Lue keskustelun säännöt.
Voin henkisesti huonosti surmatun 4-vuotiaan vuoksi
14.02.2024 |
Tämä tapaus menee pahasti ihon alle. En ole voinut välttyä uutisotsikoilta. Uusimpia juttuja en enää lue, mutta valitettavasti osui silmiin mm.tekotapa. Sattuu. Itkettää. Tapaus tulee ajatuksiin vähän väliä. Vääryys on niin suuri. En oikein tiedä, miten pääsisin tunteesta yli. En ole varsinaisesti uskovainen, mutta olen rukoillut. Kynttilän sytytin pientä ajatellen. 😥😭💔
Kommentit (522)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että mua kuvottaa nämä palstan läheisriippuvaiset pellet jotka tulevat mässyttelemään kaikilla kauheuksilla tänne, milloin mikäkin ahdistaa! Verhotaan se joksikin välittämiseksi hyi hemmetti
Mene sinä sinne laihdutusketjuihin takaisin haukkumaan miehiä ja persuja. Jos ei pienen lapsen kidutusmurhasta saa tuntea surua niin mistä sitten?
Laihdutusketjuihin haukkumaan miehiä ja persuja? Nyt oli jo aika mielenkiintoista tekstiä. Tsemppiä vaan tunteiden käsittelyyn sinne. Siinä näyttäisi olevan sinulla melkoinen työmaa.
Suurin osa ketjuista on yhdentekevää jauhantaa politiikasta/ulkonäöstä yms mutta sitten kun kerrankin puhutaan jostain todella pahasta teosta niin se on turhaa mässyttelyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palohaavojen kipu ei mene pois millään sulkutilalla. Päässäs sulla taitaa olla sulkutila.
Kun leijona repii antiloopin palasiksi, se ei todellakaan tunne kipua samalla tavalla kuin empatiaa tunteva katsoja luulee sen kokevan. Nisäkkäiden elimistössä on mekanismit äärihätätiloja varten.
Ja sitten paljon, paljon kevyemmästä päästä on se, että traumatisoituneet pystyvät usein puhumaan kokemuksistaan ilman tunnereatioa, kuin lukisivat kauppalistaa. Juuri siksi, että aivot erottavat tapahtumahetkellä aivopuoliskot toisistaan, ettei kokemusta joudu kokemaan normaalissa olotilassa.
Etkö ole ikinä lukenut palovammoista mitään? Luuletko oikeasti että palovammapotilaat ei tunne mitään? Kato nyt jessus soikoon googlesta millaista kipua on palovammakipu.
Yleensä kipu alkaa siinä vaiheessa, kun shokki loppuu. Kun sääriluusi katkeaa, et tunne sitä kipua niin heti, näin simppeleimmillään.
Palovammakipu on järkyttävää, mutta luulisi, että sitä noudattaisi sama lainalaisuus, että se pahin kipu alkaa vasta tilanteen jälkeen. Toivottavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Heräsin viideltä ja aloin miettimään tuota kauhua, enkä saanut enää unta. Saa kyllä vihan ja avuttomuuden tunteen pintaan. Tulee mieleen alkaa tukiperheeksi, jos sijoitusperheeksi ryhtyminen vaatisi töistä pois jäämistä...
Sijaisperheen vanhemmat voivat käydä normaalisti töissä kodin ulkopuolella. Meillä sijoituslapset ovat kumpikin jo kouluikäisiä.
Kiitos tiedosta, jossain sijaisperhe-infosivulla oli että jomman kumman pitäisi olla vuosi poissa töistä siinä vaiheessa kun lapsi sijoitetaan perheeseen. Varmaan joku suositus siis, mutta ei ehto? Tätä asiaa harkinnut jo pidempään.
Kannattaa miettiä omat motiivit kuntoon ensin. Sijaislapsi otetaan, koska perheessä on toive lisäjäsenestä
Tämä on kyllä itselleni aika itsestäänselvyys. Jos en pitäisi lapsista, tuskin edes harkitsisin asiaa ja 'vähän' ylimitoitettu toimenpide tuo olisi moraaliposeeraukseen. Ainoastaan sijoitetun lapsen vanhemmat arveluttaa, alkavatko esim vainota tai häiriköidä. Kuitenkin omien lasten turvallisuuttakin täytyy miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos että laitoit kynttilän pienen pojan muistolle. Rukoilen nyt sinun puolestasi. Sinä tarvitset sitä enemmän. Älä painu alas. Älä vajoa pahoinvointtin ja vihaan.
Ohjaa tunne keksimään mitä me voimme tehdä, ettei koskaan enää voi tapahtua näin. Olen mukana miettimässä.
Kiitos tästä ihanasta viestistä, ja kaikkea hyvää!
T. Ap
Pidä sinä ruikuttava 👵🏻huora nyt jo turpasi kiinni.
Lopeta, toivoo eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hämärää kommentointia täällä taas. Joku "kipuasiantuntija" sössöttää että ihminen ei äärihätätilassa tunne kipua jne. ja puolustelee että olisi ollut vielä kamalampaa jos lapsi olisikin elänyt pari vuotta kidutettavana. No jos lapsi olisi jäänyt henkiin niin varmasti olisi siiinä vaiheessa sentään huostaanotettu pysyvästi.
Ja kaikki tämän ketjun ylilautajonne-tason virnuilijat ja lällättelijät saisivat kokea saman kidutuksen. Loppuisi trollailu vähäksi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
1. Negatiivisten tunteiden hyväksyminen
Ahdistuksen ja uupumuksen tunteet ovat täysin sallittuja ja ne tulisi kyetä hyväksymään.
Paljonhan puhutaan, että tämä on vaikeaa aikaa ja niin saakin olla. Maailmalla tapahtuvat asiat ovat isoja ja ikäviä, joten on luonnollista, että ne vetävät mielen alas. Kenenkään ei tarvitse leikkiä reipasta.
2. Karsi kuormaa
Seuraava askel on ärsyketulvan karsiminen. Sen sijaan, että toimisi tutun kaavan mukaan ja täyttäisi tylsiä hetkiä uutissyötteen parissa, voisi olla järkevämpää pysähtyä kuulostelemaan omaa oloa ja sitä, palveleeko mediasisältöjen kuluttaminen sen hetkistä vointia vai olisiko somen käyttöä tarpeen vähentää.
Uutisoinnista ja somesta saa ottaa taukoja. Oman jaksamisen ja kuormituksen säätely on tosi tärkeää kaiken epävarmuuden keskellä. Ärsyketulvaan hukkuneella ei ole tilaa hengittää, ajatella ja olla. Siksi olisi äärimmäisen tärke
Täti voisi sammuttaa sen pöytäkoneen välillä. Se vie todella paljon sähköä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskin jätkällä helppo linna reissu tulee olemaan. Järkkyä touhua! ei voi ymmärtää :( missä perheessä kasvoi tämä sadisti-isäpuoli ? Pyytäkää hyvät ihmiset hakemaan poissa lapsenne kun ette jaksa !!
Oletettavasti ilman perhettä tai sadistisessa perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai pitäiskö tuon viisastelusi jotenkin lohduttaa? Et taida tajuta että lapsi oli kokenut voimakasta kaltoinkohtelua ja kidutukseen verrattavaa kiusaamista jo pidempään. Meinaatko, että mainitsemasi "opioidiryöpyt" on tulleet joka kerta, kun pieni poika on pelännyt henkensä edestä kiusaajaansa ja jotenkin tekisi tämmöisestä sairaasta kohtelusta psremmin hyväksyttävää? Sinulla taitaa itselläsi olla ne opioidit pehmentämässä päätäsi. Tunnevammainen.
Tunnevammainen ei hallitse tunteitaan. Olen aika varma, että ne joista kirjoitat, tietävät asiasta enemmän kuin sinä. He ovat melko varmasti nähneet sen mistä kirjoittavat. Heidän ei tarvitse meinata. Heidän on pakko hillitä tunteensa toisin kuin sinun, joka mässäilet tunteilla. Raivolla, vihalla, sijaistuskalla.
He eivät voisi auttaa yhtään ketään, eivätkä siivota jälkiä, jos he käpertyisivät palloksi
Ja viisastelu vaan jatkuu.. Ensinnäkään en ole mässäillyt yhtään millään. Mulla on tunne elämä hyvällä mallilla, koska tunnen tunteita. Laidasta laitaan. Sinulla taas vaikuttaa olevan tunne elämän lukkoja ja blokkeja eli olet ns tunteeton. Pitää todella kokea/tehdä väkivaltaa, että ajaa itsensä tuohon jamaan missä sinä olet eli "ei tunnu missään" Pahoittelen puolestasi.
Toivottavasti joku polttaa tuon isäpuolen naaman kuumalla vedellä. Samoin "äiti" ansaitsee kunnon sakinhivutuksen. Ja pakkosterilointi, ettei vaan ilmesty lisää laiminlyötäviä ja rääkättäviä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muusa on kyllä kaunis nainen. Mikähän meni häneen kun ei voinut vaan antaa huostaan tai adoptioon ja elää normaalia nuoren naisen elämää. Yliopistoonkin olis varmaan oäässyt helposti ja Joensuu on ihana romanttinen kaupunki jossa varmasti olis löytynyt nuorelle ja kauniille parille parempaakin tekemistä kuin ryybs & narcs.
Itse en pystyisi alkaa tukiperheeksi tai sijaisperheeksi. Katson lähipiirissä sitä kuinka sijoitettua lasta painostetaan pitämään yllä suhdetta vanhempaansa. Se on yhtä vuoristorataa. Lapsi viihtyy sijaisperheessä, on käytännössä kasvanut siellä. Sieltä revitään "lomalle" biovanhemman luo. Jossain vaiheessa lapsi tottui näihin vierailuihin, kunnes vanhempi vaan häipyi kuvioista lähes vuodeksi. Ja kas, sitten kun kiinnosti taas leikkiä vanhempaa, niin "lasta tuettiin" rakentamaan suhdetta uudestaan. Sairasta tunteilla leikkimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Venäjä on tappanut, raiskannut ja ryöstänyt Ukrainassa tuhansia lapsia. Siinä vertailupohjaa...
Ja heitä on myös surtu ja tarjottu täällä turvaa maasta paenneille siviileille. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että tällainen pikkupojan kiduttaminen hengiltä olisi mitenkään arkipäivää Suomessa.
Kyllä. Siitä on tulossa arkipäivää, koska me keskitymme vihaan ja pahaan emmekä tee aktiivisesti hyvää. Me kansakuntana, entisenä onnellisimpiin lukeutuvana maana. Kiinnostaako meitä tarpeeksi ettemme päästäisi asioita pahemmiksi? Vai tyydymmekö kehittämään somekulttuuria irvokkaammaksi? Tulemme joka kerta suremaan ja vihaamaan netissä, koska emme välitä parantaa asioita oikeassa elämässä. Pääasia, että tunnemme itsemme paremmiksi kuin ne muut. Olen eri
Vierailija kirjoitti:
Missä åidin kuva ? Entä isä miten reageeraa. Ei saisi piilotella kuvia kun on näin vakavasta asiasta kysymys.
Alibista löytyy kuvat. Siis alibin sivuilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palohaavojen kipu ei mene pois millään sulkutilalla. Päässäs sulla taitaa olla sulkutila.
Kun leijona repii antiloopin palasiksi, se ei todellakaan tunne kipua samalla tavalla kuin empatiaa tunteva katsoja luulee sen kokevan. Nisäkkäiden elimistössä on mekanismit äärihätätiloja varten.
Ja sitten paljon, paljon kevyemmästä päästä on se, että traumatisoituneet pystyvät usein puhumaan kokemuksistaan ilman tunnereatioa, kuin lukisivat kauppalistaa. Juuri siksi, että aivot erottavat tapahtumahetkellä aivopuoliskot toisistaan, ettei kokemusta joudu kokemaan normaalissa olotilassa.
Naurettava väite. Minulla on ihosairaus, ja iho pahoin tulehtuessaan sattuu aivan sa*tanasti. Hirveää tuskaa olen ihoni vuoksi kokenut, en ole kuollut kuitenkaan, kuten poika. Voin vain kuvitella hirvittävän palovammakivun. Synnytyskivun olen kokenut ilman kivunlievitystä, kun puudutus ehti lakata ja sitä ei pitkittyneessä synnytyksessä enää enempää saanut antaa. Ei todellakaan valitettavasti ollut mitään mekanismia, joka olisi poistanut kivun.
Ihminen voi olla täynnä pahuutta, sellaista mitä ei normaali ja terve ihminen voi ymmärtää. Emme näe mitä toistemme päässä liikkuu. Ihminen voi olla pahin peto myös toiselle ihmiselle.
Voidaanko edes puhua ihmisestä kun inhimillisyys ja empatiakyky puuttuu täysin ?
Pieni lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan. Tällaiset monsterit pitäisi tuomita kuolemaan, harmi että meillä se ei ole mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Heräsin viideltä ja aloin miettimään tuota kauhua, enkä saanut enää unta. Saa kyllä vihan ja avuttomuuden tunteen pintaan. Tulee mieleen alkaa tukiperheeksi, jos sijoitusperheeksi ryhtyminen vaatisi töistä pois jäämistä...
Sijaisperheen vanhemmat voivat käydä normaalisti töissä kodin ulkopuolella. Meillä sijoituslapset ovat kumpikin jo kouluikäisiä.
Kiitos tiedosta, jossain sijaisperhe-infosivulla oli että jomman kumman pitäisi olla vuosi poissa töistä siinä vaiheessa kun lapsi sijoitetaan perheeseen. Varmaan joku suositus siis, mutta ei ehto? Tätä asiaa harkinnut jo pidempään.
Kannattaa miettiä omat motiivit kuntoon ensin. Sijaislapsi
Tämä on kyllä itselleni aika itsestäänselvyys. Jos en pitäisi lapsista, tuskin edes harkitsisin asiaa ja 'vähän' ylimitoitettu toimenpide tuo olisi moraaliposeeraukseen. Ainoastaan sijoitetun lapsen vanhemmat arveluttaa, alkavatko esim vainota tai häiriköidä. Kuitenkin omien lasten turvallisuuttakin täytyy miettiä.
Hyvä, että on sinulle itsestäänselvyys. Kyllä moni tekee asioita väärillä motiiveilla. Eläinpiireissä jotkut hamstraavat pelastettavia ja esim. USA:ssa moni lapsen ottava on sairas pääästään ja ottaa sen vain tulonlähteeksi, sädekehäksi tai kotiorjaksi.
Menkää 👧vittu sinne terapiaan itkemään tyhjänpäiväisyyksiänne!
Tuskin jätkällä helppo linna reissu tulee olemaan. Järkkyä touhua! ei voi ymmärtää :( missä perheessä kasvoi tämä sadisti-isäpuoli ? Pyytäkää hyvät ihmiset hakemaan poissa lapsenne kun ette jaksa !!