Miten ilmoittaa puolisolle, että hänen tekemänsä ruoka ei ollut hyvää?

Vierailija kirjoitti:

Hän tykkää siitä ruuasta, koska on valinnut tehdä sitä. Joten syö. Omalla vuorollasi teet sitä mistä itse tykkäät.

Eikö voisi tehdä sitä, mistä molemmat tykkää? Voisiko sellainen vaihtoehto olla? Ap.

Minä lähtisin liikkeelle tutkintapyynnöllä. Ruumiinvamman tuottaminen tai lievä pahoinpitely, jos tutkintakynnys ylittyy.

Suullisesti ilmoitat ettei ollut hyvää ja jos siitä jotain tuollaista seuraa niin sitten jätät sen sian. Kyllä aikuisen ihmisen pitää totuus ja rehellinen puhe kestää.

No onpa huolet. Kiittäisi jo siitä että joku vaivautuu vuoksesi kermaperse. 

Miksei voi vaan suoraan sanoa ettei pitänyt jostain. Ei sitten enää tehdä moista ruokaa. Meillä ei mies arvosta kaprista, niin ei sitten käytetä tai tehdä ruokaa jossa sitä tarvitaan.

Jos toinen on surkea kokki niin joko kokkaat reippaasti jatkossa aina itse , tai sitten syöt mukisematta toisen pöperöt kun hänen vuoronsa ja kiität . 

Meillä todetaan tehdäänkö/ostetaanko toiste.

Kaikki ruoka on hyvää.

Pahaa ruokaa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Miksei voi vaan suoraan sanoa ettei pitänyt jostain. Ei sitten enää tehdä moista ruokaa. Meillä ei mies arvosta kaprista, niin ei sitten käytetä tai tehdä ruokaa jossa sitä tarvitaan.

Ai kun saisi joskus ruokaa, jossa kaprista.

Vierailija kirjoitti:

Ruoka ei ole tuossa se ongelma. Miten parisuhteesi on muodostunut sellaiseksi että negatiivisten asioiden sanomisesta seuraa mykkäkoulu? Ja miksi et tee mitään korjataksesi sitä?

Ei ollut vastaus kysymykseen, mutta eikö ap juuri nyt tee jotakin?

Häh? Tottakai pitää puhua ja kertoa mistä tykkää ja mistä ei. Ihan normaalia keskustelua, ei siihen mitään erityistä "ilmoitusta" tarvita.

Itse sanon, että tämä ruoka ei ole kovin hyvää / tämä maistuu oudolle/ tämä resepti ei ole niin hyvä kuin edellinen versio samasta ruoasta / tai ihan vaan, että tämä on pahaa, älä tee tätä enää ikinä.

Kas näin. Ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lapseni(myös pojat) kokkaavat perheissään. Sillä tavalla saa hyvää ruokaa.

Tyypillinen anoppi. Miniät tekee pahaa ruokaa, mutta mun kultapojat tekee hyvää.

Tuliko aloituksessa sukupuolet ilmi?

Minusta se on lähinnä huvittavaa. En edes usko, että miniät eivät osaisi tehdä hyvää ruokaa. Toisen pojan ensimmäinen tyttöystävä oli kokki ja silloinkin hän teki ruokaa väittäen olevansa parempi kokki, mutta kuka se kissan hännän nostaa, jos ei kissa...

PASKANTULO

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän tykkää siitä ruuasta, koska on valinnut tehdä sitä. Joten syö. Omalla vuorollasi teet sitä mistä itse tykkäät.

Eikö voisi tehdä sitä, mistä molemmat tykkää? Voisiko sellainen vaihtoehto olla? Ap.

Miten voi tehdä hyvää ruokaa molemmille, jos ei ensin kerro mistä ei pidä, tai mistä pitää? Rehellisesti vaan avaa suunsa toisen kokkaustaitoja lyttäämätää.

Jaa meillä sanotaan kyllä ihan suoraan, että ei nyt ollut ihan suosikkiani tämä ruoka. Tietty jos joku on toisen mielestä tosi hyvää ja toisen mielestä lähinnä siedettävää, sitä voidaan tehdä toisinaan. Jos toinen ei oikeasti tykkää, niin sitten ei laiteta sitä, tai tehdään esim omat ruuat sille kerralle. 

kyllähän tosta pitää pystyä puhumaan, teen meillä pääsääntöisesti ruuan mutta puolisolla on omat spesiaalit mihin en koske. Kokeillaan erilaisia makuja hyvin monipuolisesti ja keskustellaan niistä avoimesti. Olin helkkarin nirso koko lapsuuden ja vasta päälle kolmikymppisenä päätin että aletaan kokeilee ja maistelee kaikkea. On päässyt kyllä tutustumaan hienoihin makuihin..Sisäelimet on edelleen hiukan no no, mutta ammattilaisen tekemän maksapihvin voisin kyllä kokeilla kermakastikkeella. 

Arvostan vaivannäköäni ja kiitos kun teit ruokaa, mutta en erityisemmin pitänyt juuri tästä ruuasta. Ja tähän voi sit eritellä jos oli joku tietty asia mistä ei siinä ruuassa pitänyt, vaikka mausteet tai koostumus tai joku raaka-aine. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän tykkää siitä ruuasta, koska on valinnut tehdä sitä. Joten syö. Omalla vuorollasi teet sitä mistä itse tykkäät.

Eikö voisi tehdä sitä, mistä molemmat tykkää? Voisiko sellainen vaihtoehto olla? Ap.

Mitä ihmettä sinä oikein täällä sitä kyselet? Kotona luikit sitten seinänvieriä pitkin ja pelkäät mykkäkoulua itsekin pelosta mykkänä.

Nyt on kyllä parisuhde ihan loistava, kun puhutaan koliikkikohtauksista ja mykkäkouluista.

AP, sun ongelma ei ole ruoka vaan se, että teidän parisuhteessa ja yhteensopimisessa on perustavanlaatuista ongelmaa.

Mulle tulee mieleen, että joko on niin, että sun puoliso ei osaa ottaa vastaan asiallistakaan negatiivista palautetta, vaan suuttuu aiheettomasti siitä TAI sä et osaa antaa asiallisesti palautetta, vaan sanot aina ikävästi ja puoliso pahoittaa aiheesta mielensä. Kannattaa varmaan miettiä, että kumpi on kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoka ei ole tuossa se ongelma. Miten parisuhteesi on muodostunut sellaiseksi että negatiivisten asioiden sanomisesta seuraa mykkäkoulu? Ja miksi et tee mitään korjataksesi sitä?

Ei ollut vastaus kysymykseen, mutta eikö ap juuri nyt tee jotakin?

Ei tietenkään. Täällä kysely on tekemisen vastakohta. Ap tietää kyllä miten toimitaan. Tämä keskustelu on viivyttelyä.

Vierailija kirjoitti:

Häh? Tottakai pitää puhua ja kertoa mistä tykkää ja mistä ei. Ihan normaalia keskustelua, ei siihen mitään erityistä "ilmoitusta" tarvita.

Itse sanon, että tämä ruoka ei ole kovin hyvää / tämä maistuu oudolle/ tämä resepti ei ole niin hyvä kuin edellinen versio samasta ruoasta / tai ihan vaan, että tämä on pahaa, älä tee tätä enää ikinä.

Kas näin. Ole hyvä.

 

No kertominen ja ilmoittaminen tarkoittaa tässä kyllä samaa. Ohjeesi noudattamisesta tulee loukkaantumisreaktio ja mykkäkoulu, tiedän kokemuksesta. Siksipä av-joukkoälyltä kyselen. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on kyllä parisuhde ihan loistava, kun puhutaan koliikkikohtauksista ja mykkäkouluista.

AP, sun ongelma ei ole ruoka vaan se, että teidän parisuhteessa ja yhteensopimisessa on perustavanlaatuista ongelmaa.

Mulle tulee mieleen, että joko on niin, että sun puoliso ei osaa ottaa vastaan asiallistakaan negatiivista palautetta, vaan suuttuu aiheettomasti siitä TAI sä et osaa antaa asiallisesti palautetta, vaan sanot aina ikävästi ja puoliso pahoittaa aiheesta mielensä. Kannattaa varmaan miettiä, että kumpi on kyseessä.

 

 

On tuossa vikaa molemmissa kun parisuhteen kommunikaatio on päästetty tuohon jamaan. Toinen kommunikoi mykkäkoululla, toinen kieltäytyy kommunikoimasta. Kumpikin syyttää toista.