Lue keskustelun säännöt.
Näkökentässä ei puutteita, mutten ymmärrä näkemääni?
23.02.2024 |
En oikein osannut muotoilla soveltuvaa otsikkoa. Ongelma on siis seuraavanlainen:
En löydä näkökentästäni puutteita. Joskus migreenistä kärsiessä näköoireet ovat alkaneet niin, että näkökentässä on jossain kohtaa puutos, jonka huomaan katsomalla esim. omia käsiäni tmv. Tästä ei kuitenkaan ole kyse. Eikä migreeneitäkään ole ollut yli kymmeneen vuoteen.
Ongelma on, että esim. katsoessani tv:tä, jos ruudulla on kaksi henkilö ja kohdistan katseeni vasempaan, niin en ymmärrä mitä ruudun toinen henkilö tekee. Kuva liikkuu muutenkin liian nopeasti, en ymmärrä tapahtumia. Ongelma on siis jatkuva, mutta helppo selittää tällä esimerkillä.
Ennen käydessäni elokuvissa ehdin lukemaan tekstit suomeksi, ruotsiksi ja silti näkemään mitä elokuvassa tapahtui. Nyt en ehdi lukemaan tekstiä edes suomeksi. Enkä silloin näe lainkaan mitä ruudulla muutoin tapahtuu. Muutenkin valkokangas on niin laaja, ettei katsominen ollut lainkaan mukavaa. Lukunopeuteni on hidastunut todella paljon ja lukeminen on muutenkin haastavaa. Välillä näen sanan loppuosan ennen alkuosaa, ja joudun katsomaan sanaa uudestaan.
Myös esim. jos käyn kaupassa jossa en ole ennen käynyt, on tuotteiden löytäminen haastavaa sillä joudun katsomaan hedelmähyllyssä erikseen niin moneen kohtaan, ennen kuin olen varma, että olen nähnyt kaikki eri hedelmät, ja joko löytänyt/en löytänyt etsimääni. Joskus kauan sitten pystyin nopealla vilkaisulla huomiomaan onko hyllyssä jotain banaanin kaltaista, vaiko ei...
Aiemmin ajateltiin tämän johtuvan hajataitosta tai huonosta näöstä. Näköni oli -1 ja -0,5 sekä lievä hajataitto. Nämä korjattiin leikkauksessa, sillä piilarit aiheuttivat todella paljon oireita ja lasien pitämiseen en millään tottunut. Kummatkaan eivät myöskään korjanneet ongelmaa. Eikä korjannut leikkauskaan.
Nyt siis näen kyllä perus näkötestin mukaan normaalisti. Silmälääkärin mukaan toinen pupilli suurempi kuin toinen. Ei silmänpainetta.
Ajoittain näkö on sumea ja katseen kohdistaminen on haastavaa. Kasvomuistini on huonontunut todella paljon ja menee todella turhauttavan kauan esim. oppia uudessa harrastusporukassa tunnistamaan ihmiset toisistaan, joten en esim. tiedä ketä olen jo tervehtinyt, ketä en.
Aivotkin on kuvattu, siellä ei näkynyt mitään. Ongelma on jatkunut jo noin 10 vuotta.
Mikä voisi olla syynä?
Menen mielelläni yksityislääkärille, mutta minkä alan? Mitä testejä pitäisi tehdä? Mitä mahdollisia diagnooseja tutkia?
Kommentit (370)
Vierailija kirjoitti:
Taisit ottaa sitten rokotteen? Nehän on NIIN turvallisia.
Mikähän rokote 10 vuotta sitten annettiin? Sikainfluenssarokotteistakin on jo 15 vuotta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähköhoitoa näköhäiriöihin, korkeaan sykkeeseen ja astmaan! Vau.
Tuo astmakin oli kyseenalainen, koska näkyi vain allergiakaudella. Silti ap kokee tarvitsevansa jatkuvaa astmalääkitystä useita kertoja päivässä. Keuhkot on kuvattukin, mutta mitään ei näy.
Tilanteen tekee omituiseksi se, että oireita on paljon ja niitä on hyvin monenlaisia, mutta millekään ei löydetä evidenssiä tai elimellistä syytä.
En ymmärrä, miksi täällä hyökätään näin rajusti sitä kaikkein todennäköisintä selitystä vastaan. Turhaa mielenterveysongelmien stigmatisointia ja vähättelyä.
Itse ihmettelen eikö keuhkoja ole tähystetty tai sydäntä ultrattu?
Näistä lähdettiin omalla kohdalla jatkamaan, kun keuhkokuvissa eikä astmatesteissä näkynyt mitään. Työterveydessä vastaavat hengi
Ei ole keuhkoille tehty muuta kuin pef-seuranta, röntgen ja spirometria. Sydämen EKG katsottu, ei muuta.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Toki pää pitää kuvata. Ei voi todeta, että jos syy on aivovamma, ei sille voi tehdä mitään. Syy voi olla muukin, ja pää on kuvattava, ja MS-taudin epäilyssä otettava myös selkäydinnestenäyte.
Jos se olisikin aivovamma, se tulisi tutkimuksin diagnostisoiduksi, ja olisit oikeutettu aivovammakuntoutukseen, eläkkeeseen yms.
Toivottavasti lääkäri suostuu selvittelemään näitä. Jonkinlaista kuntoutusta toivoisin. Kuulemma myös ADHD-diagnoosin avulla olisi mahdollisuus neurologiseen kuntoutukseen.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Sähköhoitoa näköhäiriöihin, korkeaan sykkeeseen ja astmaan! Vau.
Ei taitaisi rintakivut tai hengästymisoireetkaan sähköllä sähköhoidolla hävitä. No, toisenlaisella sähköhoidolla voisi kyllä saada sen mahdollisen eteisvärinän käännetyksi.
Seuraavat ajatukset tulevat puhtaasti omasta tiedosta ja elämänkokemuksesta, eikä niillä välttämättä ole mitään yhteyttä ap:n ongelmiin. En siis yritä väittää pystyväni muutaman vauvapalstan kommentin perusteella pystyväni tekemään erehtymättömiä diagnooseja, kuten jotkut kanssakirjoittajat.
- Ap on 30-vuotias ja ollut masentunut 20 vuotta. Hoitovaste on ollut heikko.
-10-vuotiaan lapsen vakava masennus ei ole normaalia. Kun hoito ei ole onnistunut, onko alkuperäinen syy masennukseen tunnistettu ja hoidettu oikeaa asiaa?
-Varhaislapsuuden vakavat traumakokemukset (ns. adverse childhood experiences, ACE) altistavat lapsen jatkuvalle toksiselle stressille, joka vaikuttaa koko elimistön ja hermoston toimintaan. Korkeat ACE-pisteet lisäävät merkittävästi riskiä erilaisiin autoimmuunisairauksiin (myös MS), allergioihin ,astmaan, syöpiin, aivoinfarkteihin jne. Samoin kuin mielenterveyden ongelmiin.
-Mielenterveysongelmat EIVÄT SULJE POIS fyysisiä sairauksia, vaan lisäävät riskiä sairastua niihin.
-palan tunne kurkussa ja astmaoireet viittaavat voimakkaasti yleistyneeseen ahdistushäiriöön ja stressin aiheuttamaan ylihengittämiseen, joka kuivattaa limakalvoja ja altistaa allergisoitumiselle.
-JOS kävisikin ilmi, että ap:lla on hoitamattomia varhaisia traumoja, se selittäisi sekä fyysiset että psyykkiset oireet. Molemmat tarvitsisivat silti hoitoa, koska ne ovat todellisia riippumatta siitä, onko syy traumaperäinen. Tärkeintä on varmistaa, että annettu hoito kohdistetaan oikeaan syyhyn.
-Muutama on täällä nostanut esiin adhd:n. Itseäni hieman häiritsee se, että puhutaan pelkästään adhd:sta eikä siitä, että se on äärimmäisen helppo sekoittaa traumaoireisiin. Nykytutkimuksen valossa ei itse asiassa ole selvyyttä siitä, syntyykö adhd trauman seurauksena vai altistaako adhd traumatisoitumiselle. Joka tapauksessa yhteys on voimakas ja tunnistettu.
Jos asia kiinnostaa enemmän, voi asiaan tutustua alkuun esim. täältä https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/3ff87bb9-d6b6-468c-9798-26e2e… tai laajemmin lukemalla Nadine Burke-Harrisin Syvälle ulottuvat juuret. Muutenkin googlaamalla löytyy paljon tietoa.
Ja tähän ajatteluun siis johti nimenomaan ap:n varhaiset mt-ongelmat ja oireiden moninaisuus.
Toivottavasti apu löytyy, oli syy oireisiin mikä tahansa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus + hypokondria.
Minulla on puolet noista "oireista", ja olen täysin terve.
Nämä oireet menevät tasolle, etten tunnistanut omaa veljeäni, joten en usko nyt kuvittelevani kaikkea sentään. Samoin puhevaikeuksista on kyllä ollut huolissaan useampikin joka on ollut vieressä kun olen väsyneenä unohtanut sellaisia sanoja kuin uimahalli, lippu ja avain ja samalla puhunut muutenkin sekavasti.
-ap
Aivan tervekin ihminen voi väsyneenä tai stressaantuneena hakea sanoja, aivan tavallisiakin. Se on ihan klassinen stressin ja masennuksen oire. Samoin kaikki tuo kognition hidastuminen ja havainnointikyvyn ja keskitymiskyvyn puute kuuluvat vakavan masennuksen oireistoon, joka sinulla on siis diagnosoitu. En tarkoita pahalla, mutta kaikki muut, ties miltä lähihoitajapohjalta Dr. Housea täällä leikk
Stressi ja masennus kyllä vaikuttavat kognitioon, mutta ap:n oireet kyllä kuulostavat siltä, että olisi syytä tutkia myös neurologinen puoli.
Vierailija kirjoitti:
MIKSI MS-tautia ei ole poissuljettu? Siihen sopisi
Oma veikkaus on, että olen ollut oireiden alkaessa niin nuori. Mutta täytyy ottaa tämä esille ja itsekin nyt googlettaa asiasta enemmän, kun tuo näönmenetyksen kuvaus kuulostaa juurikin siltä mitä tapahtui...
Ja soitan myös isälleni ja kysyn tarkemmin mummon MS-taudin etenemisestä.
Alle 16-vuotiaalla MS-tautiin sairastuminen on harvinaista (mutta toki mahdollistga), mutta kyllä sitä hyvinkin tyypillisesti jo 20-vuotiailla todetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus + hypokondria.
Minulla on puolet noista "oireista", ja olen täysin terve.
Nämä oireet menevät tasolle, etten tunnistanut omaa veljeäni, joten en usko nyt kuvittelevani kaikkea sentään. Samoin puhevaikeuksista on kyllä ollut huolissaan useampikin joka on ollut vieressä kun olen väsyneenä unohtanut sellaisia sanoja kuin uimahalli, lippu ja avain ja samalla puhunut muutenkin sekavasti.
-ap
Siis et tunnista kasvoista? Tunnistatko äänestä? On olemassa sellainen tila kuin prosopagnosia.
En tunnistanut kasvoista. Mutta vain sen yhden kerran. Äänestä ja kehonkielestä tunnistan ihmiset hyvin. Kasvojen tunnistusoire tuntuu vähän helpottaneen, mutta voi olla että se johtuu enemmän elämänpiirin pienentymisestä, kuin oireen oikeasta helpottamisesta.
Tuo prosopagnosia kuulostaa kyllä osuvan kohdilleen nopealla lukaisulla. Tunnistan ihmiset paremmin kun näen heidät oikeassa paikassa, tekemässä mitä oletan heidän tekevän. Mutta sitten taas esim. uudessa harrastusporukassa en erottanut ihmisiä toisistaan. En myöskään meinannut millään oppia erottamaan kahta veljestä toisistaan, vaikka toinen on kalju ja toisella oli vielä hyvin tukkaa... Tästä on tosin jo vuosia aikaa.
Näköoireet kuitenkin liittyvät muihinkin tilanteisiin, kuin kasvojen tunnistamiseen, en ehtinyt vielä katsomaan tarkemmin, voiko sellainen liittyä tuohon prosopagnosiaan. Selvittelen.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIKSI MS-tautia ei ole poissuljettu? Siihen sopisi
Oma veikkaus on, että olen ollut oireiden alkaessa niin nuori. Mutta täytyy ottaa tämä esille ja itsekin nyt googlettaa asiasta enemmän, kun tuo näönmenetyksen kuvaus kuulostaa juurikin siltä mitä tapahtui...
Ja soitan myös isälleni ja kysyn tarkemmin mummon MS-taudin etenemisestä.
Alle 16-vuotiaalla MS-tautiin sairastuminen on harvinaista (mutta toki mahdollistga), mutta kyllä sitä hyvinkin tyypillisesti jo 20-vuotiailla todetaan.
Ap on ollut käsittääkseni ainakin kahdesti pään magneetissa, eikä MS-taudista ole nähtävästi ollut mitään viitteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko siis missään vaiheessa käynyt neurologilla? Missä pään magneettikuva otettiin, yleensä kai semmoiset otetaan neurologialla?
Kerrotko vielä tarkemmin noista hengitysoireista? Millaisia ne ovat, miten usein ja millaisissa tilanteissa niitä tulee, ja kauanko niitä on ollut?
Onko keuhkokuvaa otettu?
Sinun pitää ottaa avaavaa lääkettä, koska meinaat nukahtaa. Kuulostaa erikoiselta, kerrotko tarkemmin?
Miten oireet ylipäätään ovat kehittyneet, vaikka nuo näköoireet? Alkoivatko ne yhtäkkiä vai ovatko vähitellen pahentuneet? Ja onko niissä aaltoilua, ovatko ne välillä pahempia ja sitten taas helpompia?
Entä milloin ja miten (ja miksi) masennus alkoi?
Onko ollut iho-oireita? Entä minkä kokoisia mustelmat ovat olleet?
Sairasteletko paljon (flunssia ym. infektioita)?
En itse usko tuohon diabetekseen, kyllä se olisi jo näkynyt verikokeissa eikä se selittäisi ainakaan näköoireita eikä hengästymistä. Enkä myöskään hiivatulehdukseen. Hengitysteissä on hiivatulehduksia vain vakavasti immuunipuutteisilla ja ne ovat vakavia infektioita jollaiseen olisit jo kuollut. Suun hiivatulehdukset ovat yleisempiä, mutta sen huomaisit kyllä. Se, että hiivalääke auttoi hetkellisesti, saattoi olla lumevaikutusta tai sattumaakin.
Tulee mieleen tuosta sokeudesta, että olisiko se voinut olla metanolimyrkytyksen aiheuttamaa? Mutta tämä on pelkkää spekulointia, en tiedä metanolimyrkytyksistä paljoakaan. Mitä muita oireita sinulla oli tuolloin Aasiassa?
T. Virkaintoinen lääketieteen opiskelija, joka tuskin tulee tajuamaan mikä sinulla on mutta ihan mielenkiintoista miettiä. En nyt ehdi vastailla enempää mutta ehkä palailen myöhemmin tänään.
Minulla ei tule tuntumaa, että ap:n oireet olisivat pelkästään toiminnallisia, mutta mistäpä minä sitä tietäisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIKSI MS-tautia ei ole poissuljettu? Siihen sopisi
Oma veikkaus on, että olen ollut oireiden alkaessa niin nuori. Mutta täytyy ottaa tämä esille ja itsekin nyt googlettaa asiasta enemmän, kun tuo näönmenetyksen kuvaus kuulostaa juurikin siltä mitä tapahtui...
Ja soitan myös isälleni ja kysyn tarkemmin mummon MS-taudin etenemisestä.
Alle 16-vuotiaalla MS-tautiin sairastuminen on harvinaista (mutta toki mahdollistga), mutta kyllä sitä hyvinkin tyypillisesti jo 20-vuotiailla todetaan.
Ainoa ms-tautia sairastava, jonka henk.koht. tunnen, sai diagnoosinsa alle 17-vuotiaana, mutta eikös siitä puhuttu kolmekymppisten tautina ennen? Oireethan yleensä alkaa jo pitkän aikaa ennen dg tekemistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tunnistan ihmiset paremmin kun näen heidät oikeassa paikassa, tekemässä mitä oletan heidän tekevän. Mutta sitten taas esim. uudessa harrastusporukassa en erottanut ihmisiä toisistaan. En myöskään meinannut millään oppia erottamaan kahta veljestä toisistaan, vaikka toinen on kalju ja toisella oli vielä hyvin tukkaa... "
Tämäkin on aivan normaalia. Ihmisten kasvomuisti vaihtelee hyvinkin paljon yksilöllisesti. Tuntuu, että sinulla on kova medikalisoinnin tarve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sähköhoitoa näköhäiriöihin, korkeaan sykkeeseen ja astmaan! Vau.
Tuo astmakin oli kyseenalainen, koska näkyi vain allergiakaudella. Silti ap kokee tarvitsevansa jatkuvaa astmalääkitystä useita kertoja päivässä. Keuhkot on kuvattukin, mutta mitään ei näy.
Tilanteen tekee omituiseksi se, että oireita on paljon ja niitä on hyvin monenlaisia, mutta millekään ei löydetä evidenssiä tai elimellistä syytä.
En ymmärrä, miksi täällä hyökätään näin rajusti sitä kaikkein todennäköisintä selitystä vastaan. Turhaa mielenterveysongelmien stigmatisointia ja vähättelyä.
Toisaalta on toki näin, että mielenterveysongelmat voivat aiheuttaa jos vaikka minkälaisia fyysisiä oireita. Toisaalta on myös niin, että sellaisia ihmisiä joilla loppujen lopuksi todetaan jokin superharvinainen sairaus, on hyvin usein sitä ennen epäilty mielenterveystapauksiksi. Onhan se yleisempi selitys siihen, että kummallisia oireita on mutta ensimmäisissä testeissä ei löydy niille syytä. Ei käy terveydenhuollon väkeä kateeksi, kun näitä joutuvat setvimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seuraavat ajatukset tulevat puhtaasti omasta tiedosta ja elämänkokemuksesta, eikä niillä välttämättä ole mitään yhteyttä ap:n ongelmiin. En siis yritä väittää pystyväni muutaman vauvapalstan kommentin perusteella pystyväni tekemään erehtymättömiä diagnooseja, kuten jotkut kanssakirjoittajat.
- Ap on 30-vuotias ja ollut masentunut 20 vuotta. Hoitovaste on ollut heikko.
-10-vuotiaan lapsen vakava masennus ei ole normaalia. Kun hoito ei ole onnistunut, onko alkuperäinen syy masennukseen tunnistettu ja hoidettu oikeaa asiaa?
-Varhaislapsuuden vakavat traumakokemukset (ns. adverse childhood experiences, ACE) altistavat lapsen jatkuvalle toksiselle stressille, joka vaikuttaa koko elimistön ja hermoston toimintaan. Korkeat ACE-pisteet lisäävät merkittävästi riskiä erilaisiin autoimmuunisairauksiin (myös MS), allergioihin ,astmaan, syöpiin, aivoinfarkteihin jne. Samoin kuin mielenterveyden ongelmiin.
-Mielenterveysongel
Kiitos tästä. Tässä oli paljon omaa ajattelua avaavaa.
En missään tapauksessa kiellä, etten olisi masentunut. Olen siitä aivan varma. Traumaoireilua on myös, mutta ei tietääkseni lapsuudesta asti. Mutta olen aivan varma, että minulla on myös fyysisiä oireita, joihin kaipaan apua...
Ehkä ongelmana olisi löytää lääkäri, jolla olisi mahdollisuus aidosti käyttää aikaa siihen, että oireisto käytäisiin läpi kokonaisuudessaan. Mutta aika loppuu aina kesken, lääkärit vaihtuvat välissä, jne. Psykiatri on kuitenkin ainoa erikoislääkäri jota olen päässyt tapaamaan.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Kotona voit testata Amslerin kartasta, voisiko sinulla olla esim. silmien kostea rappeuma. Jos ruudukossa näkeväsi viivat vinkurehtavat eli eivät ole suoria, lähtisiin siitä etsimään mahdollista diagnoosia.
Voi aiheuttaa myös näkökentän puutoksia jne.
Eli googlaa Amsler, parempi olis, jos sen kartta olisi paperilla.
Yritin tyrkyttää jo tätä, mutta ei sillä sitäkään ollut (tietenkään). Pitkittää vaan ketjua omaksi ilokseen.
Mutta vois vielä katsoo, mitä suuhunsa pistää, sokerijutut ei tee hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ongelmana olisi löytää lääkäri, jolla olisi mahdollisuus aidosti käyttää aikaa siihen, että oireisto käytäisiin läpi kokonaisuudessaan. Mutta aika loppuu aina kesken, lääkärit vaihtuvat välissä, jne. Psykiatri on kuitenkin ainoa erikoislääkäri jota olen päässyt tapaamaan.
Näitä asioita tunnistetaan tosi huonosti terveydenhuollossa, ja sen vuoksi apua on vaikea saada kaikkineen :/ Vanhempi lääkärikunta ei ole niihin opiskeluaikanaan tutustunut, ja nuoremmilla taas ei ole potilastyön tuomaa kokemusta. Ylipäänsä traumaosaaminen on edelleen lapsenkengissään, mikä on surullista.
Itsellänikin aikanaan palan tunnetta tutkittiin ultraamalla imusolmukkeet, mutta kukaan ei hoksannut kysyä mitään esim. perhetaustoista tai edes silloista elämäntilannetta. Minulla oireista sai kiinni ihan psykoterapeutti, kun ihmissuhdeongelmien vuoksi ajattelin "käydä muutaman kerran". Noh, siitä tuli sitten vuosien terapia. Mutta enää en ole masentunut, että ehkä se kannatti. Alttius tietyntyyppiseen oireiluun on toki säilynyt stressaavissa tilanteissa, mutta kyllä näköjään keski-ikäinen nainenkin pystyy vielä oppimaan uusia asioita.
Kovasti voimia asioiden selvittelyyn. Uskon vahvasti, että sinun asenteellasi ja sinnikkyydelläsi apu kyllä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
"Tunnistan ihmiset paremmin kun näen heidät oikeassa paikassa, tekemässä mitä oletan heidän tekevän. Mutta sitten taas esim. uudessa harrastusporukassa en erottanut ihmisiä toisistaan. En myöskään meinannut millään oppia erottamaan kahta veljestä toisistaan, vaikka toinen on kalju ja toisella oli vielä hyvin tukkaa... "
Tämäkin on aivan normaalia. Ihmisten kasvomuisti vaihtelee hyvinkin paljon yksilöllisesti. Tuntuu, että sinulla on kova medikalisoinnin tarve.
Luin tuosta prosopagnosiasta tarkemmin. Wikipediassa mainitaan seuraavaa:
"Prosopagnosia voi aiheutua myös oikean aivopuoliskon ohimolohkon vauriosta esimerkiksi aivoinfarktin tai -verenvuodon seurauksena."
Tämä sopisi ajoituksellisesti, sillä tämä oire alkoi niiden Thaimaassa otettujen aivokuvien jälkeen, joissa jotain havaittiin. Ennen tuota en kärsinyt minkäänlaisesta kasvosokeudesta, päinvastoin. Itseasiassa pystyn edelleen palauttamaan mieleen hyvin tarkasti miltä läheiseni ovat näyttäneet silloin kun olen ollut lapsi, mutta en pysty kunnolla palauttamaan mieleeni miltä esim. vanhempani (joita näen säännöllisesti) näyttävät nykyään.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis missään vaiheessa käynyt neurologilla? Missä pään magneettikuva otettiin, yleensä kai semmoiset otetaan neurologialla?
Kerrotko vielä tarkemmin noista hengitysoireista? Millaisia ne ovat, miten usein ja millaisissa tilanteissa niitä tulee, ja kauanko niitä on ollut?
Onko keuhkokuvaa otettu?
Sinun pitää ottaa avaavaa lääkettä, koska meinaat nukahtaa. Kuulostaa erikoiselta, kerrotko tarkemmin?
Miten oireet ylipäätään ovat kehittyneet, vaikka nuo näköoireet? Alkoivatko ne yhtäkkiä vai ovatko vähitellen pahentuneet? Ja onko niissä aaltoilua, ovatko ne välillä pahempia ja sitten taas helpompia?
Entä milloin ja miten (ja miksi) masennus alkoi?
Onko ollut iho-oireita? Entä minkä kokoisia mustelmat ovat olleet?
Sairasteletko paljon (flunssia ym. infektioita)?
En itse usko tuohon diabetekseen, kyllä se olisi jo näkynyt verikokeissa eikä se selittäisi ainakaan näköoi
Kiitos tästä kommentista. Tässä tuli niin monta asiaa, että vastaan tähän vähän myöhemmin, jotta jaksan kirjoittaa kattavan vastauksen.
-ap
Ap oletko siis saanut psykoterapiaa?
Olisikohan tämä juuri se sama tauti johon se joku BB-julkkis kuoli, jota hoidettiin Aurorassa? Muistan hämärästi lukeneeni sitä ja miettineeni voisiko olla omallakin kohdalla tätä... Alan tutkimaan!
-ap