Lue keskustelun säännöt.
Onko 4,5v liian vanha rattaisiin? Oon vienyt lasta kävellen päiväkotiin ja nyt siellä sanottiin, että olis hyvä aika alkaa luopumaan
21.02.2024 |
rattaista. Reilu km on kävelymatkaa päiväkotiin.
Päiväkodin täti sanoi, että ettei toiset lapset ala kiusaamaan ja painorajoituskin alkaa noissa rattaissa ylittymään. Syiksi siis sille, että olis hyvä aika alkaa pois rattaista.
Kyllä lapsi monesti osan matkaa jaksaakin itse kävellä (ehkä n. puolet matkasta), mutta oon ottanu aina rattaat mukaan sen vuoksi, jos lapsi ei jaksakaan kävellä koko matkaa tai matkaan kestää niin kauan jos lapsi kävelis itse koko matkan.
Viimeistään kesällä kyllä aateltiin luopua kokonaan rattaista ja opettelemaan pyörällä ajoa.
Monet muut lapset tuodaan autolla suoraan päiväkodin oven eteen autolla, mutta mulla ei oo sitä mahdollisuutta joten ollaan vielä käytetty apukeinona noita rattaita.
Kommentit (289)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu heille mitenkään. Äitiys ei tarkoita sitä, että jokaikinen vastaantulija saa tulla neuvomaan ja puuttumaan tai että elämän kuuluu olla mahdollisimman vaikeaa ja ankaraa.
Oman lapsen päiväkodin varhaiskasvattaja ei ole jokaikinen vastaantulija. Meillä lapset joutuivat tulemaan pois rattaista kolmevuotiaina, koska olivat niin pitkiä etteivät mahtuneet niihin. Saivat kävellä ihan itse. Tietenkään niin pienet lapset eivät jaksa kävellä yhtä nopeasti kuin aikuiset, mutta kilometrin pituiseen tarhamatkaan voi varata aikaa.
Ja kuinka mahtava tilaisuus kahdenkeskiseen hetkeen lapsen kanssa. Voi ihmetellä vuoden aikojen mukanaan tuomia muutoksia, voi aina antaa positiivista palautetta lapsen kävelystä tai yhdessä olosta tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/susanna-lahti-viikon-vaellukselle-v…
Kannattaa seurata Instagramissa häntä
Ei tarvitse vaeltaa lähtee, mutta todella hyviä neuvoja miten pieni lapsi jaksaa liikkua ja millaisia välineitä lapsella voi liikkumiseen olla
Potkupyörä kulkee hyvin myös talvella ehkä ottaisin sellaisen tässä vaiheessa käyttöön, samalla sais valmiuksia aloittaa pyöräillä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osta tuo, riittää painoraja ja on edullinen.
Tämä on hyvä tai sitten tavarapyörä. Onko kenelläkään suositella hyviä merkkejä tavarapyöriksi? Ovat ainakin Helsingissä käytössä monilla.
https://www.tavarapyora-asiantuntija.fi/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heille ei kuulu pätkän vertaa se miten sinä matkasi lapsen kanssa kuljet.
Varhaiskasvattajana olen vastuussa siitä, että lapsi oppii varhaiskasvatussuunnitelmassa määritellyt taidot. 4,5-vuotias on karkeamotorisissa taidoissa todella pahasti jäljessä jos häntä joudutaan kuljettamaan rattaissa. Myös tunnetaidoissa voi olla puutteita, jos kävelyn harjoittelussa on ollut haasteita.
Missäänhän ei lukenut että LASTA JOUDUTTAISIIN KARKEAMOTORISTEN PUUTTEIDEN TAKIA kuljettamaan rattaissa. Näytä minulle lapsi (tai aikuinen esimerkiksi tarhan täti), jolla ei ole koskaan missään harjoittelussa haasteita.
Toisaalta taas, jos lapsella ei ole ongelmia hienomotorisissa taidoissa, tarhan ei pitäisi puuttua siihen, miten lapsi sinne tuodaan. Vaiko onko heillä listat, joissa on merkitty matkat kotoa tarhaan, ja sen perusteella tietävät, että kaikki autolla tuodut lapset asuvat riittävän kaukana, jotta heitä ei tarvitse kävelytyttää? Ja kuka nekin kilometrit määrittelevät? Täällä on näitä, joiden lapset kävelevät 3-vuotiaina 10 kilsaa, joten saavatko he päättää, että kukaan ei saa tuoda lasta autolla, jos tarhaan on alle 10 km?
Tajuatteko, ettei kellään tarhantädillä saa olla oikeus määritellä tapaa, jolla lapsia hoitoon kuljetetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin aikaisemmin että kuljetin vielä 4,5 vuotiasta päiväkotiin rattaissa, koska kuljimme bussilla. Aamulla lähdimme klo 7:30 päiväkotiin ja olimme kotona työpäivän jälkeen klo 17:45. Matkaa päiväkotiin oli kodistamme 3,5 km ja päiväkodista töihin matkaa 15 km. Monet puhuvat kommenteissa kuinka päiväkotiin matkaa 1 km. Asumme pääkaupunkiseudulla eikä todellakaan ollut mahdollisuutta saada päiväkotipaikkaa kilometrin päästä. Haluaisin tietää monelta aamulla olisi pitänyt lähteä kävelemään 3,5 km matka että ehdin viedä lapsen päiväkotiin ja ehdin ajoissa töihin? Jos olimme kotona klo 17:45 illalla vaikka kuljimme bussilla, mikä olisi ollut sopivampi aika olla kotona kävellen? Oliko klo 17:45 liian aikaisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu heille mitenkään. Äitiys ei tarkoita sitä, että jokaikinen vastaantulija saa tulla neuvomaan ja puuttumaan tai että elämän kuuluu olla mahdollisimman vaikeaa ja ankaraa.
Oman lapsen päiväkodin varhaiskasvattaja ei ole jokaikinen vastaantulija. Meillä lapset joutuivat tulemaan pois rattaista kolmevuotiaina, koska olivat niin pitkiä etteivät mahtuneet niihin. Saivat kävellä ihan itse. Tietenkään niin pienet lapset eivät jaksa kävellä yhtä nopeasti kuin aikuiset, mutta kilometrin pituiseen tarhamatkaan voi varata aikaa.
Ja kuinka mahtava tilaisuus kahdenkeskiseen hetkeen lapsen kanssa. Voi ihmetellä vuoden aikojen mukanaan tuomia muutoksia, voi aina antaa positiivista palautetta lapsen kävelystä tai yhdessä olosta tms.
Voi hyvänen aika taas teidän juttuja. Milloinkas autolla tuoduille lapsille suodaan sama tilaisuus? Oletteko ihan varmoja, ettei heidän aamunsa mene siihen, kun äiti tai isä kiroavat liikennettä? Tai miksi luulette, ettei rattailla kulkevat lapset pysty kuuntelemaan tarinoita vuodenaikojen vaihteluista? Mihin siihen nimeomaan kävelyä tarvitaan? Entäs lapset, jotka ihan oikeasti eivät voi kävellä, heiltäkö sitten jää kaikki vuodenajat oppimatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lähimpään asukaspuistoon kävelymatkaa 2km (yhteen suuntaan). Käydään puistossa joka päivä, 3,5v lapseni on noin vuoden päivät kävellyt tai potkupyöräillyt sinne. 1v kulkee vielä rattaista.
Puistossa ollaan noin 2-4h, välillä toki käydään sisällä, mutta suurimman osan ajasta lapsi liikkuu, pelailee palloa, juoksee, temppuilee kavereiden kanssa yms. Hyvin jaksaa silti kävellä kotiin. ..
Mun mielestä on outoa, että kissan pituinen matka pitäisi kulkea rattailla!? Terveen leikki-ikäisen!
Vierailija kirjoitti:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/susanna-lahti-viikon-vaellukselle-v…
Kannattaa seurata Instagramissa häntä
Ei tarvitse vaeltaa lähtee, mutta todella hyviä neuvoja miten pieni lapsi jaksaa liikkua ja millaisia välineitä lapsella voi liikkumiseen olla
Minä äitinä halusin mennä töihin siistinä ja virkeänä mahdollisimman helposti ja nopeasti. En minään hikisenä märkänä extreme-urheilijana.
Se ei tarkoita, etteikö mun lapseni olisi liikkuneet. Joka ikinen ilta kävivät kanssani lenkittämässä koirat, harrastivat telinejumppaa ja balettia ja kotona oli lapsille puolapuut ja muita välineitä joilla jumpata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähän koomista jos lähes viisi vuotias istuu rattaissa. Normi tuon ikäinen lapsi jaksaa kävellä kilometrin.
Normisti tuon ikäset viedään autolla missä turvakaukalo ettei saa sakkoa jos on kaukaloratsia päiväkodin edessä.
Ei ne autolla viedyt saa enempää liikuntaa kuin rattailla päiväkotiin viedytkäån.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin aikaisemmin että kuljetin vielä 4,5 vuotiasta päiväkotiin rattaissa, koska kuljimme bussilla. Aamulla lähdimme klo 7:30 päiväkotiin ja olimme kotona työpäivän jälkeen klo 17:45. Matkaa päiväkotiin oli kodistamme 3,5 km ja päiväkodista töihin matkaa 15 km. Monet puhuvat kommenteissa kuinka päiväkotiin matkaa 1 km. Asumme pääkaupunkiseudulla eikä todellakaan ollut mahdollisuutta saada päiväkotipaikkaa kilometrin päästä. Haluaisin tietää monelta aamulla olisi pitänyt lähteä kävelemään 3,5 km matka että ehdin viedä lapsen päiväkotiin ja ehdin ajoissa töihin? Jos olimme kotona klo 17:45 illalla vaikka kuljimme bussilla, mikä olisi ollut sopivampi aika olla kotona kävellen? Oliko klo 17:45 liian aikaisin?
On kuulostanut todella raskailta päiväsi. Kuljitko ihan säännöllisesti eli ma-pe noin? Otan oikeastaan enemmän osaa kuin kehun, jotta ei tulisi käsitys näinä raskaina ahkeruutta korostavina aikoina, että tuo olisi normi. Koska noinhan hallituksen toimilla pyritään, että päivät olisivat mahdollisimman pitkiä ja hankalia, näkyy varmaan lapsillekin... Jollekulle voi olla normi, mutta sanoisin monen menevän myös jaksamisen rajoilla. Tuosta voi seurata uupumus ja sairasloma. Ja joku voi sitten todeta, että kyllä ennen tehtiin ma-la töitä lapsista lähtien 12 tuntia päivässä. Sitten sanoo. Hyvä on jälkeenpäin huudella, jos ne ajat ovat takana.
Ja tässähän oli nyt vain sun aikataulut, ei edes teidän henkilökohtaisesta elämäntilanteesta ynnä muusta, mikä on yksilöllistä. Esimerkiksi onko ollut muita henkilöitä, onko lapsi nukkunut öitä, onko ollut sairauksia tai elämää rasittavia tekijöitä jne.
Kuten itse olen täällä pari kertaa kommentoinut, niin jokaisella on omat syynsä kuljettaa lasta parhaaksi katsomallaan tavalla eikä kenelläkään tule olla yksipuolista selitystä siihen miten kuljettaa. Entä jos lasta ei kuljeteta millään tavalla päiväkotiin? Eli lapsi on kotihoidossa? Todennäköisesti lapsen liikkuvuus on taattu varsinkin päiväkodin ohjelman puolesta ja he keskittyvät hoitamaan oman tonttinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu heille mitenkään. Äitiys ei tarkoita sitä, että jokaikinen vastaantulija saa tulla neuvomaan ja puuttumaan tai että elämän kuuluu olla mahdollisimman vaikeaa ja ankaraa.
Oman lapsen päiväkodin varhaiskasvattaja ei ole jokaikinen vastaantulija. Meillä lapset joutuivat tulemaan pois rattaista kolmevuotiaina, koska olivat niin pitkiä etteivät mahtuneet niihin. Saivat kävellä ihan itse. Tietenkään niin pienet lapset eivät jaksa kävellä yhtä nopeasti kuin aikuiset, mutta kilometrin pituiseen tarhamatkaan voi varata aikaa.
Ja kuinka mahtava tilaisuus kahdenkeskiseen hetkeen lapsen kanssa. Voi ihmetellä vuoden aikojen mukanaan tuomia muutoksia, voi aina antaa positiivista palautetta lapsen kävelystä tai yhdessä olosta tms.
Miten rattaat estävät kehumasta lasta, kun hän kävelee. Apn lapsi kävelee osan matkasta. Luonnon havainnointi ja juttelu sujuu myös lapsen istuessa rattaissa. 🌦
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asukaspuistoon lasten kanssa laahustavalla kotiäidillä ei ole kiire minnekään. Ei odota velvollisuudet työpaikalla. Muistathan sitten kävellä matkat päiväkotiin kun palaat työelämään, päiväkoti toivottavasti muutaman kilometrin päässä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lähimpään asukaspuistoon kävelymatkaa 2km (yhteen suuntaan). Käydään puistossa joka päivä, 3,5v lapseni on noin vuoden päivät kävellyt tai potkupyöräillyt sinne. 1v kulkee vielä rattaista.
Puistossa ollaan noin 2-4h, välillä toki käydään sisällä, mutta suurimman osan ajasta lapsi liikkuu, pelailee palloa, juoksee, temppuilee kavereiden kanssa yms. Hyvin jaksaa silti kävellä kotiin. ..
Mun mielestä on outoa, että kissan pituinen matka pitäisi kulkea rattailla!? Terveen leikki-ikäisen!
En ole ap, mutta sanoisin, että on eri asia mennä asukaspuistoon kuin päiväkotiin ja töihin. Kyllä minunkin lapsi aikoinaan liikkui vaikka kuinka paljon, kun oltiin kotona ja kunnolla herätty. 2,5-vuotias käveli, juoksi, taapersi 2-4km puistoon, perhekahvilaan yms ja sama takaisin. Oli aikaa ja mahdollisuus kulkea lapsen tahtiin. Päiväkotiin kun vein kuudeksi/puoli seitsemäksi, niin kyllä vaan oli rattaissa vielä 6-vuotiaana. Otti vielä monesti pikku-unetkin matkalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu heille mitenkään. Äitiys ei tarkoita sitä, että jokaikinen vastaantulija saa tulla neuvomaan ja puuttumaan tai että elämän kuuluu olla mahdollisimman vaikeaa ja ankaraa.
Jos normaali elämä tuntuu vaikealta, esim. melkein 5-vuotiaalta ei onnistu kilometrin kävely, niin päiväkodin työntekijän vastuulla on ottaa asia puheeksi. Ihan työnsä puolesta.
Ei kuulu tipan tippaa sille tädille. Eikä sinulle.
normaali elämä on muuten usein lapsiperheessä todella rankkaa.
Tiedän varsin hyvin viiden lapsen äitinä ja pienituloisena tämän. Mutta paljon on kiinni myös omasta asenteesta ja viitsimisestä.
Vierailija kirjoitti:
No siis, luulisi kaikkien ymmärtävän, että jos tuo aamulla lapsen päiväkotiin autolla, niin siinä on samalla itse myös menossa töihin (ei tietty kaikki). Kaikilla ei tietenkään ole mahdollisuutta autoon. Luulisi kuitenkin, että lähes viisivuotias jaksaa kävellä sen kilometrin verran.
Aikuinen jaksaa kävellä näppärästi 2 kilometriä. Siinähän tulee kivasti ainakin osa päivän liikunnasta tehtyä, kun vie lapsen ensin tarhaan ja kävelee kotiin hakemaan auton työmatkaa varten. Näin tulee näytettyä lapsellekin terveen elämän tavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu heille mitenkään. Äitiys ei tarkoita sitä, että jokaikinen vastaantulija saa tulla neuvomaan ja puuttumaan tai että elämän kuuluu olla mahdollisimman vaikeaa ja ankaraa.
Jos normaali elämä tuntuu vaikealta, esim. melkein 5-vuotiaalta ei onnistu kilometrin kävely, niin päiväkodin työntekijän vastuulla on ottaa asia puheeksi. Ihan työnsä puolesta.
Ei kuulu tipan tippaa sille tädille. Eikä sinulle.
normaali elämä on muuten usein lapsiperheessä todella rankkaa.
Tiedän varsin hyvin viiden lapsen äitinä ja pienituloisena tämän. Mutta paljon on kiinni myös omasta asenteesta ja viitsimisestä.
Ai sinä olet taas se ns viiden lapsen äiti. Juu juu.
On aivan turhaa tehdä jostakin vaikeaa vain sen marttyyrikruunun takia.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä palstaa. Ei paheksuta autolla 400 metrin ajoja, mutta hirveä huuto, jos lasta kuskaa rattaissa kilometrin.
Moni lähtee siitä suoraan töihin, joten auton käyttö voi olla ihan perusteltuakin.
Itse olen ollut varhaiskasvatuksessa opettajana 19 vuotta ja entistä enemmän nykyään on huonokuntoisia lapsia. Itsekin kehottaisin luopumaan rattaista, koska jokainen askel, jonka lapsi ottaa istumisen sijaan, parantaa kestävyyskuntoa. Totuus on myös, että moni 3+ ikäinen ihmettelee rattaissa istuvaa ikätoveria. Ihan systemaattista kiusaamista ei yleensä vielä tuossa iässä ilmene, (ja jos ilmenisikin, niin siihen kyllä henkilökunnan toimesta puututaan) mutta varmasti rattaissa istuva lapsi saa vähintään ihmettelyjä aikaan.
Kun liikunnasta tehdään elämäntapa jo lapsena, se usein jatkuu myös myöhemmässä elämässä.
Tässä huomaa että lapsen kanssa on liikuttu paljon kävellen, kun lapsi saa mahdollisuuden oppia pitämään siitä kävelystä, niin ei todellakaan halua rattaisiin sen jälkeen.