Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtui nykynuorison uupuminen?
15.02.2024 |
En halua olla tökerö mutta olen syntynyt kasarilla. Töitä on painettu 13 vuotiaasta saakka ja kun kävin lukion 2005 niin ei sillon kukaan puhunut uupumuksesta. Siis sillä tavalla että "olen uupunut opiskeluun". Nyt päälle kolmikymppisenä tuon kaiken härdellin kokeneena ja aina töitä kovasti paiskineena tunnen ensi kertaa uupumusta oikeasti.
En tahdo vähätellä mutta tuntuu ettei minun tuntemani nuoret tee muuta kuin elä elämäänsä niinkuin kuuluukiin mutta kaikista opinnoista väsähdetään totaalisesti niin että tarvii hermoloman. En aivan ymmärrä...
Veikkaan, että osatekijä on some, jossa kaltaiseni entiset nuoret ovat influenssereita ja joka toinen burnoutissa. Niinpä nuortenkin pitää olla. En tiedä kuvittelenko mutta tältä tuntuu?
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Olen aloittanut toimistotyöt vuonna 2010. Iso suomalainen pörssifirma, toimisto täynnä iltalehden lukijoita jotka esittivät tekevänsä töitä. Läppäriä ei saanut edes viedä kotiin. Tulos = työpäivät niin leppoisia ettei niiden jälkeen varsinaisesti tarvinnut palautua ja työt eivät tulleet koskaan kotiin.
Nykyään digitalisointi ym. on tehnyt työstä helpompaa, mutta samalla verkkaiset vanhat ajat on unohtuneet ja vaatimustaso noussut merkittävästi. Minun työpaikalla ei ole kellään aikaa selata uutisia ja jokainen hetki on tarkkaan aikataulutettu, ja jos työt venyvät niin sitten teet kotona iltaan asti. Tämä on nykypäivää ja normaalia valtaosassa asiantuntijatöitä. Tämä työpaikka on muuten paljon rennompi kuin moni muu, missä olen työskennellyt.
Kuulin myös, että meidän työpaikalle haki n. 1500 kesätyöntekijää ja otamme yhteensä 10. Jos meillä on työpaikalla kuormittavaa, niin
Tähän lisäyksenä, jos ei tullut tekstistä selväksi, että olen vaihtanut työpaikkaa muutaman kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon syntynyt 1982 ja elämä ollut burnoutia burnoutin perään ja pari boreouttia välissä.
Ymmärrän kyllä nuoria. Vauhti vaan kiihtyy ja pitää olla sitä tätä ja vaikka mitä ja paras että kelpaa ja pärjää kilpailussa. Vain huippusuorituksella on väliä.
Samaa vuosikertaa. Kilpailussa pärjäämiseen vaikuttavat myös itsestä riippumattomat syyt, esim. jos taantuma vie työn eikä uutta löydä heti, aletaan katsoa, että sussa täytyy olla jotain vikaa. Siinä sitten haet ja haet ja kukaan ei vastaa hakemuksiin - koska et ole huipputekijä papereidesi perusteella - niin muu maailma alkaa sylkeä päälle pitäen sua laiskana.
Ite muistaa ku kaveri oli innoissaan menossa kokiksi. Oli hänen intohimonsa. Nyt kaikkien intohimo on tämä vaikuttaminen. Minä vaikutan kanssa, nimittäin sillä etten seuraile ketään niistä.
Monta syytä, joista osa vaikuttaa osaan ja toiset toisiin, joihinkin ehkä kaikki:
-Liian "helppo" elämä, eli tietä siloiteltu liikaa, ei osata ottaa omasta elämästä ja tekemisistä vastuuta.
-Maaninen tarve määritellä kaikki, siis olkoon sitten 'vähän surulinen olo' tai 'lämmin tunne Tyttiä kohtaan' halutaan heti määritellä se "tunne" esim. masennukseksi tai panseksuaalisuudeksi, ei vaan voida tuntea mitä killoinkin, mikä on normaalia. Sitten kriiseillään jos se tunne muuttuukin ja aletaannheti määritellä uusiksi on sittenkin kaksisuujtainen vai mikä.
-Somen feikkimaailma, nähdään kokp ajan miten coolia muiden elämä on, ja ajatellaan sen kiiltokuvamaailman olevan totta. Koitetaan elää omaa elämää kiiltokuvana, ja ahdistutaan kun se ei onnitu.
-Lohtuton tulevaisuus, aiemmin ylioppilas oli 'suuri herra', nykyään moni valmistuu yliopistosta (usein velat niskassa) kortistoon/ saa satunnaisia silppu- tai pätkätöitä. Kannustetaan että pitää opiskella, mutta siitä ei monikaan käytännössä hyödy (esim. vaikka päiväkodissa työskentelevien työolot ja palkkaus huono)
-Työelämän muutos, jokainen joka pidempään ollut töissä, tietää että vaatimukset kasvaa koko ajan. Toki joku "ojankaivajan" työ nykyään helppoa kun kaivinkoneet jne. mutta toimistoissa, ravintoloissa jne. kutistuvalla porukalla painetaan niska limassa koko ajan kasvavien vaatimusten paineessa. Nuoret eivät ole tyhmiä, eivät halua tuhlata elämäänsä raatamalla.
-Ostovoiman kutistuminen, ennen jokainen hoitaja ja bussikuski sai halutessaan ostettua oman asunnon, nykyään hinnat karanneet tavallisilta kauas. No syrjäkylillä halpaa, mutta ei välttämättä saa lainaa/ei voi elää kun ei ole töitä.
Vierailija kirjoitti:
Uupuneita ny on ollukki varmaan aina mutta nyt räjähdysmäisesti (tyyliin koko nuoriso) esim koska lukion kirjoitukset. Vähän sama ilmiö kuin nepsy lapset.
Ja jos se some luo paineita nii helvetti@kö sinne tunkea naamaansa ihan itse? Ei kyllä säälitä pätkääkään tuollainen ite aiheutettu paine..
Ja aloittajan ikäiset on juuri niiden sota-aikojen lapsenlapsia. Trauma periytyy myös sieltä. Nyt ennemminki on niin että "eihän sinua 18 vuotias mussukkani vaan satu istua siellä kouluss tuolilla? Tulee äiti istumaan alle ettet vaan satuta ittees mussupossu"... huoh.
Sota-aikojen lapsenlapsi, check. Tosin ei ihan sillä tavalla kuin tarkoitit. Jatkosodan aikaan isoisäni aikuiset veljet tekivät pikkuveljelleen (joka oli tuolloin lapsi) todella häijyn tempun, joka vaikutti hänen koko loppuelämäänsä. Hän sitten aikanaan purki pahan olonsa lapseensa, joka puolestaan myöhemmin purki pahaa oloaan minuun.
En ainakaan itse kysele lapsiltani mitään koulussa istumisista. Olen lapsena saanut toimia niin monen lellityn kakaran sylkykuppina, etten kertakaikkiaan siedä sellaista tyhjästä kiukuttelua ja pompottelua keneltäkään. Eli ei ainakaan meillä mene noin, että toimisin helikopterivanhempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on hyvä pointti. Kuulun itseki tuohon kategoriaan jossa sodanaikaiset tapahtumat vaikuttavat sukupolvesta toiseen vaikka tätä nyt varmasti taas moni täällä edes ymmärrä.
Täysin aina tilannekohtaista mutta nuoria tulisi kuunnella. Aika paljon on ilkeyttä ja koko maassa on ollut rankkoja vuosia. Nuorilla saattaa olla kimurantteja sisäisiä haasteita ja suhtautumisongelmia. Keskittykää aina kyseiseen nuoreen ja kysykää mitä sinulle kuuluu? Opiskelu saattaa viedä voimia ja jos elämässä on kuormitusta niin se painaa oloa matalemmalle. Huolehditaan nuorista ja annetaan heidän olla omia itsejänsä. Ei kiusata eikä alenneta ja otetaan heidät huomioon kaikessa missä he haaveilevat. Nuorten kuormaa ei tulisi lisätä aikuisten ongelmilla tai huolilla sekä murheilla koskaan. Ollaan aikuisia niille nuorille ja autetaan elämässä eteenpäin yhdessä tuumin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autetaan vaan kunhan ite nostavat p€rsuks€nsa ylös..
""En ainakaan itse kysele lapsiltani mitään koulussa istumisista"
No olisiko kenties tärkeää juuri kysyä ja olla kiinnostunut eikä elää ku pellossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se raskasta ottaa vapaaehtoisesti osaa UMK-kisaan Suomen edustajaksi, voittaa kisa ja seuraavana päivänä olla uupunut.
Toisin sanoen on vakavasti mielenterveysongelmainen
Oliko pakko?
Eikä edes niin nuori.
Mieleltään heikkolahjainen dille.
...
Laulaja puolestaan on huippulahjakas !!!
Kyllä se some on ja elämä mennyt puhelimen tuijottamiseksi sekä sieltä kautta elämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulevaisuus on heillä superepävarma, tietävät että kilpailu työpaikoista on kovaa. Sinä olet saanut ahkeruudella "jalan oven väliin", nykyään se ei riitä vielä mihinkään. Harha-askeleisiin ei enää ole varaa, yksikin väärä valinta ja olet helposti ulkona. Päälle aivan järkyttävät ulkonäköpaineet ja some. En yhtään ihmettele että uupuvat. Monella on lisäksi traumoja joiden kanssa oli ennen vähän helpompi pärjätä kun ei vaadittu olemaan niin täydellinen ja tehokas. Tämä on ihan erilaista aikaa kasvaa aikuiseksi kuin meidän ikäluokalla.
No, en mä nyt tiedä, yritin saada ensimmäisiä työpaikkojani ysärin lamassa ja tuli sellainen tunne, että en kerta kaikkiaan kelpaa työmarkkinoille. Jalan sai oven väliin silloin, niin kuin nykyäänkin luulen, suhteilla.
Sanoisin, että johtuu huonosta ilmapiiristä. Osa nuoristahan myös kärsii väkivallan uhasta. Stressi syö voimavaroja. Olkoon ne stressin aiheuttajat mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tunnistatko ollenkaan mitä suojaavia tekijöitä elämässäsi on ollut? Niitä kohtia kun kaikki olisikin voinut mennä ihan toisin, mutta kävi hyvin? Vai onko kaikki vain oman fiksuutesi ja sinnikkyytesi tulosta?
Mielenterveysasiat lienevät henkilökohtaisia ja monisyisiä. Tuntuu kuitenkin että nykyään on trendi olla masentunut tai mitä kukanenkin ikinä milloinkinn on. Somen vähentäminen varmasti auttaisi mutta kyllä vanhempia tarvitaan myös omilta puhelimiltaan läsnäoleviksi. Tällaiset somelapset eivät saa huomiota someäideiltä ja isiltä.
Jännä kui moni tääl provosoituu ap.sta vaik ihan asialline alotus 😄
Onhan sitä ihmiset uupuneet kautta aikain. Nykypäivänä on vain helpompi ilmaista itseään, kun maailmasta on tullut vertaustuellisemmaksi nettiyhteisöjen kautta.
No siis tätä sama "yhyy nuoriso on laiskaa vätystä ja ihan pilalla pullasta" uikutusta oli jo Rooman aikana. Ei mitään uutta auringon alla. Aina on aikuissukupolvi mielestään ollut parempi ja ahkerampi ja reippaampi ja pärjäävämpi kuin nuorempi sukupolvi, todistetusti ainakin viimeiset 3000 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon syntynyt 1982 ja elämä ollut burnoutia burnoutin perään ja pari boreouttia välissä.
Ymmärrän kyllä nuoria. Vauhti vaan kiihtyy ja pitää olla sitä tätä ja vaikka mitä ja paras että kelpaa ja pärjää kilpailussa. Vain huippusuorituksella on väliä.
Ehkä tavoitteet ovat vähän liian korkealla, jos vain huippusuorituksella pärjää?
Aloittaja uhriutui eikä kestänytkään vastakkaisia mielipiteitä, vaikka on niin vahva, eikä valita mistään. :D