Suuri tuska siitä, kun ymmärtää olleensa narsistin uhri 15 vuotta, muita kenellä tällaisia kokemuksia?
Olen välillä vuosien aikana herännyt todellisuuteen että kaikki ei todellakaan ole ok ja aina aika ajoin miettinyt eroa, mutta sitten taas unohtanut nämä ajatukset. Olen siis ollut naimisissa narsistin kanssa 13 vuotta. Vuosiin on mahtunut tosi paljon tuskaa ja kärsimystä, mutta myös hyviä hetkiä. Mutta rehellisyyden nimissä, huonoja hetkiä on ollut enemmän.
Vaikea selittää sitä toisen ihmisen kylmyyttä ja onttoutta, tuen puutetta, ymmärtämättömyyttä. Syyllistämistä ja oikeutusta kohdella minua huonosti. Koska olen sellainen kun olen.
Meillä kolme lasta ja pelottaa ero ja kaikki, miten hankalaa siitä tulee. Olen henkisesti aivan riekaleina, uupunut. Aina tuntunut siltä, että mies tuo vain huonot puolet itsestäni esille, nyt ymmärrän miksi. Narsisti ei edes halua että läheinen on onnellinen. Jatkuvasti olen näitä ajatuksia vuosien aikana kieltänyt itseltäni ja ajatellut, että en voi syyttää toista ihmistä siitä että olen onneton. En voikaan, mutta narsistin kanssa tilanne on tosi hankala, koska hän vie kaiken energian ja elämänilon.
Kommentit (98)
Surettaa eniten lapset. Syytän itseäni tosi paljon tilanteesta ja että olen antanut sen jatkua niin pitkään ja edelleen keräilen voimia eroa varten. Vanhin lapsista täyttää jo 14 vuotta, joten vuosia saman katon alla ei ole paljoa jäljellä ja tämä on se kuva rakkaudesta ja perhe-elämästä. Vaikka olen aina mielestäni laittanut lapset etusijalle, ymmärrän nyt että en todellakaan ole. Pelkään niin paljon sitä mitä kaikkea tämä on aiheuttanut lapsille ja mitä se tulee vielä aiheuttamaan. Pelkään myös oman jaksamiseni puolesta.
T. Ap
Siis että tämä on se kuva rakkaudesta ja perhe-elämästä mitä lapseni ovat saaneet evääksi elämään. En voi kun itkeä kun mietin tätä. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisessa suhteessa on usein on kaksi ihmistä, joiden säröt osuvat kipeästi yhteen. Toinen oikeuttaa, toinen alistuu.
Narsistiin koukkuun jäänyt kaipaa usein pohjimmiltaan turvaa, ihmistä, jonka kanssa saisi itse kenties korvattua omia lapsuuden vaille jäämisiään. Hän on alitajuisesti jäänyt kiinni ajatukseen, että turvaa ja läheisyyttä olisi tarjolla, kunhan toinen vain muuttuu.
Narsisti ja läheisriippa tismalleen yhteenhän ne soppii pannaan ne pussauskoppiin.
Ihminen toistaa lähes pakonomaisesti tekojaan, kunnes on valmis katsomaan niiden tarjoamia oppeja. Läheisriippuvuudesta toipuminen on pitkä ja kiperä tie, kuten toipuminen mistä hyvänsä riippuvuudesta. Toipumisesta tekee haastavaa, että toinen ihminen on usein itselle hyvin rakas.
Ap, toipuminen voi alkaa.
Tuttua. Ero oli minulle helpotus. Lapseni olivat hieman vanhempia, mutta kipuilivat erosta.
Eron jälkeen lasten isää ei juuri näkynyt. Hankki uuden naisen ja häipyi muualle. Lapsiaan kohtelee kylmästi. Itse en ole missään tekemisissä exän kanssa ollut vuosiin. Lapset on jo aikuiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisessa suhteessa on usein on kaksi ihmistä, joiden säröt osuvat kipeästi yhteen. Toinen oikeuttaa, toinen alistuu.
Narsistiin koukkuun jäänyt kaipaa usein pohjimmiltaan turvaa, ihmistä, jonka kanssa saisi itse kenties korvattua omia lapsuuden vaille jäämisiään. Hän on alitajuisesti jäänyt kiinni ajatukseen, että turvaa ja läheisyyttä olisi tarjolla, kunhan toinen vain muuttuu.Narsisti ja läheisriippa tismalleen yhteenhän ne soppii pannaan ne pussauskoppiin.
Ihminen toistaa lähes pakonomaisesti tekojaan, kunnes on valmis katsomaan niiden tarjoamia oppeja. Läheisriippuvuudesta toipuminen on pitkä ja kiperä tie, kuten toipuminen mistä hyvänsä riippuvuudesta. Toipumisesta tekee haastavaa, että toinen ihminen on usein itselle hyvin rakas.
Narsismin, läheisriippuvuuden, jne kuten muidenkin persoonallisuushäiriöiden, ydin syntyy jo lapsuudessa. Jos itsetunto tai tunnetaidot eivät pääse kehittymään, asiaa on vaikeaa korjata myöhemmin.
En tiedä onko kumppanini nyt ihan narsisti, mutta kylmä on ja ajattelee vain omaa etuaan. Tämä on vuosien varrella pikkuhiljaa selvinnyt. Kumppani osaa kyllä esittää rakastavaa ja sanoo kohteliaita sanoja, mutta eivät ne tarkoita mitään. Oikeastaan hän pyrkii olemaan täysin "täydellinen" kaikessa, mutta sisimmissään on vain ontto kuori, jolle oma menestyminen on tärkeintä.
Tunnen itseni tyhmäksi ja huijatuksi. Luulin löytäneeni ihmisen, joka oikeasti arvostaa minua, mutta oikeasti enemmän minua ovat arvostaneet jopa soheltavat eksäni, jotka ovat toisinaan loukanneetkin, mutta ovat kuitenkin olleet sentään ihmisiä.
Katso peiliin, sieltä löydät ensimmäisen "narsistin".
Tärkeää olisi saada tukea asiantuntevan terapian muodossa. Vaikka työterveydestä lähteä liikkeelle, jos sellainen on. Päivä kerrallaan eteenpäin.
Pelkkä itsekkyys ei tee kenestäkään narsistia.
Voimia paljon. Itsekin mietin, että joku päivä vielä lähden. Tällä hetkellä ei ole voimia lopulliseen eroon. Mutta selviän sillä, etten ole enää puolisoni kanssa juuri tekemisissä.
Arvioiden mukaan narsisteja on noin prosentti koko väestöstä. Kummasti ne keskittyy juuri av-mammoille.😂
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko kumppanini nyt ihan narsisti, mutta kylmä on ja ajattelee vain omaa etuaan. Tämä on vuosien varrella pikkuhiljaa selvinnyt. Kumppani osaa kyllä esittää rakastavaa ja sanoo kohteliaita sanoja, mutta eivät ne tarkoita mitään. Oikeastaan hän pyrkii olemaan täysin "täydellinen" kaikessa, mutta sisimmissään on vain ontto kuori, jolle oma menestyminen on tärkeintä.
Tunnen itseni tyhmäksi ja huijatuksi. Luulin löytäneeni ihmisen, joka oikeasti arvostaa minua, mutta oikeasti enemmän minua ovat arvostaneet jopa soheltavat eksäni, jotka ovat toisinaan loukanneetkin, mutta ovat kuitenkin olleet sentään ihmisiä.
Piilonarsisti voi olla tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä itsekkyys ei tee kenestäkään narsistia.
Ei niin mutta se on se nykyaikainen tapa erota. Jos suhde epäonnistuu julistat vain toisen narsistiksi. Vapaudut heti kaikesta vastuusta ja voit syyttää toista kaikesta pahasta elämässäsi. Win win win 4 me
Vierailija kirjoitti:
Katso peiliin, sieltä löydät ensimmäisen "narsistin".
Niin, kaikissa meissä on narsistia piirteitä ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä itsekkyys ei tee kenestäkään narsistia.
Ei niin mutta se on se nykyaikainen tapa erota. Jos suhde epäonnistuu julistat vain toisen narsistiksi. Vapaudut heti kaikesta vastuusta ja voit syyttää toista kaikesta pahasta elämässäsi. Win win win 4 me
Nii-i, ei tarvitse kohdata niitä omia vikoja ja puutteita.
Mikä erossa pelottaa?
Itse ilmoitin erosta, mutta samalla annoin exälle mahdollisuuden kertoa miten haluaa eron hoidettavan ja lasten huollon järjestyvän. En missään nimessä halunnut riitoja. Lopulta kaikki meni kuten halusin. Ex ensin halusi lasten lähihuoltajuuden, mutta huomasi itse ettei kykene eikä oikeasti halua. Kaikki meni siltä osin hyvin. Lapset oireilivat, mutta siitäkin edetty. Isän hylkäys tulee olemaan aina kipeä paikka heille.
Kannattaa hakeutua aiheesta jotain tietävälle terapeutille ja vertaistukiryhmiin. Kannattaa tehdä niitä asioita joista sait iloa ennen kuin tapasit narsistin. Muistele minkälainen ihminen olit silloin? Mitkä olivat sinulle tärkeitä arvoja? Youtubessa narsisti vs minä on todella hyvä kanava, josta saat paljon tietoa ja ymmärrystä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä erossa pelottaa?
Itse ilmoitin erosta, mutta samalla annoin exälle mahdollisuuden kertoa miten haluaa eron hoidettavan ja lasten huollon järjestyvän. En missään nimessä halunnut riitoja. Lopulta kaikki meni kuten halusin. Ex ensin halusi lasten lähihuoltajuuden, mutta huomasi itse ettei kykene eikä oikeasti halua. Kaikki meni siltä osin hyvin. Lapset oireilivat, mutta siitäkin edetty. Isän hylkäys tulee olemaan aina kipeä paikka heille.
Erossa se parisuhde tavallaan jatkuu. Tapaamiset, elatukset, jne. Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, joka on psyykkisesti saatavilla.
Tuollaisessa suhteessa on usein on kaksi ihmistä, joiden säröt osuvat kipeästi yhteen. Toinen oikeuttaa, toinen alistuu.
Narsistiin koukkuun jäänyt kaipaa usein pohjimmiltaan turvaa, ihmistä, jonka kanssa saisi itse kenties korvattua omia lapsuuden vaille jäämisiään. Hän on alitajuisesti jäänyt kiinni ajatukseen, että turvaa ja läheisyyttä olisi tarjolla, kunhan toinen vain muuttuu.