Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa miten saan kerrottua siskolleni, että ymmärtäisi
05.09.2008 |
tilanne tämä: olen tehnyt hänen puolesta asioiden hoitamista (liittyen perunkirjoitukseen, kuolinpesään jne.) Koska minulla on pienet tulot, sain ilmaisen perunkirjoituksen hakijana. Hän oli mielissään tästä otti etuuden vastaan. Jos hän olisi itse ollut hakijana (hyvätuloisena) ollut lähes 400€.
Hän oli takaamassa lainaa isällemme, joka jäi hänen maksettavaksi isän kuoltua. Hyvää hyvyyttäni tarjouduin maksamaan puolet hänen kanssaan lainasta. Hänelle tämä sopi mainiosti, ei kiitosta tästäkään. Hän on syyttänyt minua avoimesti tästä lainasta, jota isämme ei hoitanut, syy on kuulemma minun. Sanoin, että sinun olisi takaajana tullut ottaa selvää pankista hänen elinaikana.
Nyt hän väittää, että koska hän maksaa enemmän yhteiskunnalle veroja, hän oli sitä kautta oikeutetumpi tähän em. ilmaiseen perukirjoitukseen ja minä huono palkkaisena hänen mukaansa sosiaalitoimen asiakkaana vain HYVÄKSIKÄYTTÄJÄ asiassa.
Koska minulla ei ole niin paljon töitä, kuuluu minun juuri sen takia hoitaa yhteistä kuolinpesää hänen puolestaa kuulemma.
Hän ei suostu hoitamaan käytännön asioita ja vaatii minua tekemään niitä. Kaikki mitä olen tehnyt, sanonut, järjestänyt yhteistä etuamme ajatellen, olen hänen mielestään toiminut huonosti ja aina vain omaa etuani ajatellen. Olen pyytänyt häntä tekemään itse asioita, mutta hän vain vetoaa kiireisiinsä. Hän ei yksinkertaisesti suostu tekemään mitään muuta, kuin haukkumaan minua.
Nyt yhteinen omaisuus on myynnissä ja olen siihenkin liittyvät asiat KAIKKI hoitanut huonosti hänen mielestä. Hän on ilkeä ja piikikäs ja korostaa omaa erinomaisuuttaan asioiden hoitamisissa. Huomauttelee jopa lapsuudestamme minun tekemiä virheitä ja mokia.
Olemme myös päittäin kummeja, minä hänen lapselle, hän minun. Nyt ensimmäistä kertaa en muistanut kummipoikaani. Hän suuttui siitä tulisesti, haukkui ja raivosi. Sanoin hänelle puhelimessa, mutta sinä itse et ole muistanut tyttöämme hänen ristiäistensä jälkeen. Laittoi luurin kiinni ja totesi, että olen vaikea.
Olemme jakaneet jäämistöä ja hän saanut aina päättää mitä ottaa ensin, paikalle ei suostu tulemaan. Joka kerta jälkikäteen valittaa, kun hän ei saa olla itse valitsemassa mitä haluasi ottaa ja minä määrään kaikesta. Hänellä on paha mieli tästä. Olen pyytänyt häntä paikalle lukuisia kertoja ja joka kerta hän vetoaa kiireisiinsä vedoten, ettei pääse paikalle. Sitten kun minä vien hänelle hänen valitsemat tavarat, hän huutaa ja sättii minua, ettei olisi niitä halunnutkaan vaan jotain muita.
Osaako teistä kukaan sanoa, miksi hän toimii näin? Onko hänellä joku muu syvempi kauna? Onko kyseessä sisarkateus vai mikä?
Onko muilla samankaltaisia kokemuksia?
Kommentit (47)
Ehkä tuo perinnonjako tosiaan mutkistaa asioita. Alat kapinointiin vasta sen jälkeen, jos tuntuu, että siihen olisi tarvis.
T: 21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka ei sen vuoksi näe sitä tosiasiaa, että ap:n teksti on erittäin järkevä. Kolahtiko omaan nilkkaan?
No, eihän se ota jos ei annakaan, jos ap jossain vaiheessa ottaa etäisyyttä siskoonsa.
On myös asioitani jotka siskoni on HOITANUT täysin yksin, kysymättä minulta. Hän päätti missä pidetään hautajaiset, mistä otetaan tarjottavat ja ketä kutsutaan, joten ihan kaikkea en tässä ole tehnyt marttyyrina, joksi minua kutsuit. :)
Numero 15:En tiedä miksi minua saa nimitellä, sättiä ja haukkua koko ajan? Mitä tekemistä sillä on sen kanssa, että mukamas minä määrään ja päätän kaikesta. Itse kokisin se olevan tietoinen valinta siskoltani pysyä passiivisena ja näitä ikävämpiä "paskahommia" esim. missä joutuu hakemaan eri virastoista ja pankeista todistuksia ja lappusia perukirjotukseen joutaa tekemään määräjä-sisko eli minä. Samoin siivoaminen kuuluu minulle..mutta hautaisten järjestäminen ulospäin sukulaisille näyttäminen kuuluu sitten väärinkohdellulle katkeralle siskolleni, niinkö???
Olen muistanut kummilastani kaikki nämä 15-vuotta, joka vuosi syntymäpäivät, nimipäivät ym. Mutta vastaavasti siskoni ei ole ristiäisten jälkeen osoittanut mitään kiinnostusta lapseeni, vaikka on hänen kummi. Johtuuko sekin siitä, että minä olisin todellakin joku määräilijä??
Lisäksi vielä siskoni mies haukkunut isäämme perinpohjaisesti (sukulaisille, yhteisille tutuille), siskoni ei tiedä tästä. Isäni puhui tästä minulle ja oli hyvin loukkaantunut. Olimme läheisiä, kun taas siskoni haukkui ja haukkuu koko ajan miten huono isä olikaan. Tämä ei muuten pidä paikkaansa. En voi kertoa siskolleni, mitä hänen miehensä on tehnyt, en halua, että heidän parisuhteensa kärsisi siitä.
Ainut milloin hän halusi nähdä ja kuulla isästämme oli, jos heillä kotona oli joku akuutti tarve esim. remontin tekoon.
ap
p.s. uskon, että olen itsekin toiminut väärin monessa asiassa, mutta emme voi käydä rakentavaa keskustelua asiasta, koska siskoni sanoo niin vakuuttavasti, että kaiken pahan alku ja juuri olen minä.
Minulla on 4- ja 6-vuotiaat tyttäret ja heidän keskustelunsa ovat hyvin samansävyisiä kuin sinä nyt.
Et muuten ota mitään kritiikkiä vastaan, vaan koet heti kaiken sättimisenä, haukkumisenä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerro sinä 4- ja 6 vuotiaiden äiti. Anna palaa sinä aikuinen, miten se tehdään? Ilmeisesti sinulla on kokemusta kritiikin vastaanottamisesta, niin annapa parhaat vinkkisi, aihe vapaa.
Vai oletko sinä kenties enemmänkin ottanut kritiikin antajan roolin?
Ja onnittelut, aika varhaiskypsiä lapsia sinulle.
ap
Siskollasi on jotain vanhaa kaunaa ja kateutta sinua kohtaan?
Hän on katkera siitä, että hänen välinsä eivät olleet yhtä hyvät isäänne, kuin sinulle?
Hän voi olla käärmeissään siitä, ettei pysty toimimaan yhtä napakasti, kuin sinä ja tästä syytä jälkikritiikki on nautinnollista hänelle. Pitäähän hänen jotenkin todistaa pätevyytensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mietit saamaasi palautetta, etkä heti raivopäänä ala ivata ja herjata ja nalkuttaa. Kuten minulle nyt.
Ei ole varhaiskypsiä lapsia minulla, ihan tavallisia lapsia ovat.
Ja onhan se siskosi tehnyt jo vaikka mitä. Juurihan kerroit, että hän hoiti hautajaisjärjestelyt.
joka tekee enemmän kuin oman osuutensa, joka rahoittaa pikalainoilla sen köyhän ja ihanan uhrautuvan siskon elämää, ettei tältä mene vuokrakämppä alta, joka luopui äidinperinnöstään köyhän siskonsa velkojen takia...
Siskoni puheissa olen kyllä laiska ja itsekäs ja hän kirjoittaisi varmasti tänne tuollaista kuin ap.
22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki vastaajat ovat heti tuntevinaan ap:n "tyypin". Tunnistavat hänestä omat siskonsa yms. Aika lahjakasta ihmistuntemusta pelkästään muutamien viestien perusteella.
Perinnönjaot ovat kinkkisiä juttuja. Toivon kovasti, että omat sitten joskus sujuvat yhteisymmärryksessä, enkä menetä vanhempieni lisäksi sisaruksianikin.
Onko teillä ollut millaiset välit ennen perinnönjakoa? Tuskin ne olivat kovin lämpimät ennenkään?
Sitä vaan mietin, että sanot siskosi haukkuvan isääsi huonoksi ja kumoat sen. Meillä jokaisella on ihan omat ja erilaiset kokemukset vanhemmistamme. Ei voi mennä sanomaan, että toisen kokemus olisi väärä. Joskus vaan vanhempi tulee paremmin toimeen jonkun lapsen kanssa ja toisen kanssa huonommin. Ehkä siskosi kokee, että vanhempasi (isäsi) rakastivat sinua enemmän ja kiukuttelee nyt sitä sinulle. Eihän sen tarvitse oikeasti olla totta, mutta jos siskosi kokee niin, niin silloin se on hänelle totta.
Äitini tapauksessa ainakin sisko koki aina olevansa huonompi. Äitini oli monta vuotta vanhempi ja hänen lapsuutensa oli oikeastikin onnellisempi (monesta syystä johtuen). Myös aikuiselämässä äitini on pärjännyt paremmin. Johtuen varmasti osittain onnellisista sattumista, mutta osittain siitä turvallisemmasta ja tasapainoisemmasta lapsuudesta. Sisko on aina ollut kateellinen ja mustasukkainen eikä äitikään ole osannut oikealla tavalla tukea siskoaan, vaan on "päsmäröinnyt" parempana ja viisaampana siskon asioissa. Siskoa kun on jouduttu koko suvun voimin auttaa taloudellisesti sekä avioeron ja huonon avosuhteen vuoksi lastenhoidossa yms asioissa.
Kaikki tämä johti sitten siihen, että perinnönjako oli aivan hirveä. Siihen oli pakko ottaa lakimies, jotta se saatiin yleensä tehtyä. Lisäksi äitini jousti aika kohtuuttomastikin ja sai paljon pienemmän perinnön kuin olisi ollut oikeutettu. Koki kuitenkin, että se oli parempi vaihtoehto kuin vuosikymmenen riita oikeudessa. Nyt ei sitten halua olla missään tekemisissä siskonsa kanssa. Tosin ei halua siskokaan :)
Tsemppiä kuitenkin teille. Toivottavasti asiat hoituvat ongelmista huolimatta.
Eikä kenenkään tarvitse tehdä enempää kuin oma osuutensa, jos ei halua. Ei se nyt noin vaikeaa voi olla.
Ja tämähän on vain sinun versiosi asioista.
Ja juu, jos olet hänet lapsellesi kummiksi pyytänyt - ja sinä ryhtynyt hänen lapsensa kummiksi - kyllä, myös sinun täytyy osata käyttäytyä kuin aikuinen ja panna lapset etusijalle.
...tuli vain mieleen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun tapauksesi on aivan eri kuin ap:n. Et voi yksiyhteen sijoittaa siihen itsesi ja siskoasi. Elämä vaan ei ole niin mustavalkoista.
Tiedän että koet siskosi kritiikin epäoikeudenmukaiseksi. Olethan auttanut häntä todella paljon ja silti saat paskaa niskaasi. Onhan se äärettömän epäkiitollista ja oikeastikin väärin sinua kohtaan.
Siskosi tidennäköisesti kokee suurta alemmuuden tunnetta sinua kohtaan juuri siitä suyystä että sinä pärjäät ja vielä pystyt auttamaan häntä. Kieroa, kyllä. Mutta näin hän pystyy edes jotenkin elämään tunteensa kanssa. On paljon helpompi elää, kun siirtää syyt ja vihankin johonkin toiseen kuin itseensä.
Epäreilua, mutta näin se vaan menee. Auttajan osa ei ole yleensä kovin kiitollinen.
vanhempien kuolema laukaisee käsittelemättömät tunteet ja asiat esille, hänen kohdallaan ehkä syyllisyyden tunteenkin (?), oliko jotain mitä isän kanssa olisi pitänyt puhua tai selvittää?
Kuitenkin näyttäis sinulla olevan syytä ottaa vähän etäisyyttä siskoosi ja sanoutua irti kaikista mahdollisista "bisneksistä" ja asioiden hoidoista. Miksi sinä suostut tuohon ja miksi et anna siskosi kantaa omaa vastuutaan elämästään ja taloudellisista asioistaan? Hänellä on oikeus oppia kantamaan oma vastuunsa ja maksamaan laskunsa, jos ei vielä aiemmin ole sitä joutunut tekemään. Sanoudu irti auttajan roolista, jos kerran palkkana on haukkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmisen kanssa mitään voikaan sopia eikä elää tasavertaisessa suhteessa. Valitettavasti, ainoa konsti on se että et ryhdy mihinkään yhteisiin hankkeisiin hänen kanssaan, annat räpätyksen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja pdät etäisyyttä häneen. Hankit muita merkityksellisiä ihmissuhteita. Hän ei tule koskaan onnelliseksi, tai ainakaan sinä et voi onnellisutta hänelle antaa.
Ja ethän sinä siskosi puolesta mitään ole hoitanut, perunkirjoitukset ja pesänselvitykset olisit joutunut hoitamaan joka tapauksessa. Ja tottahan se on, että hyvätuloiset rahoittavat yhteiskunnan palvelut, joista te vähävaraiset hyödytte enemmän kuin he.
Ensinnäkin en saa toimeentulotukea, en asumistukea. Nyt en ymmärrä miksi hyödyn enemmän? Mielestäni myös heidän perheen lapsille on maksettu lapsilisät siinä missä meillekin.
Ei siskoni niin hyväntuloinen ole, että minun tulisi kokea huonommuutta. On hänkin ollut kotiäitinä hoitovapaalla aikoinaan.
Laina ei liittynyt minuun, mutta siinä asiassa koin vääryyttä isämme puolelta, että ei ollut maksanut lainaa (tosin ei voinut tietää kuolevansa ennen sitä) ja halusin maksaa siitä puolet. Tässä kohtaa tunsin häntä kohtaa empatiaa ja halusin auttaa vilpittömästi. Olisi ollut helpompi maksaa se puolet, jos olisin saanut arvostusta tästä vastaantulemisesta. Mutta ilmeisesti turha odottaa vastavuoroisuutta ja on ihan ok, että sisko sättii minua. Silti en hyväksy tätä. Jos siskoni olisi tehnyt minun puolesta saman, olisin kyllä osoittanut kiitollisuuteni aivan toisella tavalla.
Jokainen hoitaa itse välit vanhempiinsa, eikö niin?
Taisit ihan itse keksiä tuon? Etkä edelleenkään tiedä sitä miten olen ottanut vastaan kritiikkiä siskoltani. Ilmeisesti tässä maailmassa roolit on jaettu myös sisaruksille, sättijät ja vastaanottajat. Minun kokemuksella nämä kritiikinantajat eivät itse pysty ottamaan vastaan kritiikkiä.
ap
Jokainen hoitaa itse välit vanhempiinsa, eikö niin?
Olet siis sitä mieltä, että on LASTEN syy, jos välit vanhempiin on huonot?
Kuule, näin ei ole. Vanhemmilla on vastuu niitten välien perustasta. Ja jos sinulla on ollut onni saada rakastava isä, johon sulla hyvät välit, niin koeta vähän
tuntea myötätuntoa siskoasi kohtaan, jolla selvästi näin ei ole ollut.
On erittäin yleistä, että vanhemmat eivät rakasta lapsiaan samalla lailla ja että vanhemmat on surkeita tukemaan hyvien sisarussuhteiden syntymistä. Miksi ihmeessä isäsi pyysi siskoasi lainantakaajaksi eikä sinua, jos teillä kerran oli niin mainiot välit, sinulla ja isälläsi? Mitä ihmeen kiitollisuutta siskosi pitäisi tuntea siitä, että sinä osallistut isäsi velan maksamiseen? En minä ainakaan kehtaisi jättää sisaruksiani tuollaisessa asiassa pulaan. Ellen sitten olisi jo lainaa otettaessa selkeästi tuonut ilmi, että minusta kenenkään perheenjäsen ei kannattaisi ruveta takaajaksi ja että minä en tule koskaan enkä missään olosuhteissa osallistumaan lainan takaisinmaksuun.
Siskollasi on selvästi paha olla, koska hänelle jäi paljon selvittämättömiä asioita isäsi kanssa -- tuo laina mukaan lukien. On toki siskosi asia nyt aikuisena koettaa etsiä apua tunnesolmujen aukaisemiseen vaikka sitten ammattilaiselta, jos muu ei auta. Monesti vaan on niin, että näitä lapsuudenperheen juttujen taustoja ei tajua, kun ne juuret on sellaisessa ajassa, kun on ollut lapsi eikä ole ymmärtänyt miksi jotkut asiat tuntuu siltä miltä tuntuu.
Kuulostaisi siltä, että teidän kannattaisi sun siskon kanssa lopettaa yhteydenpito. Hoidatte nyt jollain lailla tuon perinnönjaon purkkiin ja elätte sitten omaa elämäänne eteenpäin. Mitä järkeä on väkisin ylläpitää illuusiota sisaruudesta, jos kerran mitään hyviä tunteita ei ole puolin eikä toisin. Mitä sinä oikeastaan haluaisit siskosi ymmärtävän?
asiasta, noin hienosti, asiantuntevasti ja tietävästi osasit asettua siskoni asemaan. Juuri sinunkaltaista ihmistä hän varmasti tarvitsisi olkapääkseen ja tukemaan häntä päätöksissä olla passiivinen ja ei osallistuva yhteisiin asioihin.
Yritätkö sinä syyllistää minua siinä, että pystyin luomaan hyvät välit isääni? Mistä minä tiedän miksi siskoni pyydettiin takaajaksi ja miksi hän siihen suostui? Aikuinen ihminen jolla on itsemääräämisoikeus. Johan kerroin jo aiemmas viestissäni, että tunsin tuossa suhteessa empatiaa häntä kohtaan. Mitä vielä muuta sinun mielestäsi minun olisi pitänyt tehdä? Jäi isäni minullekin velkaa, ei siskoni niistä maksanut yhtään, eikä edes edottanut, että voisi jotain maksaa. Mutta ilmeisesti teki siskoni minkä valinnan tahansa, sinä hyväksyt sen ja tuomitset minut jyrkästi joka asiassa, mietin jopa tunnenko sinut, tiedätkö tarinamme jotain kautta?
Tiedän, että siskollani on paha olla, meillä molemmilla on.
Otan etäisyyttä ja hiljaa vähitellen välit loppuvat, en aio enää sanoa mitään ja kiltisti kuuntelen loppukritiikit sieltä. Ehkä minun on nyt aika sitten tarkastella omaa käyttäytymistä ja kaduttava sitä, että toimin molempien puolesta.
Yritin todellakin saada siskoni ja isämme välejä paremmaksi. Kutsuin heitä meille yhtäaikaa kylään. Sanoin isälleni, että menisi nyt siskon luokse, hän tarvitsee isää. Ostin jopa isän puolesta lahjat siskoni lapselle, jotta siskolleni tulisi hyvä mieli. Halusin todellakin, että he olisivat olleet keskenään enemmän tekemisissä. Isäni vain oli loukkaantunut, koska häntä oli haukuttu sukulaisissa ja tarvittiin vain remonttiapuna. Silloinkin sanoin, miten hyvä, että hän auttaa siskon perhettä ja miten iso asia se onkaan. Mitä vielä muuta olisin voinut tehdä heidän eteenstä. Minulla on myös oma elämä, perhe ja ystävät.
Minulla ei ole kaikkiin kysymyksiin vastausta..minä en tiedä enää mitä minun tulisi tehdä, olen vain ihminen, en sen enempää.
ap
enkä usko häntä pätkääkään! Naisen kieroa passiivista vihamielisyyttä huokuva kirjoitus. Marttyyrin perikuva.
18