Mistä johtui nykynuorison uupuminen?
En halua olla tökerö mutta olen syntynyt kasarilla. Töitä on painettu 13 vuotiaasta saakka ja kun kävin lukion 2005 niin ei sillon kukaan puhunut uupumuksesta. Siis sillä tavalla että "olen uupunut opiskeluun". Nyt päälle kolmikymppisenä tuon kaiken härdellin kokeneena ja aina töitä kovasti paiskineena tunnen ensi kertaa uupumusta oikeasti.
En tahdo vähätellä mutta tuntuu ettei minun tuntemani nuoret tee muuta kuin elä elämäänsä niinkuin kuuluukiin mutta kaikista opinnoista väsähdetään totaalisesti niin että tarvii hermoloman. En aivan ymmärrä...
Veikkaan, että osatekijä on some, jossa kaltaiseni entiset nuoret ovat influenssereita ja joka toinen burnoutissa. Niinpä nuortenkin pitää olla. En tiedä kuvittelenko mutta tältä tuntuu?
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Sota tuotu keskusteluun mukaan niin siihen sanon, että elinolosuhteetkin määrittelevät ihmisten jaksamista. Kovempia kokeneempi on karaistuneempi. Psyykkeet toimii ihan erilailla miten on kokenut elämänsä.
Kaikki peilaavat omaa jaksamistaan omaan elämäänsä. Mukavassa elänyt ahdistuu todennäköisesti helpommin vastoinkäymisistä, kun ei ole kokenut raadollisempaa elämää.
Nyt hei titityy, käy mutka nuorisopsykiatrisella kysymässä miten toimii karaistuneisuus tänäpäivänä?
Vierailija kirjoitti:
Jos lapseni ei olisi traumatisoitunut, niin ihmettelisin. Koulunkäynti on takunnut aina, lukihäiriötä tutkittiin, mutta ikinä sitä ei tunnistettu, ei ennen kuin yläkoulussa. Autismikirjoa osasin epäillä, koska veli on kirjolla. Ei löydetty, olin vain ylihysteerinen ja koska olin masentunut, niin syy oli mukamas vain meidän vuorovaikutuksessa. En anna ikinä anteeksi sille perheneuvolan puoskarille sitä, että viisi vuotta meni hukkaan. Ihotautilääkärille päästiin niin ikään viiden vuoden odotuksen jälkeen. Yksityisestä oli yhtä vähän apua kuin tk-lääkäristä. Tyttärellä paha atopia siis. Emme nukkuneet kunnolla vuosiin. Minä sairastuin mieleltäni ja olin useamman kuukauden sairaalassa. Isänsä sai aivohalvauksen, josta ei toipunut. Jäin yksinhuoltajaksi yhtäkkiä. Mummu kuoli, pitkäaikainen lemmikki kuoli ja sitten tuli korona, joka torppasi kaikki kivat odotetut jutut yläkoulun ajalta. Joka välissä opettajat jankkasivat sitä, että pitää luk
Ohiksena: Löytyikö atopian aiheuttajaa?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole toivoa. Mitään ei voi enää saavuttaa. Köyhyys ja kurjuus vaan nykyhetkessä ja edessä.
Hmm.. Mitä jos valjastaisit tekoälyn auttamaan?
Vierailija kirjoitti:
Some
tämä, siihen haksahtaa itsekin vähän päälle 40v huonoina päivänä instaa selatessa, että kaikilla muulla on niin kivaa ja mulla ei ole elämää. Kumpikaan näistä ei ole se totuus. Nykynuoret kuitenkin kasvavat ton tiktok todellisuuden parissa missä muutamalla lifehackillä tulee supertaitavaksi suorittajaksi kaikessa jos ei muuten, niin heräämällä 3.00 ja sieltä salille. Jatkuva somevirta myöskin väsyttää ja pitää aivot ylivirittyneessä tilassa. Meillä oli nuorempana sentään varaa aidosti tylsistyä ja odotella milloin telkusta tulisi jotakin kivaa. Nyt on tarjolla kymmeniä suoratoistopalveluita ja muita alustoja jossa kuluttaa päivänsä, mutta ei niistä lukuisista vaihtoehdoista välttämättä sen onnellisemmaksi tule. Lisäksi on kauhea paine tietää jo alle 20v mikä susta tulee isona ja mikä on se oma kutsumus, newsflash, ei se välttämättä ole selvä vielä 40v mutta toki elämä on elettävä ja työssä käytävä siihenkin asti.
tää oli todella hyvä artikkeli asiasta Asiantuntija: Nuorille pitäisi sanoa, ettei kuka vaan voi olla mitä vaan - Taloussanomat - Ilta-Sanomat
Some on se syy.
Some on nykyään kaikkialla ja koko ajan. Jokaisella löytyy nykyään se pieni tietokone takataskusta, josta pääsee someen. Some on melkein välttämättömyys nykynuorille. Jos et ole somessa, niin jäät kaikesta paitsi, mm. ihmissuhteet jne.
Ennen vanhaan maailmankuuluja näki lyhyesti vain TV:stä tai luki lehden artikkelista. Ennen somea menestynein henkilö oli lähipiirin Jonna tai Janne, joka pääsi yliopistoon opiskelemaan. Nykyään voit seurata vaikka maailmankuulun "elämää" vain parilla klikkauksella. Siinä sitten opiskelet tyytyväisenä hiki hatussa vuosia voidaksesi lopulta "hoitaa exceliä tai sairaita" seuraavat 40 vuotta.
En väitä, että nuo olisivat huonoja ammatteja, mutta suurin osa nuorista ovat aina unelmoineet jostain paljon suuremmasta, ja nyt some on avannut nuorten silmiä vielä enemmän asian suhteen.
Sama juttu on käynyt deittailun suhteen: some on näyttänyt paljon vaihtoehtoja sekä mahdollisuuksia, niin ei haluta enää tyytyä vähempään. Ennen vanhaan kumppani useinmiten valikoitui siitä omasta lähipiiristä.
Some on varmasti vaikuttanut myös meihin vanhempiinkin jollain tapaa, ellei juuri samalla tavalla. Tästä syystä täällä pääsee usein lukemaan viestejä eri julkkiksista, seurustelusuhteista, sun muuta sellaista.
Tarvitseeko minun edes mainita 24/7 uutisia, niin iloisia kuin surullisia, joita tulvii näytölle somessa koko ajan. Niitä ei hirveän kauan tarvitse katsella, että mielenterveys on maassa.
Some on siunaus, mutta samalla kirous. Uskon kuitenkin, että siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa.
Voimanperustunne on kadonnut, mikä tarkoittaa myös uskon loppumista , ja ilman uskoahan ihminen ei liiku mihinkään suuntaa, eli puuttuu komentava voima.: merkki on kateissa, se pitää keksiä uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Some on se syy.
Some on nykyään kaikkialla ja koko ajan. Jokaisella löytyy nykyään se pieni tietokone takataskusta, josta pääsee someen. Some on melkein välttämättömyys nykynuorille. Jos et ole somessa, niin jäät kaikesta paitsi, mm. ihmissuhteet jne.
Ennen vanhaan maailmankuuluja näki lyhyesti vain TV:stä tai luki lehden artikkelista. Ennen somea menestynein henkilö oli lähipiirin Jonna tai Janne, joka pääsi yliopistoon opiskelemaan. Nykyään voit seurata vaikka maailmankuulun "elämää" vain parilla klikkauksella. Siinä sitten opiskelet tyytyväisenä hiki hatussa vuosia voidaksesi lopulta "hoitaa exceliä tai sairaita" seuraavat 40 vuotta.
En väitä, että nuo olisivat huonoja ammatteja, mutta suurin osa nuorista ovat aina unelmoineet jostain paljon suuremmasta, ja nyt some on avannut nuorten silmiä vielä enemmän asian suhteen.
Sama juttu on käynyt deittailun suhteen: some on näyttänyt paljon vaihtoehtoja sekä
somen kautta saa tietoakin. muutenhan olisimme kaikki valtamedian aivopesussa
Vierailija kirjoitti:
Mielekkyyden puute. Olen itsekin ollut energinen silloin kun tekeminen on ollut jollain tavalla mielekästä. Burnout on teknisesti masennus joka johtuu siitä ettei koe tekemistään mielekkääksi ja/tai hedelmälliseksi.
Kyllä mielekkäälläkin tekemisellä saa itsensä burnouttiin. Kenties jopa etenkin silloin - jos on kova motivaatio ja tahto vaikkapa oman alan opiskeluun, saattaa ottaa liikaa kursseja osittain vain innostuneisuuttaan ja kuvitella, että se motivaatio on ainoa mitä tarvitaan. Itselleni kävi vähän näin, lopputuloksena en lopulta saanut edes tavoitemäärää kursseja suoritettua, kun väsähdin niin totaalisesti ajan ja huomion jakamiseen liian monen asian välillä.
Vierailija kirjoitti:
Olin lukiossa 2003-2006 ja kyllä meillä masennus, ahdistus, uupumus ja syömishäiriöt olivat ihan arkipäivää.
Juu ja alkoholia vedettiin varmaan tuplasti se mitä nykyajan nuoret. Apua ei osattu hakea, tai sitten sitä ei saanut vaikka olisi hakenutkin.
Vierailija kirjoitti:
Ehdoton komppaus tälle tekstille jonka linkitän alla. Tässä on kysymykseenne vastaus. Niin se vain on aina ollut ja tulee olemaan, että ei meistä kaikista tule "mitä me vaan halutaan".
Halusin palavasti olla lapsesta saakka iso popstara. Yrityksistä huolimatta minusta ei sellaista tullut😅 Nykyään kaikkien pitäisi saada olla somettajia ja sen sellaisia vaikka kyllä on 99,9 prossaa semmosia naamoja mitä ainakaan itellä ei kiinnosta vähääkään seurailla.
Asiantuntija: Nuorille pitäisi sanoa, ettei kuka vaan voi olla mitä vaan
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010213259.html
Ehdottomasti peukku tuolle artikkelille👍
Vierailija kirjoitti:
Kuulkaahan nuoret duunarit! Työ on kovaa, ja siinä pitää käyttää omia aivoja, tehdä ihan itse. Kukaan ei kanna mitään valmiina eteen. Sitä varten pätevää henkilökuntaa on palkattu. Missä se hakemuksessa hehkutettu pätevyys on nyt tosipaikassa?
Olen esihenkilöasemassa, ja olen noussut tähän asemaani vuosien kovalla työllä. Olen käyttänyt omia aivojani, ottanut selvää asioista, ja ennen kaikkea tehnyt työtä vikisemättä ja saikuttamatta. Burana huuleen ja tulosta euroissa mitattavaksi.
Nyt minua hämmästyttää todella iso määrä "uupuneita" ja "ahdistuneita" alaisiani. Ok, pitäkööt saikkunsa, mutta lähtö on lähellä. Meillä ei katsella turhan ruikuttajia ja yliherkkiä neurootikkoja kovin pitkään.
Jos ei osaa itse etsiä tarvitsemaansa tietoa annetuista ohjemateriaaleista, tai saikuttaa joka kerta sen kolme päivää pienen nuhan takia, niin ihan turha odottaa jatkosopimusta firmassa, jossa tekemisen meinink
Näköjään besserwisser nousi kolostaan. Olet juuri sellainen tapaus, mitä vetäisi vedellä ympäri korvia. Voisi se moottorimainen suu pysyä kiinni sen jälkeen.
Mietippä järjellä sitä propagandan määrää mikä oli silloin -70 luvulla ja mikä määrä sitä on nykypäivänä, kun tuo kaikki opetus tulee väkisin tunkea vielä 9 -vuodessa peruskoululaisen aivoihin, ala-arvoisen kouluruuan säestämänä jota kukaan ei enää syö. Ja silloin -70 luvulla sait ottaa vaikka 10 kalapuikkoa, kun tänäpäivänä niitä saa ottaa 3.