Voiko ystäväksi kutsuminen olla manipulointia?
Olen tutustunut eräässä asiayhteydessä ihmiseen, joka alkoi kutsua minua ystäväkseen melko nopeasti. Emme kuitenkaan tunne juuri lainkaan: en tiedä hänestä paljoakaan ja hän vielä vähemmän minusta. Meitä yhdistää vain tämä yksi asia, jonka parissa molemmat työskentelemme (kyse ei kuitenkaan ole ansiotyöstä). Vältän muita keskusteluaiheita hänen kanssaan, koska en tunne mitään ystävyyttä tms. tämän henkilön kanssa.
Pikemminkin päinvastoin: tämä henkilö saa minut jatkuvasti jotenkin varpailleen, sillä hän mm. vaikuttaa loukkaantuvan hyvin herkästi. Keskusteleminen tästä yhteisestä asiastakin on usein vaikeaa, koska hän loukkaantuu siitäkin, mikäli ajattelen jostain asiasta eri tavalla ja ilmaisen sen. Näissä tilanteissa hän kiirehtii aina sanomaan, miten hyvä ystävä olen?! Onko tuo jotain manipulointia vai mistä on kyse? Minulle tulee tuosta aina tosi outo tunne ja koen, että minun on pakko sanoa takaisin "kiitos samoin" tai vastaavaa, vaikken oikeasti tarkoita sitä.
Pidin aluksi tätä ihmistä ystävällisenä ja epäitsekkäänä, mutta nyt olen alkanut kyseenalaistaa mistä oikeastaan on kyse. Tämä henkilö on arvostetussa asemassa, mutta jostain syystä hän tuntuu tarvitsevan jonkinlaista tukijoukkoa ympärilleen. On muitakin, joita hän kutsuu samalla tavalla ystävikseen, vaikka hekään eivät tunne juuri lainkaan. Mitä ihmettä tämä on? Pitääkö olla huolissaan?
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
No jos on jonkun paras kaveri niin eihän se ole edes ystävä.
Voi olla että on tai sitten ei ole paras ystävä lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän keskusteluun on löytänyt tiensä ap:n kuvaama ihminen. Joskus säälin narsisteja, ovat yksin, yksinäisiä ja usemmiten huonon kohtelun tai kasvatuksen johdosta sellaisia kuin ovat. Kunnes taas herään todellisuuteen.
Syytät ihmistä siitä, että hän on saanut huonon kasvatuksen? :D Miten siihen voi itse vaikuttaa? Vähän kuin haukkuisit toista vinosilmäksi.
Aasialaisuus ei nyt varmaan oo mikään vamma?
Hienosti sivuuntui pointti, joka oli että kummallekaan asialle ei asianomainen itse voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän keskusteluun on löytänyt tiensä ap:n kuvaama ihminen. Joskus säälin narsisteja, ovat yksin, yksinäisiä ja usemmiten huonon kohtelun tai kasvatuksen johdosta sellaisia kuin ovat. Kunnes taas herään todellisuuteen.
Syytät ihmistä siitä, että hän on saanut huonon kasvatuksen? :D Miten siihen voi itse vaikuttaa? Vähän kuin haukkuisit toista vinosilmäksi.
Aasialaisuus ei nyt varmaan oo mikään vamma?
Hienosti sivuuntui pointti, joka oli että kummallekaan asialle ei asianomainen itse voi mitään.
Asiallista keskustelua kiitos.
Ap tässä. Olen nyt yrittänyt ottaa etäisyyttä tähän henkilöön, mutta vaikeaa on. Jos olen päivänkin omissa oloissani niin, etten viestittele hänen kanssaan yksityisesti enkä yhteisissä ryhmissä, tulee viesti miksi olen ollut hiljaa. En ole koskaan ennen törmännyt tällaiseen, että kysellään perään jos ei yhteen (!!) päivään kuulu. Introverttina ahdistun tällaisesta valtavasti ja pidän muutenkin epäkohteliaana ja tungettelevana moista käytöstä. Tuo perään kyseleminen kertoo myös siitä, ettei hän tunne minua lainkaan, koska luulee että olen jotain päivittäin yhteyttä pitävää ihmistyyppiä. En ole, oikeita ystäviänikään en tapaa kuin ehkä kerran kuukaudessa ja voi mennä pitkiäkin aikoja etten ole lainkaan yhteydessä heihin. Miksi tämä yksi olettaa, että haluaisin pitää yhteyttä päivittäin?!?
Jatkan edelleen sinnikkäästi irtiottoa, enkä esimerkiksi katso hänen tai yhteisen ryhmän viestejä enää kuin korkeintaan kerran päivässä. Prosessi taitaa vaan kestää yllättävän kauan, että tämä ihminen ymmärtäisi ettemme ole eikä meistä tule läheisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Olen nyt yrittänyt ottaa etäisyyttä tähän henkilöön, mutta vaikeaa on. Jos olen päivänkin omissa oloissani niin, etten viestittele hänen kanssaan yksityisesti enkä yhteisissä ryhmissä, tulee viesti miksi olen ollut hiljaa. En ole koskaan ennen törmännyt tällaiseen, että kysellään perään jos ei yhteen (!!) päivään kuulu. Introverttina ahdistun tällaisesta valtavasti ja pidän muutenkin epäkohteliaana ja tungettelevana moista käytöstä. Tuo perään kyseleminen kertoo myös siitä, ettei hän tunne minua lainkaan, koska luulee että olen jotain päivittäin yhteyttä pitävää ihmistyyppiä. En ole, oikeita ystäviänikään en tapaa kuin ehkä kerran kuukaudessa ja voi mennä pitkiäkin aikoja etten ole lainkaan yhteydessä heihin. Miksi tämä yksi olettaa, että haluaisin pitää yhteyttä päivittäin?!?
Jatkan edelleen sinnikkäästi irtiottoa, enkä esimerkiksi katso hänen tai yhteisen ryhmän viestejä enää kuin korkeintaan
Estä koko tyyppi, aivan turhaa antaa hänelle yhtään siimaa
"Estä koko tyyppi, aivan turhaa antaa hänelle yhtään siimaa"
En voi, koska joudun olemaan hänen kanssaan tekemisissä. Tilanne on hoidettava jollain tapaa tyylikkäämmin, tai voin joutua vielä ikävämpiin ongelmiin.
ap
No jos on jonkun paras kaveri niin eihän se ole edes ystävä.