Lue keskustelun säännöt.
Kiusaaminen ei lopu. Mitä voidaan enää tehdä?
17.02.2024 |
Olen soittanut läpi pojan luokanvalvojan, rehtorin, sivistystoimenjohtajan, kiusaajien vanhemmat.. ollaan puhuttu kiusaamisesta koulussa. Olen tehnyt kaksi rikosilmoitusta ja lastensuojeluilmoitukset näistä pojista. Olen miettinyt tosissani kotiopetuksen järjestämistä pojalle, mutta poika oli pitkään itse sitä vastaan. Nyt tilanne on ajautunut siihen pisteeseen, että mä vien hänet autolla kouluun 400 metriä joka päivä ja mun äiti tai isä hänet sieltä hakee, koska pelkään niin paljon mitä siinä matkalla voisi sattua. Mun sydän särkyy tästä huolen määrästä.
Onko vielä jotain mitä voidaan kokeilla? Ja kuulisin mielelläni kokemuksia kotiopetuksesta? Miten se onnistuu?
Kommentit (188)
Karma on kyllä ihan höpöpuhetta. Ei Stubbikaan olisi nyt pressa, jos se pitäisi paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko tukihenkilön auttamiseen. Nuorelle ihmiselle on tulevaisuutta ajatellen tärkeää kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi omana itsenään. Tukihenkilön kanssa kiusattu on edelleen silmätikkuna ja erillään muusta luokasta. Ja joutuu sietämään kiusaajien olemassaoloa omassa arjessaan.
No ei kun koulussa infottaisiin kaikkia,että tälläinen turvaaja on mahdollista saada, jokaisen. Jos kokee joutuneensa kiusatuksi. Kyllä ne kiusaajat siitä lopulta häviävät. Tottakai kavereita on hyvä olla lisäksi. Itse ottaisin sellaisen, ihan sama mitä joku ajattelis😊.
Sinunkin lähellä lienee koulu minne voit tarjota itseäsi tällaiseksi t
Et ole muuta kuin tyypillinen seli seli. Kyl mä muuten, mutta.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on koulukiusattu. Pitkällisen terapian avulla hän on itse halunnut oman mielen terveytensä vuoksi antaa kiusaajille anteeksi vuosikymmenen kestäneen masennuksen ja ahdistuksen jälkeenkin. Häntä kiusattiin, lopulta hän selvisi masennuksesta, mutta arvet ovat ikuiset.
Kiusatun äitinä minä en unohda. Enkä anna anteeksi, minulla on oikeus näihin tunteisiin, totesi ammattiauttajakin.
Minä en unohda. Ja tiedän, että karma tulee näitä kiusaajia vastaan jossakin vaiheessa heidän elämäänsä.
samat tunteet minulla. Kiusatun äitinä en pysty unohtamaan enkä anteeksi antamaan. Mitään karmaa ei ole. Jonkun elämä on tuhottu, mutta nämä kiusaajat pääsee vaikka presidenteiksi.
Vierailija kirjoitti:
Karma on kyllä ihan höpöpuhetta. Ei Stubbikaan olisi nyt pressa, jos se pitäisi paikkaansa.
Toivon, että Alex on jossakin vaiheessa pyytänyt kiusaamiltaan henkilöiltä anteeksi. Ja tunnustanut julkisesti, että hän on entinen koulukiusaaja ja tehnyt hyvin väärin kiusatessaan aikoinaan muita.
Ja en kadehdi presidentin virkaa. Enkä hänen perhettään.
Vierailija kirjoitti:
Pitkällisen terapian avulla hän on itse halunnut oman mielen terveytensä vuoksi antaa kiusaajille anteeksi vuosikymmenen kestäneen masennuksen ja ahdistuksen jälkeenkin. Häntä kiusattiin, lopulta hän selvisi masennuksesta, mutta arvet ovat ikuiset.
Kiusatun äitinä minä en unohda. Enkä anna anteeksi, minulla on oikeus näihin tunteisiin, totesi ammattiauttajakin.
Minä en unohda. Ja tiedän, että karma tulee näitä kiusaajia vastaan jossakin vaiheessa heidän elämäänsä.
Itse en ole kyennyt antamaan anteeksi. Kärsin nyt aikuisena ahdistuneisuushäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Kiusaajistani yksi on kirjoittanut kirjeen vanhempieni postilaatikkoon. Siinä hän pyytää anteeksi, ja kertoo katuvansa. Hän on omien sanojensa mukaan pelännyt joutuvansa samaan tilanteeseen kuin minä.
Sen sanon vaan, että sietääkin katua. Muistan seiskaluokalla pitäneeni tulevalle kiusaajalleni matikan tukiopetusta. Olimme ystävät ennenkuin hän siirtyi kiusaajien kelkkaan. Olisin tehnyt mitä vain ystäväni puolesta... Itseäni naurattaa se, että hän ei tiedä millaisen ystävän menetti. Ikinä en anteeksi aio antaa mielenterveyteni tuhoamista.
Ap:lle toivon voimia ja jaksamista. Toivon päättäväisyyttä toimia nopeasti. Yksikin kiusaamispäivä tai -kokemus on liikaa. Tuo tilanne pitäisi saada edes neutraaliksi. Kiusaajia ei voi pakottaa kavereiksi kiusatulle, mutta kaikenlainen silmätikkuna pitäminen ja päälle käyminen pitää saada loppumaan kuin seinään.
Poliisien olisi syytä keskustella koulun johtohenkilöiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on koulukiusattu. Pitkällisen terapian avulla hän on itse halunnut oman mielen terveytensä vuoksi antaa kiusaajille anteeksi vuosikymmenen kestäneen masennuksen ja ahdistuksen jälkeenkin. Häntä kiusattiin, lopulta hän selvisi masennuksesta, mutta arvet ovat ikuiset.
Kiusatun äitinä minä en unohda. Enkä anna anteeksi, minulla on oikeus näihin tunteisiin, totesi ammattiauttajakin.
Minä en unohda. Ja tiedän, että karma tulee näitä kiusaajia vastaan jossakin vaiheessa heidän elämäänsä.
samat tunteet minulla. Kiusatun äitinä en pysty unohtamaan enkä anteeksi antamaan. Mitään karmaa ei ole. Jonkun elämä on tuhottu, mutta nämä kiusaajat pääsee vaikka presidenteiksi.
Katkeruus tekee maailmasta epäreilun paikan.
Ahdistava aihe kaikenkaikkiaan. Omat kokemukset ja tunteet kiusaamisesta aktivoituvat nyt alakouluikäisen lapseni kohdalla, myös häntä välillä kiusataan. Luotto aikuisiin on hänellä mennyt, kiusaamista ei uskota eikä uskalleta puuttua tarpeeksi tappeluihin. Minua on alkanut ahdistaa useana päivänä viikossa että miten koulupäivä on tällä kertaa mennyt. Iltaisin rukoilen kiusattujen puolesta ja että jokaiselle löytyisi edes yksi ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on koulukiusattu. Pitkällisen terapian avulla hän on itse halunnut oman mielen terveytensä vuoksi antaa kiusaajille anteeksi vuosikymmenen kestäneen masennuksen ja ahdistuksen jälkeenkin. Häntä kiusattiin, lopulta hän selvisi masennuksesta, mutta arvet ovat ikuiset.
Kiusatun äitinä minä en unohda. Enkä anna anteeksi, minulla on oikeus näihin tunteisiin, totesi ammattiauttajakin.
Minä en unohda. Ja tiedän, että karma tulee näitä kiusaajia vastaan jossakin vaiheessa heidän elämäänsä.
samat tunteet minulla. Kiusatun äitinä en pysty unohtamaan enkä anteeksi antamaan. Mitään karmaa ei ole. Jonkun elämä on tuhottu, mutta nämä kiusaajat pääsee vaikka presidenteiksi.
Katkeruus tekee maailmasta epäreilun paikan.
 
terkuin: Alex ja frendit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompa tänne tullut viestejä. Kiitos. Joku kysyi, että onko pojalla kavereita niin ei ole. Hänellä on asperger, joten hän viihtyy paremmin omissa oloissaan kuin isommassa porukassa. Toisaalta taas kaipaa ihmisiä ympärilleen. Vaikeaa selittää, mutta hän viihtyy ihmisten kanssa vaikka ei juurikaan halua aktiivisesti kommunikoida muiden kanssa. Luultavasti tästä syystä on ollut tosi kovasti sitä kotiopetusta vastaan. Uuteen kouluun ei haluaisi mennä. Toivottavasti mä en ole tartuttanut sitä omaa pelkoani häneen... Ap
Muutamat kaveritkaan ei tuota ilkkumista ja naureskelua ja huutelua välttämättä lopeta. Aina löytyy joku hetki ja paikka haukkua ja nolata.
t. perhekohtaista kokemusta on
Mulla jatkui vielä lukiossakin aina tilaisuuden tullen. Oli muutamia ulkopaikkakunnila tulleita kavereita rinakkaisluokalla, mutta se ei estänyt näiden etekä-pohjalaisten *usipäiden pyrkimystä saada mut ali-ihmisen valoon. Lukiossakin kaikki esitelmät, joita muut piti pareittain, jouduin pitämään yksin. Haloo. Lukiossa. Ei sielläkään opettajat puutu kiusaamiseen, vaikka sitä näkisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ompa tänne tullut viestejä. Kiitos. Joku kysyi, että onko pojalla kavereita niin ei ole. Hänellä on asperger, joten hän viihtyy paremmin omissa oloissaan kuin isommassa porukassa. Toisaalta taas kaipaa ihmisiä ympärilleen. Vaikeaa selittää, mutta hän viihtyy ihmisten kanssa vaikka ei juurikaan halua aktiivisesti kommunikoida muiden kanssa. Luultavasti tästä syystä on ollut tosi kovasti sitä kotiopetusta vastaan. Uuteen kouluun ei haluaisi mennä. Toivottavasti mä en ole tartuttanut sitä omaa pelkoani häneen... Ap
Muutamat kaveritkaan ei tuota ilkkumista ja naureskelua ja huutelua välttämättä lopeta. Aina löytyy joku hetki ja paikka haukkua ja nolata.
t. perhekohtaista kokemusta on
Mulla jatkui vielä lukiossakin aina tilaisuuden tullen. Oli muutamia ulko
Ei puututa lukiossakaan. Nämä samat alakoulusta kiusaajauransa aloittaneen sadistit rellestävät sielläkin. Ei puhettakaan aikuistumisesta tai kypsymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tää tuki/turvahenkilö olis hyvä, kiusaaminen loppuisi lyhyeen kun kiusaajat näkisi, et oppilaalla on sellainen ja koulurauhan taattu😊. Eikä mitään väkivaltaa eikä kostamisia.
Ei valitettavasti ole nykynuorien kohdalla näin itsestäänselvyys. Osaa nuorista ei voisi vähempää kiinnostaa, vaikka itse rehtori seisoisi siinä vieressä, kun vetävät toista turpaan. Tietävät, että kotona ei joko välitetä tai uskotaan mikä tahansa satuilu, jota he kertovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Karma on kyllä ihan höpöpuhetta. Ei Stubbikaan olisi nyt pressa, jos se pitäisi paikkaansa.
Olen kuullut, että ei lapseni kiusaajillakaan ole hyvin mennyt. Pahin kiusaaja on peruskoulun jälkeen suorittanut ammattitutkinnon ja toimii ymmärtääkseni hyvin matalapalkka-alalla. Tämä kertonee ainakin jotain hänen älykkyydestään (tai näin haluan uskoa).
Oma lapseni on tehnyt järjettömän määrän töitä selvitäkseen aikoinaan kiusaamisesta (ja tekee edelleen), on mm. saavuttanut urheilun saralla SM-kultaa, on akateemisesti kouluttautunut ja töissä isossa kansainvälisessä yrityksessä asiantuntijatehtävissä. Tällä hetkellä hän on ikäisekseen kypsä, uskomattoman upea nuori aikuinen, josta en voisi olla ylpeämpi.
Ehjimmät meistä on sirpaleista tehty. -Tommy Tabermann.
Täytyy myöntää, että oon selvittänyt kiusaajien nykytilanteen. Matalapalkkaisia ja ison lapsikatraan saaneita ovat. Miltäköhön heistä tuntuisi, jos yksi kultamussukoista tulisi kiusatuksi? On yksi kiusaajista opettajanakin, mikä on mielestäni pahimman luokan räävästelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on mielenkiintoinen ketju. Kertokaa te kiusattujen vanhemmat miten haitte aikoinaan apua ja oikeutta lapsillenne? Saitteko sitä ja muuttuiko mikään? Miten itse jaksoitte tukea lastanne ahdistavina vuosina ja miten itse jaksoitte/selvisitte. Oletteko antaneet anteeksi lastenne kiusaajille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on koulukiusattu. Pitkällisen terapian avulla hän on itse halunnut oman mielen terveytensä vuoksi antaa kiusaajille anteeksi vuosikymmenen kestäneen masennuksen ja ahdistuksen jälkeenkin. Häntä kiusattiin, lopulta hän selvisi masennuksesta, mutta arvet ovat ikuiset.
Kiusatun äitinä minä en unohda. Enkä anna anteeksi, minulla on oikeus näihin tunteisiin, totesi ammattiauttajakin.
Minä en unohda. Ja tiedän, että karma tulee näitä kiusaajia vastaan jossakin vaiheessa heidän elämäänsä.
samat tunteet minulla. Kiusatun äitinä en pysty unohtamaan enkä anteeksi antamaan. Mitään karmaa ei ole. Jonkun elämä on tuhottu, mutta nämä kiusaajat pääsee vaikka presidenteiksi.
Katkeruus tekee maailmasta epäreilun paikan.
Ööh, ja kiusaaminenko parantaa maailmaa? Eikö kiusaaminen ole epäreilua? Pitääkö kiusaajia ymmärtää? Nyt valot päälle daiju.
Vaihtakaa itse koulua tai muuttakaa kokonaan muualle ja uusi alku. Kotiopetus toinen vaihtoehto plus lisäksi lapsellesi terapiaa ja ammattiapua. Kiitos kun olet tehnyt jo niin paljon. Rakkautta ja halauksia lapsellesi, jonain päivänä tää on enää paha muisto. Joka tapauksessa ei enää lasta tuonne kouluun jossa joka päivä joutuu olemaan noin kovan paineen ja väkivallan uhkan alla.
Uhkaile opettajaa ja rehtoria, ja sano että tiedät missä heidän perheensä asuu.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoinen ketju. Kertokaa te kiusattujen vanhemmat miten haitte aikoinaan apua ja oikeutta lapsillenne? Saitteko sitä ja muuttuiko mikään? Miten itse jaksoitte tukea lastanne ahdistavina vuosina ja miten itse jaksoitte/selvisitte. Oletteko antaneet anteeksi lastenne kiusaajille?
Eivät kuulemma ole antaneet anteeksi. Pelko siitä, mitä lapselle koulussa tapahtuu, on pilannut heidän kyseiset vuotensa ja nykyisin inhoavat kyseisen paikkakunnan ihmisiä niin, että hädin tuskin kauppaan menevät siellä. Terveisin kiusattu lapsi, joka kysäisi asiaa pikaisesti vanhemmiltaan. Niin ja mun kohdalla ei mikään auttanut.
Vierailija kirjoitti:
Uhkaile opettajaa ja rehtoria, ja sano että tiedät missä heidän perheensä asuu.
Ap saisi syytteen laittomasta uhkailusta. Mitenköhän tämä parantaisi tilannetta?
Lapseni on koulukiusattu. Pitkällisen terapian avulla hän on itse halunnut oman mielen terveytensä vuoksi antaa kiusaajille anteeksi vuosikymmenen kestäneen masennuksen ja ahdistuksen jälkeenkin. Häntä kiusattiin, lopulta hän selvisi masennuksesta, mutta arvet ovat ikuiset.
Kiusatun äitinä minä en unohda. Enkä anna anteeksi, minulla on oikeus näihin tunteisiin, totesi ammattiauttajakin.
Minä en unohda. Ja tiedän, että karma tulee näitä kiusaajia vastaan jossakin vaiheessa heidän elämäänsä.