Lue keskustelun säännöt.
Näkökentässä ei puutteita, mutten ymmärrä näkemääni?
23.02.2024 |
En oikein osannut muotoilla soveltuvaa otsikkoa. Ongelma on siis seuraavanlainen:
En löydä näkökentästäni puutteita. Joskus migreenistä kärsiessä näköoireet ovat alkaneet niin, että näkökentässä on jossain kohtaa puutos, jonka huomaan katsomalla esim. omia käsiäni tmv. Tästä ei kuitenkaan ole kyse. Eikä migreeneitäkään ole ollut yli kymmeneen vuoteen.
Ongelma on, että esim. katsoessani tv:tä, jos ruudulla on kaksi henkilö ja kohdistan katseeni vasempaan, niin en ymmärrä mitä ruudun toinen henkilö tekee. Kuva liikkuu muutenkin liian nopeasti, en ymmärrä tapahtumia. Ongelma on siis jatkuva, mutta helppo selittää tällä esimerkillä.
Ennen käydessäni elokuvissa ehdin lukemaan tekstit suomeksi, ruotsiksi ja silti näkemään mitä elokuvassa tapahtui. Nyt en ehdi lukemaan tekstiä edes suomeksi. Enkä silloin näe lainkaan mitä ruudulla muutoin tapahtuu. Muutenkin valkokangas on niin laaja, ettei katsominen ollut lainkaan mukavaa. Lukunopeuteni on hidastunut todella paljon ja lukeminen on muutenkin haastavaa. Välillä näen sanan loppuosan ennen alkuosaa, ja joudun katsomaan sanaa uudestaan.
Myös esim. jos käyn kaupassa jossa en ole ennen käynyt, on tuotteiden löytäminen haastavaa sillä joudun katsomaan hedelmähyllyssä erikseen niin moneen kohtaan, ennen kuin olen varma, että olen nähnyt kaikki eri hedelmät, ja joko löytänyt/en löytänyt etsimääni. Joskus kauan sitten pystyin nopealla vilkaisulla huomiomaan onko hyllyssä jotain banaanin kaltaista, vaiko ei...
Aiemmin ajateltiin tämän johtuvan hajataitosta tai huonosta näöstä. Näköni oli -1 ja -0,5 sekä lievä hajataitto. Nämä korjattiin leikkauksessa, sillä piilarit aiheuttivat todella paljon oireita ja lasien pitämiseen en millään tottunut. Kummatkaan eivät myöskään korjanneet ongelmaa. Eikä korjannut leikkauskaan.
Nyt siis näen kyllä perus näkötestin mukaan normaalisti. Silmälääkärin mukaan toinen pupilli suurempi kuin toinen. Ei silmänpainetta.
Ajoittain näkö on sumea ja katseen kohdistaminen on haastavaa. Kasvomuistini on huonontunut todella paljon ja menee todella turhauttavan kauan esim. oppia uudessa harrastusporukassa tunnistamaan ihmiset toisistaan, joten en esim. tiedä ketä olen jo tervehtinyt, ketä en.
Aivotkin on kuvattu, siellä ei näkynyt mitään. Ongelma on jatkunut jo noin 10 vuotta.
Mikä voisi olla syynä?
Menen mielelläni yksityislääkärille, mutta minkä alan? Mitä testejä pitäisi tehdä? Mitä mahdollisia diagnooseja tutkia?
Kommentit (370)
361/370
|
27.02.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Virkaintoinen lääketieteen opiskelija (nro 191) vielä tässä.
Mutta haluan muistuttaa ap:ta siitä, että lääkärin / terveydenhuollon tehtävä on tutkia ja hoitaa myös "vaikeat" potilaat.
Lääkärin täytyy tutkia sinua (tai lähettää muualle tutkittavaksi) kunnes syy selviää ...
Näinhän se on. Mutta kun menet työelämään, ja huomaat että aikaa ei kertakaikkiaan ole tutkia jokaista moninnaisia omituisia oireita sairastavaa potilasta niin perusteellisesti, kuin tahtoisi. Olet jo myöhässä aikataulusta pyytäessäsi hänet sisään ja seuraavakin potilas jo odottaa oven takana.
Jos kaikki vaikeasti tulkittavat moninaiset oireet tutkittaisiin perin pohjin, se veisi hirvittävästi sekä sinun, että HVA:n resursseja. Jos teet auttamishaluisena lähetteen potilaasta erikoissairaanhoitoon, se saattaa tulla bumerangina takaisin, koska siellä päässä ollaan sitä mieltä, että ei tämmöistä lähdetä tutkimaan. Mitäs sitten teet? Kehotat potilaan menemään yksityiselle? Onko hänellä varaa siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kandeilla riittää vielä intoa, toisinaan liikaakin. Yksi kandi oli seuraamassa mun työskentelyä, olin pitämässä kiirevastaanottoa ja siihen tuli vanhempansa kanssa joku alakouluikäinen lapsi, oli noussut äkillisesti ärhäkkä ihottuma. Kiirevastaanottohan on sitä varten, että siellä hoidetaan akuutit oireet, jotka eivät voi odottaa seuraavaan päivään.
No, tutkin lapsen ja määräsin hoidon. Kandi rupesi vastaanoton jälkeen puhumaan, että tuolla lapsella on varmasti joku kasvuun liittyvä erikoinen oireyhtymä. Selvitti ummet ja lammet siitä harvinaisesta asiasta, ja että tuo lapsi pitäisi pikaisesti lähettää lastenlääkärille. Ja tutkia ties mitä.
Lapsen kasvua oli seurattu toki kouluterveydenhuollossa, oli hiljattain ollut kokeneen koululääkärin vastaanotollakin. Ihan normaaleiksi oli kasvukäyrät tulkittu.
Kolera? Irronnut varpaankynsi? Karvatuppitulehdus?
Eikö kukaan ole vielä noita ilmoittanut diagnoosiksi?????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Jos ap sekoittaa sydänperäiset oireet keuhkoihin ja taustalla on sepelvaltimotauti, niin se ei näy myöskään ultrassa vaan pitäisi tehdä rasitustesti.
Polkupyörärasitustesti on itse asiassa aika huono tunnistamaan sepelvaltimotautiset. Kuuntelin joskus kardiologin luentoa, ja jos en aivan väärin muista, niin rasituskoe paljastaa vain 10 % niistä potilaista, joilla on sepelvaltimotauti. Pitäisi tehdä sepelvaltimoiden kuvantaminen tai varjoainekuvaus.
Tosin kaikkia rintakipupotilaiden sepelvaltimoita ei voi kuvata. Siihen eivät riitä sairaanhoidon resurssit. Pitää tehdä riskiarvio, siitä kuinka todennäköinen sepelvaltimotauti on. AP on nuori nainen ja kertomansa mukaan normaalipainon alarajalla. Hänen verikokeissaan ei ole vikaa. Sepelvaltimotauti olisi siis äärimmäisen epätodennäköinen.Rintakipu voi johtua monesta eri syystä (närästys, refluksi, kylkivälilihasten jumi, ylihengittäminen, ahdistuneisuushäiriö jne), eikä kaikkia vaan voi kuvantaa.
Astmalääkkeiden haittavaikutukset täsmäävät pitkälti APeen oireisiin, myös hiivalääkkeet voivat aiheuttaa APeen kokemia oireita. Astmalääkkeen annostus on todella suuri, etenkin kun hänellä ei ole varsinaista astmaa edes todettu, nuo PEFmittaukset ja spirometria ovat oikeasti luotettavia astman diagnosointi välineitä, ei niitä muuten käytettäisi. Mitään lääkkeitä ei saisi koskaan käyttää varmuuden tai huvin vuoksi. Kaikilla lääkkeillä on haittavaikutuksia ja pitäisi punnita, onko hyöty suurempi kuin lääkkeen mahdolliset haittavaikutukset.
Kun esim. aivoja magneettikuvataan niin monilta voi sattumalöydöksenä löytyä esimerkiksi pieniä kystia, joilla ei kuitenkaan ole mitään vaikutus henkilöön elämään. Itselläni aivokuvissa, jotka otettiin käsien puutumisen vuoksi, löytyi sattumalöydöksenä pieni arachnoideakysta aivokuorelta, se ei kuitenkaan vaikuta mihinkään. Puutumisen syynä oli oikea käden kyynärvarren rakenteesta johtuva hermopinne. Ehkä APlla tämä jokin löydös aivojen MRI:ssä on ollut tuollainen kysta, mutta koska se ei selitä hetkellistä sokeutumista, ei siihen puututtu. Näköhermotulehdus voi myös muista syistä kuin alkaneesta MS-taudista. MS-tauti olisi myös 10 vuoden aikana edennyt, mikäli sellainen olisi ollut ja hyvin todennäköisesti MS-taudille tyypillisiä muutoksia olisi näkynyt uusissa MRI-kuvissa neljä vuotta sitten.
AP on kuitenkin hyvin huolissaan itsestään ja silloin olisi hyvä mennä lääkärille, jotta oireille saadaan selitys. Lääkäri voisi esimerkiksi ottaa kantaa tuon astmalääkkeen käyttöön sekä tutkia, miksi hiivatulehduksia on hyvin usein ja tarvittaessa aloittaa hiivanestolääkitys.
Veikkaan myös taustasyyksi tuota hiivaa. Sillä on hyvin kokonaisvaltaisia vaikutuksia jotka tunnistetaan yllättävän huonosti. Tuo hengitysoireiden helpottaminen hiivalääkkeellä ja samalla peffit normaalit vaikuttaa kyllä vahvasti siltä, että ongelma saattaisi olla hiiva siellä nielussa. Selittäisi myös kaiketi tuota avaavan jatkuvaa tarvetta vaikka peffeissä ei ongelmaa. Jos sitä hiivaa on myös ollut alapäässä, niin todennäköisimmin sitä on silloin myös vatsassa ja suolistossa. Näillä selittyykin jo ihan tosi iso osa noista oireista.
Ihan tässä pohdin noita silmäoireitakin, että jos siellä suussa-nielussa on hiivaa, niin olisikohan sieltä päässyt sitä kautta vähän siirtymään silmäänkin? Ettei kuitenkaan verenkierron kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokos ap on käynyt neurologilla?
Vierailija kirjoitti:
Neurologille suoraan. MS. TODELLA OUTOA, JOS ET OLE KÄYNYT NEROLOGILLA JA OIREET OLLEET 10 v.
Jokin kertomuksissasi ei täsmää.
Se miksi "ei täsmää" on Ap:n ohjautuminen psykalle, koska suomalainen systeemi ei sen jälkeen enää kykene tunnistamaan mitään somaattisia sairauksia, varsinkaan sellaisia joissa on moninaisia oireita ja vaativat perustutkimuksia enemmän selvittelyä. Surullista, mutta totta. Toivottavasti uusi lääkäri kirjoittaa lähetteen eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kotona voit testata Amslerin kartasta, voisiko sinulla olla esim. silmien kostea rappeuma. Jos ruudukossa näkeväsi viivat vinkurehtavat eli eivät ole suoria, lähtisiin siitä etsimään mahdollista diagnoosia.
Voi aiheuttaa myös näkökentän puutoksia jne.
Eli googlaa Amsler, parempi olis, jos sen kartta olisi paperilla.
Sen oli silmälääkäri havainnut. Itselläni on ja olet pari pistostakin saanut, elän aivan normaalia elämää...
En ole lukenut koko ketjua, mutta CVI (Cerebral Visual Impairment) tuli tässä äkkiseltään mieleen. En tosin tiedä, missä sitä diagnosoidaan. Epäilen itsellänikin CVI:tä, mutta minulla on ollut aina ongelmia pienestä saakka. En pysty katsomaan TV:tä, lukemaan sarjakuvia tms, koska en ymmärrä näkemääni. En myöskään tunnista kasvoja enkä esineitä, jonka olen nähnyt vähintään 20-30 kertaa. Lentokentällä laitan aina nimilaput matkalaukkuuni, koska en tunnistaisi muuten omaani. Koulussa saatoin ottaa vahingossa luokkakavereiden ulkovaatteita, koska luulin niitä omakseni. Kuvaamataidon opettajilla meni luonnolliseti hermot kanssani, koska en oikeasti osannut piirtää edes yhtään.
Tapasin juuri mieheni sukulaisen koiran ja leikinkin koiran kanssa pitkään, mutta samana päivänä olin jo heti unohtanut minkä näköinen koira oli. En muistanut oliko se iso vai pieni, minkä värinen, oliko lyhyt- vai pitkäkarvainen jne. Minulla on hyvä faktamuisti mutta olematon näkömuisti. Siksi olen valinnut ammatin, jossa minun ei tarvitse tulkita näkemääni.
Yleensä CVI on synnynnäinen diagnoosi, mutta se voi ymmärtääkseni joskus myös puhjeta aikuisuudessa. Sen kanssa on vaikea elää, koska muiden on kovin vaikea ymmärtää, miten joku voi olla normaaliälyinen ja kuitenkin osata lukea, mutta samalla ei vaikka huomaa mitään, jos joku perheenjäsen on vaikka ostanut uuden sängyn makuuhuoneeseen tai uuden maton olohuoneen lattialle.
Huomioi, että CVI:ssä on erilaisia oireita! Jos et tunnista itseäsi tästä kuvauksesta, sinulla voi silti olla CVI. Minulla ei ole lukunopeuden kanssa vaikeuksia, vaikka se ymmärtääkseni on tavallinen oire CVI:ssä.