Lue keskustelun säännöt.
Lapsi on kateellinen pikkusisarukselle siitä että tällä on molemmat vanhemmat
22.02.2024 |
Lapsi on alakouluikäinen, pikkusisarus on alle kouluikäinen. Itse olen tämän pikkusisaruksen äiti, vanhemman lapsen äiti kuoli lapsen ollessa pieni. Meillä on aina ollut tämän lapsen kanssa hyvät välit, ja periaatteessa on edelleen. Olen ollut lapselle toinen perheen aikuinen, en kuitenkaan äiti.
Tämän talven aikana isompi lapsi on alkanut ilkeillä pienemmälle. Lapsi saattaa sanoa pienemmälle jotain ikävää liittyen siihen että tällä on äiti, esimerkiksi kun tämä viettää aikaa äidin kanssa, kun lapsi piirsi kuvan missä on äiti ja kun yhtenä päivänä oli puhe siitä milloin on äitienpäiväm. Muuten ilkeily on nimittelyä vauvaksi, mammanpojaksi ja väitteitä että nuorempi lapsi ei pärjää ilman äitiä.
On yritetty ottaa puheeksi, sekä minä että lasten isä, vanhemman lapsen kanssa, mutta tämä sulkeutuu eikä halua puhua asiasta. Selkeästihän tämä liittyy hänen omaan äitiinsä. Lisään vielä että on lapsilla keskenään ihan hyviäkin hetkiä ja ilkeily ja ikävät kommentit on satunnaista. Meneekö tällainen yleensä ohi itsestään?
Kommentit (433)
Vierailija kirjoitti:
No huh, mitä luin tuosta 9v taiteesta niin aika yleistä ilmeisesti että lapsi alkaa muuttaa ja haastaa maailmankuvaansa ja käsitystä itsestään. Siinä samalla sitten voi oireilla.
Mitä tuohon äitinä olemiseen tulee, niin kysehän ei ole vain siitä että vaan menee ja on äiti. Lapsella on olemassa se äiti, biologinen äitinsä, minkä hän tuntee omalla tavallaan, vaikkei tämä enää täällä olekaan.
Ap
Ei. Kyse on nimenomaan siitä, että lapsella EI ole äitiä. Hänellä on pelkkä muisto biologisesta äidistä. Ja sinä et halua olla hänelle äiti. Se on minusta väärin lasta kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä nimellä vanhempi lapsi kutsuu sinua?
Etunimellä, vaikka joskus onkin esitellyt minut esimerkiksi kavereille äitinä.
Ap
Helpottaisiko lasta, kun sanoisit hänelle, että hän on yhtä tärkeä kuin muutkin perheessänne? Kai hän saa kutsua sinua äidiksi? Minäkin olen varamama, ja on hienoa, jos minua kutsutaan äidiksi. Jopa hoitolapseni sanoi minua äidiksi aikoinaan. Se tarkoittaa sitä, että perheen naispuolista kutsutaan äidiksi, huolimatta siitä, onko biologinen tai ei.
Jopa anoppi on äiti, vaikka se ei olekaan minun äitini.
Olen eri,mutta mua toi kuvottaisi ja loukkasi,jos kutsuttaisiin noin.
Siskoni kuoli lastensa ollessa pieniä ja he puhuvat siskosta äitinä vaikka eivät musita häntä. Heidän kanssaan on katsottu kuvia ja kerrottu äidistä. He itse puhuessaan äidistä kertovat, että heillä on äiti, mutta äiti ei ole enää täällä.
Lapsi kaipaa äitiä elämäänsä. Sehän tuossa oireilussa on taustalla. Ja vertaa varmasti itseään pikkusisarukseen joka on näemmä saanut elämässä ja teidän perheessä aika erilaiset kortit.
Kun biol. äiti on kuollut & täysin poissa, miksi ap et voisi olla lapselle täysivaltainen äiti? Eri juttu tosiaan jos biol. äiti eläisi ja jotenkin osallistuisi lapsen elämään.
Kauhea tilanne lapselle, kun on eriarvoisessa asemassa sisaruksen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä kuuntele trolleja, ap. Parisuhde jo aiemmin lisääntyneen miehen kanssa ei todellakaan velvoita sinua mihinkään tekoäidin rooliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa ap:lle, että ihan biologiset sisaruksetkin nimittelevät ja ilkeilevät, ei siihen tarvita mitään isoa traumaa taakse. Vaikuttaa siltä, että olet aika lailla herkkänä oman lapsesi kanssa ja näet hänet viattomana uhrina, vaikka kyseessä on pelkät sanat ja vieläpä täydestä faktasta. Pienempi ei pärjää ilman sinua, isomman on pakko pärjätä ilman äitiä. Mieti, millainen kipu omalle lapsellesi kuolemasi tänään olisi ja ymmärrät ehkä paremmin sitä isompaa.
No minusta tuollainen kiusaaminen tai ilkeily ei ole ok, vaikka uhrina onkin nyt se oma pikkusisarus. Mitä jos lapsi alkaa seuraavaksi käyttäytyä noin muita lapsia kohtaan, kavereitaan? Vai olisiko se ihan ok että lapsi haukkuisi koulussa vauvoiksi ja äidinpojiksi kaikki luokkakaverit joilla on äiti?
Ap
Selvästi tässä nyt on asetelma, että ilkeä äitipuoli kieltäytyy ymmärtämästä lapsipuolensa käsittelemättömiä suruntunteita ja puolustaa sokeasti omaa lastaan eikä edes ymmärrä toimivansa väärin. Korostat omalla käytökselläsi hän äidittömyttään. jos nyt et ymmärrä tuota vanhempaa lasta, niin siitä seuraa hänelle syviä ongelmia, koska hän ei ole voinut lapsena luottaa läheisiin aikuisiin, kun on tarvinnut tukea, ja kokee myöhemminkin että häntä ei ymmärretä eikä hyväksytä. Voi sen takia alkaa oireilla todella rajustikin. Hakekaa ulkopuolista apua. Välittömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo huoltajuus- ja adoptioasiat kerroin jo aiemmin perusteluineen. Enkä minä edes niistä yksin voisi päättää, vaan lapsen isä on siinä avainasemassa. Mutta se ei ollutkaan tämän keskustelun aihe.
Ap
Onneksi meillä on toimittu siskon lasten kanssa toisin eli heidät suorastaan hukutetaan lahjoihin ja rakkauteen biologisen äidin suvun suunnasta ja isänsä uuden perheen lapset jätetään huomiotta. Näin siskon lapset saavat kokea jotain siitä, mitä äitipuoli ei kykene antamaan. Paitsi tietty kalvavan kateuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen kanssa voisi jutella, että hänellä on tavallaan kaksi äitiä. Se oma äiti joka poissa mutta mielessä ja sitten perheen Maija-äiti. Lapsella on isä ja sisarus, joka ehkä jossain vaiheessa on vähemmän ärsyttävä mutta sisarus kuitenkin.
Lapsen kanssa voisi tietysti vaikka iltahetkellä tms jutella, mitä hän ajattelee ja toivoo. Mennyttä ei saa takaisin mutta voi kaivata ja muistella. Jotain yhteistä voisi rakentaa.
Ja jos jotakuta perheenjäsentä huomautetaan ettei toisille puhuta rumasti, ei se tarkoita sitä ettei rakasteta. Mutta lapsi koettaa hahmottaa itseään ja paikkaansa maailmassa, suvussa ja perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa ap:lle, että ihan biologiset sisaruksetkin nimittelevät ja ilkeilevät, ei siihen tarvita mitään isoa traumaa taakse. Vaikuttaa siltä, että olet aika lailla herkkänä oman lapsesi kanssa ja näet hänet viattomana uhrina, vaikka kyseessä on pelkät sanat ja vieläpä täydestä faktasta. Pienempi ei pärjää ilman sinua, isomman on pakko pärjätä ilman äitiä. Mieti, millainen kipu omalle lapsellesi kuolemasi tänään olisi ja ymmärrät ehkä paremmin sitä isompaa.
No minusta tuollainen kiusaaminen tai ilkeily ei ole ok, vaikka uhrina onkin nyt se oma pikkusisarus. Mitä jos lapsi alkaa seuraavaksi käyttäytyä noin muita lapsia kohtaan, kavereitaan? Vai olisiko se ihan ok että lapsi haukkuisi koulussa vauvoiksi ja äidinpojiksi kaikki luokkakaverit joilla on äiti?
Ap
Selvästi tässä nyt on
Korostan käytökselläni mitä, ja miten?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä jo ihan pienestä pitäen tiesin sen ettei isäpuoleni ole minulle sukua, vaikka hän minua ja biologista lastaan ihan tasan samalla tavalla kohteli. Ei se pienenä haitannut, mutta jossain tietyssä isässä se alkoi kuitenkin omassa käytöksessäni näkymään ja kapinoin isäpuoltani vastaan niin pahasti, ettei pikkusiskoni halunnut kutsua isäänsä isäksi, vaan etunimellä kuten minäkin. Näin jälkikäteen kaduttaa ja edelleen olen isäpuoleni kanssa tekemisissä, vaikka äitini on jo hänestä ajat sitten eronnut. Aina isäpuoleni puhui meistä molemmista lapsinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä nimellä vanhempi lapsi kutsuu sinua?
Etunimellä, vaikka joskus onkin esitellyt minut esimerkiksi kavereille äitinä.
Ap
Helpottaisiko lasta, kun sanoisit hänelle, että hän on yhtä tärkeä kuin muutkin perheessänne? Kai hän saa kutsua sinua äidiksi? Minäkin olen varamama, ja on hienoa, jos minua kutsutaan äidiksi. Jopa hoitolapseni sanoi minua äidiksi aikoinaan. Se tarkoittaa sitä, että perheen naispuolista kutsutaan äidiksi, huolimatta siitä, onko biologinen tai ei.
Jopa anoppi on äiti, vaikka se ei olekaan minun äitini.
Olen eri,mutta mua toi kuvottaisi ja loukkasi,jos kutsuttaisiin noin.
No sä et ookkaan perhekeskeinen ihminen. Tollaaset ihmiset saa mielisairaita mukuloita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus on ihan luonnollinen tunne tuollaisessa tilanteessa. Ja tunteisiinsa lapsella on aina täysi oikeus. Ikävä että ne purkautuvat pikkusisarukseen, mutta toisaalta sekin on ihan luonnollista ja luonnollinen reaktio. Sisarukseen itseään on helppo verrata.
Vähän nyt ymmärrystä ap! Hyväksy lapsen tunteet. Mieti mitä voisit itse tehdä lapsipuolesi auttamiseksi! Lapsihan tarvitsee rakastavan äidin tai äitihahmon elämäänsä, koska oma biologinen äiti on kuollut.
Turvallisuuden tunnetta se lapsi kaipaa. Nyt sitä ei ole. Ei ton ikänen oirehdi, jos kaikki on hyvin ydinperheessä.
Ap kyselee täysin tuntemattomilta ihmisiltä, mikä tekisi hänestä enemmän äidin. Miksi et kysyisi sitä lapseltasi?
Lapsi tarvitsee mahdollisesti jotain ulkopuolista apua tunteiden käsittelyyn. Mutta samalla lapsi tarvii ohjausta siitä että vaikka tuntuisi ikävältä niin se ei ole pikkusiskon vika eikä kenenkään muunkaan. Oma kurja olo ei oikeuta tuottamaan kurjuutta muille.
Vierailija kirjoitti:
Turvallisuuden tunnetta se lapsi kaipaa. Nyt sitä ei ole. Ei ton ikänen oirehdi, jos kaikki on hyvin ydinperheessä.
No kun nimenomaan kyse ei ole ydinperheestä vaan uusio. Itsellä se toisen biologisen vanhemman puute sai oireilua aikaiseksi, vaikka kukaan ei sille tilanteelle mitään voinut tehdä. Ajan kanssa meni ohi.
Voisit jutella lapsen kanssa, että hänellä on aina taivaassa hänet synnyttänyt äiti, mutta että sinä haluaisit olla hänelle toinen äiti, jos se olisi lapsesta mukavaa. Voisit kysyä, haluaisiko hän sanoa sinua äidiksi. Lapsen olisi ainakin tärkeää kuulla, että pidät häntä omanasi.
Äitiys on paljon muutakin kuin sitä että tekee arjessa asioita. Ei ole kovin oleellista kutsuuko hän sinua etunimellä vai äidiksi, ilmeisesti olette opettaneet kutsumaan etunimellä. Mutta miksi et voisi olla hänenkin huoltaja? Etkö halua olla hänen virallinen huoltaja?