja joutuu toisten siivottavaksi ja mahdollisesti todistajien nähtäväksi ja aiheuttaa traumoja kaikille asianomistajille.

Eutanasia olisi ratkaisu. Rauhallinen lähtö.

Vierailija kirjoitti:

Jos masennuspotilaalle annetaan eutanasia, pitäisi lakisääteisesti vaatia, että psykdeeliterapiaa on vähintäänkin  kokeiltu. Itsekin kärsin turhaan yli 5 vuotta ja kokeilin monet lääkkeet ja psykoterapian, mutta lopulta yksi ainut trippi muutti maailmankuvani kokonaan enkä sen koommin ole lääkkeitä enkä lääkäreitä tarvinnut. En kadu muuta kuin etten kokeillut vuosia aiemmin.

Ja trippailet varmaan vieläkin

Vierailija kirjoitti:

Kokeiltiinko ensin ihan kaikki mahdollinen? Psykedeelit? Sienet? 

Saako noita hoidoksi esim suomessa? 

Eutanasian salliminen on toki tärkeä aihe, josta tulee käydä keskustelua, mutta mielestäni tärkeämpi aihe keskustelulle on se, että miksi meillä on jatkuvasti kasvava joukko ihmisiä, jotka ei yksinkertaisesti halua enää olla olemassa yhteiskunnissa, joita jatkuvasti mainostetaan jonkinlaisina hyvinvoinnin edelläkävijöinä? 

Luuletteko että se jää tasolle itse pyytää, sitä on joka maassa ehdotettu hoitomuotona ja painostettu ottamaan.

Vierailija kirjoitti:

Sanokaas mikä ihme siinä on, että ihmiskunnassa vallitsee hyvin vallitsevana elämän suojelu, elämään tsemppaaminen ja kivuissakin nähdään oikeaksi se kivun lievitys ja eutanasia nähdään niin kovin äärimmäisenä puuttumisena asiaan? Olisiko Luojamme painanut meihin sen? En väitä että usko Jumalaan poistaa masennusta ja toivottomuutta, on uskoviakin jotka ovat äärirajoilla ja jotkut ovat päättäneet päivänsä.

Mutta en koskaan sanoisi kenellekään, että rajan takana ei ole mitään. 

 

Elämän suojelu ei kuulu sikiöille? Miksi abortti on sallittu?

Vierailija kirjoitti:

Eutanasian salliminen on toki tärkeä aihe, josta tulee käydä keskustelua, mutta mielestäni tärkeämpi aihe keskustelulle on se, että miksi meillä on jatkuvasti kasvava joukko ihmisiä, jotka ei yksinkertaisesti halua enää olla olemassa yhteiskunnissa, joita jatkuvasti mainostetaan jonkinlaisina hyvinvoinnin edelläkävijöinä? 

Mt ongelmat usein kulkeutuu suvussa ja ihmisten kannattaisi miettiä enemmän sitä kannattaako lapsia tehdä jos itsellä on näitä.

Olen kärsinyt koko elämäni ja äitini vaan naureskelee että hulluja on koko suku ettei ihmekään. Isäni lähti oman käden kautta ja samaa olen miettinyt itsekin. Päässä vikaa niin sanotusti ollut syntymästä lähtien ja niin sisaruksillakin. Meistä kukaan ei ole terve. Ei myöskään naureskeleva äitini.

Tätä lisää!

Mä suhtaudun masennukseen kuin olioon, joka yrittää vallata mieleni. Kutsun sitä alieniksi. Se yrittää vähitellen vallata kaiken valon ajatuksistani ja tuo tilalle vain pimeyttä. Kun ulkoistan alienin itseni ulkopuolelle, voin taistella sitä vastaan. Vaikka välillä tekeekin mieli luovuttaa, niin toisena päivänä haistatan sille pitkät. Raahaudun pihalle vaikka vain viideksi minuutiksi, koitan hymyillä vastaantuljoille, koitan löytää joka päivästä jotain hyvää. Voit itse päättää annatko sille vallan vai et. Kokeile. Et häviä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Luuletteko että se jää tasolle itse pyytää, sitä on joka maassa ehdotettu hoitomuotona ja painostettu ottamaan.

Menet lääkäriin ja ehdotetaan että tässä olis vaihtoehto.

 

Vierailija kirjoitti:

Jos masennuspotilaalle annetaan eutanasia, pitäisi lakisääteisesti vaatia, että psykdeeliterapiaa on vähintäänkin  kokeiltu. Itsekin kärsin turhaan yli 5 vuotta ja kokeilin monet lääkkeet ja psykoterapian, mutta lopulta yksi ainut trippi muutti maailmankuvani kokonaan enkä sen koommin ole lääkkeitä enkä lääkäreitä tarvinnut. En kadu muuta kuin etten kokeillut vuosia aiemmin.

Sepä se siinä, kun vaikka olosuhteet tekee mahdollisimman suotuisaksi, ei voi hallita päätyykö potilas huonolle tripille.

Vierailija kirjoitti:

Hollannissa eutanasia on itsemurha koska kuoleva ottaa itse lääkkeensä. Hyvä niin ettei tarvitse ketään syytellä.

Ja kuka antaa lääkkeet. Jossakin maassa puhuttaisiin avunantona murhaan. Mutta maassa maan tavalla ja missä joku on rikos ei se muualla ole. Ei minusta ikinä olisi tuohon työhön. En tiedä olisiko sitten jos näkee että henkilö kärsii todella. Mutta liekö lääkkeen antaja edes koskaan tuota päivää ennen nähnytkään kyseistä ihmistä, ei kai siinä tunteilla.

Tuolla ei ole nasseja ainakaan päättäjinä niinkuin suolessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sepä se siinä, kun vaikka olosuhteet tekee mahdollisimman suotuisaksi, ei voi hallita päätyykö potilas huonolle tripille.

Mitä väliä? Jos olet muutenkin jo päätymässä itsemurhaan, ei pitäisi olla mitään menetettävää?

Vierailija kirjoitti:

Jos masennuspotilaalle annetaan eutanasia, pitäisi lakisääteisesti vaatia, että psykdeeliterapiaa on vähintäänkin  kokeiltu. Itsekin kärsin turhaan yli 5 vuotta ja kokeilin monet lääkkeet ja psykoterapian, mutta lopulta yksi ainut trippi muutti maailmankuvani kokonaan enkä sen koommin ole lääkkeitä enkä lääkäreitä tarvinnut. En kadu muuta kuin etten kokeillut vuosia aiemmin.

Mua kiinnostaa, millainen trippi se oli? Miten maailmankuvasi muuttui?

Moraaliahan tällä tuhotaan. Erittäin menestynyt ihminen tapetaan. Eihän tämä käy kenenkään järkeen.

Vierailija kirjoitti:

Moraaliahan tällä tuhotaan. Erittäin menestynyt ihminen tapetaan. Eihän tämä käy kenenkään järkeen.

Eutanasia ei ole tappamista

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu sinulle millään tavalla.

Totta kai se kuuluu. Siinä vaiheessa kun masentuneita nuoriakin ihmisiä ympäriltä alkaa lähtemään tällaisen helpon itsarin avulla. Sen sijaan, et annettais kunnon terapiaa ja lääkkeetn.

Kuuluu siinäkin vaiheessa, kun koitat vakuutella sairaille mutta elämänhaluisille vanhemmillesi, että ei teidän tarvitse tehdä eutanasiaa vaikka kuormitatte yhteiskuntaa, kuten tehdään Hollannissa.

Nämä on isoja, lopulta kaikkia koskevia eettisiä päätöksiä. Kuinka arvokas elämä on? Saako jo 12v päättää elämänsä laillisesti, kuten myös Hollannissa on käynyt? Missä menee raja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sepä se siinä, kun vaikka olosuhteet tekee mahdollisimman suotuisaksi, ei voi hallita päätyykö potilas huonolle tripille.

Mitä väliä? Jos olet muutenkin jo päätymässä itsemurhaan, ei pitäisi olla mitään menetettävää?

Lääketeollisuus ja terveydenhuolto ei toimi tällä asenteella 

Joku totesi edellisessä keskusteluissa että niin kauniskin. Niinpä. Kukaan ei ole turvassa tältä sairaudelta. Minäkin olen kuulemma kaunis kuin mikä, entä sitten? Mitä ihmeen väliä sillä on kun mieli on synkkä ja musta. Kauneudesta ei edes hyödy mitenkään ja millään ei loppupeleissä ole väliä jos ei ole elämänhalua.

Olisin mieluummin ruma ja elämäniloinen ihminen