Mistä tiedät että olet varakaveri?? Listataan tähän asiat

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tulleet ajatelleeksi sitä, että se voi olla niille kaveripiirin sisällä oleville ihmisille yhtä ehdollista, epämiellyttävää ja veitsenterällä tasapainoilua kuin se on niille ulkopuolelle jätetyille? Ryhmän sisältä voi joutua helposti ulkopuolelle, jos ei täytä tiettyjä, yleensä sen vahvan kiusaajan määrittelemiä ehtoja ja hänen miellyttämistään. Eli ei ole mikään menetys jäädä ulkopuolelle tuollaisesta porukasta... Olen puhunut tästäkin ilmiöstä lasteni kanssa.

Totta, olen huomannut kuinka osa oikein mielistelee jotain porukan 'johtohahmoa', että varmistavat kutsut jatkossakin

Pitkäaikainen ystävä pyysi, että lähtisinkö hänen kanssaan syömään ja sen jälkeen ehkä parille kuppilaan, kun on hänen syntymäpäivänsä. Tämä siis sovittiin jo useampi päivä aiemmin.

Kun olin jo lähtökuopissa sutimassa ripsivärejä naamaan, lähetti ystävä kymmenen sydänemojin viestin miten maailman parhaat ystävät vievät yllätyksenä hänet syömään ja viettämään iltaa, nähdään me joskus toiste. Nuo ihmiset olivat minullekin sen verran tuttuja, että olisin hänenä kyllä pyytänyt minutkin mukaan. 



Itku meinasi tulla ja tulikin, kun hän lähetteli kaverikuvia ja hehkutusviestejä minulle henkilökohtaisesti pitkin iltaa ja yötä. 

Vierailija kirjoitti:

Kaveri pyysi minua mukaan valitsemaan hääpukua, mutta ei kutsunut minua häihinsä. 

Myös minä olen kelvannut makutuomariksi, mutta en häihin saanut kutsua. Olin asiasta ensin hieman hämillään ja sen jälkeen koko juttu on ollut minulle hassu tarina kerrottavaksi eteenpäin. Kyseessä oli siis todellakin kaveri, kenessä ajattelin olevan ns. Ystäväpotentiaalia, mutta tulipahan asia kerralla selväksi. :D Myös kaveruus hiipui pikku hiljaa. 

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikainen ystävä pyysi, että lähtisinkö hänen kanssaan syömään ja sen jälkeen ehkä parille kuppilaan, kun on hänen syntymäpäivänsä. Tämä siis sovittiin jo useampi päivä aiemmin.

Kun olin jo lähtökuopissa sutimassa ripsivärejä naamaan, lähetti ystävä kymmenen sydänemojin viestin miten maailman parhaat ystävät vievät yllätyksenä hänet syömään ja viettämään iltaa, nähdään me joskus toiste. Nuo ihmiset olivat minullekin sen verran tuttuja, että olisin hänenä kyllä pyytänyt minutkin mukaan. 



Itku meinasi tulla ja tulikin, kun hän lähetteli kaverikuvia ja hehkutusviestejä minulle henkilökohtaisesti pitkin iltaa ja yötä. 

Tämä oli jo sen verran paha, että olisin kyllä suuttunut ja ystävyys/yhteydenpito kyseisen henkilön kanssa olisi ollut siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tulleet ajatelleeksi sitä, että se voi olla niille kaveripiirin sisällä oleville ihmisille yhtä ehdollista, epämiellyttävää ja veitsenterällä tasapainoilua kuin se on niille ulkopuolelle jätetyille? Ryhmän sisältä voi joutua helposti ulkopuolelle, jos ei täytä tiettyjä, yleensä sen vahvan kiusaajan määrittelemiä ehtoja ja hänen miellyttämistään. Eli ei ole mikään menetys jäädä ulkopuolelle tuollaisesta porukasta... Olen puhunut tästäkin ilmiöstä lasteni kanssa.

 

Totta, olen huomannut kuinka osa oikein mielistelee jotain porukan 'johtohahmoa', että varmistavat kutsut jatkossakin

Mutta kuka aikuisten oikeasti jaksaa tuollaista? Onko ihmisillä niin vähän todellisia ystäviä, että hyväksytään toisilta millaista kohtelua tahansa?

Mä olen vaan varakreivi!

Kaikenlaisia uuvakkeja sitä maailmaan mahtuu... Parissa kohden silti pisti vähän silmään.

Joku sanoi, että häntä stressaa spontaanius. Noh, minua stressaa kalenterointi. Töissä kun painaa minuuttiaikataululla 5 päivää viikossa, niin vapaalla ei oikeastaan halua. Pakkohan sitä varsinkin perheellisten kanssa tehdä, mutta mieluiten ei. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, kuka vastapuoli on. Ei siis ehkä kannata ottaa automaattisesti henk.kohtaisena loukkauksena.

Toisena tuo, että kutsutaan kun joku muu on perunut. Kun on rajallinen määrä aikaa ja tilaa, niin aina ei voi olla kaikkien kanssa koko ajan. Iltaa istuessakin yli 6 henkeä on sellainen määrä, että kuulumistenvaihdosta ei oikein tule mitään. Mielelläni kutsuisin kaikki, mutta joskus joutuu priorisoimaan. Enemmän siinä sitten katsoo seuruetta kokonaisuutena kuin pitämisjärjestystä. Minulla on kavereita, jotka eivät ole varsinaisia bilehileitä ja illanistujaisissa tappavat tahtomattaan muidenkin  tunnelman. Ovat silti aivan ihania ihmisiä, ja nautin vilpittömästi heidän seurastaan kahdenkesken 

Lisäksi minulta varmaan puuttuu joku bitti, kun en osaa itsekään loukkaantua, jos minua pyydetään jonkun tilalle esim. keikalle tai ei kutsuta kaikkiin tilaisuuksiin. En osaa ajatella, että minun pitäisi olla aina kaikkeen tekemiseen ensimmäinen vaihtoehto. Se, onko nähdessä hauskaa, ratkaisee. Ei se, miten tilanteeseen on päädytty. Jos joku ei halua viettää kanssani aikaa, niin tuskinpa siinä kumpikaan mitään sitten menettää?

Se, että puhutaan yhtä ja tehdään toista on sitten ihan huttua, tai että toisesta ei ikinä kuulu mitään paitsi, kun haluaa jotain.

Itse olen ollut se varakaveri, kelpaan sitten, kun kukaan muu ei lähde mukaan X:n kanssa kahville, shoppailemaan, ihan minne tahansa. Sitten instassa on ylistystä kaikille muille ystäville/kavereille, kuinka ihania ovat hänen ystävänsä jne. Minulle päin ei sitä ylistystä ei kuulu.. jostain syystä se yhteydenpito on hiipunut.. 

En tajua minkälaiset ihmiset kehtaavat tehdä tollaisia ohareita kuin tässäkin monesti kerrottu. Omalle kohdalle sattunut myös, ovat entisiä ystäviä nyt.

Tunnistan ketjun ilmiön, mutta ei mulla näin 46-vuotiaana enää ole traumoja varakaverin roolista.

Jos haluaa sosiaalista elämää, se yleensä vaatii sitä että on itse aktiivinen. Esim. pyytää muita kylään. Se sitten vaatii epäonnistumisten sietämistä, eli sitä että ihmiset tekevät ohareita jne. Mutta parin kierroksen jälkeen kyllä oppii keneen voi luottaa.

Jos esim, muuton vuoksi kaipaa uusia kavereita, kannattaa mennä vaikka järjestöön tai vastaavaan, jossa puuhataan uusien ihmisten kanssa yhdessä ns. neutraalissa ympäristössä. Saa olla ihmisten seurassa ja ajan kanssa myös oppii, kenen kanssa on enemmänkin yhteyttä.

Nöyryyttäjät ja tökeröt voi jättää sikseen, ei sellaisiin tarvitse pitää yhteyttä. Vapautuneella ajalla voi etsiä parempaa seuraa muualta.

Kyllä on paljon tuttavia ketä kutsuu esim. vappuna ja kesälauantaisin pihalle viettämään aikaa siksi kun lapset ovat kavereita, osan aikuisten kanssa ok kivaa ja joistain tulee uusia hyviä ystäviä ketä näkee nykyään lasten kasvettua ilmankin. Mitään epäystävällisiä vanhempia en sentään koskaan ole kutsunut kasten takia. En ymmärrä mikä ongelma tässä on?

Tietenkin jos on ollut ystävä jo ennen lapsia niin sitten voi loukkaantua jos niputetaan varanippuun mutta erittäin paljonhan sitä hengaa lasten ollessa pieniä puolihuolimattomasti lasten koulu- ja harrastuspiireistä mukaan tarttuneinen ihmisten kanssa lasten ollessa yhdistävä tekijä ja omat lapsuuden/nuoruuden ajan vanhat kaverit on eri porukka. 

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikainen ystävä pyysi, että lähtisinkö hänen kanssaan syömään ja sen jälkeen ehkä parille kuppilaan, kun on hänen syntymäpäivänsä. Tämä siis sovittiin jo useampi päivä aiemmin.

Kun olin jo lähtökuopissa sutimassa ripsivärejä naamaan, lähetti ystävä kymmenen sydänemojin viestin miten maailman parhaat ystävät vievät yllätyksenä hänet syömään ja viettämään iltaa, nähdään me joskus toiste. Nuo ihmiset olivat minullekin sen verran tuttuja, että olisin hänenä kyllä pyytänyt minutkin mukaan. 



Itku meinasi tulla ja tulikin, kun hän lähetteli kaverikuvia ja hehkutusviestejä minulle henkilökohtaisesti pitkin iltaa ja yötä. 

Törkeää! Miten kehtaa?? Ja nää on 'ystäviä'. Mulle ystävä/kaveri on se,ettei kiusaa, ei loukkaa, ei tee sellaista, millä saa toiselle pahan mielen. Ystävä tukee, pitää hauskaa. Vihamiehet on erikseen.

No itse kyllä hyväksyisin sen, että joku kutsumani ihminen ei pääse juhliini. En viime tingassa yrittää saada ketään paikkaamaan. Noloa. 

Miten joku kehtaa vielä tunnistaa, että peruin sun tapaamisen, koska kaveri X pääsee sittenkin tulemaan?? Voiko olla sosiaalisesti näin jälkeenjäänyt, siis aikuinen ihminen. 

Ei ota puhuessa yhtä paljon katsekontaktia minuun kuin toiseen kaveriin.

Vierailija kirjoitti:

No itse koen kyllä loukkaavana varakaverina olon. Jos toinen ei vilpittömästi halua viettää aikaa kanssani, vaan kaikki muut menevät aina edelle, niin parempi ettei tällainen ihminen ottaisi enää yhteyttä. Alussa olin aktiivinen hänen suuntaansa, ennen kuin tajusin mistä on kyse. Nyt en enää ole ollut, mutta sitten ehdotuksia tulee harvakseltaan hänen puoleltaan. Yleensä nämäkin peruuntuvat. En tajua, miksi hän sitten edes ottaa yhteyttä, jos ei ole oikeasti tulossa. 

Yksi tälläinen monta oharia tehnyt sanoi meille, että kun olivat tulossa meille kylään, niin että sille illalle ei ole sitten muita merkintöjä kalenterissa. 

 

Oi, miten kiva! No sehän siitä puuttuisikin että sovittu tapaaminen meidän kanssa, niin olisikin taas vielä hänen kuuluisa merkintä kalenterissa samaan aikaan taas jonkun paremman kaverin kanssa.

 

Naureskeltiin miehen kanssa että no laita ihmeessä siihen vielä merkintä jonkun toisen kanssa päälle, meitä ei enää haittaa (vaikka jäisitte kokonaan pois) 😁

Vierailija kirjoitti:

Ei ota puhuessa yhtä paljon katsekontaktia minuun kuin toiseen kaveriin.

Pia S?

Sosiaalinen media

Hyvä perheystävämme ja hänen käytös. Minä päivitän jonkun oman profiilikuvan tai perheemme ihanan yhteisen matkan tai tekemisen:

ei tykkää. Ei koskaan. Varmasti käy katsomassa joka päivä somensa 😁

Tälläinen päiväkodin vähemmän suosiossa oleva someen aivan kaikki puskeva duck-face-äiti päivittää sinne samalle päivälle 10. naamankuvansa, epäonnistuneet kulmakarvat ja huulitäytteet vinossa. Kaulassa 7000€ Cartierin koru. 

 

Perheystävämme Rouva se siellä rakastaa aina ensimmäisenä näitä oman naaman päivityksiä.

Juu, olemme todella hyviä ystäviä. Some se paljastaa ihmisten luonteen. 

Piti tulla uudeksi vuodeksi bileisiin ja yöpymään, mutta perui, koska sai junaliput superhypertarjouksessa halvalla ja meni jonkun toisen kaverin luo. En ole sen jälkeen pyytänyt käymään. Yhteisten tuttujen takia ollaan vähän yhteydessä, hyvin vähän. Viesti meni perille kerrasta. 

Mistä tiedän? 

 

Siitä että ei koskaan itse ehdota mitään. Sitten kun minä ehdotan, keksii tekosyitä miksi ei voi lähteä.

Ei koskaan tykkää minun päivityksistä. Sitten Instagramin feedissä tulee koko ajan suosituksia joista tämä kaveri X on käynyt samaan aikaan tykkäilemässä. Ihan ventovieraiden jutuista.