Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtui nykynuorison uupuminen?
15.02.2024 |
En halua olla tökerö mutta olen syntynyt kasarilla. Töitä on painettu 13 vuotiaasta saakka ja kun kävin lukion 2005 niin ei sillon kukaan puhunut uupumuksesta. Siis sillä tavalla että "olen uupunut opiskeluun". Nyt päälle kolmikymppisenä tuon kaiken härdellin kokeneena ja aina töitä kovasti paiskineena tunnen ensi kertaa uupumusta oikeasti.
En tahdo vähätellä mutta tuntuu ettei minun tuntemani nuoret tee muuta kuin elä elämäänsä niinkuin kuuluukiin mutta kaikista opinnoista väsähdetään totaalisesti niin että tarvii hermoloman. En aivan ymmärrä...
Veikkaan, että osatekijä on some, jossa kaltaiseni entiset nuoret ovat influenssereita ja joka toinen burnoutissa. Niinpä nuortenkin pitää olla. En tiedä kuvittelenko mutta tältä tuntuu?
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Ihan fiksua tajuta ettei ihmisen tarvitse tehdä työtä 8h päivässä.
Ei tarvitsekaan, mutta silloin täytyy todennäköisesti myös tinkiä elintasosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sota tuotu keskusteluun mukaan niin siihen sanon, että elinolosuhteetkin määrittelevät ihmisten jaksamista. Kovempia kokeneempi on karaistuneempi. Psyykkeet toimii ihan erilailla miten on kokenut elämänsä.
Kaikki peilaavat omaa jaksamistaan omaan elämäänsä. Mukavassa elänyt ahdistuu todennäköisesti helpommin vastoinkäymisistä, kun ei ole kokenut raadollisempaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Olen aloittaja ja minullakin oli perheessämme väkivaltaa ja todella paljon traumoja mutta en minä niissä tuolloin vellonnut.. ehkä ne sitten nyt tulevat myttynä kaikki kerralla kuka tietää.
En minäkään ennen kuin ne alkoivat tulla uniin ja herättelemään monta kertaa yössä ja lopulta viemään yöunet kokonaan, mikä oli jopa siedettävämpää kuin ne painajaiset, joita näin. Jos tuota ei olisi tapahtunut, olisin tuskin koskaan hakeutunut hoitoon, koska pystyin suorittamaan elämäni tuohon asti erinomaisesti, vaikka asiat olivat käsittelemättä.
No eikö kaikki tiedä että se some filttereineen on pitkälti feikkiä. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää ja sisäistää ja mitä tavoittelemisen arvoista on jossakin feikki elämässä tai ulkonäössä?!
Kuulkaahan nuoret duunarit! Työ on kovaa, ja siinä pitää käyttää omia aivoja, tehdä ihan itse. Kukaan ei kanna mitään valmiina eteen. Sitä varten pätevää henkilökuntaa on palkattu. Missä se hakemuksessa hehkutettu pätevyys on nyt tosipaikassa?
Olen esihenkilöasemassa, ja olen noussut tähän asemaani vuosien kovalla työllä. Olen käyttänyt omia aivojani, ottanut selvää asioista, ja ennen kaikkea tehnyt työtä vikisemättä ja saikuttamatta. Burana huuleen ja tulosta euroissa mitattavaksi.
Nyt minua hämmästyttää todella iso määrä "uupuneita" ja "ahdistuneita" alaisiani. Ok, pitäkööt saikkunsa, mutta lähtö on lähellä. Meillä ei katsella turhan ruikuttajia ja yliherkkiä neurootikkoja kovin pitkään.
Jos ei osaa itse etsiä tarvitsemaansa tietoa annetuista ohjemateriaaleista, tai saikuttaa joka kerta sen kolme päivää pienen nuhan takia, niin ihan turha odottaa jatkosopimusta firmassa, jossa tekemisen meininki on sääntö. Yksi kymmenestä työntekijästä on oikealla asenteella, loput ovat hysteerisiä ruikuttajia. Nämä tekijätyypit minä palkitsen: titteliä, luottokorttia ja palkankorotusta. Mutta nuo vinku-iivarit lähtevät heti, kun tilaisuus tulee.
Sana TYÖ merkitsee sitä, että joku tekee jotain ja saa siitä palkkaa + henkilökuntaedut + vuosilomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin tämän päivän nuori en olisi somessa. Yhen tuttavan kuulin selittävän kuinka aikolmo ajan kanssa korjata naamassaan sitä ja tätä.
Ihan sairasta haluta olla joku kumiankka. Siinä tosiaanki on mielenterveyden ongelmat käsillä sanon minä.
Sosiaalinen paine on nykyään paljon suurempi kuin vaikka 20 vuotta sitten. Pitäisi olla mielipide jokaiseen asiaan, mutta siinäkin pitää olla sen hetkisen trendin mukainen mielipide, kaikkien ongelmien pitäisi kiinnostaa ja kaikkeen puuttua, mutta samaan aikaan mihinkään ei oikeastaan saisikaan puuttua, varsinkaan jos se mikä sua häiritsee, on edustaa edes etäisesti konservatiivista ajattelua. Kaikki pitäisi hyväksyä, mutta samaan aikaan tuomitakin suuri osa tekemisistä, taas kerran, jos ei hedonismi ole se aatteista ylin sun mielessä, niin nasse-korttia ja milloin mitäkin aletaan heiluttamaan. Tämä sitten potenssiin, jos haluat olla somessa.
Puhumattakaan siitä, että ainoastaan ylimmälle prosentille lupaillaan käytännössä yhtään mitään. Jos on edes etäisesti seurannut maailmanmenoa, niin pelkästään sotaa, kurjuutta ja köyhyyttä maalattu valtaosalle tulevaisuudeksi. Ja sitä "profetiaa" ei edes pääse pakoon mihinkään, jos et sulje itseäsi käytännössä kokonaan internetistä.
Ja jokaisen, joka heittää koko nuoremman sukupolven junan alle, niin kannattaa muistaa, että te olette meidät kasvattaneet ja pitkälti tämän nykyisen yhteiskunnan luoneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Some. Nuorille rakentuu sen vuoksi hatara identiteetti. Nuoren toimintaa alkaa ohjata se, miten paljon tykkäyksiä saa, eli muiden mieltymykset ja mielipiteet. Nuori erkaantuu omista luontaisista taipumuksistaan, vaikka juuri niiden pitäisi ohjata toimintaa. Omaa vahvaa identiteettiä ei rakennu. Koska identiteetti jää heikoksi, ei ole kestokykyä sietää vastoinkäymisiä.
Ei ole toivoa. Mitään ei voi enää saavuttaa. Köyhyys ja kurjuus vaan nykyhetkessä ja edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorisohan on juuri niin heikkoa kuin niistä kasvatetaan. Ihan sen on vanhemmat ja muutenkin aiemmat sukupolvet päättäneet minkä verran vaaditaan tai ollaan vaatimatta. Heikoilta vanhemmilta heikkoja lapsia, ei sen ihmeempää.
Ei tosiaan kukaan puhunut, ennen 2000-lukua uupumuksesta, ehkä 90-luvulla joku saattoi käyttää nimitystä masennus ja 80-90-luvulla joka toinen nuori ja työssäkäyvä oli burn out. Ja hoidoksi keksittiin avohoito ja ne tuhannet mielisairaalat Suomessa lakkautettiin ja siirrettiin osa sairaaloiden psykiatrisiin osastoihin.
Ja 70-luvulla puhuttiin hulluista tai pää pimahti ja ainoa hoito oli mielisairaala, joita oli Suomessa joka niemessä ja notkossa. Kellokoski lienee kuuloisin. Ja siellä hoidettiin myös lapset ja nuoret, sotaveteraanien kanssa. Ja annettiin sähköshokkeja.
Uupumusta on aina ollut, mutta sen nimi on vaihdellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja aina väitetään että kokoajan vaaditaan enemmän niin siksi. Ja p*skat sanon minä!
Nykyään on läppärit ja tekoäly, tietokone kääntää kielen ku kielen ja kirjatki jumankekka kuunnellaan (vaikkapa sitten samalla kun nukutaan) 😆
Siinäpä se vaikeus onkin, kun "kuka tahansa" voi kääntää ja tehdä läppärillä ja tekoälyllä vaikka mitä. Mitä hyödyttää opiskella esim. kieliä? On oltava erittäin hyvä/lahjakas päästäkseen mihinkään.
Ehkä se on tänä päivänä some ja muistan 70-luvulla syyksi laitettiin tv, iltapäivälehdet ja keltainen lehdistö, elokuvat ja tanssilavat, joka oli kaiken pahan alku ja juuri. Syitä on aina keksitty, härpäkkeet vain vaihtuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ajatelkaa jos on kehdosta asti kasvanut pumpulissa ja koko elämän aikana on ollut pelkästään oikeuksia eikä yhtään velvollisuuksia niin kyllähän siinä nuppi sekoaa kun näitä jälkimmäisiä alkaa tulla eteen elämässä.
Ja tämä on sitten kohtuullista kaataa niiden lasten niskaan? Että vaikka me kasvatettiin teidät pumpulissa, niin teidän pitäisi olla kuin vesivellillä ja remmillä kasvatettuja?
Ne puitteet missä lapset/nuoret on kasvatettu, niin yksikään asia niistä ei ole niiden aikaansaannosta. Ei koulu, koti, some, jne. Kaikki aiempien sukupolvien tuotoksia.
Vierailija kirjoitti:
""En ainakaan itse kysele lapsiltani mitään koulussa istumisista"
No olisiko kenties tärkeää juuri kysyä ja olla kiinnostunut eikä elää ku pellossa?
En tarkoittanut, etten olisi kiinnostunut. Viittasin vain siihen, etten ole helikopterivanhempi, joka siloittaa kaikki rypyt lastensa tieltä. Tottakai haluan tietää, millainen päivä lapsella on ollut ja mitä hänellä on mielensä päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon syntynyt 1982 ja elämä ollut burnoutia burnoutin perään ja pari boreouttia välissä.
Ymmärrän kyllä nuoria. Vauhti vaan kiihtyy ja pitää olla sitä tätä ja vaikka mitä ja paras että kelpaa ja pärjää kilpailussa. Vain huippusuorituksella on väliä.
Ehkä tavoitteet ovat vähän liian korkealla, jos vain huippusuorituksella pärjää?
Työnantajien tavoitteet, kyllä. Työntekijällä kun ei ole tarjota kuin itsensä, eli ihan tavallinen, koulutettu, ahkera tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin tämän päivän nuori en olisi somessa. Yhen tuttavan kuulin selittävän kuinka aikolmo ajan kanssa korjata naamassaan sitä ja tätä.
Ihan sairasta haluta olla joku kumiankka. Siinä tosiaanki on mielenterveyden ongelmat käsillä sanon minä.
Kyllä mä halusin korjata ruman naamani jo kauan ennen somea. Suurin syy oli vuosien koulukiusaaminen ja nimenomaan tuosta ulkonäköviasta huomauttelu. Vieraammatkin lapset pilkkasivat siitä.
Muilta osin kyllä samaa mieltä. Kauniitkin ihmiset haluavat nykyään korjauttaa jotakin kasvoissan ja tekee mieli huutaa kauhuissani, että älä tee sitä, oot kaunis jo valmiiksi!
Jos lapseni ei olisi traumatisoitunut, niin ihmettelisin. Koulunkäynti on takunnut aina, lukihäiriötä tutkittiin, mutta ikinä sitä ei tunnistettu, ei ennen kuin yläkoulussa. Autismikirjoa osasin epäillä, koska veli on kirjolla. Ei löydetty, olin vain ylihysteerinen ja koska olin masentunut, niin syy oli mukamas vain meidän vuorovaikutuksessa. En anna ikinä anteeksi sille perheneuvolan puoskarille sitä, että viisi vuotta meni hukkaan. Ihotautilääkärille päästiin niin ikään viiden vuoden odotuksen jälkeen. Yksityisestä oli yhtä vähän apua kuin tk-lääkäristä. Tyttärellä paha atopia siis. Emme nukkuneet kunnolla vuosiin. Minä sairastuin mieleltäni ja olin useamman kuukauden sairaalassa. Isänsä sai aivohalvauksen, josta ei toipunut. Jäin yksinhuoltajaksi yhtäkkiä. Mummu kuoli, pitkäaikainen lemmikki kuoli ja sitten tuli korona, joka torppasi kaikki kivat odotetut jutut yläkoulun ajalta. Joka välissä opettajat jankkasivat sitä, että pitää lukea, pitää opiskella, täytyy ponnistella ja blaa, blaa... Tytär uupui, masentui ja joutui osastolle. Raha-asiat ovat olleet päin honkia. On meillä rahaa ruokaan ja välttämättömyyksiin ollut aina, mutta eipä muuhun. Nyt sitten tämä ku si pää hallitus ja Venäjän sekoilu.
Sellaista pullamössöelämää meidän nuorella.
Ehdoton komppaus tälle tekstille jonka linkitän alla. Tässä on kysymykseenne vastaus. Niin se vain on aina ollut ja tulee olemaan, että ei meistä kaikista tule "mitä me vaan halutaan".
Halusin palavasti olla lapsesta saakka iso popstara. Yrityksistä huolimatta minusta ei sellaista tullut😅 Nykyään kaikkien pitäisi saada olla somettajia ja sen sellaisia vaikka kyllä on 99,9 prossaa semmosia naamoja mitä ainakaan itellä ei kiinnosta vähääkään seurailla.
Asiantuntija: Nuorille pitäisi sanoa, ettei kuka vaan voi olla mitä vaan
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010213259.html
Tarkoitat varmaan että nuoret luulevat aina olevansa parempi kuin vanhemmat sukupolvet :D