Lue keskustelun säännöt.
Lapsi on kateellinen pikkusisarukselle siitä että tällä on molemmat vanhemmat
22.02.2024 |
Lapsi on alakouluikäinen, pikkusisarus on alle kouluikäinen. Itse olen tämän pikkusisaruksen äiti, vanhemman lapsen äiti kuoli lapsen ollessa pieni. Meillä on aina ollut tämän lapsen kanssa hyvät välit, ja periaatteessa on edelleen. Olen ollut lapselle toinen perheen aikuinen, en kuitenkaan äiti.
Tämän talven aikana isompi lapsi on alkanut ilkeillä pienemmälle. Lapsi saattaa sanoa pienemmälle jotain ikävää liittyen siihen että tällä on äiti, esimerkiksi kun tämä viettää aikaa äidin kanssa, kun lapsi piirsi kuvan missä on äiti ja kun yhtenä päivänä oli puhe siitä milloin on äitienpäiväm. Muuten ilkeily on nimittelyä vauvaksi, mammanpojaksi ja väitteitä että nuorempi lapsi ei pärjää ilman äitiä.
On yritetty ottaa puheeksi, sekä minä että lasten isä, vanhemman lapsen kanssa, mutta tämä sulkeutuu eikä halua puhua asiasta. Selkeästihän tämä liittyy hänen omaan äitiinsä. Lisään vielä että on lapsilla keskenään ihan hyviäkin hetkiä ja ilkeily ja ikävät kommentit on satunnaista. Meneekö tällainen yleensä ohi itsestään?
Kommentit (433)
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa ap:lle, että ihan biologiset sisaruksetkin nimittelevät ja ilkeilevät, ei siihen tarvita mitään isoa traumaa taakse. Vaikuttaa siltä, että olet aika lailla herkkänä oman lapsesi kanssa ja näet hänet viattomana uhrina, vaikka kyseessä on pelkät sanat ja vieläpä täydestä faktasta. Pienempi ei pärjää ilman sinua, isomman on pakko pärjätä ilman äitiä. Mieti, millainen kipu omalle lapsellesi kuolemasi tänään olisi ja ymmärrät ehkä paremmin sitä isompaa.
No minusta tuollainen kiusaaminen tai ilkeily ei ole ok, vaikka uhrina onkin nyt se oma pikkusisarus. Mitä jos lapsi alkaa seuraavaksi käyttäytyä noin muita lapsia kohtaan, kavereitaan? Vai olisiko se ihan ok että lapsi haukkuisi koulussa vauvoiksi ja äidinpojiksi kaikki luokkakaverit joilla on äiti?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa ap:lle, että ihan biologiset sisaruksetkin nimittelevät ja ilkeilevät, ei siihen tarvita mitään isoa traumaa taakse. Vaikuttaa siltä, että olet aika lailla herkkänä oman lapsesi kanssa ja näet hänet viattomana uhrina, vaikka kyseessä on pelkät sanat ja vieläpä täydestä faktasta. Pienempi ei pärjää ilman sinua, isomman on pakko pärjätä ilman äitiä. Mieti, millainen kipu omalle lapsellesi kuolemasi tänään olisi ja ymmärrät ehkä paremmin sitä isompaa.
Ei voi verrata. Vanhempi lapsihan ei itse muista äitiään.
Ja sinä tiedät sen mistä?
Tosin vastaus kertoi jo kaiken: se pikkusisarus on tärkeämpi, osaavampi, fiksumpi ja rakkaampi. Siksi kaikki isomman sisarukset sanoma tai tekemä on ilkeyttä ja pahuutta.
Ap on sen kertonut täällä.
Te perheenä voisitte nyt puhua asian yhdessä niin, että kaikki kutsuu sinua aloittaja samalla nimellä.
Tuo on epistä, että yksi puhuu sinusta etunimellä, ja muut meidän äidistä.
Minä olen puhunut aina anopistakin nimellä äiti, enkä ole puhunut hänestä keskustellessa etunimellä ihan koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa ap:lle, että ihan biologiset sisaruksetkin nimittelevät ja ilkeilevät, ei siihen tarvita mitään isoa traumaa taakse. Vaikuttaa siltä, että olet aika lailla herkkänä oman lapsesi kanssa ja näet hänet viattomana uhrina, vaikka kyseessä on pelkät sanat ja vieläpä täydestä faktasta. Pienempi ei pärjää ilman sinua, isomman on pakko pärjätä ilman äitiä. Mieti, millainen kipu omalle lapsellesi kuolemasi tänään olisi ja ymmärrät ehkä paremmin sitä isompaa.
No minusta tuollainen kiusaaminen tai ilkeily ei ole ok, vaikka uhrina onkin nyt se oma pikkusisarus. Mitä jos lapsi alkaa seuraavaksi käyttäytyä noin muita lapsia kohtaan, kavereitaan? Vai olisiko se ihan ok että lapsi haukkuisi koulussa vauvoiksi ja äidinpojiksi kaikki luokkakaverit joilla on äiti?
Ap
Sanoinko, että se on OK? Ei ole, mutta sitä tapahtuu koko ajan. Jos koskaan vaivautuisit kuuntelemaan muita kuin sitä omaa biologista lastasi, niin huomaisit, että maailma on täynnä puhetta, joka rikkoo lapsostasi. Sellaisella noin 10v ikäisellä on taipumus sanoa kaikenlaista vitsinä ja vakavissaan ja helposti loukkaantuva saa ripeästi nipottajan ja kantelijan maineen. Elämään kuuluu tietty määrä sanojen sietämistä, ei sille mitään voi, että kaikki eivät aina kehu. Aikuinen voi sanoa, että toista ei nimitellä jne., mutta mitä sanot, kun isompi toteaa, että pienemmällä on äiti elossa, ryhdytkö väittämään, että noin ei saa sanoa, se loukkaa?
Mammanpojaksi ja tissivauvaksi kutsutaan niitäkin, jotka tekevät läksyt ja saavat kokeista hyviä numeroita, ei siihen edes tarvita vainajaäitiä. Fiksu ohittaa moiset puheet kohauttamalla olkapäitään, tyhmä valitsee väärän taistelun.
Minusta tässä on eri tilanne kuin erossa, jossa ei tarvitse korvata lapsen omaa äitiä. Äitinsä menettänyt lapsi haluaisi varmasti kokea, että olet hänellekin äiti kuten pikkusisarukselle. Adoptio voisi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh, mitä luin tuosta 9v taiteesta niin aika yleistä ilmeisesti että lapsi alkaa muuttaa ja haastaa maailmankuvaansa ja käsitystä itsestään. Siinä samalla sitten voi oireilla.
Mitä tuohon äitinä olemiseen tulee, niin kysehän ei ole vain siitä että vaan menee ja on äiti. Lapsella on olemassa se äiti, biologinen äitinsä, minkä hän tuntee omalla tavallaan, vaikkei tämä enää täällä olekaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Te perheenä voisitte nyt puhua asian yhdessä niin, että kaikki kutsuu sinua aloittaja samalla nimellä.
Tuo on epistä, että yksi puhuu sinusta etunimellä, ja muut meidän äidistä.
Minä olen puhunut aina anopistakin nimellä äiti, enkä ole puhunut hänestä keskustellessa etunimellä ihan koskaan.
Mun mielestä ap:n perheessä on kyllä hienosti yritetty pitää yhteyttä äidin puolen sukuun ja ylipäätään pidetty puheissa ja valokuvissa mukana äitiä. Moni ei siihen pysty vaan vanhemman uudesta puolisosta tulee se äiti tai isä ja lakaistaan oikeat juuret maton alle. Tuskin ap sanoisi lapselle "en ole äitisi", jos lapsi kutsuisi häntä äidiksi? Mutta, jos on päivänselvää, että lapsella on toinen äiti, hän nyt vain on kuollut, miksi ap:ta kutsuttaisi äidiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi et ole ottanut äidin roolia vaan epämääräisen "perheen toisen vanhemman" roolin? Johan jo se kertoo että kohtelet lapsia eri tavalla.
Asiaa on vähän vaikea selittää. Mikä se raja äitinä olemiseen ja toisena aikuisena olemiseen sitten on?
Tavallaan olenkin se äiti perheessä. Teen arjessa asioita mitä perheen äiti/vanhempi yleensäkin. Mutta lapsista vain toinen kutsuu minua nimellä äiti. Lisäksi en hoida toisen lapsen virallisia asioita, koska en ole huoltaja.
Ap
Tuo toimii hyvin uusperheessä, jos lapsella on olemassa myös oikea biologinen äiti, jota hän nimittää äidiksi ja tapaa säännöllisesti. Mutta ei se toimi jos lapsi on menettänyt äitinsä pienenä, hän kaipaa äitiä. Jonkun pitää olla hänelle äiti. Miksi sinä et ole?
Vierailija kirjoitti:
Olisiko vain uhmaikää ja huomannut, että tuo asia triggeröi muita? Sattuuko olemaan 9-vuotias? Siinä kohtaa yleensä on hankalampi itsenäistymisvaihe. Vauvaksi, itkupilliksi ja pärjäämättömäksi pienempien nimittely oli silloin tuttua täälläkin.
Varmasti se on myös hänelle vaikea asia, että ei ole äitiä. Isän vastuuta tässä peräänkuuluttaisin ja lapselle olisi hyvä tarjota nyt erityisen paljon kahdenkeskistä aikaa. Perheneuvolaankin voi olla yhteydessä vinkkejä pyytäen. Mutta sisarukset nyt yleensä ovat aina kateellisia toisilleen mitä ihmeellisimmistä asioista (meillä tällä hetkellä pinnalla on se, että toisella lapsella on kaksi kirjainta lyhyempi nimi kuin toisella ja lyhytnimisempi kadehtii pitkänimistä).
Se, että lapsi on menettänyt äitinsä kuolemalle saamatta koskaan tutustua tähän, ei ole kovinkaan ihmeellinen kateuden aihe, se ei ole normaalia uhmaikää, eikä mitenkään verrattavissa siihen, että joku toinen lapsi kadehtii sisarustaan nimen pituudesta.
Pientä empatiaa, aikuiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi siis huutaa ääneen, että kukaan ei rakasta minua ja ap miettii, miten rangaista moista ipanaa, joka ei ymmärrä, että on jo valmiiksi liikaa perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa ap:lle, että ihan biologiset sisaruksetkin nimittelevät ja ilkeilevät, ei siihen tarvita mitään isoa traumaa taakse. Vaikuttaa siltä, että olet aika lailla herkkänä oman lapsesi kanssa ja näet hänet viattomana uhrina, vaikka kyseessä on pelkät sanat ja vieläpä täydestä faktasta. Pienempi ei pärjää ilman sinua, isomman on pakko pärjätä ilman äitiä. Mieti, millainen kipu omalle lapsellesi kuolemasi tänään olisi ja ymmärrät ehkä paremmin sitä isompaa.
No minusta tuollainen kiusaaminen tai ilkeily ei ole ok, vaikka uhrina onkin nyt se oma pikkusisarus. Mitä jos lapsi alkaa seuraavaksi käyttäytyä noin muita lapsia kohtaan, kavereitaan? Vai olisiko se ihan ok että lapsi haukkuisi koulussa vauvoiksi ja äidinpojiksi kaikki luokkakaverit joilla on äiti?
Ap
Sanoinko, että se on OK
Eli mitä ehdotat? Ei puututa lapsen käytökseen, vaan annetaan olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nopeeta toimintaa mieheltä jos vanhempi lapsi on 2lk ja nuorempikin lapsi kouluikäinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi et ole ottanut äidin roolia vaan epämääräisen "perheen toisen vanhemman" roolin? Johan jo se kertoo että kohtelet lapsia eri tavalla.
Asiaa on vähän vaikea selittää. Mikä se raja äitinä olemiseen ja toisena aikuisena olemiseen sitten on?
Tavallaan olenkin se äiti perheessä. Teen arjessa asioita mitä perheen äiti/vanhempi yleensäkin. Mutta lapsista vain toinen kutsuu minua nimellä äiti. Lisäksi en hoida toisen lapsen virallisia asioita, koska en ole huoltaja.
Ap
Tuo toimii hyvin uusperheessä, jos lapsella on olemassa myös oikea biologinen äiti, jota hän nimittää äidiksi ja tapaa säännöllisesti. Mutta ei se toimi jos lapsi on menettänyt äitinsä pienenä, hän kaipaa äitiä. Jonkun pitää olla hänelle äiti. Miksi sinä et ole?
Ap ei ole tämän lapsen oikea äiti. Kaikilla ei vain ole omaa äitiä elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
nopeeta toimintaa mieheltä jos vanhempi lapsi on 2lk ja nuorempikin lapsi kouluikäinen
Nuorempi on alle kouluikäinen.
Oletteko harkinneet adoptiota? Eikö se tuossa tilanteessa olisi järkevää?
Saisit silloin myös ns. vanhemman oikeudet ja voisit hoitaa lapsen asioita täysivaltaisen vanhemman lailla. Silloin varmaan epätasa-arvoisuus vähenisi.
Kyllä lapsi näkee ja ymmärtää jos perheessä ei lapsia kohdella tasavertaisesti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa ap:lle, että ihan biologiset sisaruksetkin nimittelevät ja ilkeilevät, ei siihen tarvita mitään isoa traumaa taakse. Vaikuttaa siltä, että olet aika lailla herkkänä oman lapsesi kanssa ja näet hänet viattomana uhrina, vaikka kyseessä on pelkät sanat ja vieläpä täydestä faktasta. Pienempi ei pärjää ilman sinua, isomman on pakko pärjätä ilman äitiä. Mieti, millainen kipu omalle lapsellesi kuolemasi tänään olisi ja ymmärrät ehkä paremmin sitä isompaa.
No minusta tuollainen kiusaaminen tai ilkeily ei ole ok, vaikka uhrina onkin nyt se oma pikkusisarus. Mitä jos lapsi alkaa seuraavaksi käyttäytyä noin muita lapsia kohtaan, kavereitaan? Vai olisiko se ihan ok että lapsi haukkuisi koulussa vauvoiksi ja äidinpojiksi kaikki luokkakaverit joilla on äiti?
Hankitaan lapselle perhe, jossa hän saa olla oma itsensä, jossa hänellä on oikeus surra ja oikeus sanoa paha olo ääneen ilman, että isän uusi perhe tekee kaikkensa pahan olon lisäämiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi et ole ottanut äidin roolia vaan epämääräisen "perheen toisen vanhemman" roolin? Johan jo se kertoo että kohtelet lapsia eri tavalla.
Asiaa on vähän vaikea selittää. Mikä se raja äitinä olemiseen ja toisena aikuisena olemiseen sitten on?
Tavallaan olenkin se äiti perheessä. Teen arjessa asioita mitä perheen äiti/vanhempi yleensäkin. Mutta lapsista vain toinen kutsuu minua nimellä äiti. Lisäksi en hoida toisen lapsen virallisia asioita, koska en ole huoltaja.
Ap
Tuo toimii hyvin uusperheessä, jos lapsella on olemassa myös oikea biologinen äiti, jota hän nimittää äidiksi ja tapaa säännöllisesti. Mutta ei se toimi jos lapsi on menettänyt äitinsä pienenä, hän kaipaa äitiä. Jonkun pitää olla hänelle äiti. Miksi sinä et ole?
Kuten jo aiemmin kerroin, olen perheessä äiti hyvin monella tavalla. Teen asioita mitä äidit/vanhemmat tekee. Mikä tekisi minusta "enemmän äidin"?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on menettänyt äitinsä. Se on elämänmittainen trauma, jonka käsittely on nyt ilmeisesti alkanut lapsentasoisten keinojen kautta. Hän tarvitsee nyt ammattilaisen tukea trauman läpikäyntiin. Kouluterveydenhuollon kautta psykiatriselle sairaanhoitajalle tai kuraattorille aika, sieltä tarpeen mukaan eteenpäin.
Miksiköhän minulla ei ole elämönmittaista traumaattinen vanhemman menettämisestä lapsena?
Koska olet erilainen ihminen?
Ei kaikki tietenkään kanna vanhemman menettämisestä traumaa. Tilanteet ovat erilaisia ja joskus menetys on osattu käsitellä ja purkaa heti tuoreeltaan oikealla tavalla. Silti asia on jollain tasolla läsnä lopun elämää, ja nousee esiin aina uudelleen elämän edetessä. Esim. ei ole isää/äitiä jonka kanssa jakaa kun valmistun, kun menen naimisiin, kun saan lapsen jne.
Voi myös olla, ettei itse tunnista traumaansa. Silti trauma voi näkyä monenlaisina "tunnelukkoina" tai ajatusvääristyminä, esim. hylkäämisen pelkäämisenä, katastrofiajatuksina, liiallisena itsekorostamisena, kovuutena tai riippuvuutena toisesta ihmisestä. Nämä ei välttämättä omassa mielessään liity vanhemman menettämiseen, vaikka juuret onkin siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaisi keskustella jos adoptoisit vanhemman lapsen ja olisit hänellekin äiti ja huoltaja?
Olisi selvästi jo pitänyt tehdä.
Tuo oire seuraa lasta nyt hautaan saakka.
Malliesimerkki siitä, kun yritetään olla mahdollisimman oikeaoppisia...
Ns älykkäiden ihmisten hölmöilyä harvemmin huomioidaan ennenkuin on liian myöhäistä.
Jos AP olisi ryhtynyt kaikin tavoin äidiksi,sitten häntä syytettäisiin siitä,että on varastanut lapselta oikeuden biologiseen äitiin ja tämän muisteluun.
Ilmeisesti on haluttu kunnioittaa lapsen menestynyttä äitiä,mikä on minusta hyvä asia.Olisipa tehty niin tai näin,jossain vaiheessa lapsi sitä kipuilisi.
Ja sinä tiedät sen mistä?
Tosin vastaus kertoi jo kaiken: se pikkusisarus on tärkeämpi, osaavampi, fiksumpi ja rakkaampi. Siksi kaikki isomman sisarukset sanoma tai tekemä on ilkeyttä ja pahuutta.