Voin henkisesti huonosti surmatun 4-vuotiaan vuoksi

😭 eikö tämä tarkoita että nauraa vedet silmissä

En tiedä olenko väärässä ketjussa, tapausta olen itsekin miettinyt. Poikaa se ei enää auta mutta miksi kukaan ei puuttunut hänen asioihin aikaisemmin? Pienikokoisuus, poikkeava käytös, mustelmat, epämääräiset vanhemmat, eikö kukaan reagoinut vahvemmin vaikka lapsi oli hoidossa ja kävi varmaan neuvolassakin? Jotain tehtiin mutta ei läheskään tarpeeksi. Sitten vielä nämä ameeban aivot omaavat sukulaiset, yrittävät selittää oikeudessa äidin normaaliksi ja äidin ja lapsen välit lämpimiksi, voi tsiisus! Isoäitikin uskoo että väkivaltainen narkki voi muuttua noin vain. Pahinta lapsen kuoleman jälkeen on se että nämä asianosaiset eivät tunnu edes häpeävän tai katuvan tekoaan :(

"En oikein tiedä miten pääsisin tunteesta yli."

Kuukauden päästä et enää edes muista koko juttua ja teet aloituksen jostain muusta kauheudesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaan pitää huolta siitä ettei kyynisty ja yleisesti ottaen tuollaiseen ahdistukseen auttaa se että itse _toimii_ hyvää tekien. Järjestöillä (esim. SPR) on jatkuva tarve vapaaehtoisille. Sinne mukaan auttamaan (voit valita esim. että haluat nimenomaan auttaa lapsia/nuoria.) Ei pidä jäädä sohvannurkkaan surkuttelemaan kun toimiakin voi.

Njää ei jaksa. Haluan vain velloa ja kauhistella vauvapalstalla. Minä tässä tarvitsen itselleni tukea, vertaistukea! 

Ha, jep. Ja hei sytytinhän mä kynttilän pojan muistolle. Olen sentään niin hyvä ja tunteva ihminen. Vähän käyn katsomassa paljonko olen saanut yläpeukkuja mutta ihan vähän vaan.

 

Äläpä viitsi. 

Viitsi vaan. Tuo kuvaus ap:stä on tämän ankean ketjun valopilkku!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palohaavojen kipu ei mene pois millään sulkutilalla. Päässäs sulla taitaa olla sulkutila.

Kun leijona repii antiloopin palasiksi, se ei todellakaan tunne kipua samalla tavalla kuin empatiaa tunteva katsoja luulee sen kokevan. Nisäkkäiden elimistössä on mekanismit äärihätätiloja varten. 

Ja sitten paljon, paljon kevyemmästä päästä on se, että traumatisoituneet pystyvät usein puhumaan kokemuksistaan ilman tunnereatioa, kuin lukisivat kauppalistaa. Juuri siksi, että aivot erottavat tapahtumahetkellä aivopuoliskot toisistaan, ettei kokemusta joudu kokemaan normaalissa olotilassa.

Naurettava väite. Minulla on ihosairaus, ja iho pahoin tulehtuessaan sattuu aivan sa*tanasti. Hirveää tuskaa olen ihoni vuoksi kokenut, en ole kuollut kuitenkaan, kuten poika. Voin vain kuvitella hirvittävän palovammak

Naurettava väite. Minulla on ihosairaus, ja iho pahoin tulehtuessaan sattuu aivan sa*tanasti. Hirveää tuskaa olen ihoni vuoksi kokenut, en ole kuollut kuitenkaan, kuten poika. Voin vain kuvitella hirvittävän palovammakivun. Synnytyskivun olen kokenut ilman kivunlievitystä, kun puudutus ehti lakata ja sitä ei pitkittyneessä synnytyksessä enää enempää saanut antaa. Ei todellakaan valitettavasti ollut mitään mekanismia, joka olisi poistanut kivun. 

Sinä siis koit väkivaltaa samalla?

Vierailija kirjoitti:

Sama. Heräsin viideltä ja aloin miettimään tuota kauhua, enkä saanut enää unta. Saa kyllä vihan ja avuttomuuden tunteen pintaan. Tulee mieleen alkaa tukiperheeksi, jos sijoitusperheeksi ryhtyminen vaatisi töistä pois jäämistä...

Mä heräsin viime yönä kolmelta ja valvoin viiteen miettien pienen kohtaloa :(

Päiväkodin työntekijä laittaa sossulle viestin että haluaa keskustella pojan asioista kun pojassa on pahoinpitelyn merkkejä. Miksi työntekijä ei ole hoitanut hommiaan ja soittanut poliisille tai sos.kriisipäivystykseen jolloin kiireellinen huostaanotto oltaisiin voitu tehdä?  Se voidaan tehdä välittömästi.

T:sosionomi 

Vierailija kirjoitti:

"En oikein tiedä miten pääsisin tunteesta yli."

Kuukauden päästä et enää edes muista koko juttua ja teet aloituksen jostain muusta kauheudesta

Ainakin se Vilja-Eerikan tapaus on syöpynyt lähtemättömästi useimpien mieleen ja tää keissi on hyvin samankaltainen.

Vierailija kirjoitti:

Itse en pystyisi alkaa tukiperheeksi tai sijaisperheeksi. Katson lähipiirissä sitä kuinka sijoitettua lasta painostetaan pitämään yllä suhdetta vanhempaansa. Se on yhtä vuoristorataa. Lapsi viihtyy sijaisperheessä, on käytännössä kasvanut siellä. Sieltä revitään "lomalle" biovanhemman luo. Jossain vaiheessa lapsi tottui näihin vierailuihin, kunnes vanhempi vaan häipyi kuvioista lähes vuodeksi. Ja kas, sitten kun kiinnosti taas leikkiä vanhempaa, niin "lasta tuettiin" rakentamaan suhdetta uudestaan. Sairasta tunteilla leikkimistä.

Lapselle on parempi nähdä itse, että vanhempi ei pysty, osaa, jaksa. Hän ei käännä itseensä eikä samaistu vahingossa. Se on lapsen oikeus, ei vanhemman. Lasta voi tukea siinäkin tilanteessa. Auttaa enemmän kuin se, että toivoo lapsen unohtavan. Ei hän unohda, mutta muistikuvat voivat vääristyä. 

Ne jotka on huonoiltakin juuriltaan kokonaan irti vedetty, voivat kipuilla asioiden kanssa enemmän. Niin ainakin olen ymmärränyt, en usko että olis valehdeltu sellaisessa. Ei mulla siis omakohtaista kokemusta ole, en tiedä onko sinulla.

Teidän heräämiset ja voinnit tässä nyt onkin ne tärkeimmät asiat!🤪

Ei nelivuotias ole mikään pieni lapsi, maailmalla on nelivuotiaita joilla on kuukautiset ja jopa kehittyneet rinnat! Maailman nuorin lapsen synnyttänyt oli 5-vuotias

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En oikein tiedä miten pääsisin tunteesta yli."

Kuukauden päästä et enää edes muista koko juttua ja teet aloituksen jostain muusta kauheudesta

Ainakin se Vilja-Eerikan tapaus on syöpynyt lähtemättömästi useimpien mieleen ja tää keissi on hyvin samankaltainen.

Kyllä. Samoin Koskelan tapaus. Toiset tyhjäpäät eivät vaan tajua mitä empatia on.

This process triggers a state of 'freezing', our heart rate and breathing slows down and we may find that we hold our breath. We may feel cold or numb and we might experience a sense of being trapped within our body. Pain killing hormones can also be released into our system to reduce the physical and emotional impact.

https://westmeriacounselling.co.uk/understanding-the-freeze-stress-resp…

Myös dissosiaation käsite on tuttu useimmille.

"Sinä siis koit väkivaltaa samalla?"

Tässä oli kysymys kivun kokemisesta. Joku väitti, tai vihjasi, ettei lapsi olisi tuntenut kipua. Vastasin siihen, että varmasti koki. Jos et usko, mene vaikka haastattelemaan palovammapotilaita sairaalaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen voi olla täynnä pahuutta, sellaista mitä ei normaali ja terve ihminen voi ymmärtää. Emme näe mitä toistemme päässä liikkuu. Ihminen voi olla pahin peto myös toiselle ihmiselle.

Voidaanko edes puhua ihmisestä kun inhimillisyys ja empatiakyky puuttuu täysin ? 

Pieni lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan. Tällaiset monsterit pitäisi tuomita kuolemaan, harmi että meillä se ei ole mahdollista.

Kaikissa meissä on vähän pahuutta. Rikokset ja erityisesti raaat rikokset ovat vain pahuuden ääripää. 

Onko nämä joensuulaisia täällä selittämässä kuinka tämä oli ihan ok tapaus. Ihme jengiä. Ennaltaehkäisevästi piuhat poikki.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Heräsin viideltä ja aloin miettimään tuota kauhua, enkä saanut enää unta. Saa kyllä vihan ja avuttomuuden tunteen pintaan. Tulee mieleen alkaa tukiperheeksi, jos sijoitusperheeksi ryhtyminen vaatisi töistä pois jäämistä...

Olet mt-ongelmainen, ei sellaiset pääse tukiperheeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Yhyyyy itkuinen olo vaaan ihan jatkuvasti ja sytytin kynttilän ihanaa punaiseen Iittalan kivi-lyhtyyn yhyyyy😩😫

 

ap

Äläpä viitsi trollata

Vierailija kirjoitti:

En tiedä olenko väärässä ketjussa, tapausta olen itsekin miettinyt. Poikaa se ei enää auta mutta miksi kukaan ei puuttunut hänen asioihin aikaisemmin? Pienikokoisuus, poikkeava käytös, mustelmat, epämääräiset vanhemmat, eikö kukaan reagoinut vahvemmin vaikka lapsi oli hoidossa ja kävi varmaan neuvolassakin? Jotain tehtiin mutta ei läheskään tarpeeksi. Sitten vielä nämä ameeban aivot omaavat sukulaiset, yrittävät selittää oikeudessa äidin normaaliksi ja äidin ja lapsen välit lämpimiksi, voi tsiisus! Isoäitikin uskoo että väkivaltainen narkki voi muuttua noin vain. Pahinta lapsen kuoleman jälkeen on se että nämä asianosaiset eivät tunnu edes häpeävän tai katuvan tekoaan :(

Kaikkia ei voi pelastaa. 

Suomessa maksetaan ihan per keleesti veroja, eikö oikeasti ole mahdollisuutta saada niistä suurempi osa sosiaalitanttojen käyttöön. Ja miksei lainsäädäntö vastaa tässä paremmin yleistä oikeustajua? Aina uutisissakin sosiaalitoimi painottaa, että biologinen vanhempi on kuitenkin paras huoltaja lapselle. mutta kun ei ole, kertoohan mikä tahansa terve järki, että maailmassa on ja tulee aina olemaan sairaita ihmisiä. Biologinen vanhemmuus ei ole mikään pyhä asia. Huumeet ja huumevanhemmat tulevat vain lisääntymään ja sitä myötä sosiaalitoimi vain kuormittumaan. Nyt pitä äkkiä tehdä joku tärkeä rajaus turvaamaan tulevia lapsia näiltä.