Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuuluuko 15v ikään että äiti on se ärsyttävin ihminen?
19.02.2024 |
Olen ollut lapselleni tärkein ihminen, mutta nyt vuoden sisällä keikahtanut päälaelleen: hakee etäisyyttä minuun, kritisoi, ärsytän häntä, vähät välittää enää minusta. Esim lähtiessään reissuun ei enää halaa, eikä matkoilta viestittele. Isää ja isän luona oloa ihannoi ja valitsee ennemmin kuin kanssani olon. Tunnen riittämättömyyttä ja surua tästä, hän on muuttunut niin erilaiseksi minua kohtaan. Tuntuu vaikealta ollakaan yhdessä kun huomaan asenteensa, että minä olen ärsyttävä ja jos isä jotain ehdottaa niin heti menee edelle.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan varmasti kuuluu. Itse en voinut sietää äitiä tuolloin. Kun omat lapseni syntyivät niin lähennyimme jonkun verran, mutta edelleen nyt keski-ikäisenä olen sitä mieltä, että äiti oli väärässä monissa asioissa ja hyvin itsekäs. Jotain traumoja jäi.
Tottakai kuuluu siinä tapauksessa, jos äiti on itsekäs ja väärässä. Normaalisti ei.
Minulla ja äidilläni oli erilaiset elämänarvot. Äiti ei kunnioittanut omia arvojani yhtään. Vähätteli. Luottamus meni siten ettei korjautunut koskaan.
Aika usein onkin kyse tällaisesta eikä mistään "teinit nyt aina kapinoi" -selityksestä. Olette vaan sokeita omalle toiminnallenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin kuuluu. 15v on kaikkein tyypillisin ikä nolostella ja "inhota" vanhempiaan. Oikeasti se lapsi rakastaa sinua ihan yhtä paljon kuin ennenkin, mutta nyt vaan pitää kapinoida ja hakea pesäeroa. Menee ohi aikanaan.
Olen tästä vahvasti eri mieltä. Itselläni on kolme lasta eikä heistä yksikään ole inhonnut eikä nolostellut minua.
Minullakin on kolme lasta eikä kukaan ole nolostellut minua. Päin vastoin teinit pyytää mukaan.
Itse nolostelin omaa äitiäni. Hävetti se teesteltely ja keikarointi. Käveli nenä pystyssä ja tohotti eikä kuunnellut mitään mitä muut yritti sanoa. Hirveitä tilanteita julkisilla paikoilla. Vastetuskin oli mitä sattuu ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin kuuluu. 15v on kaikkein tyypillisin ikä nolostella ja "inhota" vanhempiaan. Oikeasti se lapsi rakastaa sinua ihan yhtä paljon kuin ennenkin, mutta nyt vaan pitää kapinoida ja hakea pesäeroa. Menee ohi aikanaan.
Olen tästä vahvasti eri mieltä. Itselläni on kolme lasta eikä heistä yksikään ole inhonnut eikä nolostellut minua.
Yllättävä tieto sinulle: kaikki lapset eivät ole samanlaisia kuin sinun mussukkasi. Tuossa puhuttiin yleisellä tasolla, ei sinun lapsistasi. Et voi kolmen lapsen perusteella kumota väitettä, jossa puhutaan tyypillisestä teinistä.
Jännä yhteensattuma, että kaikki mun lapset on mussukoita eikä asia liity silti mitenkään minuun tai mun t
Totta kai se liiittyy sinuun ja sinun toimintaasi. Sinähän se olit, joka teit lapsistasi sellaisia, etteivät uskaltaneet kapinoida ääneen.
Ei voi kuin nauraa tälle väitteelle :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan varmasti kuuluu. Itse en voinut sietää äitiä tuolloin. Kun omat lapseni syntyivät niin lähennyimme jonkun verran, mutta edelleen nyt keski-ikäisenä olen sitä mieltä, että äiti oli väärässä monissa asioissa ja hyvin itsekäs. Jotain traumoja jäi.
Tottakai kuuluu siinä tapauksessa, jos äiti on itsekäs ja väärässä. Normaalisti ei.
Minulla ja äidilläni oli erilaiset elämänarvot. Äiti ei kunnioittanut omia arvojani yhtään. Vähätteli. Luottamus meni siten ettei korjautunut koskaan.
Aika usein onkin kyse tällaisesta eikä mistään "teinit nyt aina kapinoi" -selityksestä. Olette vaan sokeita omalle toiminnallenne.
Höpö höpö. Minulla on aivan ihana äiti, jonka kanssa olen hyvin läheinen. Silti kapinoin teininä ja olin hänelle aivan kamalakin välillä. Kyse ei ollut mistään muusta kuin siitä, että minulla oli paha olo oman kasvuni kanssa. Äitiin se ei liittynyt millään tavalla ja jälkeenpäin olen pyytänyt äidiltä anteeksi sitä, että purin kasvukipuni häneen. Teini-ikä on joillekin hyvinkin suuri myllerrys eikä silloin tunteenpurkauksia hillitse mikään. Kannattaa lukea asiasta niin ymmärtää paremmin. Syyttely ei oikein auta.
Kyllä kuuluu. Aseta silti rajat ja rakasta. Käynnissä on terve ja ikäkauden mukainen kapinointi. Pikkuhiljaa annat enemmän periksi ja lopulta sen siivet kantavat aikuisen elämässä.
Pumpuliin upottamalla kasvatetaan narsisti, samoin totaalisella kontrolloinnilla. Valitse terve keskitie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin kuuluu. 15v on kaikkein tyypillisin ikä nolostella ja "inhota" vanhempiaan. Oikeasti se lapsi rakastaa sinua ihan yhtä paljon kuin ennenkin, mutta nyt vaan pitää kapinoida ja hakea pesäeroa. Menee ohi aikanaan.
Olen tästä vahvasti eri mieltä. Itselläni on kolme lasta eikä heistä yksikään ole inhonnut eikä nolostellut minua.
Yllättävä tieto sinulle: kaikki lapset eivät ole samanlaisia kuin sinun mussukkasi. Tuossa puhuttiin yleisellä tasolla, ei sinun lapsistasi. Et voi kolmen lapsen perusteella kumota väitettä, jossa puhutaan tyypillisestä teinistä.
Jännä yhteensattuma, että kaikki mun lapset on mussukoita
Sellaista se on teillä vähän yksinkertaisemmilla ihmisillä. Ei voi kuin nauraa, kun ei osaa esim. reflektoida omaa käytöstään tai edes ymmärtää, että kaikki teinit eivät ole samanlaisia kuin sinun lapsesi.
Ei voi kuin nauraa tälle väitteelle :D
No kuka ne sinun lapsesi teki ja kasvatti, jos et sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mulla on kokemusta poikien äitinä olemisesta, enkä ole hyväksynyt huonoa käytöstä heiltä, enkä itseltäni. Toki he tekivät eroa meihin vanhempiin teineinä, mutta se näyttäytyi ainoastaan niin, etteivät mielellään näyttäytyneet seurassamme. Vaihe kesti kummallakin ehkä pari vuotta. Olemme aina olleet läheisiä ja avoimia ja olemme sitä edelleen, mukaan lukien miniät.
Kuuluu ikään. Ei tietenkään kaikilla, mutta hyvin monilla. Ei syytä huoleen. Vuoden-parin päästä tilanne on jo aika hyvin tasaantunut.
t. 17v:n äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin nauraa tälle väitteelle :D
No kuka ne sinun lapsesi teki ja kasvatti, jos et sinä?
Minusta ei saa pelottavaa millään. Päinvastoin on kritisoitu liian pehmeästä kasvatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin nauraa tälle väitteelle :D
No kuka ne sinun lapsesi teki ja kasvatti, jos et sinä?
Minusta ei saa pelottavaa millään. Päinvastoin on kritisoitu liian pehmeästä kasvatuksesta.
Ok. Kukaan ei tosin ole väittänytkään sinun olevan pelottava. On muitakin tapoja saada lapset siihen tilaan, etteivät uskalla avoimesti näyttää tunteitaan. Esim. se, että pelkäävät äidin menevän rikki, jos sanovat pahasti. Pehmoilu viittaisi siihen suuntaan. Ja toistetaan vielä: kaikilla teineillä ei ole samanlaista kapinointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun esikoinen oli 8-luokalla ja äreä koko ajan. Murahtelu ja vastaan vänkääminen olivat päivittäistä, halata ei saanut, hyvä että vieressä sai istua. Mun mielestä tämä oli ihan normaalia, enkä ottanut kovin henkilökohtaisesti sitä, että olin jonkin aikaa lapsen mielestä kamala.
Nyt lapsi on lukion ekalla ja saa taas halata, joskus se jopa ite tulee halaamaan mua. Tai istuu sohvalle viereen ja tunkee kainaloon (mikä on vähän hankalaa, kun olen ite 160 cm pitkä ja lapsi kohta 180 cm pitkä), haluaa pelata lautapelejä tai leipoa yhdessä ja muutenkin viettää aikaa muun perheen kanssa.
Nuoremmalla lapsella on alkanut olla kanssa nyt hieman havaittavissa kasvavaa negatiivisuutta vanhempia kohtaan.
Terve merkki, että teini ottaa pesäeroa ja rupeaa katkomaan napanuoraa. Ei ole ainakaan vaaraa, että jäisi mamman helmoihin paapottavaksi, kun kasvaa terveellä tavalla erilleen. Toki ihan kaikkea ei tarvitse teineiltäkään sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tuollaista, kun ei osaa kasvattaa teiniään. Moni ei ymmärrä, että 5v ja 15v ovat ihan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin nauraa tälle väitteelle :D
No kuka ne sinun lapsesi teki ja kasvatti, jos et sinä?
Minusta ei saa pelottavaa millään. Päinvastoin on kritisoitu liian pehmeästä kasvatuksesta.
Ok. Kukaan ei tosin ole väittänytkään sinun olevan pelottava. On muitakin tapoja saada lapset siihen tilaan, etteivät uskalla avoimesti näyttää tunteitaan. Esim. se, että pelkäävät äidin menevän rikki, jos sanovat pahasti. Pehmoilu viittaisi siihen suuntaan. Ja toistetaan vielä: kaikilla teineillä ei ole samanlaista kapinointia.
Silti yrität tehdä hirveää ongelmaa siitä, että minä en ole lasteni mielestä nolo ja tyhmä. Kunnioitan lapsiani ja he minua, ei sen ihmeellisemmästä ole kyse. Kannattaa kokeilla joskus.
Vierailija kirjoitti:
Se on tuollaista, kun ei osaa kasvattaa teiniään. Moni ei ymmärrä, että 5v ja 15v ovat ihan eri asia.
Tietyssä mielessä 5v ja 15v ovat hyvinkin sama asia. Tämän oppii lukemalla lasten kehityksestä edes perusteet. Teini-ikä ei poistu kasvattamalla ja tukahduttamalla ei kasva terveitä lapsia.
Itse en tuntenut tuota omaa äitiä kohtaan, mutta kyllä tuo kuuluu ikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin kuuluu. 15v on kaikkein tyypillisin ikä nolostella ja "inhota" vanhempiaan. Oikeasti se lapsi rakastaa sinua ihan yhtä paljon kuin ennenkin, mutta nyt vaan pitää kapinoida ja hakea pesäeroa. Menee ohi aikanaan.
Olen tästä vahvasti eri mieltä. Itselläni on kolme lasta eikä heistä yksikään ole inhonnut eikä nolostellut minua.
Kyllä on, nolostellut ainakin, mutta eivät ole uskaltaneet sanoa mitään ääneen. Kun on tuossa iässä, kuka tahansa äiti on nolo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin nauraa tälle väitteelle :D
No kuka ne sinun lapsesi teki ja kasvatti, jos et sinä?
Minusta ei saa pelottavaa millään. Päinvastoin on kritisoitu liian pehmeästä kasvatuksesta.
Ok. Kukaan ei tosin ole väittänytkään sinun olevan pelottava. On muitakin tapoja saada lapset siihen tilaan, etteivät uskalla avoimesti näyttää tunteitaan. Esim. se, että pelkäävät äidin menevän rikki, jos sanovat pahasti. Pehmoilu viittaisi siihen suuntaan. Ja toistetaan vielä: kaikilla teineillä ei ole samanlaista kapinointia.
Silti yrität tehdä hirveää ongelmaa siitä, että minä en ole lasteni mielestä nolo ja tyhmä. Kunnioitan lapsiani ja he minua, ei sen ihmeellisemmästä ole kyse. Kannattaa kokeill
Paitsi etten yritä mitään tuollaista. Tuo on ihan omaa kuvitelmaasi. Ainut, mitä minä yritän, on kertoa sinulle, että kaikki teinit eivät ole samanlaisia kuin sinun lapsesi. Toisin sanoen: se, että sinun lapsesi eivät ole ikinä kapinoineet, ei tarkoita, että kapinointi ei olisi normaali osa teini-ikää hyvin monille. Eikä tämä muutu sillä, että leikit olevasi muita ylempänä ja yrität alentuvaan sävyyn jaella neuvoja. Vähän sama kuin saarnaisit koliikkivauvan äidille siitä, että lapsi kyllä nukahtaa kun kunnioitat häntä tarpeeksi paljon, koska minun vauvani nukkui aina 12h yössä.
Alue: Aihe vapaa
Totta kai se liiittyy sinuun ja sinun toimintaasi. Sinähän se olit, joka teit lapsistasi sellaisia, etteivät uskaltaneet kapinoida ääneen.