Onko 4,5v liian vanha rattaisiin? Oon vienyt lasta kävellen päiväkotiin ja nyt siellä sanottiin, että olis hyvä aika alkaa luopumaan

Tämä on ilmeisen epäsuosittu mielipide, mutta musta on aika paljon vaadittu, että 4-vuotias kävelee heti herättyään sekä pitkän päivän jälkeen reilun kilometrin matkan. Pyörällähän se sujuu leikiten, mutta en itse laittaisi lasta talvella pyöräilemään. Huvittavaa on myös se, että moni vetää lapsen pulkalla jopa eskariin lumisina päivinä, mutta ne rattaat on kamala asia 4-vuotiaalle. Lapsen kannalta ihan sama lopputulos.

On ihan eri asia lähteä vaeltamaan päiväksi ja kävellä kilometritolkulla, kun se vaeltaminen on se juttu sinä päivänä. Päiväkodista kotiin mennessä taas usein on jo väsynyt, nälkäinen ja ehkä kylmissäänkin. Ja sitten pitäisi vielä jaksaa kävellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni aloitti potkupyörällä ajamisen 1,5-vuotiaana. 3-vuotiaana hän alkoi ajaa tavallisella lastenpyörällä, ilman apupyöriä. Apupyöriä ei koskaan edes laitettu, koska tasapaino oli kehittynyt niin paljon potkupyörän kanssa. 3,5-vuotiaana hän ajoi jo 10 km lenkin omasta halustaan. Kyseessä ei ole erityisen liikunnallinen lapsi, mutta mahdollisuuksia liikkumiseen on annettu.

Mun lapset ei kaikista yrityksistä huolimatta oppineet ajamaan potkupyörällä kunnolla ennen kuin 3-vuotiaina. Vuotta myöhemmin sitten polkupyörällä. Ja näistä varsinkin esikoinen on nykyään todella liikunnallinen lapsi. Miten tää liittyy mihinkään? 

Nämä mun lapset oli muuten molemmat myös varsin laiskoja kävelijöitä ainakin tuollaisilla päikkymatkoilla. Luontopolulla, retkellä tai tunturissa saattoivat kirmata sitten kilometritolkulla kun oli motivaatio kohdillaan. 

Meillä myös liikunnalliset lapset joille on kyllä mahdollisuuksia annettu ja esimerkkiä näytetty, mutta eipä potkupyöräily ole kiinnostanut pätkääkään. 

Kärryyn ei kyllä kumpikaan ole suostunut kaksi vuotta täytettyään.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ilmeisen epäsuosittu mielipide, mutta musta on aika paljon vaadittu, että 4-vuotias kävelee heti herättyään sekä pitkän päivän jälkeen reilun kilometrin matkan. Pyörällähän se sujuu leikiten, mutta en itse laittaisi lasta talvella pyöräilemään. Huvittavaa on myös se, että moni vetää lapsen pulkalla jopa eskariin lumisina päivinä, mutta ne rattaat on kamala asia 4-vuotiaalle. Lapsen kannalta ihan sama lopputulos.

On ihan eri asia lähteä vaeltamaan päiväksi ja kävellä kilometritolkulla, kun se vaeltaminen on se juttu sinä päivänä. Päiväkodista kotiin mennessä taas usein on jo väsynyt, nälkäinen ja ehkä kylmissäänkin. Ja sitten pitäisi vielä jaksaa kävellä.

Juu, mun lapsi ei 4,5v ikäisenä kävellyt kilometrin matkaa vaan kulki pulkassa tai potku/polkupyörällä niin että vanhempi työnsi osan matkasta. Seuraavana kesänä käveli ihan omin jaloin Saanan huipulle ja takaisin, siitä tulee joku 8km. Oltiin varauduttu kantamaan osa matkasta, mutta eipä tarvinnut kuin pari pikku pätkää kantaa. 

Älkää nyt viitsikö. Ihan sama vaikka veisi ekaluokalle asti rattaissa lasta. Jos tulee kiire niin rattaat pitää olla kun kerran ei ole autoa. Aivan turhaa repiä hermojaan ja lapsen hermoja kiirehtimisellä.

Lapsenlapseni ei osaa pyöräillä vaik on jo 7 v. Eikä luistella. Ei ole ketään joka opettaisi. Ihan hyvin menee kuitenkin. 

Täti on äidin sisko.

Joku lässytti ratikassa lapselleen viitaten "tätiin" ja tarkoitti minua. Sanoin tälle "äipälle", että en valitettavasti ole täti kenellekään. En edes kummitäti.

Olen töissä vakassa ja ryhmäni lapset kävelivät jo vähän alle nelivuotiaana 2 kilometriä suuntaansa läheiseen jumpppasaliin jumpalle. Myös reilu 2v on jaksanut kävellä kilometrin verran että kyllä myös sanoisin että rattaat pois 4,5 vuotiaalta. Varaatte vain hyvin aikaa matkalle ja suosittelen muutenkin luontopolkuja ja metsäretkeilyä jos tuntuu että lapsella on huono kunto.

tee niin kuin parhaaksi katsot 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut koululaisetkin kuljetetaan autolla tuollainen koulumatka. Ei siitä ole mitään haittaa jos helpottaa kiireisiä aamujaan kuljettamalla rattailla. Takaisin päinhän voi sitten kävellä rauhassa lapsen tahtiin. 

Mitenköhän autolla kouluun roudaaminen helpottaa vanhempaa kiireessä? Eikö olisi nopeampaa päästää lapsi ovesta ulos kävelemään, kun kurvailla koulun kautta? Tietty jos asutaan viiden kilometrin päässä koulusta, mutta tässä ketjussa ei taida olla sellaisista matkoista kyse. Rattaat ymmärrän, kun se oikeasti nopeuttaa, kun päiväkotiin pitää vielä viedä. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ilmeisen epäsuosittu mielipide, mutta musta on aika paljon vaadittu, että 4-vuotias kävelee heti herättyään sekä pitkän päivän jälkeen reilun kilometrin matkan. Pyörällähän se sujuu leikiten, mutta en itse laittaisi lasta talvella pyöräilemään. Huvittavaa on myös se, että moni vetää lapsen pulkalla jopa eskariin lumisina päivinä, mutta ne rattaat on kamala asia 4-vuotiaalle. Lapsen kannalta ihan sama lopputulos.

On ihan eri asia lähteä vaeltamaan päiväksi ja kävellä kilometritolkulla, kun se vaeltaminen on se juttu sinä päivänä. Päiväkodista kotiin mennessä taas usein on jo väsynyt, nälkäinen ja ehkä kylmissäänkin. Ja sitten pitäisi vielä jaksaa kävellä.

Juupa juu.

Viime kesänä lupasin hoitaa tutun 5-vuotista tytärtä yön yli kun hänellä oli hankala työvuoro ja itselläni taas harvinainen lapseton viikonloppu. Ajattelinpa sitten, että tehdään pienet eväät ja lähdetään lähimetsään kävelylle. Ei ehditty kuin muutama sata metriä alamäkeä mennä, kun tyttö alkoi valittaa että jalkoja väsyttää. Luulin ensin vitsiksi, mutta ihan tosissaanhan tuo oli ja hädin tuskin päästiin se sama muutama sata metriä ylämäkeen takaisin, kun kannoin häntä osan matkasta olkapäilläni.

Mutta niinhän se on. Tyttöä oli aina ulkoilutettu rattaissa, kun sehän on niin näppärä kun koiraakin pitää ulkoiluttaa. Huonona puolena nyt vain oli se, että tyttö ei kerta kaikkiaan ollut oppinut kävelemään. Eipä tullut etukäteen mieleenkään että kiva retki tyssäisi heti alkuunsa, kun omat pojat ovat samassa iässä molemmat kävelleet vaihtelevassa maastossa kilometrejä. Mutta kyllä se niin on, että jos ei ole harjoitellut lainkaan, niin ei sitä osaakaan. Minusta on kauhean surullista, ettei 5-vuotiaan kanssa voinut tehdä pientä lähimetsäretkeä. Olimme sitten sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu heille mitenkään. Äitiys ei tarkoita sitä, että jokaikinen vastaantulija saa tulla neuvomaan ja puuttumaan tai että elämän kuuluu olla mahdollisimman vaikeaa ja ankaraa.

Jos normaali elämä tuntuu vaikealta, esim. melkein 5-vuotiaalta ei onnistu kilometrin kävely, niin päiväkodin työntekijän vastuulla on ottaa asia puheeksi. Ihan työnsä puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu heille mitenkään. Äitiys ei tarkoita sitä, että jokaikinen vastaantulija saa tulla neuvomaan ja puuttumaan tai että elämän kuuluu olla mahdollisimman vaikeaa ja ankaraa.

Jos normaali elämä tuntuu vaikealta, esim. melkein 5-vuotiaalta ei onnistu kilometrin kävely, niin päiväkodin työntekijän vastuulla on ottaa asia puheeksi. Ihan työnsä puolesta.

 

Ei kuulu tipan tippaa sille tädille. Eikä sinulle.

normaali elämä on muuten usein lapsiperheessä todella rankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt viitsikö. Ihan sama vaikka veisi ekaluokalle asti rattaissa lasta. Jos tulee kiire niin rattaat pitää olla kun kerran ei ole autoa. Aivan turhaa repiä hermojaan ja lapsen hermoja kiirehtimisellä.

Lapsenlapseni ei osaa pyöräillä vaik on jo 7 v. Eikä luistella. Ei ole ketään joka opettaisi. Ihan hyvin menee kuitenkin. 

Sinua ei yhtään vaivaa se, että lapsenlapsesi ei opi edes kävelemään, jos hänet vielä esikouluikäisenä viedään rattailla kaikkialle?

Minä hiljan hoidin 5-vuotiasta, joka oli tuolla lailla huonojalkaiseksi opetettu. Eipä tullut metsäretkestä mitään, kun lapsi väsyi ennen kuin päästiin edes alkuun. Surkeaa.

Vierailija kirjoitti:

Täti on äidin sisko.

Joku lässytti ratikassa lapselleen viitaten "tätiin" ja tarkoitti minua. Sanoin tälle "äipälle", että en valitettavasti ole täti kenellekään. En edes kummitäti.

Mulle sä oot täti. 

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt viitsikö. Ihan sama vaikka veisi ekaluokalle asti rattaissa lasta. Jos tulee kiire niin rattaat pitää olla kun kerran ei ole autoa. Aivan turhaa repiä hermojaan ja lapsen hermoja kiirehtimisellä.

Lapsenlapseni ei osaa pyöräillä vaik on jo 7 v. Eikä luistella. Ei ole ketään joka opettaisi. Ihan hyvin menee kuitenkin. 

 

Anna kun mä arvaan, se ei osaa uidakaan? Hyvin menee joo. 

Jos sulla on varaa autoon hanki sellainen. Säästyt varhaiskasvattajan arvostelulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu heille mitenkään. Äitiys ei tarkoita sitä, että jokaikinen vastaantulija saa tulla neuvomaan ja puuttumaan tai että elämän kuuluu olla mahdollisimman vaikeaa ja ankaraa.

Jos normaali elämä tuntuu vaikealta, esim. melkein 5-vuotiaalta ei onnistu kilometrin kävely, niin päiväkodin työntekijän vastuulla on ottaa asia puheeksi. Ihan työnsä puolesta.

 

Ei kuulu tipan tippaa sille tädille. Eikä sinulle.

normaali elämä on muuten usein lapsiperheessä todella rankkaa.

 

Se helpottuu, kun opettaa lapselle taitoja jolloin lapsi pystyy sitten tekemään asioita itsenäisesti. Pitää vaan nähdä se vaiva opettaa niitä asioita. 

aikanaan meillä vajaa viisivuotias kulki päiväkodin aloittaessaan seisomalaudalla ja nuorempi kolmevuotias sisarus rattaissa. Joskus nostin molemmat rattaisiin sylikkäin jos tuli kiire. Tai vedin molempia pulkassa jos ei vaunuilla lumen takia päässyt. Matkaa oli reilu kilsa ja jos oltaisiin lasten tahtiin kävelty olisi siihen saanut varata yli puoli tuntia suuntaansa. Myös kapsäkkejä on sekä töistä palaavalla vanhemmalla että lapsilla ja kun vielä koukataan ruokakaupan kautta kotiin niin kyllä ne rattaat ihan varmasti tarvitaan. Kotiinpäin mennessäkin pitää pysyä jossain aikataulussa eikä lampsia joka lätäkön kautta. Hyvin pärjäävät nyt aikuisina, kävelevät molemmat mielellään hyötyliikuntana arkimatkat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu heille mitenkään. Äitiys ei tarkoita sitä, että jokaikinen vastaantulija saa tulla neuvomaan ja puuttumaan tai että elämän kuuluu olla mahdollisimman vaikeaa ja ankaraa.

Jos normaali elämä tuntuu vaikealta, esim. melkein 5-vuotiaalta ei onnistu kilometrin kävely, niin päiväkodin työntekijän vastuulla on ottaa asia puheeksi. Ihan työnsä puolesta.

Ja silloin työntekijä ymmärtää myös normaalin lapsiperheen elämästä laajemmin, eikä tee suoria olettamuksia ja tölväisyjä. Vaan kyselee hienotunteisesti, eikä vanhemman tarvitse tuntea huonommuutta tai epävarmuutta, sillä hän ei ole päässyt ehkä edes selittämään, että rattaat voivat olla varmuuden vuoksi myös, ei ole autoa, on matkalla kauppaan tai lääkäriin tai viemässä lapsen kylään 10 km päähän kaverinsa luokse, ihan mitä vaan. Aina olettamus, että koti-päiväkoti-koti. Eikä nämä asiat kuulu päiväkodin henkilökunnalle edes. Mutta yksipuoliset olettamukset seis! 

Vierailija kirjoitti:

Minulla kuopus kävi kerhossa kun oli 3-4. Hänellä oli rattaat mukana siihen matkaan, 1,5 kilsaa suuntaansa. Tyypillisesti tulimme kauppakeskuksen läpi kotiin (se oli suorin reitti) ja oli helpompi kuskata ne ostokset ja lapsi niin, että oli rattaat. Vilkkaan kadun varressa oli myös pakko saada se kävelevä lapsikin pitämään kiinni jostain, eikä voinut kävellä niin, että hän huitelee itsekseen ja minulla on kädet täynnä tavaraa.

Tuo turvallisuuspuolen voi ratkaista vaikka valjailla, eli ei se ole syy siihen, että miksi lasta pitäisi työntää rattaissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu heille mitenkään. Äitiys ei tarkoita sitä, että jokaikinen vastaantulija saa tulla neuvomaan ja puuttumaan tai että elämän kuuluu olla mahdollisimman vaikeaa ja ankaraa.

Jos normaali elämä tuntuu vaikealta, esim. melkein 5-vuotiaalta ei onnistu kilometrin kävely, niin päiväkodin työntekijän vastuulla on ottaa asia puheeksi. Ihan työnsä puolesta.

 

Ei kuulu tipan tippaa sille tädille. Eikä sinulle.

normaali elämä on muuten usein lapsiperheessä todella rankkaa.

 

Se helpottuu, kun opettaa lapselle taitoja jolloin lapsi pystyy sitten tekemään asioita itsenäisesti. Pitää vaan nähdä se vaiva opettaa niitä asioita. 

Ei sitä kuule just silloin työaamuna tarvitse alkaa opettaa ja raahata käsissään ne miljoona kassia ja pussukkaa.