Kiusaaminen ei lopu. Mitä voidaan enää tehdä?

Väkivallasta vielä. Olin kiusattu Etelä-Pohjanmaalla,ja täytyy myöntää, että aviomieheni on pitänyt ottaa minusta kiinni, että en ole nyt aikuisena käynyt kaupassa entiseen koulukiusaajaani käsiksi. Tuntuu, ettei millään ole mitään väliä. Mä kärsin edelleen joka päivä. Haluaisin muotoilla kiusaajieni naamat uusiksi, viis sakoista ja töitäkin tekevälle aina löytyy.

Yhdet lasut ei riitä, tekisin jika viikkomuudet, niin kauan kuin kiusaaminen jatkuu. Luulisi sossuja alkavan kiinnostaa kiusaajien taustojen setviminen. Sossut käymään kiusaajien koteihin yms.

Me saimme apua pojan kiusaamiseen poliisin Ankkuri-ryhmästä. Puhuttelut ym. auttoivat että lopulta ei enää millään tavalla kiusattu. Fyysistä väkivaltaa oli paljon.

En ole lainkaan väkivaltainen ihminen, ja minua surettaa se, että joskus voimankäyttö tai pelote on vaan tehokkain tapa saada kiusaaminen loppumaan. Kun itse menin uuteen kouluun 12-vuotiaana, sain saman tien kimppuuni yhden oppilaan porukoineen. Otin tosi pahasti itse turpaan, mutta onnistuin puolustautuessani ilmeisesti satuttamaan päätekijää sen verran kipeästi, että fyysinen hyökkääminen loppui siihen pysyvästi  

Minulla ei ole lapsia, mutta jos olisi ja jos he joutuisivat yläasteikäisinä tai sitä vanhempina kiusatuiksi, vastaisin siihen väkivallalla, ikävä kyllä. Kun kiusaaja itse kokee kipua ja pelkoa, hän ymmärtää, että kohde ei ole vapaata riistaa, vaan kiusaamisella on seuraus. Tämä on omasta mielestänikin ihan kauheaa ja väärin, mutta niin se vaan vaikuttaa olevan. Ymmärrän, että usein kiusaajilla on itsellään vakavia ongelmia, he ovat vielä lapsia ja hekin tarvitsevat apua, mutta se ei vaan oikeuta pitkäaikaisten tai pysyvien traumojen aiheuttamista muille. Jos kiusaajan vanhemmat tai koulu eivät saa asiaa hallintaan välittömästi, tulee kiusaajalle sellainen turpakeikka, että se todella sattuu ja pelottaa, ja kiusaaminen loppuu siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää, että oon selvittänyt kiusaajien nykytilanteen. Matalapalkkaisia ja ison lapsikatraan saaneita ovat. Miltäköhön heistä tuntuisi, jos yksi kultamussukoista tulisi kiusatuksi? On yksi kiusaajista opettajanakin, mikä on mielestäni pahimman luokan räävästelyä.

Yksi entisistä kiusaajista nykyään opettajana!!? Todella järkyttävää!

 

Jos opettajissa paljonkin entisiä kiusaajia niin ilmankos saavat nämä kiusaajat jatkaa tekosiaan ilman että opettajat puuttuu tiukasti asiaan. Opettajakoulutukseen pääsemiseksi pitäisi laittaa ehto ettei ole entinen koulukiusaaja.

Hmm, miksi ap ei ole itse osallistunut keskusteluun?

Vierailija kirjoitti:

Hmm, miksi ap ei ole itse osallistunut keskusteluun?

Onhan 

Vierailija kirjoitti:

En ole lainkaan väkivaltainen ihminen, ja minua surettaa se, että joskus voimankäyttö tai pelote on vaan tehokkain tapa saada kiusaaminen loppumaan. Kun itse menin uuteen kouluun 12-vuotiaana, sain saman tien kimppuuni yhden oppilaan porukoineen. Otin tosi pahasti itse turpaan, mutta onnistuin puolustautuessani ilmeisesti satuttamaan päätekijää sen verran kipeästi, että fyysinen hyökkääminen loppui siihen pysyvästi  

Minulla ei ole lapsia, mutta jos olisi ja jos he joutuisivat yläasteikäisinä tai sitä vanhempina kiusatuiksi, vastaisin siihen väkivallalla, ikävä kyllä. Kun kiusaaja itse kokee kipua ja pelkoa, hän ymmärtää, että kohde ei ole vapaata riistaa, vaan kiusaamisella on seuraus. Tämä on omasta mielestänikin ihan kauheaa ja väärin, mutta niin se vaan vaikuttaa olevan. Ymmärrän, että usein kiusaajilla on itsellään vakavia ongelmia, he ovat vielä lapsia ja hekin tarvitsevat apua, mutta se ei vaan oikeuta pitkäaikaisten tai p

Ei kyllä aikuisen kuulu käyttää väkivaltaa vaan hakea apua tai voi tarttua tiukasti kiusaajasta kiinni. Väärän mallin muuten saa aikuiselta. Itse ajattelen, jos lastani kiusattais, niin puuttuisin, mutta en väkivallalla.

Vierailija kirjoitti:

Väkivallasta vielä. Olin kiusattu Etelä-Pohjanmaalla,ja täytyy myöntää, että aviomieheni on pitänyt ottaa minusta kiinni, että en ole nyt aikuisena käynyt kaupassa entiseen koulukiusaajaani käsiksi. Tuntuu, ettei millään ole mitään väliä. Mä kärsin edelleen joka päivä. Haluaisin muotoilla kiusaajieni naamat uusiksi, viis sakoista ja töitäkin tekevälle aina löytyy.

Ymmärrän sinua hirveän hyvin. Valitettavasti näen kohtuu usein lapseni kiusaajaa ihan tänäkin päivänä. Minulle tulee ihan fyysisesti huono olo, kun näen hänet tupakalla oletettavasti työkavereiden kanssa. En pysty oikein katsomaankaan häntä, niin paljon minua kuvottaa kyseinen ihminen. 

Perusopetuslaki on selvö: koulun pitää olla turvallinen paikka. Eli jatkat rikosilmoitusten tekemistä, reksin ja kunnan sivistystoimen hakemista vastuuseen. 

Vierailija kirjoitti:

Meni ihan vihkoon toi lainaus. Oon niin onneton näiden kanssa. Tää oli mun uusi viesti vaikka jäi lainauksen sisään. Ap

Mä olen niin loppu tuohon. Pojasta näkee kilometrin päähän miten paha olo hänellä on. Niin paha olo, että on alkanut tulemaan aamulla voimakasta pahoinvointia ennen kouluun menoa. Ei itse sitä myönnä ja pitkään kielsi koko jutun mutta eihän tuota voi salata. Mä en kestä katsoa tuota enää. Musta tuntuu että tää tilanne on myös mun syytä kun se on jatkunut niin kauan. Miksi se ei lopu? 

 

Seiskalla on. 

 

Koulun vaihto ei ole mahdollista kovin helposti, kun sitten pitäisi vaihtaa kokonaan paikkakuntaa ja koulumatkat olisi paljon pidempiä. Tai olisi mahdollista. Ehkä mua itseäni pelottaa liikaa jos tuo jatkuu sielläkin. Ap

Sydän vereslihalla puolestasi ja hetkessä nousivat takaumat noista vuosista kiusatun äitinä mieleen. Sen lapsen minäkuvan pirstaleiksi lyöminen. Kun kukaan ei halua olla hänen kanssaan, kuinka hän saa uhkauksia. Kuinka vanhempana yrität saada asioita selvitettyä ja kuinka kiusaajien vanhemmat eivät suostu tulemaan edes keskustelemaan asiasta. Kuinka rehtori ilmoittaa kylmästi että "koulunvaihto on nyt ainut vaihtoehto, jos teidän lapsi ei uskalla tulla kouluun".

Toivon totisesti, että tätä ketjua lukisi joku vanhempi, jonka lapsi on jäänyt kiinni kiusaamisesta. Erityisesti ne vanhemmat, joilla ei ollut munaa tulla  selvittämään asiaa saman pöydän ääreen.

Minä juhlin aina niinä päivinä, kun kuulen / tiedän elämän tasanneen tilejä kiusaajan omassa elämässä. :) Tunnen silloin, että oikeutta on vielä maailmassa. Ihanaa! :) 

Kiusaaminen loppuu heti kun kiusaajille lyödään kova kovaa vastaan eli aikuinen voisi käydä vetämässä turpiin kiusaajia.

Kiusaaminen harvemmin loppuu puhumalla tai muilla pehmeillä keinoilla.

Kiusaajia kun hakkaa siis nyrkillä päähän sillee että niitä sattuu niin kiusaaminen loppuu. 

Täällä poliisi, syyte nostettu,siveetön käytös.aMERIKAN MALLIIN KUSIPÄÄLLE KUULA KALLOON.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä sinulle ja älä luovuta, voisiko olla yhteydessä tosiaan vielä ylempiin tahoihin? Sivistystoimenjohtajaan, AVIin? Iltapäivälehtiin viimeisenä keinona?

Tuo on niin sairasta ja turhauttavaa, koko perhe kärsii ja pahimmillaan loppuelämän vaikutukset uhriin. Kuulostaa siltä että olet tehnyt voitavasi ja todellakin syvästi välität lapsestasi etkä jätä häntä yksin, arvostaa varmasti sitä mutta se ei toki tätä ongelmaa poista. 

 

Millä luokalla poikasi on? 

 

Mä olen niin loppu tuohon. Pojasta näkee kilometrin päähän miten paha olo hänellä on. Niin paha olo, että on alkanut tulemaan aamulla voimakasta pahoinvointia ennen kouluun menoa. Ei itse sitä myönnä ja pitkään kielsi koko jutun mutta eihän tuota voi salata.  Mä en kestä katsoa tuota enää. Musta tuntuu että tää tilanne on myös mun syytä kun se on jat

Pelkäät ap, että jos kiusaaminen jatkuisi uudessakin koulussa, mikäli vaihdatte koulua/paikkakuntaa. Mikä pojassasi on sellaista ,että luulet/pelkäät, että häntä kiusattaisiin myös uudessa koulussa mahdollisesti.??

Vierailija kirjoitti:

Karma on kyllä ihan höpöpuhetta. Ei Stubbikaan olisi nyt pressa, jos se pitäisi paikkaansa.

Ei ole. Eihän Haavistosta tullut preaidenttiä.

Al-hol karma

Tuo on muuten hyvä pointti, että jotkut opet ei puutu kiusaamiseen, kun ovat tod.näk. itse olleet kiusaajia. Opiskelen yliopistossa, jossa kiusaamista on äärimmäisen vähän, mutta juuri luokanopettajaksi opiskelevien puolella kiusaaminen rehottaa. Terrorisoivat toisiaan kampuksella ja tapahtumissa myös muita opiskelijoita. Ei näytä tulevaisuus tämän ruusuisemmalta siis sen suhteen.

Huomasin ketjun vasta nyt. Silti todella tärkeä aihe ja itsellekin niin hyvin tuttu. Olin kiusattu pitkään.Itsekin suosittelen kyllä koulun vaihtoa. Jos on pienempi paikkakunta niin vaan muutto auttaa tai koulun vaihto jonnekin kauas, että pääsisi vielä kulkemaan. Koulun vaihtoa kannatan vaan sen takia, että lopulta tuo kaikki on vaan liikaa ja liian kova kestää. Samoin se kaikki ei vaan lopu. Itsekin muuton jälkeen uudella paikkakunnalla jouduin melkein heti kokemaan sen kaiken. Minusta tuli se, josta kukaan ei pitänyt. Puhuttiin todella paljon pahaa ja jäin ihan yksin. Tähän ei auttanut enää sekään, että pääsin kauemmas toiseen kouluun myöhemmin. Sinnekin olivat ne puheet levinneet. Olin kiusattu myös toisen asteen koulussa ja niitä samoja tyyppejä tuli sinnekin. Oikeastaan se oli sinetti sille, että menetin myös ne vuodet ja olin edelleen kiusattu ja melkein yksin. Ainoastaan samassa tilanteessa olevia oli välillä seurana. Muuten pilkattiin nekin vuodet. Ihan kaikesta. Tuo kaikki oli minulle pahinta kestää, kun luulin toisen asteen koulussa olevan jo erilainen meininki. Samalla olin ihan lannistettu ja tuolloin. Häpesin itseäni. Olisin tarvinnut sen uuden alun jo paljon aiemmin. Samalla kiusaamista ei pääse pakoon ainakaan jos asuu pienellä paikkakunnalla. Törmäät niihin tyyppeihin monesti jos vaan astut ulos. Tämä alkaa rajoittaa vapaa-aikaakin. Ei tee mieli lähteä minnekään. Kaiken tämän takia suosittelen ainakin koulun vaihtoa ja jopa muuttoa. Voi olla, ettei koulun vaihto jonnekin lähelle edes tarpeeksi auta jos ikävästi käy.

Nykään vielä on some ja erilaiset juorut leviävät helposti. Jos mietin itseäni niin en voi tänne edes kirjoittaa miten ikävät puheet ja juorut kohdallani levisivät. Moni ei uskoisi sitä millainen voima sillä kaikella on. Tämä kaikki vaikuttaa tietyllä tavalla elämääni vieläkin. Törmään siihen kaikkeen. Näin suosittelen oikeasti perääntymään ajoissa. Ei kannata liian pitkään yrittää kestää sitä kaikkea. Minä en ainakaan hyötynyt siitä mitään ja vaan muutto kauas olisi auttanut. Lopulta muutin, mutta ne vuodet olivat jos tehneet tehtävänsä. Jäin toisaalta itse kiusaaminen kanssa omilleni. Minusta on hienoa, että välität. Se on tärkeää. Uskon silti, että tuollainen elämä on nuorelle monesti hyvin raskasta jos pitää kestää pitkään tuota kaikkea. Sen vuoksi jos mikään keino ei auta niin suosittelen koulunvaihtoa tai muuttoa. Se olisi voinut pelastaa minutkin aikoinaan. Toisaalta voihan se kaikki alkaa muuallakin. Kiusatut voivat esin olla arkoja yms mikä taas voi uudessakin koulussa olla huono juttu. Silti jokainen uusi alku on myös mahdollisuus. Koskettaa aina lukea näitä ketjuja mitkä tuovat mieleen niin paljon asioita. Hyvin surullista myös.

Rikosilmoitus pitää tehdä koulun aikuisesta henkilökunnasta. He ovat vastuussa oppilaitten turvallisuudesta ainakin kouluaikana.

Nykyään kiusaamista tuntuu olevan kaikkialla. Suomalaiset tuntuvat olevan kiusaajaluonteita ja aina jotakin pitää kiusata.