Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten nousit pikkuhiljaa vakavasta masennuksesta
18.02.2024 |
Täällä oli ketju millaisia oireita vakavassa masennuksessa oli ja kiinnostaisi kuulla omakohtaisia kokemuksia siitä mitkä asiat auttoivat sinua nousemaan sieltä sysimustasta kaivosta. Itse kutsun sitä sellaiseksi. Tuntuu että se valo välillä sinne kaivon pohjalle välkähtää ja sitä yrittää ottaa kiinni mutta sitten taas tulee pimeää. Ehkä on ollut enemmän valopilkahduksia viime aikoina, joskus se pilkistää parikin kertaa päivässä hetkellisesti. Minkä asioiden uskotte auttameen siihen että se valo vahveni niin että ehkä joku päivä sieltä kaivon pohjalta näkyikin portaat, joita pääsit pikkuhiljaa kiipeämään ylös.
Kommentit (114)
En usko omalla kohdallani minkään yksittäisen tapahtuman tai joidenkin tapahtumien vaikuttaneen siihen niin, että olisin pystynyt mitään nimeämään. Sen huomaa, kun katsoo taaksepäin - sen, että päivät olivat olleet mustempia, liikkeet jähmeämpiä ja suru enemmän läsnä. Se on jotain mitä katsoisi pimeään rotkoon sieltä rotkon suulta. On tunne, että eihän tämä niin ihmeellistä ole, mutta se onkin normaalia elämää.
En ole aloittanut masentuneena minkäänlaisia fyysisiä aktiviteetteja tai ravintorikkaan ruoan syömistä tms. Ei masentuneena ole mielenkiintoa tämmöiseen - ainakaan itselläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin kiinnostaisi. Ei oo löytynyt sopivaa lääkitystä. En kykene edes kävelylle tai ystäviä tapaamaan. Autopilotilla töissä ja kaikki muu aika sikiöasennossa sängyssä. Aurinko paistaa kaihtimien raosta ja syyllistää mua kun en kykene siitä nauttimaan.
Vierailija kirjoitti:
En usko omalla kohdallani minkään yksittäisen tapahtuman tai joidenkin tapahtumien vaikuttaneen siihen niin, että olisin pystynyt mitään nimeämään. Sen huomaa, kun katsoo taaksepäin - sen, että päivät olivat olleet mustempia, liikkeet jähmeämpiä ja suru enemmän läsnä. Se on jotain mitä katsoisi pimeään rotkoon sieltä rotkon suulta. On tunne, että eihän tämä niin ihmeellistä ole, mutta se onkin normaalia elämää.
En ole aloittanut masentuneena minkäänlaisia fyysisiä aktiviteetteja tai ravintorikkaan ruoan syömistä tms. Ei masentuneena ole mielenkiintoa tämmöiseen - ainakaan itselläni.
Jatkan tähän vielä sen verran, että pitkittynyt vakava masennus on jotain muuta, kuin lyhytaikainen masennus tai varsinkaan alakulo. Sitä on sen rotkon reunalla hyvin usein ja joskus tipahtaa ja taas kiipeää ylös. Pelkää näitä tippumisia ja aika herkällä korvalla kuuntelee, ikään kuin säpsähtää.
Vierailija kirjoitti:
En usko omalla kohdallani minkään yksittäisen tapahtuman tai joidenkin tapahtumien vaikuttaneen siihen niin, että olisin pystynyt mitään nimeämään. Sen huomaa, kun katsoo taaksepäin - sen, että päivät olivat olleet mustempia, liikkeet jähmeämpiä ja suru enemmän läsnä. Se on jotain mitä katsoisi pimeään rotkoon sieltä rotkon suulta. On tunne, että eihän tämä niin ihmeellistä ole, mutta se onkin normaalia elämää.
En ole aloittanut masentuneena minkäänlaisia fyysisiä aktiviteetteja tai ravintorikkaan ruoan syömistä tms. Ei masentuneena ole mielenkiintoa tämmöiseen - ainakaan itselläni.
Aika tai ajankulu siis varmaan, oleminen ja kärsivällisyys. Joo olen tajunnut että on todella todella vaikeaa muuttaa elintapoja (erityisesti jos aiemmin ei ole ollut kovin liikkuva/terveellisesti elävä/luova tm) kun on masentunut. Kun se muutenkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla toimi liikunta, kaikenlainen itsestä huolenpitäminen, ravitsemus, välien katkaiseminen alkoholistivanhempaan. Näistä alkoi hyvänkierre, joka johti työpaikan vaihtamiseen, itselle mielekkäiden asioiden lisääntymiseen elämässä.
Nimenomaan pikkuhiljaa. Keskitytään tekemään pieniä positiivisia muutoksia elämäntapoihin. Meditointi on auttanut kaikista eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hormonihoito. Mutta masennukseen ei yleensä ole yhtä lääkkeellistä ratkaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopetin keskustelupalstoilla pyörimisen.
Ja täällä edelleen pyörit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko omalla kohdallani minkään yksittäisen tapahtuman tai joidenkin tapahtumien vaikuttaneen siihen niin, että olisin pystynyt mitään nimeämään. Sen huomaa, kun katsoo taaksepäin - sen, että päivät olivat olleet mustempia, liikkeet jähmeämpiä ja suru enemmän läsnä. Se on jotain mitä katsoisi pimeään rotkoon sieltä rotkon suulta. On tunne, että eihän tämä niin ihmeellistä ole, mutta se onkin normaalia elämää.
En ole aloittanut masentuneena minkäänlaisia fyysisiä aktiviteetteja tai ravintorikkaan ruoan syömistä tms. Ei masentuneena ole mielenkiintoa tämmöiseen - ainakaan itselläni.
Aika tai ajankulu siis varmaan, oleminen ja kärsivällisyys. Joo olen tajunnut että on todella todella vaikeaa muuttaa elintapoja (erityisesti jos aiemmin ei ole ollut kovin liikkuva/terveellisesti elävä/luova tm) kun on masentunut. Kun se muutenkin on.
Niin, joillain saattaa tietysti auttaa elintapojen muutos, mutta onhan se kai niinkin, että jos ei ikinä ole urheilu ollut itseä kiinnostava asia, voi se tuntua oudolta, että se olisi jotain sellaista mikä nostaisi sieltä rotkon pohjalta. Ei ole ikinä kuulunut omaan elämääni tämä liikunnallisuus - oli se sitten miten turmiollista tahansa. Aikahan se on mikä asioihin auttaa. Kannattaa antaa ajalle mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikea lääkitys ja psykoterapia. Terveellinen ruokavalio, hyvä unirytmi ja liikunta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla toimi liikunta, kaikenlainen itsestä huolenpitäminen, ravitsemus, välien katkaiseminen alkoholistivanhempaan. Näistä alkoi hyvänkierre, joka johti työpaikan vaihtamiseen, itselle mielekkäiden asioiden lisääntymiseen elämässä.
Miten sait sieltä synkkyydestä aloitettua liikunnan/itsensä huolenpitämisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopiva lääkitys, asioiden käsittely terapiassa, liikunta, terveellinen ruoka, kivat harrastukset. Näillä eväillä puolessa vuodessa sängyn pohjalta takaisin työkykyiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin keskustelupalstoilla pyörimisen.
Ja täällä edelleen pyörit?
Ajattelin masentua uudelleen siitä negatiivisuudesta mitä tämä on täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Sopiva lääkitys, asioiden käsittely terapiassa, liikunta, terveellinen ruoka, kivat harrastukset. Näillä eväillä puolessa vuodessa sängyn pohjalta takaisin työkykyiseksi.
Löysitkö heti oikeanlaisen lääkityksen ja hyvä terapeutin?
Sukeltaminen tuskaan, itsereflektio, ihmisen psykologian lukeminen, terveellinen ruokavalio, meditointi, treenaaminen, ulkoilu
Mä en ole koskaan uskonut lääkkeisiin vaan oman mielen voimaan.
Kun ihminen tekee oman sisäisen työnsä ja tutustuu siihen miksi hänellä on huono olla, se antaa ymmärryksen minkä kautta on helpompi operoida.
Kaikki lähtee itsestä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Itsemyötätunto - kannattaa tutustua aiheeseen.
Myös negatiivisen sisäisen puheen katkaiseminen. Pitää tosin tiedostaa ensin jotta muutosta voi tapahtua.
Ole itsesi paras kaveri* ja ole itsesi puolella. Hyväksy itsesi äläkä vertaa itseäsi muihin ihmisiin.
Rajojen laitto ja niiden pitäminen (onnistuu kun harjoittelee).
Oman elämän arvopohjan löytäminen ja sen mukaan toimiminen.
Osa noista voi kuulostaa vähän kliseiseltä mutta kannattaa ottaa selvää.
Tähän kaikkeen muutokseen menee aikaa. Sinun tulee antaa toipumisellesi se tila, jonka se vaatii. Lopputuloksena tulet synkkyydestä ulos sisäisesti vahvempana.
Toipumisen jälkeen tiedät paljon tarkemmin, mitä haluat elämältäsi ja mitä et eikä tämä kaikki tapahdu hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sopiva lääkitys, asioiden käsittely terapiassa, liikunta, terveellinen ruoka, kivat harrastukset. Näillä eväillä puolessa vuodessa sängyn pohjalta takaisin työkykyiseksi.
Löysitkö heti oikeanlaisen lääkityksen ja hyvä terapeutin?
En. Lääkityksen säätämisessä meni jonkun aikaa, mutta laskin sen puoli vuotta siitä kun aloitin sen toimivaksi osoittautuneen lääkityksen. Vähän sen jälkeen löytyi parin kokeilun jälkeen hyvä terapeutti.
Alue: Aihe vapaa
Lopetin pulloveden juomisen kun siinä on niitä mikromuoveja. Masennus parani noin kolmessa päivässä