Mistä tiedät että olet varakaveri?? Listataan tähän asiat

Kysyn että hei mentäisiinkö huomenna lasten kanssa tapahtumaan X tai paikkaan Y.

Tulee edellisilta, ei kuulu mitään. Tulee seuraava aamu ja päivä, ei kuulu mitään. Tapahtuma X:n alkuun aikaa tyyliin 2h ja lapset odottavat tietoa tuleeko kaverit mukaan. Ei kuulu mitään. 

 

Vaikeaa vastata että niin kiva kun kerroitte tästä ja pyysitte, mutta emme tällä kertaa X syystä pääse mukaan  Ei vaan vastaa yhtään mitään. Olemme paskan arvoisia näköjään.

Siitä että kun lähetän Whatsapp-ryhmään viestin, kukaan ei vastaa edes. Toistensa viesteihin laitetaan sydämiä sun muuta. 

Siitä että ei ole kertonut että oma nuorempi veljensä ei olekaan oikeasti hänen veli. Kuulin sen muualta. Tälläinen hyvä ystävä minulla. tietää siis itse, tarkoituksella salaa.

Kun kutsut kyseisen kaverin itse jonnekin, hän pihtaa vastaamista viimeiseen saakka koska odottaa josko jotain parempaa ilmaantuisi ennen sitä.

Esim. kutsut kaverisi uudenvuoden viettoon. Hän ei ilmoita että tuleeko vai ei vaan sanoo palaavansa myöhemmin. Pitää sinua siis "varalla". Törkeimmät tapaukset toki vielä sanovat tämän ääneen "kiitos kutsusta, tuun jos ei tuu mitään muuta menoa" tms.

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaisia uuvakkeja sitä maailmaan mahtuu... Parissa kohden silti pisti vähän silmään.

Joku sanoi, että häntä stressaa spontaanius. Noh, minua stressaa kalenterointi. Töissä kun painaa minuuttiaikataululla 5 päivää viikossa, niin vapaalla ei oikeastaan halua. Pakkohan sitä varsinkin perheellisten kanssa tehdä, mutta mieluiten ei. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, kuka vastapuoli on. Ei siis ehkä kannata ottaa automaattisesti henk.kohtaisena loukkauksena.

Toisena tuo, että kutsutaan kun joku muu on perunut. Kun on rajallinen määrä aikaa ja tilaa, niin aina ei voi olla kaikkien kanssa koko ajan. Iltaa istuessakin yli 6 henkeä on sellainen määrä, että kuulumistenvaihdosta ei oikein tule mitään. Mielelläni kutsuisin kaikki, mutta joskus joutuu priorisoimaan. Enemmän siinä sitten katsoo seuruetta kokonaisuutena kuin pitämisjärjestystä. Minulla on kavereita, jotka eivät ole varsinaisia bilehileitä ja illanistujaisiss

Samaa mieltä. Jos loukkaantuisin jokaisesta kutsumattomista juhlista tai viimehetken peruutuksista ja katkaisisin välit, olisin aika yksin. Ihmisyyteen kuuluu erilaisia jaksoja ja virheitä jolloin toimii tyhmästi  kuten itsekin olen tehnyt.

Hmmm! joo silloin kun tuntemallani henkilöillä on jotain paska hommaa jota eivät itse viitsi tehdä tai ovat kuskia vailla niin silloin minun olemassaolo muistetaan muuten saan olla täysin rauhassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaisia uuvakkeja sitä maailmaan mahtuu... Parissa kohden silti pisti vähän silmään.

Joku sanoi, että häntä stressaa spontaanius. Noh, minua stressaa kalenterointi. Töissä kun painaa minuuttiaikataululla 5 päivää viikossa, niin vapaalla ei oikeastaan halua. Pakkohan sitä varsinkin perheellisten kanssa tehdä, mutta mieluiten ei. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, kuka vastapuoli on. Ei siis ehkä kannata ottaa automaattisesti henk.kohtaisena loukkauksena.

Toisena tuo, että kutsutaan kun joku muu on perunut. Kun on rajallinen määrä aikaa ja tilaa, niin aina ei voi olla kaikkien kanssa koko ajan. Iltaa istuessakin yli 6 henkeä on sellainen määrä, että kuulumistenvaihdosta ei oikein tule mitään. Mielelläni kutsuisin kaikki, mutta joskus joutuu priorisoimaan. Enemmän siinä sitten katsoo seuruetta kokonaisuutena kuin pitämisjärjestystä. Minulla on kavereita, jotka eiv

joskus jokainen mokailee tai joutuu jostain syystä tekemään oharit...mutta jos jatkuvasti, niin tulee siinä kaikenlaista mieleen, eikä kukaan halua jatkuvasti olla se heittopussi, varahenkilö

Saimme kutsun heidän lapsensa synttäreille. Siellä ei ollut ketään muita kuin me ja pöytään kiikutettiin edellisenä päivänä aloitettu, puoliksi syöty täytekakku. Eli meidät kutsuttiin vain rääppijäisiin, mikä olisi ollut vielä jokseenkin ok jos olisivat edes alusta asti olleet ihan avoimia siitä.

Tosin itse hankin kyllä joka päivälle uuden kakun, jos juhlat on monipäiväiset.

Emme ole enää tekemisissä heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalinen media

Hyvä perheystävämme ja hänen käytös. Minä päivitän jonkun oman profiilikuvan tai perheemme ihanan yhteisen matkan tai tekemisen:

ei tykkää. Ei koskaan. Varmasti käy katsomassa joka päivä somensa 😁

 

Tälläinen päiväkodin vähemmän suosiossa oleva someen aivan kaikki puskeva duck-face-äiti päivittää sinne samalle päivälle 10. naamankuvansa, epäonnistuneet kulmakarvat ja huulitäytteet vinossa. Kaulassa 7000€ Cartierin koru. 

 

Perheystävämme Rouva se siellä rakastaa aina ensimmäisenä näitä oman naaman päivityksiä.

Juu, olemme todella hyviä ystäviä. Some se paljastaa ihmisten luonteen. 

Entä jos jotain ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta? En odota, että omista kuvista kaikki facebook- kaverini tykkäisivät...syyt voi olla ihan muut, kuin se etteivät tykkää minusta...mutta en silti suutu :D en odota perseennuolentaa....en minäkään tykkää kaikista kuvista...kuin se tykkääminen olisi joku pakko tai et voi olla enää ystäväni :D aika teinimäistä...Olisin varmaan se päiväkodin vähemmän suosiossa oleva, voisin kuvitella :D :D

Luin, että "mistä tiedät, että olet varakreivi". 

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikainen ystävä pyysi, että lähtisinkö hänen kanssaan syömään ja sen jälkeen ehkä parille kuppilaan, kun on hänen syntymäpäivänsä. Tämä siis sovittiin jo useampi päivä aiemmin.

Kun olin jo lähtökuopissa sutimassa ripsivärejä naamaan, lähetti ystävä kymmenen sydänemojin viestin miten maailman parhaat ystävät vievät yllätyksenä hänet syömään ja viettämään iltaa, nähdään me joskus toiste. Nuo ihmiset olivat minullekin sen verran tuttuja, että olisin hänenä kyllä pyytänyt minutkin mukaan. 



Itku meinasi tulla ja tulikin, kun hän lähetteli kaverikuvia ja hehkutusviestejä minulle henkilökohtaisesti pitkin iltaa ja yötä. 

Miten suhtauduit jatkossa häneen? Kerroitko miltä sinusta tuntui hänen käytöksensä? En ainakaan itse olisi jatkanut ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan asuttu melko eri puolilla suomea vuosikausia, Kaveri ajaa autolla n 200 metrin päästä ohi, muttei vaivaudu sanomaan asiasta, tai pistäytymään. Tieto ohiajostakin kerrotaan vasta myöhemmin. Itseasiassa parikin "ystävää" teki näin...Sit muuten ollaan kyllä ystävää

Tähän voi olla syynä, jos olet vaikka lapseton. Perheelliset tulee ykkösinä, heitä voidaan nähdä helpommin. Lapseton ja vielä sinkku on alinta kastia. :D

Vierailija kirjoitti:

Kun kutsut kyseisen kaverin itse jonnekin, hän pihtaa vastaamista viimeiseen saakka koska odottaa josko jotain parempaa ilmaantuisi ennen sitä.

Esim. kutsut kaverisi uudenvuoden viettoon. Hän ei ilmoita että tuleeko vai ei vaan sanoo palaavansa myöhemmin. Pitää sinua siis "varalla". Törkeimmät tapaukset toki vielä sanovat tämän ääneen "kiitos kutsusta, tuun jos ei tuu mitään muuta menoa" tms.

Tämän ilmiön takia lopetettiin puolison puolen juhannukset sen suvun kesken. Oli juuri noin, että paria päivää aiemmin tiesivät vasta. Vihellettiin peli poikki. Lapsetkin aina odotti näkevänsä serkkunsa mutta ei. No show. 

Ja itse kuitenkin aina jo keväällä alkoivat hehkuttaa jussia mutta yleensä ei tehneet mitään asian eteen. Ei edes sen että olisivat kertoneet tulevatko. 

No on muita ystäviä kyllä mutta olisi ollut kiva heitä nähdä ja lapsien kannalta myös. 

Jatkuva varapenkillä olo vaan ei enää miellyttänyt ;(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini:

Kertoo että ostetaan muutamien ystävien kanssa vähän paremmat joululahjat 

Meidän lapselle joululahjaksi Saiturin pörssistä joulukoriste joka hajosi heti.

Mietin että muistaako hän edes näitä juttujaan, mitä hänellä sylki suusta ulos päästää?

Itse olen tälläisille vienyt tahallani laadukkaat lahjat. 

Totta. Se on eräs kehittyneemmän vinoilun alalaji. Tollot ei tajuu mutta normaalit tajuu. 

Se ilme, kun seuraavana vuonna odotetaan taas sitä parin satkun lahjaa (kun makuun pääsi) ja saakin vain tiimarituikun.... Siitä ilmeestä kannattaa vähän maksaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini:

Kertoo että ostetaan muutamien ystävien kanssa vähän paremmat joululahjat 

Meidän lapselle joululahjaksi Saiturin pörssistä joulukoriste joka hajosi heti.

Mietin että muistaako hän edes näitä juttujaan, mitä hänellä sylki suusta ulos päästää?

Itse olen tälläisille vienyt tahallani laadukkaat lahjat. 

 

Totta. Se on eräs kehittyneemmän vinoilun alalaji. Tollot ei tajuu mutta normaalit tajuu. 

Se ilme, kun seuraavana vuonna odotetaan taas sitä parin satkun lahjaa (kun makuun pääsi) ja saakin vain tiimarituikun.... Siitä ilmeestä kannattaa vähän maksaakin. 

Voi kun sais vielä jotain Tiimari-kamaa :). Se nostalgia-fiilis, jotain tarroja tai kynttiläjuttuja, joita lapsena sai.

Paras oli kuin sain "ystävältä" jouluna lahjaksi suklaa rasian, jonka olin hänelle edellisenä jouluna antanut! Lapseni oli liimannut rasiaan tarran, josta sen tunnistin.

Itsellä oli hyvä ystävä ja nähtiin usein ja yleensä vietettiin aina paljon vapaa-aikaa yhdessä. Jossain vaiheessa tämä ystävä alkoi sit sopia tapaamisia tms. lenkkikeikkoja muiden meidän yhteisten tuttujen kanssa ja näistä ei siis puhuttu mulle mitään. Kierroksen tuntui nousevan koko ajan, loppuaikoina hehkutti mm. kuinka ihanaa on päästä vihdoin syömään tärkeimpien kavereitten kanssa ja oli menossa yhden tuttavapariskunnan kanssa, joiden kanssa siis aikoinaan mentiin ihan kaikki porukalla, erona siis se että mua ja mun miestä ei pyydetty mukaan. En tiedä mistä johtui että alkoi eristämään, tuntui että kun en asiaan reagoinut niin vaan meni kummallisemmaksi se käytös. Ja siis mitä tuohon voi edes sanoa? Sai lapsen ja yritin olla apuna, tarjouduin mm. viemään heidän koiraa lenkille ja muita pikkujuttuja ja näihin sanoi että eiköhän me pärjätä ihan ilman sunkin apua. Se riitti itselle, aloin vähitellen vähentämään yhteydenpitoa ja enää ei olla tekemisissä. Ilmeisesti olin kokoajan vain joku korvike mikä soitetaan paikalle kun itsellä elämässä ei ole mitään jännää meneillään. Sinänsä helvetin reilua käytöstä, koska mulla nyt aina olisi ollut muutakin, mutta mä kiltisti aina suunnittelin menoni että tämä kaveri saa tulla mukaan vaikka siis ei aina olisi ollut edes tervetullut kun ajattelin että ollaan läheisiä.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalinen media

Hyvä perheystävämme ja hänen käytös. Minä päivitän jonkun oman profiilikuvan tai perheemme ihanan yhteisen matkan tai tekemisen:

ei tykkää. Ei koskaan. Varmasti käy katsomassa joka päivä somensa 😁

 

Tälläinen päiväkodin vähemmän suosiossa oleva someen aivan kaikki puskeva duck-face-äiti päivittää sinne samalle päivälle 10. naamankuvansa, epäonnistuneet kulmakarvat ja huulitäytteet vinossa. Kaulassa 7000€ Cartierin koru. 

 

Perheystävämme Rouva se siellä rakastaa aina ensimmäisenä näitä oman naaman päivityksiä.

Juu, olemme todella hyviä ystäviä. Some se paljastaa ihmisten luonteen. 

Päiväkodin vähemmän suosiossa oleva? Siis mitä? Onko teillä joku päiväkodin äitien ryhmä, jossa joku on suosittu ja joku ei? Millä tavalla suosittu? Kuulostaa ihan sekopäiseltä? Kun omat lapset oli päiväkoti-ikäisiä, niin ei kyllä mulla ollut aikaa hengailla missään päiväkotiäitien ryhmissä. Että mitä ihmettä?!?

Vierailija kirjoitti:

Saimme kutsun heidän lapsensa synttäreille. Siellä ei ollut ketään muita kuin me ja pöytään kiikutettiin edellisenä päivänä aloitettu, puoliksi syöty täytekakku. Eli meidät kutsuttiin vain rääppijäisiin, mikä olisi ollut vielä jokseenkin ok jos olisivat edes alusta asti olleet ihan avoimia siitä.

Tosin itse hankin kyllä joka päivälle uuden kakun, jos juhlat on monipäiväiset.

Emme ole enää tekemisissä heidän kanssaan.

Mentiin kaverin pojan 2 vai 3v juhliin Toisena juhlapäivänä. Hirveä homma pukea meidän 2 & 3-vuotiaat, hommata hyvä lahja, jaksottaa omien lasten päiväunet. Perillä kaveri toisteli että ei enää koskaan pidetä 2 päivän juhlia. Oikein toisti ja jankkasi sitä.

 

Ymmärsimme että oli raskasta ottaa meitä vastaan, juu! 

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku naisten juttu? Ei voi olla useita ystäviä, eri tilanteisiin? Pitää olla ns.bestis jonka kanssa jaetaan kaikki tai ei mitään?

Tämä on nimenomaan naisten juttu. Puhutaan vuorotellen toisista pahaa selän takana "kavereista" Pitää olla juuri samanlainen kuin itse. Kertoo kuinka rikkinäisiä suomalaiset naiset ovat. Ei ihme, että moni on yksinäinen. Aina arvostelemassa muita asioista jolla ei mitään merkitystä. Mielummin yksin