Säälittää sellaiset lapset, jotka on tehty esikoiselle sisarukseksi,

Vierailija:

jaa, oletko itse ainoa lapsi? Minä olen, ja koko (aikuis)elämäni olen toivonut että minulla olisi sisaruksia (edes yksi), ehkä siten olisin oppinut joitakin elämässä tärkeitä ryhmätaitoja ja myöskin olisi joku kantamassa kanssani huolta ikääntyvistä vanhemmista.

Ja tiedätkös, että ryhmätaitoja voi oppia muullakin tavalla. Tuskinpa olisin työ- ja siviilielämässä pärjännyt näin hyvin ilman vuorovaikutustaitoja.

ap

Noinko on hankala pala seisoa omien päätöstensä takana, että pitää käännella asiat ihan päälaelleen...



Se, että perheeseen halutaan useampi lapsi sisaruksiksi toisilleen perustuu vanhempien arvomaailmaan. Jos itse kokee perhearvot ja sisaruussuhteet tärkeinä asioina elämässään, niitä haluaa sitten luonnollisesti lapsilleenkin tarjota. Ei lasten syntymisjärjestyksellä ole mitään arvottavaa merkitystä, niin, että tehdään toinen esikoiselle seuraksi. Samalla tavalla se esikoinen on seurana sille nuoremmalle. Kaikki lapset ovat samalla tavalla perheelle tärkeitä ja sen voi ymmärtää vasta silloin kun niitä useampi on. Yhden lapsen vanhempana tästä on turhaa luulla ymmärtävänsä.



Jos teet vain yhden lapsen, niin siitä on se seuraus kannettava, että lapsi jää ilman sisaruksia. Ja se asia ei muutu sillä että kääntelee toisten erilaiset valinnat ihmeelliseen valoon.

Vierailija:

Ei lasten syntymisjärjestyksellä ole mitään arvottavaa merkitystä, niin, että tehdään toinen esikoiselle seuraksi. Samalla tavalla se esikoinen on seurana sille nuoremmalle. Kaikki lapset ovat samalla tavalla perheelle tärkeitä ja sen voi ymmärtää vasta silloin kun niitä useampi on. Yhden lapsen vanhempana tästä on turhaa luulla ymmärtävänsä.

Itsehän sitä kuolee kohta kuitenkin. Kun on monta lasta, on heistä toisilleen perhettä ja sukua. He ovat saman ikäpolven edustajia ja omalla tavallaan toisille läheisempiä kuin vanhemmat voivat olla.

Meillä lapset kahden vuoden ikäerolla. Yksi syistä tehdä toinen lapsi oli juuri tuo. yksi lapsi ei vaan riittänyt. Kummatkin lapset todella rakkaita!

esikoiselle sisaruksen. Halusin että hänellä on sukua, kun meistä vanhemmista aika jättää. Meillä ei ole isoa sukua. Aika turvatonta olisi yhden suvuttoman lapsen elää maailmassa, jossa ainoat sukulaiset isä jä äiti kuolevat. Haluaisin tämän vuoksi vielä enemmänkin lapsia. Kyllä minä tein lapset toisiaan varten, en itselleni. Tein heidät tätä maailmaa varten ja uskon, että sukulaiset - omat sisaret- ovat arvokkainta mitä olla saattaa. Varsinkin kun muuta sukua ei ole. Jokainen lapsi on minulle rakas omana itsenään. Jos kysyvät, miksi me tehtiin lapset, toki sanon, että pidämme lapsista ja halusimme teille sisaruksia.

Meillä on kolme lasta ja jos olisin htyvin itsekäs niin haluaisin neljännekin. Ikä (39) vaan tulee vastaan eli enää ei lasta tule. En kyllä ikinä ole ajatellut että lapsia pitäisi sen takia hankkia että olisi sisaruksia.

Itse olen 23v. ja lapseni 3v. Joten jos kaikki menee hyvin hyvin onnellisesti on jo lapsi ainakin 60v. kun me kuollaan. Varmasti silloin on kaikkia muitakin rakkaita ihmisiä tullut elämään;)



T: yksi lapsi, joskus ehkä toinen

Mutta haluttiin sitä itsekin! :D En voisi hankkiutua raskaaksi vaan että lapseni saa ikäsensä leikkikaverin, jonka kanssa voi jutella aikuisten maailmasta, itkeä ja kertoa omia juttujansa. Tottakai voi olla että lapset ei tykkää olla keskenään, luultavasti tulee aikoja jolloin he eivät tule toimeen keskenään, mutta parhaimmillaan se on hyvä suhde.

Tällähetkellä ei uusia leikkikavereita ole hankinnassa koska me vanhemmat ei olle valmiita kolmanteen lapseen, uutta ei tehdä vaikka lapset sitä haluaisivat..



Itselläni on sisaret minua niin paljon vanhempia että olen ihan eri maailmassa heidän kanssaan.

Omilla lapsilla on aikakin ikäero kapeampi. Olen siitä onnellinen. Molemmat tykkää samoista asioista; ei niin että toinen on kiinnostunut pojista ja toinen haluaa leikkiä kaalimaankakaralla.



Musta on vaan hyväksi että lapsella on sisarrus, joutuu kinaamaan, tappeleen kaikenmaailman asioista, jakamaan, odottamaan vuoroa..

Tottakai fiksut yhden lapsen vanhemmat opettaa lapselleen mutta näin asiat menee ihan omalla painollaan. Kiista lego- palikoista on välttämätön ja siitä seurannut mielipaha käsitellään heti -vaikka tässä kesken kirjoittamista joudun menemään väliin kun kiljutaan, itketään ja lyödään palikoilla.



Omaa kuolemaani en ole ajatellut tehdessäni lasta. Mutta jos kuolisin niin ehkä tässä miettiessäni asiaa voisi sisarrus autaa toista (nuorempi vanhempaa tai vanhempi nuorempaa) ajattelemaan asiaan toisen ajatusmaailman ja pääsee juttelemaan toisen kanssa joka ajattelee asiasta niinkuin lapsi. Aikuinen ei aina ymmärrä lapsen tarvetta tai sanaa tai ajatusmaailmaa, mutta toinen lapsi ymmärtää -vähän niinkuin kännikala ymmärtää toista kännistä, selvä ei kännistä ymmärrä.. ;)

Vierailija:

Itse olen 23v. ja lapseni 3v. Joten jos kaikki menee hyvin hyvin onnellisesti on jo lapsi ainakin 60v. kun me kuollaan. Varmasti silloin on kaikkia muitakin rakkaita ihmisiä tullut elämään;)

T: yksi lapsi, joskus ehkä toinen

En koe että sisarussuhde olisi sellainen mitä ei voisi korvata. Itselläni on ystävät ja mies läheisempiä kuin sisarukset. Toki sisarusten kanssakin joskus soitellaan, mutta mitenkään erityisen läheisiä ei olla.



Meillä on yksi lapsi ja lisääkin haluttaisiin jos vaan saadaan, mutta syy lapsihaaveisiin on täysin se että haluamme lapsia.

Ei kai kukaan jaksaisi sitä vauvarumbaa vain sen takia että esikoisella täytyy olla leikkikaveri. Täytyyhän siinä olla se halu saada vauva. Ainakin todella toivon niin. Jokainen lapsi ansaitsee syntyä haluttuna nimenomaan sellaisenaan eikä minään leikkikaverina.

Vierailija:

Jos teet vain yhden lapsen, niin siitä on se seuraus kannettava, että lapsi jää ilman sisaruksia. Ja se asia ei muutu sillä että kääntelee toisten erilaiset valinnat ihmeelliseen valoon.[/i

Onko se tosiaan " kannettava seuraus" , että lapsi jää ilman sisaruksia? Lähinnä tällä palstallahan käännellään yksilapsisten perheiden valintoja outoon valoon.

ap

Sepä se, kun en näe mitään pahaa siinä, että lapsella ei ole sisaruksia. Se on ihan yhtä luonnollista nykyään kuin että lapsella olisi sisaruksia. Enkä todellakaan ymmärrä, mitä seurauksia siitä pitäisi kantaa. Pelkästään vanhempien kuolema ei ole minusta mikään pätevä selitys. Ja henk. koht. toivon todellakin, että kaikkien lapsilla on muitakin läheisiä kuin sisarukset...



ap

Eikä kaikkia sanomisia kannata ottaa niin vakavasti. Kyllä meilläkin sanotaan, että saatiin esikoiselle leikkikaveri, mutta olisi aika naivia kuvitella että se olisi ollut syy miksi toinen lapsi on haluttu. Noin sanotaan, koska se selvästikin vähentää esikoisen sisarkateutta vauvaa kohtaan.

Mutta jos nyt ajatelleen miten keskimäärin ihmiset elää!

Tajusin lisätä pari päivää myöhemmin minulle itsestään selvän asian: että syvin syy on kuitenkin se, että olen " merkityksellinen" ihminen vain äitinä, ja että lisääntyminen on olennainen tarve ja tarkoitus elämässäni. Ei se sitä ollut tajunnut, niin kuin et ap sinäkään.

Vierailija:

Tajusin lisätä pari päivää myöhemmin minulle itsestään selvän asian: että syvin syy on kuitenkin se, että olen " merkityksellinen" ihminen vain äitinä, ja että lisääntyminen on olennainen tarve ja tarkoitus elämässäni. Ei se sitä ollut tajunnut, niin kuin et ap sinäkään.

Toivottavasti lapsesi osaavat vanhemmiten arvostaa tällaista uhrautumista. Oletko kuitenkin miettinyt, mitä elämäsi on sitten, kun lapsesi ovat kasvaneet ja muuttaneet kotoa pois?

Itse en näe itseäni vain äitinä, vaan myös vaimona, kumppanina, tyttärenä, työtoverina, ystävänä, jne. Kaikki tärkeitä rooleja.

ap

Vierailija:

Sepä se, kun en näe mitään pahaa siinä, että lapsella ei ole sisaruksia. Se on ihan yhtä luonnollista nykyään kuin että lapsella olisi sisaruksia. Enkä todellakaan ymmärrä, mitä seurauksia siitä pitäisi kantaa. Pelkästään vanhempien kuolema ei ole minusta mikään pätevä selitys. Ja henk. koht. toivon todellakin, että kaikkien lapsilla on muitakin läheisiä kuin sisarukset...

ap

Tämä tyyli millä olet asiaa lähestynyt, kertoo siitä, ettet syystä tai toisesta ole ihan sinut yksilapsisuutesi ja sen syiden kanssa. Ihminen, joka on käsitellyt asian myöntää myös ratkaisujensa seuraukset. Tässä tapauksessa lähdet käyttämään puollustuksena ns. arvonkieltämistä, eli väittämään, etteivät sisaruussuhteet ole merkityksellisiä ja tärkeitä. Suurimmalle osalle ne ovat. Poikkeuksiakin on, tietenkin, mutta se, ettei sitä sisarusta ole ollenkaan poissulkee täysin tämän läheisen ihmissuhteen merkityksen. (Ja by the way, tutkimusten mukaan vanhempien tasapuolisella suhtautumisella lapsiin on suuri merkitys sisaruussuhteen laatuun. Joten vanhempina voi vaikuttaa siihen, että lapsista tulee keskenään läheiset.)

Teet loppujen lopuksi hyvin merkityksellisen ratkaisun lapsesi elämää ajatellen kun jätät hänet ilman mahdollisuutta sisaruussuhteeseen. Tämä oli se asia, jonka seuraukset sinun pitää hyväksyä, eikä alkaa väittää, ettei tällä päätöksellä ole mitään merkitystä.

Ymmärsitkö.

T. 21, muistaakseni

Vierailija:

Tämä tyyli millä olet asiaa lähestynyt, kertoo siitä, ettet syystä tai toisesta ole ihan sinut yksilapsisuutesi ja sen syiden kanssa. Ihminen, joka on käsitellyt asian myöntää myös ratkaisujensa seuraukset. Tässä tapauksessa lähdet käyttämään puollustuksena ns. arvonkieltämistä, eli väittämään, etteivät sisaruussuhteet ole merkityksellisiä ja tärkeitä. Suurimmalle osalle ne ovat. Poikkeuksiakin on, tietenkin, mutta se, ettei sitä sisarusta ole ollenkaan poissulkee täysin tämän läheisen ihmissuhteen merkityksen. (Ja by the way, tutkimusten mukaan vanhempien tasapuolisella suhtautumisella lapsiin on suuri merkitys sisaruussuhteen laatuun. Joten vanhempina voi vaikuttaa siihen, että lapsista tulee keskenään läheiset.)

Teet loppujen lopuksi hyvin merkityksellisen ratkaisun lapsesi elämää ajatellen kun jätät hänet ilman mahdollisuutta sisaruussuhteeseen. Tämä oli se asia, jonka seuraukset sinun pitää hyväksyä, eikä alkaa väittää, ettei tällä päätöksellä ole mitään merkitystä.

Ymmärsitkö.

T. 21, muistaakseni

Mutta en ole sinut sen kanssa, että meidän pitää perustella ja puolustella perheemme valintoja muille ihmisille samaan aikaan, kun muut tekevät sisaruksen, " koska näin kuuluu tehdä" tai " lapsi ei jää sitten yksin" . Huonoja perusteluja minusta, koska sisaruussuhde ei takaa läheistä suhdetta. Toki iso osa sisarussuhteista on läheisiä, mutta mikään tae se ei ole.

Edelleenkin haluaisin kuulla, mitä ne seuraukset ovat, mitä minun pitää hyväksyä?

Ja ei, tällä päätöksellä ei ole mitään merkitystä lapsemme elämään. Ainoat lapset elävät -usko tai älä- ihan normaalia elämää sen kummemmin kaipaamatta sisaruksia.

ap

Sisarukset ovat ainoat ihmiset, jotka jakavat elämän historiasi. Vain he voivat tarkalleen tietää mistä tulet, koska vain he ovat kasvaneet samassa perheessä samojen vanhempien lapsina. Sen vuoksi tunnesiteet sisaruksia kohtaan kestävät lähes mitä vain. Käytännössä sisarukset ovat niitä, jotka ymmärtävät sinua, valintojasi ja reaktioitasi parhaiten, koska tuntevat lähtökohtasi. Yhteenkuuluvuuden tunne on yksi tärkeimmistä onnellisuuden elementeistä ja sisaruussuhteissa setunne on paljaimmillaan.



Kaikki joilla on lämmin sisaruusuhde, voivat allekirjoittaa sen väitteen, että parhaita asioita, mitä voita lapsellesi antaa, on sisarus. On aika naurettavaa vaittää, että tuo ihmissuhde olisi merkityksetön lapsen kannalta.