Säälittää sellaiset lapset, jotka on tehty esikoiselle sisarukseksi,

Vierailija:

Sisarukset ovat ainoat ihmiset, jotka jakavat elämän historiasi. Vain he voivat tarkalleen tietää mistä tulet, koska vain he ovat kasvaneet samassa perheessä samojen vanhempien lapsina. Sen vuoksi tunnesiteet sisaruksia kohtaan kestävät lähes mitä vain. Käytännössä sisarukset ovat niitä, jotka ymmärtävät sinua, valintojasi ja reaktioitasi parhaiten, koska tuntevat lähtökohtasi. Yhteenkuuluvuuden tunne on yksi tärkeimmistä onnellisuuden elementeistä ja sisaruussuhteissa setunne on paljaimmillaan.

Kaikki joilla on lämmin sisaruusuhde, voivat allekirjoittaa sen väitteen, että parhaita asioita, mitä voita lapsellesi antaa, on sisarus. On aika naurettavaa vaittää, että tuo ihmissuhde olisi merkityksetön lapsen kannalta.

Tässäkin ketjussa on esimerkkejä elävästä elämästä, miten sisarussuhde ei ole kummoinen. Hyvissä väleissä ollaan, mutta ei ole tuolla tavalla glorifioitu kuin sinä kuvittelet sen olevan.

Ja mitä ei ole koskaan ollutkaan, niin sitä ei voi kaivatakaan.

ap

Vierailija:

Edelleenkin haluaisin kuulla, mitä ne seuraukset ovat, mitä minun pitää hyväksyä?

Ja ei, tällä päätöksellä ei ole mitään merkitystä lapsemme elämään. Ainoat lapset elävät -usko tai älä- ihan normaalia elämää sen kummemmin kaipaamatta sisaruksia.

ap

Seuraus on se, ettei sinun lapsellasi ole sisaruksia. Se, että hän jää ilman mahdollisuutta elämää rikastuttavaan, onnellisuutta ja turvallisuutta tuottavaan ihmissuhteeseen.

Mutta sitähän sinä et pysty myöntämään vaan järjenvastaisesti väität, ettei sillä ole lapsen elämään mitään merkitystä. Tottakai sillä on merktystä, kaikella mitä teemme on merkitystä, positiivista tai negatiivista. Tajuatko pointtia?

Ja ihan tiedoksi, että suuri osa yksilapsisten perheiden lapsista kaipaa sisarusta jossain vaiheessa.

Vierailija:

Tässäkin ketjussa on esimerkkejä elävästä elämästä, miten sisarussuhde ei ole kummoinen. Hyvissä väleissä ollaan, mutta ei ole tuolla tavalla glorifioitu kuin sinä kuvittelet sen olevan.

Ja mitä ei ole koskaan ollutkaan, niin sitä ei voi kaivatakaan.

ap

Minun omia kokemuksiani nuo glorifioidut kuvaukset ovat. Minulla on aivan käsittämättömän ihanat sisarukset ja olisin ollut todella surullinen, jos lapseni olisi jäänyt sitä vaille.

On mahdollista, ettei sisaruusuhde ole kummoinen. Ja siihen tosiaan vanhemmilla on paljon vaikutusta millaiseksi se suhde kehittyy. Mutta jos ei sitä sisarusta ole, ei ole mahdollisuutta minkäänlaiseen suhteeseen. Siinä on kyllä vissi ero.

Vierailija:

Seuraus on se, ettei sinun lapsellasi ole sisaruksia. Se, että hän jää ilman mahdollisuutta elämää rikastuttavaan, onnellisuutta ja turvallisuutta tuottavaan ihmissuhteeseen.

Mutta sitähän sinä et pysty myöntämään vaan järjenvastaisesti väität, ettei sillä ole lapsen elämään mitään merkitystä. Tottakai sillä on merktystä, kaikella mitä teemme on merkitystä, positiivista tai negatiivista. Tajuatko pointtia?

Ja ihan tiedoksi, että suuri osa yksilapsisten perheiden lapsista kaipaa sisarusta jossain vaiheessa.

Lapsella on rakastava perhe ja suku ympärillä, naapurustossa paljon samanikäisiä lapsia. Hän ei todellakaan jää ilman mitään elämää rikastuttavaa, onnellisuutta ja turvallisuutta tuottavaa ihmissuhdetta. Hän ei jää mistään paitsi.

Ja saisiko tuosta tiedoksi-asiasta ihan linkin / tutkimuksen, koska tuollaista mutu-tietoa en pureksimatta niele. Sellaista ei voi kaivata, mitä ei ole koskaan ollutkaan. Silloin kaipaa korkeintaan kuvitelmaa, millaista olisi voinut olla, mutta ei mitään muuta.

Oletko muuten koskaan miettinyt, miksi sinua ahdistaa toisten yksilapsisuus noin paljon?

ap

VAIN kaveriksi esikoiselle, niin miten voidaan selittää se, että jossain perheessä voi olla jopa 4 lasta? Koska eihän se esikoinen tarvitse enempää kuin yhden sisaruksen kaveriksi, miksi ne muut sisarukset sitten on tehty? Mihin heitä tarvitaan?



Tai miten voidaan selittää sisarusten suuret ikäerot? Jos perheessä on vaikkapa kaksi lasta ja heidän ikäeronsa on 10 vuotta, ei heistä todellakaan ole leikkiseuraa toisilleen (koska ikäero on niin suuri)? Miten siis voidaan perustella kuopuksen tekeminen?

Vierailija:

Minun omia kokemuksiani nuo glorifioidut kuvaukset ovat. Minulla on aivan käsittämättömän ihanat sisarukset ja olisin ollut todella surullinen, jos lapseni olisi jäänyt sitä vaille.

On mahdollista, ettei sisaruusuhde ole kummoinen. Ja siihen tosiaan vanhemmilla on paljon vaikutusta millaiseksi se suhde kehittyy. Mutta jos ei sitä sisarusta ole, ei ole mahdollisuutta minkäänlaiseen suhteeseen. Siinä on kyllä vissi ero.

Minulla oli ihana lapsuus enkä koskaan kaivannut sisaruksia. Paljon on merkitystä sillä, millaiseksi vanhemmat tekevät ainoan lapsen lapsuuden, ihan yhtä lailla kuin sisarussuhteissakin. Mutta sisarta en koskaan kaivannut, eikä tämä meidänkään lapsi kaipaa. En todellakaan vie mitään mahdollisuuksia häneltä, sillä kasvuympäristö on turvallinen ja välittävä.

ap

Vierailija:

VAIN kaveriksi esikoiselle, niin miten voidaan selittää se, että jossain perheessä voi olla jopa 4 lasta? Koska eihän se esikoinen tarvitse enempää kuin yhden sisaruksen kaveriksi, miksi ne muut sisarukset sitten on tehty? Mihin heitä tarvitaan?

Tai miten voidaan selittää sisarusten suuret ikäerot? Jos perheessä on vaikkapa kaksi lasta ja heidän ikäeronsa on 10 vuotta, ei heistä todellakaan ole leikkiseuraa toisilleen (koska ikäero on niin suuri)? Miten siis voidaan perustella kuopuksen tekeminen?

Minulla ja siskopuolellani on 19 vuotta ikäeroa. Itse olen työssäkäyvä 34-vuotias naimisissa oleva äiti, sisko sen sijaan peruskoulun yläastetta käyvä teini. Meillä ei ihan oikeasti ole mitään yhteistä. Joten ne sisarukset kannattaa tosiaan tehdä sitten pienellä ikäerolla, jotta sisarussuhteesta tulisi läheinen ja olisi se yhteinen historia, jne.

Vierailija:

VAIN kaveriksi esikoiselle, niin miten voidaan selittää se, että jossain perheessä voi olla jopa 4 lasta? Koska eihän se esikoinen tarvitse enempää kuin yhden sisaruksen kaveriksi, miksi ne muut sisarukset sitten on tehty? Mihin heitä tarvitaan?

Tai miten voidaan selittää sisarusten suuret ikäerot? Jos perheessä on vaikkapa kaksi lasta ja heidän ikäeronsa on 10 vuotta, ei heistä todellakaan ole leikkiseuraa toisilleen (koska ikäero on niin suuri)? Miten siis voidaan perustella kuopuksen tekeminen?

Väärin. Emme tee lisää lapsia siksi, että emme halua.



ap

Vierailija:

Väärin. Emme tee lisää lapsia siksi, että emme halua.

ap

Minulla ei siis ole sisaruksia. Ja emme vain halua toista lasta. Olemme onnellisia näin.



ap

Kavereillani on ollut hyviä sisaruussuhteita.



ap

Vierailija:

Vierailija:

Lapsella on rakastava perhe ja suku ympärillä, naapurustossa paljon samanikäisiä lapsia. Hän ei todellakaan jää ilman mitään elämää rikastuttavaa, onnellisuutta ja turvallisuutta tuottavaa ihmissuhdetta. Hän ei jää mistään paitsi.

Oletko muuten koskaan miettinyt, miksi sinua ahdistaa toisten yksilapsisuus noin paljon?

ap

Vaikka yksilapsisen perheen lapsella olisi sirkus ympärillä, hänellä ei ole sisarusta. Siitähän jää paitsi. Ja kun kerran itsekin olet ainoa lapsi, et voi edes ymmärtää mitä sisaruussuhteesta saa.

Minulle on aivan sama montako lasta kukin hankkii. Samalla tavalla kuin sillä, että hankkii kymmenen lasta on seurauksena kuin sillä että hankkii yhden. Pointtini oli se, että niiden päätöksistä seuraavat asiat on hyväksyttävä sen päätöksen mukana. Kymmenen lapsen perheessa ne seuraukset voivat olla esim. niitä, ettei vanhemmilla ole aikaa paneutua lapsiin tai että taloudelliset tekijät voivat vaikuttaa joihinkin asioihin lapsen elämässä. Yhden lapsen perheessä seuraus on se, että lapsi jää paitsi sisaruussuhteista ja sitä kautta niistä ihmissuhteista.

Se, että lähtee polkemaan toisten arvoja ja kieltämään niiden olemassaolo ei osoita kypsää ajattelua ja ratkaisujensa perimmäistä hyväksymistä. Olet jatkuvasti väittänyt, ettei sisaruksilla ole merkitystä. Sinulle ei ole, koska sinulla ei niitä ole. Minulle on, koska minulla on ihanat sisarukset. Näistä lähtökohdista olemme myös oman perheemme rakentaneet. Ei minun kuopustani tarvitse sääliä, siksi, että hän on tähän perheeseen syntynyt järjestyksenä viimeisenä, niinkuin aloituksessani ilmoitit tekeväsi. Meillä molemmilla on omasta kokemuksestamme syntynyt käsityksemme siitä, millaisen elämän haluamme itsellemme ja lapsillemme. Minun valintani seuraukset vain ovat toisenlaiset kuin sinun ja minäelän sitten niiden kanssa. Elä sinä omiesi. Niihin kuuluu myös se, että yksilapsisuutta saatta moni omista lähtökohdistaan ihmetellä. Jos olet tiedät tehneesi oikeat ratkaisut, niin miksi välittäisit muiden kommenteista.

Ymmärrätkö edelleenkään?

Vierailija:

Vaikka yksilapsisen perheen lapsella olisi sirkus ympärillä, hänellä ei ole sisarusta. Siitähän jää paitsi. Ja kun kerran itsekin olet ainoa lapsi, et voi edes ymmärtää mitä sisaruussuhteesta saa.

Minulle on aivan sama montako lasta kukin hankkii. Samalla tavalla kuin sillä, että hankkii kymmenen lasta on seurauksena kuin sillä että hankkii yhden. Pointtini oli se, että niiden päätöksistä seuraavat asiat on hyväksyttävä sen päätöksen mukana. Kymmenen lapsen perheessa ne seuraukset voivat olla esim. niitä, ettei vanhemmilla ole aikaa paneutua lapsiin tai että taloudelliset tekijät voivat vaikuttaa joihinkin asioihin lapsen elämässä. Yhden lapsen perheessä seuraus on se, että lapsi jää paitsi sisaruussuhteista ja sitä kautta niistä ihmissuhteista.

Se, että lähtee polkemaan toisten arvoja ja kieltämään niiden olemassaolo ei osoita kypsää ajattelua ja ratkaisujensa perimmäistä hyväksymistä. Olet jatkuvasti väittänyt, ettei sisaruksilla ole merkitystä. Sinulle ei ole, koska sinulla ei niitä ole. Minulle on, koska minulla on ihanat sisarukset. Näistä lähtökohdista olemme myös oman perheemme rakentaneet. Ei minun kuopustani tarvitse sääliä, siksi, että hän on tähän perheeseen syntynyt järjestyksenä viimeisenä, niinkuin aloituksessani ilmoitit tekeväsi. Meillä molemmilla on omasta kokemuksestamme syntynyt käsityksemme siitä, millaisen elämän haluamme itsellemme ja lapsillemme. Minun valintani seuraukset vain ovat toisenlaiset kuin sinun ja minäelän sitten niiden kanssa. Elä sinä omiesi. Niihin kuuluu myös se, että yksilapsisuutta saatta moni omista lähtökohdistaan ihmetellä. Jos olet tiedät tehneesi oikeat ratkaisut, niin miksi välittäisit muiden kommenteista.

Ymmärrätkö edelleenkään?

Niin on minullekin aivan sama, kuinka monta lasta kukin hankkii. En vain ymmärrä sitä, että nimenomaan yksilapsisten perheiden valintoja katsotaan oikeudeksi arvostella ja syyttää siitä, että ainoa lapsi jää jostain paitsi. No, mikäs siinä sitten. Joku ei ymmärrä yksilapsisuutta, minä en ymmärrä sitä, että tehdään sisar, koska " niin kuuluu tehdä" .

Tuollainen suvaitsemattomuus on vaarallisinta tässä maailmassa. Ja mitä useammalle lapselle sellaisen ehtii opettaa, niin sitä vaarallisemmaksi ja onnettomammaksi tämä maailma muuttuu.



ap

Yhden lapsen äiti ei ole äiti ollenkaan. Kysehän on nähtävästi naisten välisestä kilpailusta ja siitä, että se äiti on paras, kenellä on eniten lapsia. Paskan väliä sillä, miten ne lapset voivat.



ap

Sinä et halua tai saa enempää lapsia, se on aivan sama minulle. Mutta miksi sinä säälit meidän kuopustamme, joka SINUN MIELESTÄSI on hankittu vain sisarukseksi esikoisellemme, mutta todellisuudessa hän on olemassa siksi, että halusimme vielä lisää lapsia monestakin eri syystä?

Vierailija:

Tuollainen suvaitsemattomuus on vaarallisinta tässä maailmassa. Ja mitä useammalle lapselle sellaisen ehtii opettaa, niin sitä vaarallisemmaksi ja onnettomammaksi tämä maailma muuttuu.

ap

Vierailija:

Yhden lapsen äiti ei ole äiti ollenkaan. Kysehän on nähtävästi naisten välisestä kilpailusta ja siitä, että se äiti on paras, kenellä on eniten lapsia. Paskan väliä sillä, miten ne lapset voivat.

ap

En ole koskaan uskaltanut kysyä, olisiko pikkusiskoni jäänyt syntymättä, jos olisin silloin toivonut koiraa.

tapa elää yhden lapsen kanssa on varmasti juuri sinulle/perheellesi paras ratkaisu.

Eikö sekään sinulle kelpaa, että joku toteaa sinun valintasi juuri sinulle parhaimmaksi??????

Mutta ilmeisesi ei ole nyt tästä kyse, vaan sinua nyt itseäsi kaivelee se ettet saa/voi tehdä enempää lapsia.

Vierailija:

Yhden lapsen äiti ei ole äiti ollenkaan. Kysehän on nähtävästi naisten välisestä kilpailusta ja siitä, että se äiti on paras, kenellä on eniten lapsia. Paskan väliä sillä, miten ne lapset voivat.

ap