Mistä tiedät että olet varakaveri?? Listataan tähän asiat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä joku naisten juttu? Ei voi olla useita ystäviä, eri tilanteisiin? Pitää olla ns.bestis jonka kanssa jaetaan kaikki tai ei mitään?

Tämä on nimenomaan naisten juttu. Puhutaan vuorotellen toisista pahaa selän takana "kavereista" Pitää olla juuri samanlainen kuin itse. Kertoo kuinka rikkinäisiä suomalaiset naiset ovat. Ei ihme, että moni on yksinäinen. Aina arvostelemassa muita asioista jolla ei mitään merkitystä. Mielummin yksin

Ja toinen naistenjuttu on se että ei voida tehdä mitään porukalla. En tajuta tätä, itse tykkään jos on enemmän porukkaa, mutta suurimmalla osalla tuntuu että nimenomaan etsitään joku yksi hapannaama ja sen kanssa sitten haukutaan muut kaveriporukan ihmiset. Tuo tuntuu jotenkin extrapahalta jos itse on ollut jossain ja ollut kivaa ja jälkikäteen joku paljastaa että siellä osa ollut vain seuraamassa mitä noloa teen ja pyörittelemässä silmiään. Ja tosiaan: mielummin yksin.

Mun yks "kaveri" oli aina tulossa seuraavana päivänä, kun juhlat olivat jo olleet. En tajua tätä. Kutsuin tasakymppisynttäreilleni keilahalliin, tarjosin hohtokeilaukset. He olisivat tulleet vasta seur. päivänä. Tekivät aina niin. Nyt en enää järkännyt tuplakekkereitä. Jouduin valehtelemaan. En jaksa yhden perheen vuoksi enää.

Kerran sama perhe oli tulossa nopeasti käymään lainaamaan jotain. Olin juuri tehnyt marjapiirakan, joka ei ollut heitä varten tehty. Nää vetäisi koko piirakan naamaansa ja jatkoivat jonnekin merelle tms. 

Perheen yksi lapsi saavutti menestystä urheilulajissaan. Huomasin, mutta en viitsinyt enää onnitella. Tää nainen ei kuittaile viestejä mulle. Mä kuittaan. Annan olla. Ei heilauta mua nyt.

Samalle porukalle annoin lastenvaatteita veloituksetta. Sitten alettiin soitella että onko lähiaikoina vapautumassa mitään tiettyä vaatetta. Ahneutta. Kyllä heillä rahaa oli.

En enää välitä ottaa yhteyttä tai vastailla. Viimeksi olivat "päässeet" telkkariin koko perhe. En tiennyt. Parin viikon päästä lähetti viestin ja linkin. Kummallista lesoilua. Tää ei ennen ollut tällainen. Ei mua hetkauta telkkariinpääsyt. Siellä hän sönkötti värjätyssä pikimustassa tukassaan asian vierestä ja mies kehui kuinka he on luoneet aina mahkuja lapsilleen. 

En tiedä mitä itse tein väärin. Ei tarvitse odotella kutsuja puolin tai toisin.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri ottaa yhteyttä ja pyytää vaikkapa baariin, jos ei saa muuta seuraa ja sanookin vielä tämän. 

Tämä on kyllä kaveruuden todellinen klassikko. Pyytelin jo muita (viihteelle, reissuun jne.) mutta kukaan ei päässyt, joten lähtisitkö sinä?? Vaikea ymmärtää miksi tuollainen pitää alleviivata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikainen ystävä pyysi, että lähtisinkö hänen kanssaan syömään ja sen jälkeen ehkä parille kuppilaan, kun on hänen syntymäpäivänsä. Tämä siis sovittiin jo useampi päivä aiemmin.

Kun olin jo lähtökuopissa sutimassa ripsivärejä naamaan, lähetti ystävä kymmenen sydänemojin viestin miten maailman parhaat ystävät vievät yllätyksenä hänet syömään ja viettämään iltaa, nähdään me joskus toiste. Nuo ihmiset olivat minullekin sen verran tuttuja, että olisin hänenä kyllä pyytänyt minutkin mukaan. 



Itku meinasi tulla ja tulikin, kun hän lähetteli kaverikuvia ja hehkutusviestejä minulle henkilökohtaisesti pitkin iltaa ja yötä. 

Miten suhtauduit jatkossa häneen? Kerroitko miltä sinusta tuntui hänen käytöksensä? En ainakaan itse olisi jatkanut ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

En sanonut asiasta mitään, mutta kyllä silloin ystävyydessä jotakin kuoli ja annoin välien hitaasti etääntyä. Eli myöhemmin kun halusi nähdä, niin keksin sitten itse selityksiä että en ehdi tai pysty. Oli siis aiemminkin ollut hieman tökeröitä perumisia ja muuta tämän ketjun mukaista käytöstä, mutta tuossa katkesi kamelilta selkä.

Vanhat koulukaverit ympäri Suomea tapaavat ravintolaillallisella, minä saan tietää vasta viime tipassa. Ihan sama siis, pääsenkö vai olenko jo sopinut muuta menoa.

Kun sulle soitetaan viimeisenä kuskivaihtoehtona jonnekin suht pitkän matkan päähän heittämään heidät baariin. Ja kun sanoo heille, että ei nyt haluaisi vaan tehdä edestakaisin-reissua, niin pitkin hampain sanotaan että voin jäädä heidän kanssaan sinne baariin.

Joo ei.

Hui. Tulikin muistoja mieleen. Jo lapsena jostain kumman syystä tytöillä oli tapana olla aina bestiksen kanssa ja sitten jos bestiksen kanssa ei päässyt johonkin tai jos bestis ei ollut koulussa, niin sitten minä kelpasin. Esim. ala-asteella yhdet kaverukset olivat menossa Pikku G:n keikalle, mutta toinen ei ollutkaan pääsemässä, jolloin minua kysyttiin mukaan. Olisin päässyt, mutta sitten alkuperäinen suunnitelma toteutuikin, ja nämä menivät kaksistaan, eikä minua ei otettukaan mukaan. Vielä 20-vuotiaana opiskellessa minä kelpasin aina jollekin, kun bestis ei ollut koulussa. Minut on myös syrjäytetty: olen ollut itse jonkun kanssa läheinen koulussa, mutta eräs aloitti opiskelut n. 2 vkoa muita myöhemmin, ja tämä minulle läheinen alkoikin kaveeraamaan tämän toisen kanssa ja sittenpä en oikein enää jostain syystä ollutkaan läheinen seuraavat kaksi vuotta. Paitsi sitten kun jonkun bestis puuttui.

Vierailija kirjoitti:

Hui. Tulikin muistoja mieleen. Jo lapsena jostain kumman syystä tytöillä oli tapana olla aina bestiksen kanssa ja sitten jos bestiksen kanssa ei päässyt johonkin tai jos bestis ei ollut koulussa, niin sitten minä kelpasin. Esim. ala-asteella yhdet kaverukset olivat menossa Pikku G:n keikalle, mutta toinen ei ollutkaan pääsemässä, jolloin minua kysyttiin mukaan. Olisin päässyt, mutta sitten alkuperäinen suunnitelma toteutuikin, ja nämä menivät kaksistaan, eikä minua ei otettukaan mukaan. Vielä 20-vuotiaana opiskellessa minä kelpasin aina jollekin, kun bestis ei ollut koulussa. Minut on myös syrjäytetty: olen ollut itse jonkun kanssa läheinen koulussa, mutta eräs aloitti opiskelut n. 2 vkoa muita myöhemmin, ja tämä minulle läheinen alkoikin kaveeraamaan tämän toisen kanssa ja sittenpä en oikein enää jostain syystä ollutkaan läheinen seuraavat kaksi vuotta. Paitsi sitten kun jonkun bestis puuttui.

Mä kyllästyin etsimään omaa "bestistä" jo ala-asteella, kun oma luotettava a bff vaihtoikin lennosta bestistä, ja tajusin tämän nuorten tyttöjen harrastaman pelin juonen. En vaan jaksanut tuollaista ihme säätämistä, ja päätin että en enää ikinä tutustu ihmisiin sillä ajatuksella, että pakko saada bestis. 

Kääntöpuolena on, että en enää uskalla päästää ihmisiä kovin lähelle, eli kaikki naiskaverini ovat minulle vain ystäviä, mutta kukaan ei ole tärkein, paras.

No bestis mulle tosin tuli myöhemmin, joka on samalla myös aviomieheni. Toki oli todella vaikeaa myöntää, että poikaystäväni on samalla mun paras kaveri. 

Meitä oli iso tyttöporukka. Pidettiin kimpassa hauskaa siellä täällä. 

Sitten eräs tytöistä piti synttärijuhlat vanhempiensa luona kadun toisella puolella. Kaikki oltiin alle 3-kymppisiä.

Minä en saanut kutsua.

Olin hämilläni. Moni kysyi minulta asioita jotka liittyivät juhliin. Sanoin, ettei mua ole kutsuttu. Muut hämmästelivät myös. Juhlan päähenkilö oli vain pokkana.

Kuulin, että ruokatarjoilu oli vanhemmillaan ja sitten sovittu, että lähdetään paikkaan X jatkamaan. Eräs kysyi, enkö voi tulla sinne. Sanoin etten tule. Rääppiäisiin ja omin luvin.

Itkin kotona. En ymmärrä vieläkään tätä sorsimista. Tää kutsujatyttö oli sellainen perässävedettävä. Kuulin jotain, että vanhempansa olivat sanoneet, ettei ole pakko kutsua kaikkia. Meistä juuri me 4 oltiin ydinryhmää.

Jäi mieleen. Ja monen muun mieleen. Mua oli kysytty missä olen.

Meni 20 vuotta. Tämä henkilö soitti mulle ja kysyi voisinko alkaa hoitaa hänen vanhempiaan. Sain siis revanssin. Kieltäydyin kunniasta. Meni tosi pitkään ennen kun sain "kostoni".

Saat kutsun kaverin lapsen synttäreille niin ettei ketään muuta ole paikalla. Käy ilmi että oikeat juhlat onkin vasta myöhemmin samana päivänä ja jääkaapissa onkin hienot, kaupungin hienoimmasta leipomosta haetut kakut. Sinä ja lapsesi saatte itse kyhättyä kakkua joka on palanut pinnasta. 

Yksi hyväksi luultu kaveri piti meille kauhean sättimisen kalenteristaan. Että heillä on merkitty jo elokuulle asti sinne venereissua sun muuta. Heitä ei uskalla spontaanisti kysyä kylään, skumpalle tai meille käymään eikä lapsia leikkimään, kun aina on jotain kalenteroitua suunnitelmaa Nykyään pelkään häntä eikä ole oltu tekemisissä. Teki niin selväksi että heillä on kaikkea hienoa kalenterissa.

Kun ei ole parempaakaan seuraa on niin kaveria että. Mutta heti kun joku parempi kaveri ilmestyy jostakin ei ole edes tuntevinaan.

Mulle yksi kaveri teki parikymppisenä niin että pyysi baariin kanssaan. Maksatti mulla sisäänpääsymaksun, narikan ja ostatti drinkin kun hänellä itsellään ei ollut kuulemma rahaa. Kun näki toisen ystävänsä baarissa, minä jäin kuin nalli kalliolle yksin hengailemaan baarissa. 

Ottakaa etäisyyttä noihin muka-kavereihin. Mulla ei ole tuollaisia, koska olen tiputellut ilmeisesti pois pikkuhiljaa. Jos jonkun käytös on tuota tasoa, ettei kutsu joihinkin juhliin, niin pitää ymmärtää ja ottaa etäisyyttä. Ette vain ole niin hyviä ystäviä. Niitä hyviä löytyy kyllä.

Joskus työkaverit ovat menneet porukalla vapaa-ajalla johonkin eikä mua oo kutsuttu. Ja just tää klassinen, että mukana on ollut myös joku uudempi työntekijä, mut mua ei oo kutsuttu. Oon vain päättänyt, että ok, nää on vain työkavereita mulle sitten.

Ymmärrän, että jos lapset ovat kavereita keskenään niin silloin ei voi kokonaan katkaista välejä, mutta ei silloinkaan tarvitse jäädä varakaveriksi. Jotain small talkia välillä heittää.

Mä oon miettinyt, että ehkä joku ei vaan pidä musta ja se on ihan fine. Kourallinen oikeita kavereita on ihan riittävästi.

Olen koko päivän lukenut tämän:  mistä tiedät että.olet varakreivi?  

Olin jo ala-asteella niin erikoinen etten juuri osannut ystävystyä kenenkään kanssa joten olin ehkä sitten sellainen varakaveri. Harvemmin myöhemminkään olen tuntenut kenenkään kanssa yhteyttä paria sukulaista lukuunottamatta.

Mä kelpasin kaveriksi silloin, kun hänellä oli jotain kyseltävää tai purettavaa. Paasasi perheensä asioita poliisijutuista lähtien. En olisi välittänyt kuulla.

Oli minulle kateellinen siitä, että olin yksinhuoltaja. Siksi kuulemma, että mun ei tarvinnut neuvotella jokaista lasta koskevaa asiaa.

Töppäsi kerran yhden jutun, josta minä sain vihat päälleni. Huusi mulle julkisesti kuin piikatytölle.

Jos mulla oli jokin oma asia, josta halusin puhua, myönsi minulle 15 minuuttia aikaansa! Kotiäiti!

Jujutti siten, että halusi nolata poikani.

Lopulta sain tarpeekseni. En vain enää lähtenyt mihinkään kanssaan enkä enää vastannut puhelimeen tai viesteihin. Meni puoli vuotta ja taas oli jokin kriisi: viesti että toivoo todella mun vastaavan hänelle. Ei.

Minulle riitti. Olen auttavainen, mutta tajusin että jos nyt puran lukkoni, en saa sitä enää kiinni.

Tällä naisella oli hyvät puolensa, mutta jouduin olemaan hiukan varpaisillani kanssaan.

Uskomattominta on että yksi kaveri joka on tehnyt minulle monia tässä ketjussa mainittuja asioita valitteli minulle joskus yksinäisyyttään. En vaan ymmärrä. Hän oli monesti saanut minut tuntemaan oloni hyvin yksinäiseksi käytöksellään. En saanut sanotuksi suoraan että mitä hittoa.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan asuttu melko eri puolilla suomea vuosikausia, Kaveri ajaa autolla n 200 metrin päästä ohi, muttei vaivaudu sanomaan asiasta, tai pistäytymään. Tieto ohiajostakin kerrotaan vasta myöhemmin. Itseasiassa parikin "ystävää" teki näin...Sit muuten ollaan kyllä ystävää

Vähän nauratti, kun hoksasin että meillekin on tehty näin. Olemme myös tehneet itse näin heille, ja siitä närkästyttiin kovin 😁 sanoin vain silmät ihmetyksestä ymmyrkäisinä että mitä ihmettä, tehän ajatte meidän ohi vähintäännkuulausittan ettekänkoskaannpiipahdankylään, joten mistä nyt tuulee? Kaveri nolpstui.

Ei ole kavereita, niin ei tarvitse miettiä pikkusieluisten ihmisten oikkuja, eikä rasittaa muita omillani.