Suuri tuska siitä, kun ymmärtää olleensa narsistin uhri 15 vuotta, muita kenellä tällaisia kokemuksia?
Olen välillä vuosien aikana herännyt todellisuuteen että kaikki ei todellakaan ole ok ja aina aika ajoin miettinyt eroa, mutta sitten taas unohtanut nämä ajatukset. Olen siis ollut naimisissa narsistin kanssa 13 vuotta. Vuosiin on mahtunut tosi paljon tuskaa ja kärsimystä, mutta myös hyviä hetkiä. Mutta rehellisyyden nimissä, huonoja hetkiä on ollut enemmän.
Vaikea selittää sitä toisen ihmisen kylmyyttä ja onttoutta, tuen puutetta, ymmärtämättömyyttä. Syyllistämistä ja oikeutusta kohdella minua huonosti. Koska olen sellainen kun olen.
Meillä kolme lasta ja pelottaa ero ja kaikki, miten hankalaa siitä tulee. Olen henkisesti aivan riekaleina, uupunut. Aina tuntunut siltä, että mies tuo vain huonot puolet itsestäni esille, nyt ymmärrän miksi. Narsisti ei edes halua että läheinen on onnellinen. Jatkuvasti olen näitä ajatuksia vuosien aikana kieltänyt itseltäni ja ajatellut, että en voi syyttää toista ihmistä siitä että olen onneton. En voikaan, mutta narsistin kanssa tilanne on tosi hankala, koska hän vie kaiken energian ja elämänilon.
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Tätä narsisti-nimitystä käytetään nykyään paljon. Olen miettinyt, onko esihenkilöni narsisti. Noin kymmenen vuoden ajan olen työskennellyt hänen alaisenaan. Hän on henkilö, joka on mielin kielin niiden ylemmällä tasolla olevien henkilöiden kanssa, joista on hänelle hyötyä. Ne ylemmät henkilöt, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä hän haukkuu selän takana. Hän ei kestä minkäänlaista kritiikkiä, tarkoitan asiallista kritiikkiä. Hän kehuu itseään lähes jatkuvasti, vaikka ei ole mitenkään hyvä työssään. Hän tekee samaa työtä kuin alaisensa, mutta hän on siinä selvästi heikoin ammattitaidoltaan. Asiakkaiden tai firman kanssa töitä tekevien yritysten kanssa hän riitaantuu, koska ei voi ottaa minkäänlaisia neuvoja tai arvostelua hänen työhönsä liittyen vastaan. Hänen paasaamisensa on mennyt jo koomiselle tasolle, mutta ei kai tässä voi alkaa päin naamaakaan hänelle nauramaan. Tuli vain tuossa mieleen, että voisiko hän olla täl
Narsistin kipupiste on hirvittävän herkkä itsetunto. Kun itsearvostus ei ole kunnossa, syntyy häpeän tunteita. Tästä seuraa, että narsistin pitää saada koko ajan kehua ja ihailua. Tuhoisan narsismista tekee se, että samalla muiden pitää olla huonoja, joten narsisti lyttää heitä. Lähipiiri siis kipuilee enemmän kuin sairastunut itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä erossa pelottaa?
Itse ilmoitin erosta, mutta samalla annoin exälle mahdollisuuden kertoa miten haluaa eron hoidettavan ja lasten huollon järjestyvän. En missään nimessä halunnut riitoja. Lopulta kaikki meni kuten halusin. Ex ensin halusi lasten lähihuoltajuuden, mutta huomasi itse ettei kykene eikä oikeasti halua. Kaikki meni siltä osin hyvin. Lapset oireilivat, mutta siitäkin edetty. Isän hylkäys tulee olemaan aina kipeä paikka heille.
Erossa se parisuhde tavallaan jatkuu. Tapaamiset, elatukset, jne. Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, joka on psyykkisesti saatavilla.
Onkohan ihan näin? Riittääkö yksi kyllin hyvä vanhempi? Olen lukenut tekstejä joissa sanotaan että lapset todella joutuvat kipuilemaan tämän asian kanssa. Osasta myös itsestään tulee narsisteja.
Itselläni se historia, että oma isä autismin kirjolla ja siksi ehkä en osannut nähdä miehen ajoittain hyvin räikeääkin käytöstä. En osaa sanoa, onko tällä vaikutusta. Aiemmin epäilin, että oma mieheni saattaisi myös olla autismin kirjolla, mutta vaikka oma isäni on omalaatuinen ja välillä ajattelee hyvin itsekeskeisesti, niin hän ei ole tahalteen ilkeä. Lisäksi hän osaa olla sellainen aidosti lämmin omalla kämpelöllä tavalla puutteistaan huolimatta.
Osittain tästäkin johtuen olen aina ollut sellainen, joka halunnut hyväksyä erilaisuuden ja yrittänyt vaan ymmärtää miestäni loputtomasti. Mutta en vaan voi loputtomasti ajatella positiivisesti ja toiveikkaasti kun huomaan että toinen ihminen on vain aivan hirveän kylmä. Hän näkee loukkaavansa, ja että kärsin, mutta hän ei välitä. Kaikki on hyvin jos olen vaan hiljaa ja nielen osani. Sen, että en saa vaatia mitään. En rakkautta, hyväksyntää, ymmärrystä. Minua on aina hämännyt se, että kun olen yrittänyt auttaa miestäni kasvaa ihmisenä ja ollut tukena, niin mies on kyllä arvostellut minua miten keskeneräinen ja säälittävä ihminen olen, mutta hän ei ole mitenkään auttanut minua olemaan parempi ihminen. En tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan. Myönnän myös että olen aika pihalla tällä hetkellä.
T. Ap
Onneksi aiheesta on nykyään paljon tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä erossa pelottaa?
Itse ilmoitin erosta, mutta samalla annoin exälle mahdollisuuden kertoa miten haluaa eron hoidettavan ja lasten huollon järjestyvän. En missään nimessä halunnut riitoja. Lopulta kaikki meni kuten halusin. Ex ensin halusi lasten lähihuoltajuuden, mutta huomasi itse ettei kykene eikä oikeasti halua. Kaikki meni siltä osin hyvin. Lapset oireilivat, mutta siitäkin edetty. Isän hylkäys tulee olemaan aina kipeä paikka heille.
Erossa se parisuhde tavallaan jatkuu. Tapaamiset, elatukset, jne. Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, joka on psyykkisesti saatavilla.
Onkohan ihan näin? Riittääkö yksi kyllin hyvä vanhempi? Olen lukenut tekstejä joissa sanotaan että lapset todella joutuvat kipuilemaan tämän asian kanssa. Osasta myös itsestään tulee narsisteja.
YYYYHYYY SUURI TUSKA KUN NÄEN NARSISTEJA KAIKKIALLA YYYHYYY 😩😫
Tämä ketju todistaa että se pöytäkone pitäisi todellakin takavarikoida mt-ongelmaisilta täti-ihmisiltä.
Vierailija kirjoitti:
Arvioiden mukaan narsisteja on noin prosentti koko väestöstä. Kummasti ne keskittyy juuri av-mammoille.😂
Sulla on luvut pielessä. Psykopaattejakin arvioidaan olevan vähintään prosentti ja heistä oikeastaan jokainen on narsisti ja sitten muut narsistit päälle. noin 3-5, ellei nykyään jo enemmän, prosenttia väestöstä. Ja kun näiden suhteet kaatuvat, pitävät päällekkäisiä suhteita sekä eivät osaa olla yksin, niin kyllähän niitä eksiä ja nykyisiä kumppaneita kertyy. Lisäksi niitä tosiaan kertyy toisille helpommin kuin toisille. Oman narsisti-isän jälkeen olen onnistunut saamaan kaksi narsistieksää.
Ap, eroa! Voit myös kertoa lapsille ääneen, että olet pahoillasi, ettet ole pystynyt niin hyvään kuin olet toivonut, et itsekään ole ymmärtänyt, mistä on kyse.
Youtube on täynnä narsismiaiheisia kanavia ja niiden kommenttiosiot pursuavat kohtalotovereitasi. Kuka on ollut naimisissa vain 5 kk, kuka 50 vuotta. Suomenkielisistä kanavista hyviä ovat mm. Narsisti vs Minä ja Vapaaksinarsistista.
Muista, että tuo on pysyvä ominaisuus. Miehesi ei tule paranemaan. Hänen aivonsa ja hermostonsa ovat lopullisesti tuollaiset. Yksi promille ehkä saattaa joskus haluta kehittää itseään paremmaksi, mutta sen pitää lähteä ihmisestä itsestään. -> Luovu toivosta ja ala rakentaa omaa elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Surettaa eniten lapset. Syytän itseäni tosi paljon tilanteesta ja että olen antanut sen jatkua niin pitkään ja edelleen keräilen voimia eroa varten. Vanhin lapsista täyttää jo 14 vuotta, joten vuosia saman katon alla ei ole paljoa jäljellä ja tämä on se kuva rakkaudesta ja perhe-elämästä. Vaikka olen aina mielestäni laittanut lapset etusijalle, ymmärrän nyt että en todellakaan ole. Pelkään niin paljon sitä mitä kaikkea tämä on aiheuttanut lapsille ja mitä se tulee vielä aiheuttamaan. Pelkään myös oman jaksamiseni puolesta.
T. Ap
Onhan se 👧🏻vitun kiva maalata mustavalkoista kuvaa hirveästä narsistista ja viattomista pienokaisista kun emme ikinä tule kuulemaan vastapuolta.
Itse tajusin olleeni narsistin uhri noin 25 vuotta, kun sen ikäisenä luin narsistisen persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit ja se täsmäsi aivan täydellisesti omaan vanhempaani. Kyllähän se sattui, mutta kun irtauduin narsistista, niin sain elämäni takaisin. Sen jälkeisestä elämästä onkin kyllä sitten otettu kaikki irti. Rohkeutta vaan ja muutosta elämään. Tuskin voi ainakaan pahempaan suuntaan mennä.
Ja ennen kuin joku tulee haukkumaan, niin en koskaan kuvaile omalla naamallani vanhempaani narsistiksi, koska se aiheuttaa kuulijassa sellaisen "no joopa joo, taas mukamas yksi narsisti"-reaktion. Mutta kyllä minua helpotti, kun löysin omassa päässäni nimen sille, miksi oma vanhempi vie kaiken elämänilon.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeää olisi saada tukea asiantuntevan terapian muodossa. Vaikka työterveydestä lähteä liikkeelle, jos sellainen on. Päivä kerrallaan eteenpäin.
Painu nyt jo v*ttuun sen terapias kanssa!
Meillä kolme lasta ja pelottaa ero ja kaikki, miten hankalaa siitä tulee.
Hae apua esim. kirkon perheasian neuvottelukeskuksesta, se on maksuton ja onnistuu myös etäyhteydellä. Enempi tuossa on pelkäämistä, että vointisi heikkenee ja lopulta et alistut/tyydyt vain tilanteeseen. Se on nyt ajateltava lapsia, jos et itsestäsi välitä. En sano tätä pahalla vaan tosissani.
No nyt olet herännyt.
Joko otat eron, tai jatkat samassa suhteessa, tietäen, että mitä saat.
Pahempi kuin olla pas*kassa suhteessa 15 v, on olla siinä 15 v ja yksi päivä.
Voit tehdä uusia valintoja.
Narsistijankkaajille ei auta puhua järkeä. Me ol psykoottisessa tilassa ja viittaa lähteenä johonkin YouTube-videoihin. Samalla tasolla salaliittoväen kanssa.
Joku narsisti täällä multipeukuttaa ja kommentoi hyvin narsistimaiseen tyyliin ap:ta lytäten ja haukkuen. Niin läpinäkyvää ja säälittävää. Narsistit ovat säälittäviä.
Vierailija kirjoitti:
Joku narsisti täällä multipeukuttaa ja kommentoi hyvin narsistimaiseen tyyliin ap:ta lytäten ja haukkuen. Niin läpinäkyvää ja säälittävää. Narsistit ovat säälittäviä.
Joku narsisti tai joku joka ei ymmärrä elämästä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Joku narsisti täällä multipeukuttaa ja kommentoi hyvin narsistimaiseen tyyliin ap:ta lytäten ja haukkuen. Niin läpinäkyvää ja säälittävää. Narsistit ovat säälittäviä.
Jep. Narsisteja on kaikkialla. Puskissa, hyllyjen takana, joka kauppa ja kirjasto ja tori täynnä tuhansittain! Onneksi ME tiedämme sen ja olemme aina oikeassa.
Tätä narsisti-nimitystä käytetään nykyään paljon. Olen miettinyt, onko esihenkilöni narsisti. Noin kymmenen vuoden ajan olen työskennellyt hänen alaisenaan. Hän on henkilö, joka on mielin kielin niiden ylemmällä tasolla olevien henkilöiden kanssa, joista on hänelle hyötyä. Ne ylemmät henkilöt, jotka ovat hänen kanssaan eri mieltä hän haukkuu selän takana. Hän ei kestä minkäänlaista kritiikkiä, tarkoitan asiallista kritiikkiä. Hän kehuu itseään lähes jatkuvasti, vaikka ei ole mitenkään hyvä työssään. Hän tekee samaa työtä kuin alaisensa, mutta hän on siinä selvästi heikoin ammattitaidoltaan. Asiakkaiden tai firman kanssa töitä tekevien yritysten kanssa hän riitaantuu, koska ei voi ottaa minkäänlaisia neuvoja tai arvostelua hänen työhönsä liittyen vastaan. Hänen paasaamisensa on mennyt jo koomiselle tasolle, mutta ei kai tässä voi alkaa päin naamaakaan hänelle nauramaan. Tuli vain tuossa mieleen, että voisiko hän olla tällainen narsisti, josta nykyään niin paljon puhutaan.