Miten nousit pikkuhiljaa vakavasta masennuksesta
Täällä oli ketju millaisia oireita vakavassa masennuksessa oli ja kiinnostaisi kuulla omakohtaisia kokemuksia siitä mitkä asiat auttoivat sinua nousemaan sieltä sysimustasta kaivosta. Itse kutsun sitä sellaiseksi. Tuntuu että se valo välillä sinne kaivon pohjalle välkähtää ja sitä yrittää ottaa kiinni mutta sitten taas tulee pimeää. Ehkä on ollut enemmän valopilkahduksia viime aikoina, joskus se pilkistää parikin kertaa päivässä hetkellisesti. Minkä asioiden uskotte auttameen siihen että se valo vahveni niin että ehkä joku päivä sieltä kaivon pohjalta näkyikin portaat, joita pääsit pikkuhiljaa kiipeämään ylös.
Kommentit (114)
Minulla ole diagnosoitu masennusta, mutta kärsin aiemmin voimakkaasta ahdistuksesta.
Tein sitten sellaisen täysremontin elintapoihin. En vaan ensin saanut itseäni liikkumaan, joku henkinen blokki esti. Hommasin PT:n ja sitten tuli mentyä salille kun oli sovitut ajat. Liikunta auttoi eniten henkisesti.
Yritän myös syödä paljon tuoretta, oikeaa ruokaa. En juo, en polta.
Aloitin myös syömään monivitamiineja.
Ja olen lukenut paljon ahdistuksesta ja sen itsehoidosta.
Luonnossa ahdistus myös vähenee.
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittaudun! Auttakaa! Olen itsetuhoinen. Yritys konkurssiin, myin jo rakkaan kodin ja silti jäi velkaa 120 000 e. Ikää on jo 62 vuotta. Joten melko kova tilanne on. Kolme aikuista lasta on + miniät ja vävy ja he katosivat ja jättivät minut yksin. Miniä joskus soittaa. Ystävät lähtivät, kun en voi enää käydä ravintolassa,syömässä/viinilasillisella enkä edes leffassa.
Joten eipä auta mikään meditaatio, jooga, liikunta tai ravinto.
Hei! Totta että meditaatio ja jooga eivät auta. Siinä ihminen käänyy pahojen henkien, demoneiden puoleen. Se joka auttaa on Jeesus.
Olin itse aivan pohjalla 3v sitten; vaikea masennus ja ahdistus. Kun tuntui että mitään ei enää ole tehtävissä, " huusin" Jumalaa apuun. Sain pian sen jälkeen vastaanottaa uskoa. Jeesus tuli elämääni. Siitä alkoi toipuminen.
Vinkkaan Sinulle että kokeilisit, mitään et voi menettää ainakaan.
Voimia ja Sinulle. Toivon että elämäsi järjestyy, onpa ikävä tilanne Sinulla.
Kaikkea hyvää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittaudun! Auttakaa! Olen itsetuhoinen. Yritys konkurssiin, myin jo rakkaan kodin ja silti jäi velkaa 120 000 e. Ikää on jo 62 vuotta. Joten melko kova tilanne on. Kolme aikuista lasta on + miniät ja vävy ja he katosivat ja jättivät minut yksin. Miniä joskus soittaa. Ystävät lähtivät, kun en voi enää käydä ravintolassa,syömässä/viinilasillisella enkä edes leffassa.
Joten eipä auta mikään meditaatio, jooga, liikunta tai ravinto.
Hei! Totta että meditaatio ja jooga eivät auta. Siinä ihminen käänyy pahojen henkien, demoneiden puoleen. Se joka auttaa on Jeesus.
Olin itse aivan pohjalla 3v sitten; vaikea masennus ja ahdistus. Kun tuntui että mitään ei enää ole tehtävissä, " huusin" Jumalaa apuun. Sain pian sen jälkeen vastaanottaa uskoa. Jeesus tuli elämääni. Siitä alkoi
Miksi tuomitset meditaation, jos se kerran toimii joillakin. Et taida oikein ymmärtää mitä se on. Tai olet muuten vaan tuomitseva uskovainen?
Minä joka kirjoitin uskosta ( paljon kirjoitusvirheitä)..., halusin vielä sanoa Sinulla Ap että jos on nyt kovin akuutti hätä, soita myös kriisipuhelimeen tai 112. Kriisipuhelimen nro löytyy helposti netistä, päivystävät 24h.
Muista että olet arvokas ja tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittaudun! Auttakaa! Olen itsetuhoinen. Yritys konkurssiin, myin jo rakkaan kodin ja silti jäi velkaa 120 000 e. Ikää on jo 62 vuotta. Joten melko kova tilanne on. Kolme aikuista lasta on + miniät ja vävy ja he katosivat ja jättivät minut yksin. Miniä joskus soittaa. Ystävät lähtivät, kun en voi enää käydä ravintolassa,syömässä/viinilasillisella enkä edes leffassa.
Joten eipä auta mikään meditaatio, jooga, liikunta tai ravinto.
Hei! Totta että meditaatio ja jooga eivät auta. Siinä ihminen käänyy pahojen henkien, demoneiden puoleen. Se joka auttaa on Jeesus.
Olin itse aivan pohjalla 3v sitten; vaikea masennus ja ahdistus. Kun tuntui että mitään ei enää ole tehtävissä, " huusin" Jumalaa apuun. Sain pian sen jälkeen vasta
Kristinuskossa voi myöskin käyttää meditaatio sanaa kuvaamaan syvää rukoilua ja Jumalan edessä olemista.
Oletin kuiteinkin että kyse oli joogameditaatiosta , tekstin perusteella.
T. Uskova
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen joka auttoi ja tuki minua ylös masennuksesta. Hän myös pelasti minut siltä että olisin joutunut luopumaan lemmikeistäni talousvaikeuksien takia. Aiemmin asuin omakotitalossa mutta tuli ero silloisen miehen kanssa. En olisi saanut kaikkia koiriani mukaan pieneen yksiöön johon minulla työpaikan menetyksen ja hermoromahduksen jälkeen enää olisi ollut varaa.
Uusi mieheni pelasti elämäni ja olen ikuisesti hänelle kiitollinen.
Tiedän minäkin useammankin naisen joka on saanut asinasa järjestykseen parisuhteen avulla. Mietin vain että monellakohan miehellä on mahdollisuus samaan? Mies saa olla pohjalla masentuneena ihan yksin, eikä kukaan etenkään naiset tule auttamaan. Silti väitetään että miehet on etuoikeutettuja?
Korjaan; se oli siis 60+ kirjoittaja jolla on akuutti hätä; itsetuhoisuutta y.m. Hänelle halusin kohdistaa viestini, missä kehotin ottamaan yhteyttä kriisipuhelimeen tai 112.
Anteeksi sekoilu 🙃
T. Uskova
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla toimi liikunta, kaikenlainen itsestä huolenpitäminen, ravitsemus, välien katkaiseminen alkoholistivanhempaan. Näistä alkoi hyvänkierre, joka johti työpaikan vaihtamiseen, itselle mielekkäiden asioiden lisääntymiseen elämässä.
Miten sait sieltä synkkyydestä aloitettua liikunnan/itsensä huolenpitämisen?
Nimenomaan yleensä liikkeelle pääsee vasta sitten, kun toipuminen on jo alkanut. Pahassa masennuksessa potilas makaa usein täysin lamaantuneena vuoteessa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen todella yksinäinen. Pikkuhiljaa kaikki ystävät vaan kaikonneet, vaikka olen yrittänyt ehdottaa tapaamisia. Tämä saa itseni miettimään, että minussa täytyy olla jotain vikaa. Jo lapsena jouduin koulukiusatuksi kolmessa eri koulussa. Siitä tulee tunne, etten ansaitse elää. Yksinäisyydestä siis. Ei ole ketään, jolle olisin tärkeä.
voi sinua. En ole lähtökohtaisesti kovin empaattinen ihminen, mutta kirjoituksesi kosketti minua. Koska itselläni on samanlainen tausta. Arvottomuuden tunne tuli siitä, kuinka vanhemmilleni oli muut asiat tärkeämpiä kuin lapset. Sitten kavereiden kautta tuli hylkäämisiä. Tärkeyden tunne tulee toisista ihmisistä.
haluan vain sanoa, että sinä olet tärkeä. Et ole vain tavannut niitä ihmisiä vielä. He ovat siellä jossain, mutta se vaatii sinulta liikkeellelähtöä. Etsi harrastuksia, joissa on sinun henkisiä ihmisiä. Ja ennen kaikkea: ala uskomaan itse, että olet tärkeä.
kirjoitin ketjun alussa suosittelevani lastenpsykiatrin kirjaa Susanna Purra: kadonnut yhteys, löydä tunteesi voima. Lue se.
Luin täältä aiemmin jotain vastaavaa keskustelua, jossa moni totesi että ois tärkeetä yrittää pakottaa itsensä liikkeelle. Se makaaminen vaan pahentaa asiaa.
Ja se on totta.
Paraneminen oli pitkä tie, luin erilaisia itsehoito-oppaita (yks hyödyllisimmistä oli Eckhart Tollen Läsnäolon voima) ja yritin liikkua, musta vasta kun löysin sopivan terapeutin, aloin oikeesti parantua. Paranemisen sinetöi merkityksellinen työ ja sitä nyt muutaman vuoden tehtyäni on vihdoin olo, että oon täysin parantunu. Alkoholin jätin kans pois neljä vuotta sitten ja se autto asiaan myös.
Onko kokemuksia TRE terapiasta ?
TRE-harjoitukset sopivat erittäin hyvin tueksi erilaisiin terapiaprosesseihin, itsetuntemuksen, kehotietoisuuden ja selviytymiskeinojen lisäämiseen. Harjoitteista ovat hyötyneet myös ammattiryhmät, jotka työssään altistuvat sijaistraumatisoitumiselle kuten sairaanhoitajat, ensihoitajat, lääkärit, fysioterapeutit, sosiaalityöntekijät, palomiehet, poliisit, erityisopettajat jne.
Vierailija kirjoitti:
Paraneminen oli pitkä tie, luin erilaisia itsehoito-oppaita (yks hyödyllisimmistä oli Eckhart Tollen Läsnäolon voima) ja yritin liikkua, musta vasta kun löysin sopivan terapeutin, aloin oikeesti parantua. Paranemisen sinetöi merkityksellinen työ ja sitä nyt muutaman vuoden tehtyäni on vihdoin olo, että oon täysin parantunu. Alkoholin jätin kans pois neljä vuotta sitten ja se autto asiaan myös.
Täytyy etsiä tuo kirja
Sinä 62 v konkurssiin joutunut. Velkajärjestely voisi olla keino selvitä veloista! Ota yhteyttä velkaneuvojaan, oikeusaputoimiston, diakoniin tms. Ota yhteyttä ja kokeile. Toivotan sinulle paljon jaksamista ja halaan virtuaalisesti. Usko tulevaan vaikka kovin ikävään tilanteeseen olet nyt joutunut. Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Onko kokemuksia TRE terapiasta ?
TRE-harjoitukset sopivat erittäin hyvin tueksi erilaisiin terapiaprosesseihin, itsetuntemuksen, kehotietoisuuden ja selviytymiskeinojen lisäämiseen. Harjoitteista ovat hyötyneet myös ammattiryhmät, jotka työssään altistuvat sijaistraumatisoitumiselle kuten sairaanhoitajat, ensihoitajat, lääkärit, fysioterapeutit, sosiaalityöntekijät, palomiehet, poliisit, erityisopettajat jne.
Olen tuosta kuullut, onko täällä ketään joka olisi masennukseen/ahdistukseen saanut tuosta apuja? Entä millastkohana on rosen terapia?
Vierailija kirjoitti:
Luin täältä aiemmin jotain vastaavaa keskustelua, jossa moni totesi että ois tärkeetä yrittää pakottaa itsensä liikkeelle. Se makaaminen vaan pahentaa asiaa.
Ja se on totta.
Ei se onnistu. Moni pahasti masentunut ei suoriudeu mistään arjen toiminnoista. Kun ihminen pääsee ylös, hän on jo alkanut parantua. Se ei mene niinpäin, että lähdetään liikkeelle ja sitten alkaa parantuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin täältä aiemmin jotain vastaavaa keskustelua, jossa moni totesi että ois tärkeetä yrittää pakottaa itsensä liikkeelle. Se makaaminen vaan pahentaa asiaa.
Ja se on totta.
Ei se onnistu. Moni pahasti masentunut ei suoriudeu mistään arjen toiminnoista. Kun ihminen pääsee ylös, hän on jo alkanut parantua. Se ei mene niinpäin, että lähdetään liikkeelle ja sitten alkaa parantuminen.
Joo, alussa pystyi eka vaan pakolla kävellä hitaasti pihalla ympyrää itkien.
Ahdistuin, sen jälkeen kun toivuin sitä, on vaan vituttanut kaikki
Itse olen todella yksinäinen. Pikkuhiljaa kaikki ystävät vaan kaikonneet, vaikka olen yrittänyt ehdottaa tapaamisia. Tämä saa itseni miettimään, että minussa täytyy olla jotain vikaa. Jo lapsena jouduin koulukiusatuksi kolmessa eri koulussa. Siitä tulee tunne, etten ansaitse elää. Yksinäisyydestä siis. Ei ole ketään, jolle olisin tärkeä.