Todella moni täälläkin vauva palstalla kipuilee omien vanhojen vanhempien asioidenhoidosta ja veikkaan että tämä tulee lisääntymään.
Oma tarina on luhyesti se ettei 90v äiti enää pysty asumaan yksin, nyt sairaalahoidossa ja palvelutalopaikkaa ei vaan tunnu löytyvän.
On laskujenhoitoa, vaatteita pitäisi kuljettaa ja jemmata mahdollista palvelutaloa varten, rahat ei riitä vuokraan ja sairaalamaksuihin, asunto, jossa on vuosikymmenten tavarat pitäisi tyhjentää ja olen tietenkin ainut lapsi. Jo kotonaollessa avuntarve oli suuri ja se entisestään kasvaa tässä välitilassa roikkumisessa.
Onneksi vanhempi ei ole aggressiivinen mutta olettaa automaattisesti mun liki kuuskymppisen pystyvän hoitamaan oman työn ohella kaiken. Mikään taho yhteiskunnassa ei näissä auta ja vielä kun suuret ikäluokat vähän vanhenevat, ovat monet jo iäkkäät lapset pulassa näiden vanhusten kanssa.
Kommentit (103)
Hyvä aloitus ap! Monilla on vielä tilanne se, että omat lapsetkin ovat se ikäisiä, että tarvitsevat vanhempiaan.
Meillä on viime vuosina toisen vanhempi sairastunut vakavasti ja sittemmin kuollut. Toinen sairastui vakavasti, sitten sai muistisairauden ja onneksi pääsi hoivakotiin. Kolmas pärjää vielä omillaan, mutta täytyy välillä vähän katsoa perään, että tajuaa käydä lääkärissä, hoitaa lääkityksensä jne.
Meillä kaksi kouluikäistä lasta (toinen ei ollut vielä koulussa, kun tämä alkoi.) Toinen lapsista osoittautunut erityislapseksi koulun alettua, joten tarvitsee melkoisesti tukea meiltä vanhemmilta.
Lisäksi minä sairastuin kroonisesti.
Kaikkien edellämainittujen asioiden kanssa on saanut tapella, kun minkään asian hoito ei suju, sairaudet jäisivät hoitamatta, vanhus kotiutettaisiin vaikka ei selviydy kotonaan jne. Rahaa on mennyt järkyttävästi, kun aika monta asiaa jouduttu maksamaan omasta pussista.
Kun tässä lisäksi hoitaa työt samalla jatkuvien yt-neuvotteluiden keskellä, on olo melkoisen puhki niin minulla kuin miehelläkin.
Saattokodin pitkäaikainen johtaja Juha Hänninen:
Olen nähnyt hankalia kuolemia ja kuullut ihmisten pyytävän apua Lääkäri Juha Hänninen toivoo, että eutanasialaki etenisi vihdoin ensi vaalikaudella
Eutanasian sallimista on vastustettu sillä, että hyvä palliatiivinen (oireenmukainen) hoito sekä saattohoito poistavat armokuoleman tarpeen. Tämä ei Hännisen mukaan pidä paikkaansa.
Olen ollut toteuttamassa parasta mahdollista saattohoitoa ja silti osa ihmisistä kärsii.
Hänninen korostaa, että eutanasiassa ei ole kyse vain sietämättömistä kivuista, koska kipua osataan varsin hyvin hoitaa.
Päällimmäinen ongelma ei ole kipu, vaan lähestyvä kuolema ja se, että ihmisen toimintakyky ja elämänlaatu on mennyt, ja elämä on käytännössä kuoleman odottamista.
Näissä tapauksissa ihmisen itsensä pitäisi voida pyytää kuolinapua.
Hyvästä saattohoidosta valtaosa saa avun ja maissa, missä on eutanasialaki, kuolevista 24 prosenttia tarvitsee ja saa eutanasian.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ne nyt vanhat vanhemmat "kipuilivat" aikoinaan myös, kun olitte vauvoja ja taaperoita sekä kiukkuisia teinejä. Mitä kaikkea mahtoivat nämä nyt vanhat vanhemmat joutua hoitamaan silloin puolestanne?
Olen aiemmin kirjoittanut omaishoitaja.
Aivan eri asia hoitaa lapsia kuin vanhuksia. Lapsi on todella helppo hoidettava vanhukseen verrattuna. Lapsen saa esim mukaan helposti, kun menee jonnekin. Raikkaista vanhusta ei.
Lapsi kehittyy ja oppii, kun taas raihnainen vanhus taantuu.
Lisäksi on koko ajan suru. Tämä on viivytystaistelua. Ei pääty kuin lapsen itsenäistyminen omaan kotiin.
Tämä on kyllä aika mission impossible. Ei kellään ole aikaa käydä töissä, hoitaa lapsia, hoitaa vanhuksia, hoitaa kotia kaikkea samaan aikaan. Joko hoitopaikkoja tulee tai vanhukset joutuu heitteille. Mitä haluatte itsellenne tulevaisuudessa....
Haluaisin tästä ison valtakunnallisen äläkän. Minä hoidan teini-ikäisten murkuttajien ja kiukuttelevien senioreiden asiat. Edellä mainitut ei kuormita ja tilanne on itse valittu. Jälkimmäinen kuormittaa valtavasti ja en todellakaan ole valinnu tätä itse. Murkuilla ei ole täysi-ikäisen itsemäärämisoikeutta, mutta seniileillä on. Paremmin meidän 14-vee käyttäisi päätäntävaltaa, kuin kuin meidän seniorit.
Me olemme siskoni kanssa hyväksyneet sen, että jompi kumpi hänet kotoaan löytää kaatuneena tai kuolleena. Sen enempää emme asiasta hikeä ota. Raha-asiat hoituu nettipankit kautta omien asioden ohella. Enkä siitäkään niin tarkka ole lähteekö omalta vai äidin tililtä.😂 Kotipalvelu toimittaa ruuan ja siivooja käy joka toinen viikko. Silloin jompi kumpi käy äidin kanssa kahvilla ja kaupassa.
Ei mun oma äiti ainakaan toivo eutanasiaa, on murheissaan itsekin oman hoitonsa ja avuntarpeensa lisääntymisestä. Kaikki voimat on menny, kipuja ei pahemmin. Lähinnä odottaa että saisi hoitopaikan ja elää vielä turvassa jäljellä olevat vuotensa. Tämän läpisaaminen on vain mahdotonta kun tässä säästetään . Olisi meille omaisillekin suuri helpotus että olisi turvassa itseltään. Mahdotonta byrokratiaa ja jatkuvaa hoitamista tarvii nämä asiat. Menee kokopäivätyöstä.
Koska lapsia saadaan entistä vanhempana monella on siihen kaupan päälle pieniä lapsia. Onnea ja menestystä heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ne nyt vanhat vanhemmat "kipuilivat" aikoinaan myös, kun olitte vauvoja ja taaperoita sekä kiukkuisia teinejä. Mitä kaikkea mahtoivat nämä nyt vanhat vanhemmat joutua hoitamaan silloin puolestanne?
Olen aiemmin kirjoittanut omaishoitaja.
Aivan eri asia hoitaa lapsia kuin vanhuksia. Lapsi on todella helppo hoidettava vanhukseen verrattuna. Lapsen saa esim mukaan helposti, kun menee jonnekin. Raikkaista vanhusta ei.
Lapsi kehittyy ja oppii, kun taas raihnainen vanhus taantuu.
Lisäksi on koko ajan suru. Tämä on viivytystaistelua. Ei pääty kuin lapsen itsenäistyminen omaan kotiin.
Lisäksi joillakin meistä on hoidettavana vanhusten ja omien lasten asiat yhtä aikaa. Itsellä vielä omakin sairaus.
Olen joutunut kylmästi toteamaan, että yhdestä ihmisestä ei riitä loputtomiin: Lasten asiat etusijalla. Heillä on vielä tulevaisuus. Kaikki muu sen jälkeen. Jos jotain jää hoitamatta, sitten jää, ei voi mitään.
Luojan kiitos, oma vanhempani muutti eläkkeelle jäätyään takaisin kotikonnuilleen yli 500 km päähän. Hoitaa itse siellä asiansa miten hoitaa, eipä juuri tavata/soitella kun alkoi mennä tuohon aggressiiviseen suuntaan juttelut.
Vierailija kirjoitti:
Koska lapsia saadaan entistä vanhempana monella on siihen kaupan päälle pieniä lapsia. Onnea ja menestystä heille.
Meidän suvussa ennenkin hankittiin lapsia "vanhana". Me ollaan oltu ns. hyvissä ajoin liikkeellä verrattuna vanhempiini ja isovanhempiini, kun nuorinkin syntyi ennen kuin ehdin täyttämään 40 v. Ei isot ikäerot sukupolvien välillä ole mikään nykyajan juttu.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tästä ison valtakunnallisen äläkän. Minä hoidan teini-ikäisten murkuttajien ja kiukuttelevien senioreiden asiat. Edellä mainitut ei kuormita ja tilanne on itse valittu. Jälkimmäinen kuormittaa valtavasti ja en todellakaan ole valinnu tätä itse. Murkuilla ei ole täysi-ikäisen itsemäärämisoikeutta, mutta seniileillä on. Paremmin meidän 14-vee käyttäisi päätäntävaltaa, kuin kuin meidän seniorit.
Olen samaa mieltä, pitäisi saada laaja- alainen keskustelu asiasta joka koskee niin monia. Tällä hetkellä ainut mahdollisuus yrittää vaikuttaa on äänestää" oikein eduskunta vaaleissa, mutta mikään puolue ei tunnu haluavan tätä asiaa ajaa.
Jos päästäisiin takaisin vanhainkoyiaikaan, niin työsdäkäyvillä lapsillakin olisi tuhat x helpompaa ja voisi työhön ja omasn perheeseen panostaa. Nyt tahdin määräävät vanhat vanhemmat.
Niin kun yhtä aikuista kohden tusina vanhusta niin mielenkiintoiset ajat odottavat. Mahdoton yhtälö ylläpitää.
Elämme uhriutumisenkulttuurissa. Aloittajakin kokee olevansa jollakin tapaa uhri ja liioittelee niitä itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita. Ei se sunkaa äiti ikuisesti elä. Tuo on vain lyhyt hetki ihmisen elämässä.
Täysin epärealistista odottaa että nykyinen määrä vanhuksia saisi selvästi pienempien ikäluokkien resursseilla (henkilötyövuodet) hoivakotipaikkoja. Laskekaapas nyt itse. Ei tähän tilanteeseen pääsemiseksi tarvittu mitään poliittisia päätöksiä paikkojen sulkemisesta, vaan poliittiset päätökset tehtiin koska hoivakoteihin ei saatu enää henkilökuntaa. Ei lääkäreitä, ei hoitajia. Niitä vain ei ole tarpeeksi!
Ei ihmistä ole luotu elämään kituuttaen, aivorappeuman omana lähelle sataa vuotta. Nyt pidetään lääkkeillä hengissä (kolesterolilääke, verenohenteet, nesteenpoistolääkkeet, verenpainelääkkeet, sydänlääkkeet, keuhkolääkkeet) sellaisia ihmisiä jotka oikeasti jo armon puolesta saisivat kuolla pois. Ja he ovat niitä, jotka vie vuosi vuoden jälkeen ne laitospaikat sekä kuormittaa terveydenhoitoa.
Olen itse tehnyt hoitotahdon, joka on läheisteni tiedossa + paperille tulostettuna sen kuuluisan omaKannan lisäksi. En jää tänne kitumaan. Jos vielä kerkeän, voin yrittää myös kerryttää sellaisia lääkkeitä riittävän määrän, että niillä talttuisi hevonenkin. Omien lasteni vaivoiksi en jää.
Vierailija kirjoitti:
Elämme uhriutumisenkulttuurissa. Aloittajakin kokee olevansa jollakin tapaa uhri ja liioittelee niitä itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita. Ei se sunkaa äiti ikuisesti elä. Tuo on vain lyhyt hetki ihmisen elämässä.
Lyhyt? Minulla tämä alkoi 7 vuotta sitten ja jatkunee vielä vuosia. En minäkään jaksa mitä tahansa, kun on omat terveysmurheet riesana.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus ap! Monilla on vielä tilanne se, että omat lapsetkin ovat se ikäisiä, että tarvitsevat vanhempiaan.
Meillä on viime vuosina toisen vanhempi sairastunut vakavasti ja sittemmin kuollut. Toinen sairastui vakavasti, sitten sai muistisairauden ja onneksi pääsi hoivakotiin. Kolmas pärjää vielä omillaan, mutta täytyy välillä vähän katsoa perään, että tajuaa käydä lääkärissä, hoitaa lääkityksensä jne.
Meillä kaksi kouluikäistä lasta (toinen ei ollut vielä koulussa, kun tämä alkoi.) Toinen lapsista osoittautunut erityislapseksi koulun alettua, joten tarvitsee melkoisesti tukea meiltä vanhemmilta.
Lisäksi minä sairastuin kroonisesti.
Kaikkien edellämainittujen asioiden kanssa on saanut tapella, kun minkään asian hoito ei suju, sairaudet jäisivät hoitamatta, vanhus kotiutettaisiin vaikka ei selviydy kotonaan jne. Rahaa on mennyt järkyttävästi, kun aika monta asiaa jouduttu maksamaan omasta
Tämä.
Ratkaisu tähän on selvä: otetaan Suomeen paljon lisää työvoimaa ulkomailta. Mutta kun se ei kelpaa rasistisille suomijunteille. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ne nyt vanhat vanhemmat "kipuilivat" aikoinaan myös, kun olitte vauvoja ja taaperoita sekä kiukkuisia teinejä. Mitä kaikkea mahtoivat nämä nyt vanhat vanhemmat joutua hoitamaan silloin puolestanne?
Ihan sama, koska minä en pyytänyt saada syntyä. Vanhemmat ovat minut tehneet omista syistään, joista en ole heille velkaa.
Viisas ja edesmennyt äitini sanoi mulle aikoinaan: "Ei ole linnunpojan asia ruokkia emoa kun emosta tulee vanha. Linnunpoika ruokkii omat poikasensa." Tällainen diili meillä on yhteiskunnassa, koska työikäisten on oltava työmarkkinoiden käytettävissä. Silloin yhteiskunta huolehtii sekä vanhoista että lapsista ja työikäiset käy töissä.
Lailliseksi on eri asia kuin pakolliseksi.
Vältyttäisiin siltä että vanhusten tarvitsee tehdä itsemurhia, tai surmaavat myös puolisonsa, kun eivät jaksa hoitaa tai pelkäävät että puoliso jää oman onnensa nojaan.
Pitkän elämän surullinen loppu
Yli 65-vuotiaiden suomalaisten itsemurhat ovat kääntyneet kasvuun. 82-vuotiaan Maijan ajoi traagiseen tekoon paitsi pelko Parkinsonin taudin pahenemisesta, myös yksinäisyys.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/d0d0c4ee-8c01-4695-a4b8-d8dea789bd32