Isoisä hoivakotiin, käyttövara 182€, kuka maksaa vanhan omakotitalon menot, kun kukaan ei sitä osta?

Älkää nyt poratko jotain olemattomia kuluja on hän siellä itsekin pärjännyt pienillä tuloilla. Sen kun maksatte ettekä poraa. Autatte muutenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä omakotitaloa jälkipolville perinnöksi kuulu hankkia, vaan omaksi kodisi. Siinä asutaan niin kauan kuin voidaan ja hyvälle tuntuu. Perintöä odotellessaan täällä porukka jankkaa perinnöstä ja kuluista.

Antaa talon mädäntyä, vaarinhan se on. Ja kerran on julkinen edunvalvoja, niin hänhän asian hoitaa miten hoitaa. Ilmeisesti tarjonnut omaisille mahdollisuuden hoitaa kulut. Mutta sehän voi kai hakea talolle tästä huolimatta myyntiluvan jos näkee tarpeelliseksi, eikä sitä omaisilta kysytä. Yhtään lanttia ei saa korvaukseksi siitä, että talon ylläpitoa maksoi.

Osake luultavasti menee välittömästi myyntiin: vanhukselle tarpeeton ja pelkkiä kuluja.

5 vuotta on homevastuu, kun myy. 

Miten tuo eroaa siitä, että äitini on kunnallisessa hoivakodissa ja hänen eläkkeestään menee suoraveloituksena asunto-osakkeen vastike, äidille itselleen 182€ ja loppu menee hoivamaksuun. Minusta ihan ok. Asunto tyhjillään ja jää minulle perinnöksi, kun äiti kuolee. Hienoa, ettei asunto joudu pakkomyymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten isoisän talon kulut voisivat jäädä teille, jos ette ole omistajia?

Ei taida edunvalvoja nyt puhua ihan totta.

 

 

Edunvalvojan asia on huolehtia päämiehen omaisuudesta. Ei tietenkään laskut tule perillisille, kun omistaja on elossa! EIkä velat periydy, koska perinnöstä voi kieltäytyä.

Ja sitä kannattaa vakavasti harkita jos perintönä on vain vaikkapa kylmillään ollut rötiskö syrjäkylillä. Mutta onko niin että alaikäiset ei voi perinnöstä kieltäytyä, eli jos vaarilla on lapsenlapsia jotka on alaikäisiä, meneekö homemökki sitten väkisin heille perintönä josta ei saa kieltäytyä?

Mun mielestä jonkun täytyy se perintökaaressa ottaa. Valtio haluaa perintöverot. 

Jos talo ei mene kaupaksi millään hinnalla, niin sitten laitetaan rahaa tukko mukaan, että joku sen ottaa nimiinsä. Tiskin alta mieluiten. Mutta ei sellaista omaisuuserää ole, josta ei eroon pääse.

Me haluttaisiin ostaa mummonmökki viikonloppupaikaksi, mutta toimeentulotukea ei saa, jos on mökki eikä mulla ole vakituista työpaikkaa ja irtisanomissuojaa heikennetään ja ansiosidonnaista leikataan. 

Olen hakenut edunvalvojaa sukulaiselleni. Heinäkuussa -23 hakemus on laitettu kaikkine liitteineen digikeskukseen Helsinkiin. Vielä ei ole päätöstä tullut. Kuuleman mukaan sitä saa odottaa vuoden tai enempikin. Se siitä virallisesta edunvalvojasta. Hoidan 8:tta vuotta tätä koiranvirkaa. Ei saa muuta kuin arvostelua ja haukkumista palkakseen.

Talo kylmäksi ja sähköt poikki. Kun isästä aika jättää myytte tontin ja talon purkukuntoisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan paljon sitä oikeasti pitää vaatteita ostaa jatkuvasti? Hygieniatuotteita? Jalkahoitoja ehkä jos jalat huonossa kunnossa. Mut ei mullakaan työssäkäyvällä mahdottomasti mene vaatteisiinkaan rahaa ja peruspesuaineet riittää. Shampookin kestää varmaan puolivuotta ainakin. 

 

Hoivakodissa työskentelevänä tämä on kulkaas aika iso mysteeri. Vanhoilla ihmisillä luulisi olevan kotonaan ihan normaali vaatevaranto kuin muillakin. Siis ne mitä puetaan päivittäin päälle. Mitä vanhempi niin usein sitä enemmän niitä vaatteita kaapeissa. Mutta kun vanhus tulee hoivakotiin, hänellä on vain yksi vaatekerta mukana. Omaisten ei tarvitse jatkuvasti hankkia uusia, jos kotona olevia ei ole mihinkään hävitetty.

 

Kaapit on kotona täynnä juhlavaatetta. Mutta niitä ei hoivakodit halua kuin ihan yksi tai kaksi juhlamekkoa, mitä voi juhlapäivinä joskus hyvin harvoin käyttää, kun ne eivät sovellu normaaliin pesuun ja ovat hankalia käyttää muutenkin. Ne käyttövaatteet on aika entisiä, ei joku muistisairas ole niitä ostellut vuosiin lisää, joten ne on käytössä kuluneita. Voin sanoa, että aika monen monta vaatetta hajosi pesussa, kun eivät sitä enää kestäneet, olivat niin haperoita, ennenkuin hoivakotiin pääsi. Väkisin sitten osteltiin jotain uutta tilalle, mutta "en tarvitse mitään, minulla on vaatteita." Joten se vaatevarasto voi olla todella pieni. Kyseinen henkilö teki vielä tavaroidensa "siivouksen", lahjoitteli paljon tarpeellistakin tavaraa muille. Käyttökenkiäkään ei juuri ollut, talvisaappaat ja kumisaappaat olivat ainoat kunnolliset kengät, muut olivat ihan onnettomia loppuunkuluneita kenkiä, lukuunottamatta niitä juhlakenkiä, joita ei enää voinut käyttää. Ensimmäinen ostos olikin tarralliset vanhussandaalit, mitä jokaisella hoivakodin asukkaalla näyttää olevan käytössä.

Jos talon omistaja on isoisä, ei sitä muut voi myydä kuin hän itse. Te (tai kuka sen sitten periikin) voitte myydä sen hänen kuolemansa jälkeen, kun perinnönjako on suoritettu. Vain omistaja voi myydä eivätkä muut kuin asianosainen itse ole vastuussa veloista. Tarvittaessa pesä asetetaan konkurssiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaisuutta ei ole pakko ottaa vastaan. Ja vanhuksen eläessä ei kuluja voi sukulaisille kaataa.

Jos perinnöstä kieltäytyy niin se menee automaattisesti omille lapsille. 

Voi kieltäytyä ja määrätä kenelle se menee, jos vaan kärsii maksaa perintöverot tuosta ilosta.

Voi olla mielenrauhan kannalta ihan kannattavaakin, jos perintö on arvoltaan pieni ja riesaltaan iso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei mene kaupaksi, niin palokunnan voi pyytää polttamaan talon harjoituksen vuoksi. Sitten ei tarvitse maksaa kiinteistöveroa eikä muita kuluja. Mutta isän pitää siihen suostua.

Talo kannattaa myydä purkukuntoisena ja hyvin halvalla, niin ette joudu vaikeuksiin, jos siinä on jokin vika. Se tulee helkkarin kalliiksi. Mutta voi olla, ettei kukaan osta silti, vaikka myisitte eurolla.

 

Ei palokunnat huoli, ei niitä kovinkaan usein polteta opetusmielessä.

 

Ja jos huolivat, niistä on pitänyt purkaa pois kaikki "ongelmajäte". Purkaminen on tosi kallista hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin isäsi on elossa hän vastaa kuluista ette te lapset, ja kun kuolee niin kieltäydytte perinnöstä. Näin ei jää tiedän vastuulle. 

 

 

Jos kieltäytyy perinnöstä niin se menee automaattisesti omille lapsille. 

Ei lastenkaan ole pakko perintöä vastaan ottaa. Kaikki kun kieltäytyvät, niin se menee lopulta valtiolle. Mutta perintöön ei saa ryhtyä, eli siitä on kieltäydyttävä kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

"kun kukaan omaisista ei halunnut ruveta ja valtuutusta ei oltu tehty" <- Tämä kertoo kaiken oleellisen. Pitäisi lailla määrätä omaiset huolehtimaan omista vanhemmistaan. Kiitos sinulle, että saamme verorahoista maksaa paappasi edusvalvonnan, vit** idio*tti. Ihan oikein, että saat maksella pappasi kuluja.

Älä reuhota.

Vierailija kirjoitti:

Olen hakenut edunvalvojaa sukulaiselleni. Heinäkuussa -23 hakemus on laitettu kaikkine liitteineen digikeskukseen Helsinkiin. Vielä ei ole päätöstä tullut. Kuuleman mukaan sitä saa odottaa vuoden tai enempikin. Se siitä virallisesta edunvalvojasta. Hoidan 8:tta vuotta tätä koiranvirkaa. Ei saa muuta kuin arvostelua ja haukkumista palkakseen.

Pakko on vain kuolla!

Jos kyllästyttää kengänjäljet selässä; nouse ylös. Tiedät ettei katkeruus kaunista ketään.

Meille jäi perintönä mökki. Kuluja oli kiinteistövero, vakuutusmaksu, tiemaksu, sähkölasku. Mökki oli hirsirunkoinen. Kaivo pihassa. Autotie perille. Kuivalla maalla. Ei missään hometta. Laitoimme sen myyntiin Tori.fi. Sähköliittymää emme sanoneet irti. Se oli hyvä myyntivaltti. Uusi mahdollinen omistaja olisi joutunut maksamaan uudesta kytketystä sopparista tuhansia euroja. Saimme pian tarjouksen siitä hinnasta mitä pyysimme. Se oli siinä. Mökkejä ja taloja pitää huoltaa hyvin. Kyllä ne silloin kaupaksi menee sopivalla hinnalla.

Meillä sama tilanne; äiti hoivakodissa, talo myymättä. Äidin kuluina otetaan huomioon talon kulut (koska omaisuus ei ole muutettavissa rahaksi nykyisessä asuntomarkkinatilanteessa), ja vasta sen jälkeen määräytyy hoivamaksu.

Papalla on siis säästöjä? Niistä kulut maksuun ensin ja sen jälkeen ulosottoon. Perinnöstä kieltäydytte. Mikä tässä siis oli se ongelma? Osaamaton edunvalvoja?

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo eroaa siitä, että äitini on kunnallisessa hoivakodissa ja hänen eläkkeestään menee suoraveloituksena asunto-osakkeen vastike, äidille itselleen 182€ ja loppu menee hoivamaksuun. Minusta ihan ok. Asunto tyhjillään ja jää minulle perinnöksi, kun äiti kuolee. Hienoa, ettei asunto joudu pakkomyymään.

Annat väärää tietoa. Nykyään ei saa ympärivuorokautisen hoivan asiakasmaksusta vähentää yhtiövastiketta 6 kk alun jälkeen. Asunnot joutuaan siksi pakkomyymään 6 kk lähestyessä, elleivät omaiset maksa asunnon kuluja. 

Miksi ap katosi, eikä vastaa siihen, omistavatko nämä kolme papan lasta osan talosta? Saivatko siis puoliskon perinnöksi silloin, kun heidän äitinsä kuoli (vai olivatko vanhemmat eronneet / oliko heillä keskinäinen testamentti)?