HS: Päiväkoti viestitti Joensuun sossulle: "Soitatko [lapsen nimi] asiaan. Juteltiin äidin kanssa. T. [päiväkodin työntekijän nimi]"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samat pykälät velvoittaa sokrin sossuja myös. jos lapsi on asiakkuudessa, asian hoitaminen siirretään matalalla kynnyksellä seuraavaan arkipäivään vastuusossun hoidettavaksi. Lasun ja sokrin sossun ero on, ettei sokrilla lähtökohtaisesti ole kalenteri täynnä. Kun työskentelin lastensuojelussa, minulla saattoi olla 2-5 tapaamista päivässä. Lähde siinä sitten akuutille kotikäynnille.

 

Usein isoja kokouksia, joissa on läsnä paitsi perhe, niin ohjaajia, ehkä koulun edustajaa, saattaa olla joku lääkärikin teamsillä mukana.

Ihan 2-5 tapaamista päivässä? No vau.

ei tässä mitään akuuttia kotikäytniä oltu vailla vaan puhelua.

 

Mitä jos joka päivä tulee 2-10 "yhtä puhelua"? Ja aikaa tapaamisten välissä 2 x 30 min, jossa pitäisi tehdä myös muita töitä. Yksi puhelu kestää 10-30 min.

Mitä hyötyä tässä tapauksessa muuten olisi ollut puhelusta ilman sitä kotikäyntiä?

Vierailija kirjoitti:

Taas se priorisointi. Ihan turha vedota niihin päivän muihin käynteihin, kun niistä suuri osa on niitä eriparisukkien vahtimisia. Eikö sossu tosiaan ymmärrä, että tapauksissa on eri vakavuusasteita? 

Ymmärtää toki, mutta kaiken lukemani perusteella Joensuussa on harvinaisen karua lastensuojelun arkea. Ei tuo kyseinen perhe siellä erottunut mitenkään erityisen suureksi huoleksi. Se kertoo vain siitä, että vielä helvetillisempiä perheitä siellä asuu ja niiden kanssa tapellessa se liian vähien sossujen aika menee. Lastensuojelun asiaathan eivät ole siellä kotona odottelemassa, koska sinne tullaan. Suurin osa kaikkein helvetillimmistä perheistä on jatkuvasti siellä sosiaalitoimiston riesana. Samat perheet saattavat työllistää päivittäin, jos ei muuta niin rahaa ollaan vailla. Tai tehdään valituksia, käydään uhkailemassa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kyllä, jos on tehokasta työpäivän käyttöä istua useita kertoja päivässä bussissa odotteluineen. Epäilemättä kyse on palkallisesta työajasta.

4000 euron kuukausipalkalla tulee kalliita bussimatkoja, kun laskee tuntipalkan niille bussimatkoille. 

Mikään muu ammattiryhmä ei matkusta työajalla? Onko esim. toiseen maahan tehtävien työmatkojen lennot jokaisen omaa aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan samat pykälät velvoittaa sokrin sossuja myös. jos lapsi on asiakkuudessa, asian hoitaminen siirretään matalalla kynnyksellä seuraavaan arkipäivään vastuusossun hoidettavaksi. Lasun ja sokrin sossun ero on, ettei sokrilla lähtökohtaisesti ole kalenteri täynnä. Kun työskentelin lastensuojelussa, minulla saattoi olla 2-5 tapaamista päivässä. Lähde siinä sitten akuutille kotikäynnille.

 

Usein isoja kokouksia, joissa on läsnä paitsi perhe, niin ohjaajia, ehkä koulun edustajaa, saattaa olla joku lääkärikin teamsillä mukana.

Ihan 2-5 tapaamista päivässä? No vau.

ei tässä mitään akuuttia kotikäytniä oltu vailla vaan puhelua.

 

Mitä jos joka päivä tulee 2-10 "yhtä puhelua"? Ja aikaa tapaamisten välissä 2 x 30 min, jossa pitäisi tehdä myös mu

Mitä hyötyä on kotikäynneistä, jos niitä voi koska tahansa perua, jos lapsen äiti niin päättää?

Mitä hyötyä on kotikäynneistä, jos huume-epäily ei aiheut mitään toimenpiteitä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas se priorisointi. Ihan turha vedota niihin päivän muihin käynteihin, kun niistä suuri osa on niitä eriparisukkien vahtimisia. Eikö sossu tosiaan ymmärrä, että tapauksissa on eri vakavuusasteita? 

Mistä sen voi tietää, kun saa päivän aikana 20 vastaavaa soittopyyntöä mikä niistä on se kiireellinen? 

Kyllä kahdessa päivässä pitää niihin kaikkiin reagoida.

Lasun sossuna tunnustan, että ehdin vastata ehkä puoleen tulevista puheluista. Soittopyyntöjen perkaamiseen ei ole aikaa. Jos on oikea asia, niin kaipa se ihminen soittaa toistekin. Tiettyjen asiakkaitten puheluihin taas en vastaa laisinkaan. Tällaiset asiakkaat ovat persoonallisuushäiriöisiä ja heidän asiansa tietää kuuntelemattakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas se priorisointi. Ihan turha vedota niihin päivän muihin käynteihin, kun niistä suuri osa on niitä eriparisukkien vahtimisia. Eikö sossu tosiaan ymmärrä, että tapauksissa on eri vakavuusasteita? 

Mistä sen voi tietää, kun saa päivän aikana 20 vastaavaa soittopyyntöä mikä niistä on se kiireellinen? 

Tämä soittopyyntö tuli päiväkodista, jossa työskentelee varhaiskasvatuksen ammattilaisia jatkuvassa, päivittäisessä yhteydessä lapsiin. Lapsi oli 4-vuotias ja jo lasun asiakas, ja lisäksi ollut jo aiemmin sijoitettuna. Lapsessa oli mustelmia ja jälkiä. Sosiaaliohjaaja oli epäillyt isäpuolta huumeidenkäytöstä, minkä sosiaalityöntekijä oli käytännössä myös jättänyt noteeraamatta. 

Vaikuttaa siltä, että sosiaalityöntekijöillä ei ole kosketusta lapsiin eikä parasta ymmärrystä. He keskittyvät enimmäkseen paperihommiin ja raportteihin, ja tapaavat lasta vain harvoin ja "epäluonnollisessa" tilanteessa. Paras ymmärrys vaikuttaa olleen tässkin tapauksessa varhaiskasvatuksella ja sosiaaliohjaajalla.

Tässä taas yksi syy, miksi sinne päiväkotiin tarvitaan ammattilaisia, eikä mitään kadulta repäistyä Reinoa surkealla palkalla. Tälläkin palstalla ollaan ihmetelty, että minkä ihmeen takia päiväkotiin tarvitaan jotain sosionomeja ja yliopiston käyneitä opettajia. Pysyviä ammattilaisia saadaan nostamalla palkkaa ja ammatin arvostusta, sekä työoloja parantamalla. Me ei edes tiedetä kuinka pitkään nämä hoitajat ja opet ovat ryhmässä olleet, vaikea paikka jos suurin osa sijaisia kuten nykypäivänä helposti on.

En syytä päiväkodin työntekijöitä. Ihan hirveä tilanne ja toivottavasti myös heille on nyt tarjottu keskusteluapua. Jokainen voi miettiä omalle kohdalle tilannetta, jossa sulla on vastuulla 21 lapsen ryhmä ja siellä seassa saattaa olla useampi lastensuojelun asiakas. Sosiaalityöntekijän mielestä astiat perheessä menossa parempaan suuntaan, myös lapsen äiti sanoo niin. Itse sinulla ei ole juurikaan käsitystä siitä, millainen tilanne siellä kotona oikeasti on. Yrität vaan luottaa sosiaalityöntekijän sanaan. Löydät lapselta mustelmia, äiti sanoo että lapsi on kaatunut potkulaudalla, yleensähän ne mustelmat tulevat juuri siitä syystä. Lapsi sanoo että "isi kiusaa" mutta äiti kiistää tämän jyrkästi. Ketä uskot ja mitä teet? Lähdetkö pe iltapäivällä soittamaan kriisipäivystykseen? Pitäisikö kuitenkin konsultoida ensin sosiaalityöntekijää? Entä päiväkodin johtajaa tai varhaiskasvatuksen erityisopettajaa, joka myös tietää lapsen tilanteen? Et saa heitä kiinni, kaikilla on kiire, sossukaan ei vastaa.

Voin sanoa ettei ole helppo päätös. Ainakaan täällä päin sieltä kriisipäivystyksestä ei aina edes heti vastattu, sielläkin taitaa resurssit olla aika pienet. Tulkaa itse kokeilemaan 2000€:n kuukausipalkalla.

Vielä enemmän nostan hattua lastensuojelun työntekijöille. Minä en ikinä pystyisi teidän työhön.

T. Se entinen lastenhoitaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas se priorisointi. Ihan turha vedota niihin päivän muihin käynteihin, kun niistä suuri osa on niitä eriparisukkien vahtimisia. Eikö sossu tosiaan ymmärrä, että tapauksissa on eri vakavuusasteita? 

Mistä sen voi tietää, kun saa päivän aikana 20 vastaavaa soittopyyntöä mikä niistä on se kiireellinen? 

Kyllä kahdessa päivässä pitää niihin kaikkiin reagoida.

Lasun sossuna tunnustan, että ehdin vastata ehkä puoleen tulevista puheluista. Soittopyyntöjen perkaamiseen ei ole aikaa. Jos on oikea asia, niin kaipa se ihminen soittaa toistekin. Tiettyjen asiakkaitten puheluihin taas en vastaa laisinkaan. Tällaiset asiakkaat ovat persoonallisuushäiriöisiä ja heidän asiansa tietää kuuntelemattakin.

&

Ajelette joka päivä tuntitolkulla bussilla mutta ette muka pysty edes katsomaan niitä soittopyyntöjä??? 

 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kyllä, jos on tehokasta työpäivän käyttöä istua useita kertoja päivässä bussissa odotteluineen. Epäilemättä kyse on palkallisesta työajasta.

4000 euron kuukausipalkalla tulee kalliita bussimatkoja, kun laskee tuntipalkan niille bussimatkoille. 

Mikään muu ammattiryhmä ei matkusta työajalla? Onko esim. toiseen maahan tehtävien työmatkojen lennot jokaisen omaa aikaa?

Järkevä työpaikka ei laita kallispalkkaisia ihmisiä käyttämään työaikaa bussimatkaan, jos on nopeampikin tapoja olemassa. Se on kustannustehokkaampaa. 

Vai katsotko, että on järkevää säästää 20 euroa taksikuluja, jotta isopalkkainen ihminen voi istua tunnin työajalla bussissa? Sen bussimatkan ajalta maksettu palkka on isompi kun taksikulut. Vai onko työteholla mitään merkitystä?

Jokain vähänkään älyä omaava ymmärtää, että akuutista huolesta soitetaan lastensuojelun päivystykseen eikä kirjoitella viestejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kyllä, jos on tehokasta työpäivän käyttöä istua useita kertoja päivässä bussissa odotteluineen. Epäilemättä kyse on palkallisesta työajasta.

4000 euron kuukausipalkalla tulee kalliita bussimatkoja, kun laskee tuntipalkan niille bussimatkoille. 

Mikään muu ammattiryhmä ei matkusta työajalla? Onko esim. toiseen maahan tehtävien työmatkojen lennot jokaisen omaa aikaa?

Järkevä työpaikka ei laita kallispalkkaisia ihmisiä käyttämään työaikaa bussimatkaan, jos on nopeampikin tapoja olemassa. Se on kustannustehokkaampaa. 

Vai katsotko, että on järkevää säästää 20 euroa taksikuluja, jotta isopalkkainen ihminen voi istua tunnin työajalla bussissa? Sen bussimatkan ajalta maksettu palkka on isompi kun taksikulut. Vai onko työteholla mitään merkitystä?

Voi kun saisikin mennä taksilla, mutta valitettavasti taksikortin saa vain äärimmäisen harvoin. Bussikortin antaa kunta, ei muuta.

Mielestäni ydinongelma on se, että biovanhemmilla on aivan liian suuret oikeudet. Miksi lapsi heti palautetaan kotiin, kun siellä NÄYTTÄISI menevän hieman paremmin? Ennemmin valvotut tapaamiset pidemmän aikaa ja kunnon seuranta-aika, että vanhempi/vanhemmat todistavat, että ovat parantaneet tapansa. Ja silloinkin tiukka seula lapsen palauttamisella kotiin.

Missä lapsen oikeus onnelliseen lapsuuteen?

Osaisiko joku vastata, onko normaali toimintatapa jäädä seuraamaan ilman huumeseuloja, jos lapsi elää perheessä, jossa epäillään huumeidenkäyttöä? Niin tässä 4-vuotiaan tapauksessa tehtiin.

Onko tämä tosiaan yleinen käytäntö? Miksi lapsiasiavaltuutettukin korosti huumeseuloja sellaisissa tapauksissa? Jos tämä on normaali käytäntö, olisiko tätä syytä muuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Jokain vähänkään älyä omaava ymmärtää, että akuutista huolesta soitetaan lastensuojelun päivystykseen eikä kirjoitella viestejä.

Päiväkodin henkilökunnan täytyy tietää miten toimitaan. Tämä numero löytyy äkkiä ja yleensä on valmiina perehdytyskansiossa. Sinne soitetaan myös, jos lasta ei haeta päiväkodista.

Siun soten sosiaali- ja kriisipäivystyksen asiakaslinja

 +358 13 330 9002

Kiireelliset yhteydenotot ympäri vuorokauden Pohjois-Karjalan alueella

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodin työntekijällä ei ole todennäköisesti ollut mahdollisuutta ennakoida, että lapsi on välittömässä hengenvaarassa. Toki tästä selvästi huomaa, että huoli on herännyt äidin potkulautaselittelyistä huolimatta. Välitöntä hengenvaaraa epäiltäessä oikea osoite on hätäkeskus, mutta jokainen ymmärtää, että sinne ei voi soittaa, että "lapsella on mustelmia ja vanhemmat epämääräistä porukkaa". 

Itse nostaisin tässä erityisesti lähipiirin vastuun. Isoäidillä, tädillä ja muilla läheisillä lienee ollut parempi käsitys elinolosuhteista sekä isäpuolen ja äidin luonteista ja elämänhallintataidoista kuin päiväkodin työntekijällä. Näitä ei vaan voi valitettavasti syyttää virkavirheestä. Toivoisin, että ammattilaisia haukkuessa muistaisimme puhua myös lähimmäisen moraalisesta vastuusta, ja että kaikki olisimme valppaana omissa yhteisöissämme. 

Samaa mieltä siitä, että lähipiirillä on myös vastuu, jos ovat jotain epäilleet tai huomanneet. Ei ole helppoa tehdä läheisen lapsesta lasua, mutta aina pitäisi lapsen etua ajatella. Olen puolison kanssa tehnyt veljen lapsesta lasun, koska hänellä oli paha alkoholiongelma (oli peitellyt sitä) ja oli välillä hyvin aggressiivinen läheisille. Oli siis syytä pelätä, että olisi väkivaltainen pientä lasta kohtaan. Välit meni siinä, mutta se oli pientä sen rinnalla, että lapsi sai apua.

Eli tavallaan ymmärrän sitä, että lähipiiristä voi olla vaikeaa tehdä ilmoitusta välien katkaisun pelosta ja myös siksi, että halua uskoa pahaa omaisesti. Siitä huolimatta ajattelen, että aikuisilla on vastuu myös muiden lapsista, jos epäilet, että heitä kotona kohdellaan kaltoin. Lapsi ei pysty hakemaan apua, aikuisten on haettava sitä heille!

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ydinongelma on se, että biovanhemmilla on aivan liian suuret oikeudet. Miksi lapsi heti palautetaan kotiin, kun siellä NÄYTTÄISI menevän hieman paremmin? Ennemmin valvotut tapaamiset pidemmän aikaa ja kunnon seuranta-aika, että vanhempi/vanhemmat todistavat, että ovat parantaneet tapansa. Ja silloinkin tiukka seula lapsen palauttamisella kotiin.

Missä lapsen oikeus onnelliseen lapsuuteen?

Näinhän se on. Vaikka lapsen sijoittaisikin, joutuu hän silti tapaamaan vanhempiaan. Nelivuotias ei pysty vielä sanomaan asiassa edes mielipidettään, joten vanhemman vaatimuksilla mennään.

En ymmärrä, miksei lasu ottanut päiväkodin yhteydenottoa vakavasti. Sinne vain kaikkien häirikköpuhelujen jonon jatkoksi. Missä kyky priorisoida?

Eihän tuossa päiväkodin yhteydenotossa ole minkäänlaista mainintaa, millaisesta asiasta on kysymys. Ei kiireellisyydestä tietoakaan. Sanotaan, että voidaanko jutella, on jutellut äidin kanssa. 

Kuka hitto on tämä tyyppi, joka luulee lastensuojelun työntekijöiden siirtyvän teleportilla ympäri pitäjää?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksei lasu ottanut päiväkodin yhteydenottoa vakavasti. Sinne vain kaikkien häirikköpuhelujen jonon jatkoksi. Missä kyky priorisoida?

Et varmasti ymmärrä, koska et selvästi työskentele lastensuojelussa. Toki, tuo on pääteltävissä, mutta ei ilmeisesti aukene kaikille.