Lue keskustelun säännöt.
Todella moni täälläkin vauva palstalla kipuilee omien vanhojen vanhempien asioidenhoidosta ja veikkaan että tämä tulee lisääntymään.
11.02.2024 |
Oma tarina on luhyesti se ettei 90v äiti enää pysty asumaan yksin, nyt sairaalahoidossa ja palvelutalopaikkaa ei vaan tunnu löytyvän.
On laskujenhoitoa, vaatteita pitäisi kuljettaa ja jemmata mahdollista palvelutaloa varten, rahat ei riitä vuokraan ja sairaalamaksuihin, asunto, jossa on vuosikymmenten tavarat pitäisi tyhjentää ja olen tietenkin ainut lapsi. Jo kotonaollessa avuntarve oli suuri ja se entisestään kasvaa tässä välitilassa roikkumisessa.
Onneksi vanhempi ei ole aggressiivinen mutta olettaa automaattisesti mun liki kuuskymppisen pystyvän hoitamaan oman työn ohella kaiken. Mikään taho yhteiskunnassa ei näissä auta ja vielä kun suuret ikäluokat vähän vanhenevat, ovat monet jo iäkkäät lapset pulassa näiden vanhusten kanssa.
Kommentit (107)
mitä enemmän väkeä tuodaan muualta, sitä vähemmän sitä väkeä mahtuu vanhainkoteihin ja muihin laitoksiin ja sama koskee montaa muutakin asiaa, ei vain ole tilaa, eikä palvelua, eikä rahaa kaikille, ja avuntarvitsijoita tuodaan koko ajan maahan lisää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eutanasia lailliseksi?
Vanhustenhoitoon inhimilliseksi mieluummin.
Ei eutanasiaa vanhuuden takia.
Juuri näin. Järkyttävää että kukaan edes nostaa sanaa esiin tällaisessa asiayhteydessä.
No ei ole järkyttävää kun hyvin monet vanhukset ei mitään niin hartaasti toivo kuin poispääsyä. Mitä järkyttävää siinä on kun on kokenut kaiken mitä haluaa kokea ja tahtoo enää vain päästä pois.
Äitiini laitoin välit poikki kolme vuotta sitten. Isä asuu 140km:n päässä minusta ja on uudelleen naimisissa, itseään 10 vuotta vanhemman naisen kanssa. En kanna pienintäkään huolta kummastakaan.
Niin ja - mitään perintöä en kummaltakaan halua, joten silläkään ei minua voida kiristää. Nuo suurten ikäluokkien edustajat elävät kuitenkin 95-vuotiaaksi, joten mitä minä 75-vuotiaana millään perinnöllä tekisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli vanhainkodit, joihin pääsi vielä kävelevänäkin. Nyt ei vaikka jalat ei enää kanna ja monta muuta vanhuudenvaivaa, sitten kokoomus keksi että koti on vanhukselle paras paikka ja vanhainkodit lopetettiin. Kaiken hoito siirtyi lapsille. Ja nyt palvelutaloihin on jo käytännössä mahdoton päästä.
Vanhainkodit oli paras. Hintaan sisältyi aivan kaikki. Selkeää ja helppoa omaisille.
No katsos kun kaikkea pitää ns. uudistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ne nyt vanhat vanhemmat "kipuilivat" aikoinaan myös, kun olitte vauvoja ja taaperoita sekä kiukkuisia teinejä. Mitä kaikkea mahtoivat nämä nyt vanhat vanhemmat joutua hoitamaan silloin puolestanne?
Olen aiemmin kirjoittanut omaishoitaja.
Aivan eri asia hoitaa lapsia kuin vanhuksia. Lapsi on todella helppo hoidettava vanhukseen verrattuna. Lapsen saa esim mukaan helposti, kun menee jonnekin. Raikkaista vanhusta ei.
Lapsi kehittyy ja oppii, kun taas raihnainen vanhus taantuu.
Lisäksi on koko ajan suru. Tämä on viivytystaistelua. Ei pääty kuin lapsen itsenäistyminen omaan kotiin.
Lisäksi joillakin meistä on hoidettavana vanhusten ja omien lasten asiat yhtä aikaa. Itsellä vielä omakin sairaus.
Olen joutunut kylmästi toteamaan, että yhdestä
Eiks teillä kellään ole puolisoa, joka edes niitstä kotiasioista, lapsista, huolehtisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli vanhainkodit, joihin pääsi vielä kävelevänäkin. Nyt ei vaikka jalat ei enää kanna ja monta muuta vanhuudenvaivaa, sitten kokoomus keksi että koti on vanhukselle paras paikka ja vanhainkodit lopetettiin. Kaiken hoito siirtyi lapsille. Ja nyt palvelutaloihin on jo käytännössä mahdoton päästä.
Palvelutaloihin on todellakin mahdotonta päästä. Isovanhempani joutui hakemaan paikkaa muualta putkiremontin tieltä. Oli niin huonossa kunnossa, että hädin tuskin pystyi liikkumaan rollaattorilla kotonaan, mutta pihi kuin mikä, joten kotihoito kävi vain kahdesti vuorokaudessa. Ei ollut sängyssä makaava vihannes sentään, joten palvelutalopaikkaa ei voinut edes harkita, koska ei olisi päässyt sellaiseen. Ikää 94 vuotta. Kuoli vajaan parin kuukauden sisällä siitä, kun sain hakemuksen tehtyä tuettuun asumiseen.
On todella sairasta, ettei edes lähellä sata vuotias pääse halutessaan palvelutaloon, jos pystyy tekemään mitään muuta kuin makaamaan 24/7 paikallaan tai jos pää pelaa yhtään. Ihmiset kuolee koteihinsa odottaessaan sitä hetkeä, että ovat riittävän sairaita palvelutaloon.
Entä kehitysvammaisen lapsen omaishoitajuus?
Lapsi ei kehity eikä itsenäistyminen, läsnä pelko tulevasta: kuka huolehtii lapsesta kun minua ei ole?