Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla samaa? Mies ei suostu vahtimaan lasta kun olen kotona
20.02.2024 |
Eli haluaisin välillä nukkua päiväunet, katsoa jonkun sarjan tai ihan vain olla yksin sohvalla tai sängyssä ja levätä. Mutta mies ei suostu olemaan lapsen kanssa niin, että voisin näin tehdä. Mies kyllä vahtii lasta jos lähden jonnekin, mutta en minä jaksa useinkaan lähteä minnekään, olen väsynyt työstä ja arjesta ja haluaisin vain olla välillä hetken yksin ja levätä. Ei se ole lepoa eikä rentouttavaa, että lähden kaverille käymään ja siellä on käynnissä sama pikkulapsiarki kuin meillä kotona hälyineen ja meluineen. Ei minua kiinnosta mennä jonnekin kauppakeskukseen kuluttamaan kaupoissa aikaa. Olen vahvasti introvertti ja tarvitsisin hetkiä olla kotona yksin, edes eri huoneessa kuin mies ja lapsi. Mies ei vie lastaan edes ulos, jotta minä jäisin yksin kotiin. Onko tällainen yleistäkin?
Kommentit (136)
Minä ehdotin tuota että hommaisit miehelle ja lapselle jonkin kodinulkopuolisen harrastuksen että saisit olla välillä yksin. Ajattelin että yhteisen tekemisen myötä lapsi alkaisi myös kotona useammin hakeutumaan isän seuraan ja selittämään /kyselemään asioitaan isän kanssa. Ja jos heillä olisi kivaa yhteisessä harrastuksessa (vaikka mies vaaan lähinnä kuskaisi lasta sinne mutta edes yhteiset matkat) niin alkaisivat tekemään muutakin kaksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi 6-vuotiasta pitäisi valvoa telkkaria katsoessa? Tuon ikäisen pitäisi pystyä leikkimään yksin.
Pystyy lapsi leikkimään yksin, mutta jonkun aikuisen pitää tarvittaessa olla saatavilla. Ja kun se joku on aina vain minä, niin en saa olla koskaan kunnolla rauhassa, ihan yksin. Ap
Tällä tyylillä lapsesi asuu nurkissasi kolmekymppiseksi.
Mulla oli tuollainen roikkujalapsi. Muutti kotoa 18-vuotiaana kokeilemaan siipiään, kantoivat.
Ongelma on nyt kyllä kasvatuksessakin. Tiedän yksinhuoltajan jolla on erityislapsi, silti joka viikko vähintään yhtenä päivänä hän saa omaa aikaa ja lapsi touhuilee omiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On samanlaista. En pääse edes kunnolla muualle kuin työmatkoilla, koska isä ei jaksa olla lapsen kanssa. Muutan lapsen kanssa pois heti, kun asunnon myynti vain kannattaisi.
Luuletko, että isä jaksaa olla tuon enempää lapsen kanssa eron jälkeen? Voisin lyödä vaikka vetoa, että ei jaksa.
Miksi minä niin luulisin? En minä "oman ajan" takia ole eroamassa. Lapsi ja isä voivat nähdä enemmän sitten, kun lapsi on itsenäisempi, jos ylipäätään suostuu enää isäänsä tapaamaan. Erossa saan enemmän tilaa minulle ja lapselle sekä voin elää oman näköistä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sano sille että tuollainen peli ei vetele vaan sinä lähdet nyt eri huoneeseen pitämään tunnin levon ja miehen homma on viihdyttää lasta.
On tästä puhuttu ja olen sanonut. Ei se vain onnistu. Onnistuu hetken, mutta 10 min päästä lapsella on minulle asiaa ja mies päästää lapsen luokseni. Tai mies saa päähänsä kesken kaiken mennä saunaan tms ja jättää lapsen itsekseen ja lapsi tulee tietenkin heti luokseni, että äiti äiti minulla on sinulle asiaa. Olen suuttunutkin tästä asiasta miehelle, mutta mikään ei silti muutu. Hänen vastaus on aina vain, että lähde jonnekin viettämään omaa aikaa äläkä valita. Ap
Istukaa alas ja sanot ihan rauhallisesti sille miehellesi, että jaksaisit kiinnostua lapsen nukkumaan mentyä hänen puheistaan ja parisuhdeajasta paljon enemmän silloin kun saat nuo rauhoittumishetket. Kysy, miksi ei halua niitä antaa, eikö häntä oikeasti kiinnosta sinun hyvinvointisi? Koska silloin paranisi myös yhteinen aika. Ei voi olla niin että kotona on kaksi eri kombinaatiota, sinä ja lapsi tai mies yksin.
Meillä ei ole ollut tällaista, mies tekee raskasta reissutyötä ja yhdessä on lapset hoidettu,vei kotona voi olla toinen pelkkä sooloilija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osallistuva puoliso on meidän tukiverkottoman perhe-elämän tärkein juttu. Minun mies käy kaupassa, tekee ruoat ja ja pelailee tai ulkoilee lasten kanssa päivittäin. Hän ymmärtää oikein hyvin etten minä ole yhtä motivoitunut usean kotivuoden jälkeen.
Meillä kyllä eskari puuhailee omiaan ja leikkii sisaruksen kanssa. Yleensä on päivittäin vähintään sen pari tuntia kavereiden kanssa pihalla ja sen jälkeen itsekin on levon tarpeessa eikä jaksa mitään viihdytyksiä.
Sopikaa joku harrastuskerta lapselle ja mies vie.
Minä laitan joskus makkarin oven lukkoon kun haluan olla hetken ihan rauhassa.
Tuolle jatkuvalle kyselylle on vaikeampi tehdä mitään. Lapsi on myös tottunut siihen. Lisää ohjattua toimintaa lapselle? Kaveriseuraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksikää lapselle ja isälle yhteinen harrastus, saat sillä välin levätä.
Vierailija kirjoitti:
No ei. Mies hoitaa kyllä lapsia tasapuolisesti, jos ei enemmänkin. Minulla on kyllä rauha tehdä mitä haluan. Mieheni tosin ei ole suomalainen. ;)
Mikä ihmeen tarve ihmisillä on tulla kertomaan, ettei käsiteltävä ongelma koske heitä. Hymyilemään ettei meillä vaan tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapsella kavereita? Saisiko sovittua jonkun kyläilyreissun niin saisit muutaman tunnin omaa aikaa kun lapsi puuhaa muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten hoitaminen kuuluu muijille. Isä antaa vaan viikkorahan. Akkojen hommia ei pidä miesten tehdäkään.
Miksi miehet ikinä antoivat naisille tasa-arvoiset oikeudet? Saavutettuja etuja ei ikinä kannata luovuttaa. Lähi-Idässä miehet ymmärtävät tämän.
Miksi sinä ja muut trollit tulitte tänne pätemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti: Koronapiikki
Sekö pilasi miehen?
Hyi kauheaa, tuo kuulostaisi ihan painajaiselta, ettei sinulla ole yhtään omaa rauhaa, kun olette koko perhe kotona. Ehkä vetoaisin sinuna vaikka päänsärkyyn, tuon ikäinen lapsi jo ymmärtää jos sanot sille että nyt olet tunnin rauhassa, jos tulee kysyttävää kysy isältäsi. Sitten menet vaikka makuuhuoneeseen suljetun oven taakse ja teet miehellesi selväksi, että sinua ei seuraavaan tuntiin saa häiritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs hommasitte haisevan räkänokan. Ehkäisy on keksitty.
Ihan samaa mietin. Tosin tästä suhteesta ei tietoa kuinka perhe on perustettu, mutta lapsuusajan kaverin tyttöystävä tekeytyi kolme kertaa paksuksi ja väitti siis että syö pillereitä. Eka muksu sai alkunsa muutaman kk tuntemisen jälkeen. Jep kyllä miehessäkin jtn häikkää kun ei yhtään ajatellut yläpäällään, mutta se jos miestä ei sitten paljon saanut tekemään oma-aloitteisesti lasten kanssa niin ymmärrän paremmin kuin hyvin. No omaan nokkeluuteensa sekos kyllä nainenkin sitten. Mielenterveys ja ajoittaiset psykoosit.Naisten kannattaisi oikeasti miettiä ennekuin alkavat keplottelemaan..
Siis saako se mies hengaila itsekseen kotona? Jos saa, niin alkaisin miehen "oman ajan" aikaan tuputtaa lasta isän luo... Tai lähtisin saunomaan tms., kuten ilmeisesti mieskin tekee. No, meillä kyllä pääasiassa omaa aikaa vietetään kodin ulkopuolella kumpikin, mutta ei ole ongelmaa kotona käydä esimerkiksi rauhassa saunassa...
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti meillä oli sana tilanne. lapset on jo aikuisia ja pois kotoa, mutta ei meilläkään mien niitä koskaan vahtinut/ollut lasten kanssa , että olisi saanut vaikka nukkua joskus, kun oli mennyt viikkokaupalla ilman yöunia.
Näin jälkeenpäin olen tajunnut, miten tärkeätä olisi ollut koko perheen hyvinvoinnille, että mies olisi osallistunut enemmän ja , että olisin saanut edes joskus nukkua. Kukaan ei jaksa nukkumatta ja seurauksena on väsynys ja kiukkuisuus. Lapset ja se mieskin siitä saa sitten kärsiä. koko perheen etu on se, että äiti saa nukkua. Kerro tämä miehelle. Jos äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin, jos äiti voi huonosti koko perhe voi huonosti.
Meillä onneksi mies ymmärsi puhetta. On vkl paljon töissä ja toki silloin vastaan lapsista ja kotiin liittyvistä asioista. Alkuun meni sen taakse, että tekee pitkää päivää ja tulee vasta yöllä kotiin, että pitää saada nukkua. Sanoin, että ymmärrän täysin, minä käyn myös kokopäiväisesti töissä, illat olen lasten kanssa ja teen kotitöitä. Silloin kun mies on yötkin töissä, niin valvon tarvittaessa sairaan lapsen kanssa. Ymmärrän siis täysin tarpeen nukkua univelkaa pois ja minun nukkumiseni mahdollistaa ainoastaan mies silloin kun on kotona.
Tämän keskustelun jälkeen sovittiin, että jos miehen töiden puolesta onnistui, niin viikonloppuisin vuoroteltiin heräämiset lasten kanssa. Toinen herää lauantaina ja toinen sunnuntaina jolloin molemmat saavat yhden aamun nukkua pidempään sekä rauhallisen heräämisen aamun. Tämä toimii todella hyvin ja onnistuu myös aikataulullisesti aika tasapuolisesti.
Samoin on katsottu lasten sairastaessa, että se kenellä aamulla ei ole niin kiire tai on helpompi työpäivä, nukkuu lasten kanssa yön ja jää kotiin. Se jolla tärkeämpää saa nukkua rauhassa ja menee töihin. Tämä onnistuu hyvin kun silloin nukutaan eri kerroksissa.
Ei valittamista, kumpikin tulee kuulluksi. Miehillä joskus taipumus sotkeutua ympäristölle ja nähdä vain omat jutut ja siksi täytyy välillä hiukan herätellä että olet toinen vanhemmista et yksi lapsista.
Onneksi tajusin jo esikoisen syntyessä, että mies tosiaan sitoutuu perheeseen. Olin sattuneista syistä toimintakyvytön alkuun ja jo sairaalan perhehuoneessa mies hoiti vauvan käytännössä kokonaan, toi vaan rinnalle välillä syömään, onneksi siihen kykenin. Ei mitään ongelmaa siinä, että ei voisi vauvan kanssa olla kun vauva on niin pieni.
Aloituksen perusteella luulin, että kyse on 1-2 vuotiaasta. Mutta 6v! Vanhemman tehtävä on kasvattaa lasta. Et sä siihen miestä tarvitse, kun sanot lapselle, että lepäät nyt ja lapsi keksii sillä aikaa tekemistä itselleen. Kyllä nyt viimeistään tuon ikäisen pitää alkaa harjoitella yksin oloa. Se on myös toisen huomioon ottamista, että antaa toisen olla välillä rauhassa, kuten tämäkin keskistelu todistaa. Ihan sama onko mies edes kotona. Ei 6v tarvitse mitään vahtimista ja hoitamista joka ikinen hetki kuten pieni taapero.
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsella kavereita? Saisiko sovittua jonkun kyläilyreissun niin saisit muutaman tunnin omaa aikaa kun lapsi puuhaa muuta?
Kaikille paras olisi jos mies ymmärtäisi roolinsa perheessä. Tässäkin kehotetaan ulkoistamaan ongelma. Auttaa vähän, mutta miehen ulkoistus auttaa paremmin kun lapsi viettää aikaa isällään säännöllisesti. Jos ei vietä, niin auttaa silti, kun ei tarvi riippaa perässä vetää.
Miksi naiset tekee lapsia avuttomien luuseri miesten kanssa jotka ei sitten hoida lapsia edes. Oliko mies niin komea että halusit miehen ja kuvittelit että se on hyvä mies joka hoitaa myös lasta.
Kun lapset oli pieniä meillä oli miehen kanssa omat nukkuma-aamut, toisella lauantaina ja toisella sunnuntaina. Mies käytti omansa nukkumiseen, mutta minä usein oleskelin hereillä makkarissa ja lueskelin kirjaa tms. Miehen mielestä mun aamu meni hukkaan kun en kuitenkaan nukkunut. Selitin että mulle lepoa on just se, että saan olla rauhassa kotona ilman että olisin koko ajan lapsille saatavilla.
Mies myös aluksi aamuisin vaan piti lapset hengissä, ja odottivat että mä nousen ja laitan aamupalat ym. Enhän mä silloin voinut kovin kauaa olla, kun aina oven takaa kuului vastaus lasten pyyntöihin ootetaan että äiti herää ja sit tehdään. Puhumalla tämäkin parani ja molemmat sai sellaiset aamut kuin toivoi.
Voisiko omista, sovituista aamuista (tai muista ajoista) olla teillekin hyötyä? Jos lähestyisi asiaa niin, että tarjotaan molemmille samaa (vaikka kuulostaa siltä että miehellä tällainen luksus jo onkin).