Todella moni täälläkin vauva palstalla kipuilee omien vanhojen vanhempien asioidenhoidosta ja veikkaan että tämä tulee lisääntymään.

Harva tuon ikäinen enää kotiutuu enää yhtään mihinkään sieltä sairaalasta ja kohta järjestelet jo hautajaisia.

Tänä päivänä lähes kaiken voi ulkoistaa, esim asunnon tyhjennyksen. 

Mikä ihmeen motiivi sulla on muita syyllistellä, ap? Hoida omat asiasi miten parhaaksi katsot, mutta älä sekaannu muiden elämään.

Monesti vanhemman ja lapsen yhteiselämä on mahdotonta siihen liittyvien valtakuvioiden ja tunteiden takia. Ehkä sinä saat jotain sairasta nautintoa trollaamalla tällä(kin) aiheella, mutta mitään et edistä.

Vierailija kirjoitti:

En minä ole vanhempieni holhooja eivätkä he minun, joten mitä uliset.

Fiksut tekevät valmiiksi edunvalvontavaltuutuksen ja hoitotahdon sekä järjestävät asumisensa ajoissa niin, että pystyvät olemaan kotonaan ja saamaan sinne riittävät palvelut tarvitessaan, mutta tyhmät muuttaa 65-vuotiaina maalle mökkiin, saavat aivoinfarktin tai aivorappeumasairauden ja kaikki jää kesken ja hoitamatta. Sitten kiukuttelevat, kun eivät lapset viitsi tulla passaamaan päivätöistään 300 km päästä.

Vanheneminen on ennakoitava asia, johon jokainen voi hiukkasen vaikuttaa. Pitää henkkarit voimassa, asuu taajamassa, pitää huolta henkisestä ja fyysisestä kunnostaan, ylläpitää sosiaalisia suhteita.

Niin, mutta sitten on näitä, jotka kuvittelevat elävänsä ikuisesti ja jurruttavat juuri niissä maaseutumökeissään. Kyllä se on jokaisen velvollisuus järjestää asiansa sellaiseen kuntoon, ettei turhaan rasita jälkikasvuaan. Ei voi olettaa, että kukaan muu huolehtii asioista sitten, kun ei itse yhtäkkiä pystykään. Itsekästä se on. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan ne nyt vanhat vanhemmat "kipuilivat" aikoinaan myös, kun olitte vauvoja ja taaperoita sekä kiukkuisia teinejä. Mitä kaikkea mahtoivat nämä nyt vanhat vanhemmat joutua hoitamaan silloin puolestanne? 

Totta.

Mutta varmasti aapeellä on omat lapset, ehkäpä lapsenlapset  joita vuorostaan kanssa tukee ja on tukenut varmasti lapsiaan niiden teiniajan j n e.

Minusta huono vertaus.

Vierailija kirjoitti:

Me olemme siskoni kanssa hyväksyneet sen, että jompi kumpi hänet kotoaan löytää kaatuneena tai kuolleena. Sen enempää emme asiasta hikeä ota. Raha-asiat hoituu nettipankit kautta omien asioden ohella. Enkä siitäkään niin tarkka ole lähteekö omalta vai äidin tililtä.😂 Kotipalvelu toimittaa ruuan ja siivooja käy joka toinen viikko. Silloin jompi kumpi käy äidin kanssa kahvilla ja kaupassa. 

No mutta teillähän menee hyvin. Meidän kunnasta ei löytynyt edes väliaikaista apua kotiin vanhukselle tehdyn leikkauksen jälkeen, "yhtään uutta kotipalvelun asiakasta ei voida ottaa, teidän pitää kysyä ja maksaa yksityiselle firmalle, jos sellainen löytyy". 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärtä miten tämän annettiin tapahtua kun tiedossa oli vanhusten lisääntyvä määrä. 

Omalla isällä alzhaimer, on ajoittain tosi aggressiivinen, lähtenyt talvellakin sisävaatteissa ulos kunnes joku ohikulkija puuttunut. Sormet oli jo rakkuloilla kun oli hankeen kaatunut. Kotihoito yrittää antaa lääkkeet, nekään ei aina kelpaa ja sitten ei anneta kun itsemääräämisoikeus. Pesuja ei anna tehdä. Joten nämä ja monet muut toimenpiteet jätetty mun huoleksi. Olen jo 61 mutta en eläkkeellä. Omat lapset asuvat kaukana, mutta heidänkin elämässään tulee välilä tilanteita joissa tarvitsisivat neuvoa tai apua. Olen nääntymäisilläni tähän toivottomuuteen .

Ne tehtävät kaatuu sun niskaan jos vaan annat vähänkin vinkkiä, että sinä hoidat. Ja tähän velvollisuudentuntoon yhteiskunnassa luotetaan. Jos nostat kädet pystyyn, että sinä et ota vastuuta pesuista ja lääkehuollosta, niin hoitajat on velvoitettuja tekemään ne. Jos eivät pärjää, niin sitten vanhus laitoshoitoon.

Ihmiset elävät liian kauan. Heikkokuntosiakin syötetään monia vuosia.

Itse hoidin pitkäaikaisosastolla vanhuksia 80 luvulla, aika moni sanoi haluavansa kuolla, moni huuteli äitiä hakemaan.

Vanhukset tehkää ne paperit valmiiksi, paljonko autetaan loppumetreillä vai annetaanko mennä sielun vapauteen.

Vierailija kirjoitti:

Aggressiiviset ja arvaamattomat vanhukset ovat kyllä täysin heitteillä kotiavun hoidossa. Ei ole aikaa suostutteluun, ei syöttämiseen, pesemiseen. Kun vähänkin laittaa hanttiin niin se on siinä. Sen jälkeen soitto omaisille että tulkaa hoitamaan. Miten tämä voitiin antaa tällaiseksi mennä?

Ei ole omaisen pakko vastata puhelimeen. Miten ne vanhukset tulee hoidetuksi, joilla ei ole ollenkaan omaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska lapsia saadaan entistä vanhempana monella on siihen kaupan päälle pieniä lapsia. Onnea ja menestystä heille. 

Meidän  suvussa ennenkin hankittiin lapsia "vanhana". Me ollaan oltu ns. hyvissä ajoin liikkeellä verrattuna vanhempiini ja isovanhempiini, kun nuorinkin syntyi ennen kuin ehdin täyttämään 40 v. Ei isot ikäerot sukupolvien välillä ole mikään nykyajan juttu.

Pahoittelut olisi pitänyt olla tarkempi. Tilastollisesti synnyttäjien keski-ikä on noussut ja monella on kaupan päälle pieniä lapsia. Toivottavasti tämä ei nyt loukkaa sinua kun ei puhuta nyt vain sinusta ja sinun suvusta. 

Ei vanheneminen ole kenekään vika. Nykyiset nuoret elävät varmaan vielä pidempään. 

Tässä on monella huoli omista vanhemmista, kun näkevät että kotiin ei saa apua tai se ei riitä. Silti ei saa palvelukotiin tai minnekään muualle. Itsellä työtahti vaan kiristyy vaikka työvuosia on takana jo 35 vuotta ja lisänä tähän aina vaan huonommiksi menevät omat vanhemmat. Mulle rakkaita enkä pysty hylkäämään. Vaikka miten moneen tahoon ottaisi yhteyttä niin lisäapua tai laitospaikkaa ei saa. Ei ole oikein kohdella vanhusta kuin roskaa, töitä hekin ovat tehneet. Nyt vaan ei oma jaksaminenkaan riitä, välillä ihan lamautuu eikä tiedä minne enää olisi yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asunnon tyhjentämisen pari päivää käydä läpi ja soitto kuljetuspalveluun, että vievät kaatopaikalle. Laskut suoraveloitukseen ja maksat ne parit äidin laskut mitä lisäksi tulee. Edunvaltuutus kuntoon ja äidin tilit sinun verkkopankin alle. Hoituu nopeasti, kun alkaa hommiin. 

Pari päivää ei kyllä riitä sellaisen asunnon tyhjentämiseen missä on tavaraa vuosikymmenien ajalta. Varsinkaan yksin. Ja täytyy niitä hieman läpikin käydä. Tämä kaikki vielä työn ohessa

Pari päivää kyllä riittää ellei ole hamstraajan koti. Paperit on yleensä tietyissä paikoissa ja muu on roinaa. Kyseessä kuitenkin vuokra-asunto, joten tuskin kovin iso koti vähävaraisella yksinäisellä.

Isot laatikot ja säkin ja lajittelee kyllä nopeasti ellei jää haikailemaan joka kipon ja liinan perään. 

Vierailija kirjoitti:

Elämme uhriutumisenkulttuurissa. Aloittajakin kokee olevansa jollakin tapaa uhri ja liioittelee niitä itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita. Ei se sunkaa äiti ikuisesti elä. Tuo on vain lyhyt hetki ihmisen elämässä. 

Jälkikäteen katsottuna on lyhyt hetki. Mutta keskellä tätä pyörremyrskyä et pysty mitenkään näkemään loppua tällä. Kerkeet pahimmassa tapauksessa saada burnoutin tai masennuksen.

Ja se toisen kengissä kävely tekisi hyvää, ei voi koskaan tietää 100 % kenenkään kotioloista.

Muistsairaus rasittas lähiomaisia enemmän kun sitä sairasta, kun sairais on edennyt. Lapsena tekee senkin surutyön kun vanhempi on enää vaan pelkkä kuori itsestään, muistot vaan ovat jäljellä.

Ei näitä asioita ymmärrä enneku on itse samassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eutanasia lailliseksi?

Vanhustenhoitoon inhimilliseksi mieluummin. 

Ei eutanasiaa vanhuuden takia. 

Juuri näin. Järkyttävää että kukaan edes nostaa sanaa esiin tällaisessa asiayhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Harva tuon ikäinen enää kotiutuu enää yhtään mihinkään sieltä sairaalasta ja kohta järjestelet jo hautajaisia.

Tänä päivänä lähes kaiken voi ulkoistaa, esim asunnon tyhjennyksen. 

Ongelma onkin se, että huonokuntoisia vanhuksia todellakin kotiutetaan. Kodin ja sairaalan välillä pyörii outo karuselli, jossa ei kotonaan enää pärjäävät päätyvät silti kotiin.

Vai lyhyt hetki, täällä todettiin... Meillä huolena molempien vanhemmat ja miehen lapseton eno. Se tarkoittaa, että yhteensä neljässä eri osoitteessa on ollut viimeiset 13 vuotta hoidettavia erilaisine tarpeineen, välillä useampi, alkuun vain yksi. Se on melkoista rallia se ja jatkuu vaan! 

Vaikeinta on ollut se, että yhteiskunta haluaa meidän omaisten hoitavan häntä ja hänen asioitaan, vaikka järjissään oleva huonokuntoinen vanhus vastustaa sitä. On vastustanut jo kauan ennen vanhuutta ajatusta, että omaiset hoitaisivat häntä. Välillä tilanne on ollut niin paha, että vanhus kieltäytyy yhteistyöstä kaikkien kanssa, koska kokee, ettei hänen toiveitaan kuunnella. Sitten kotihoito yms. yrittävät saada meidät rauhoittelemaan tilannetta, vaikka koko ongelman ydin on se, että vanhus ei halua meidän sekaantuvan hänen asioihinsa millään tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu tähän on selvä: otetaan Suomeen paljon lisää työvoimaa ulkomailta. Mutta kun se ei kelpaa rasistisille suomijunteille. Huoh.

Rasistisille suomalaisille! 😄 Sinusta ilmeisesti ihan OK tuoda halpatyövoimaa ulkomailta, koska he "eivät paremmasta tiedä", eivätkä osaa vaatia/ajaa omaa etuaan? Itselle on kiva perustella asia siten, että kotimaassa on asiat vielä huonommin ja kyllä pitäisi täällä kelvata asustella ja paiskia 12+h työpäiväiä, jotta voi asua köyhästi vuokrayksiössä Kontulassa.

Ei tule yhtään kolonialistiset vibat tästä? Paluu luokkayhteiskuntaan/jopa orjatyöhön, ihan OK sinulle ja muille "suvaitsevaisille"? 

Sen kaiken pyörityksen keskellä voi väsähtää välillä. On vaikea nähdä kokonaisuutta. Eikä siinä ole tietoa, kauanko tilanne jatkuu ja mihin lopulta päädytään. Kokemusta on pitkästi yli kymmenestä vuodesta  pitkäaikaissairauksista ja tapaturmista vanhusten hoitajana. Etänä ja lähiapuna. 

Silti pidän omaisten tekemää työtä läheisten vanhustensa hyväksi tosi arvokkaana. Tosin siihen tarvitaan yhteiskunnan apua lisäksi. Tätä rajaa on vaikea määritellä. Monet haluaisivat ulkoistaa vaikeat asiat elämästään.

Kaikkien olisi hyvä muistaa jo nuorempana, että jokainen vanhenee ja yllättävän äkkiä edessä on oma vanhuus. Elämään kuuluu lapsuus ja nuoruus, jolloin vastuuta on vähemmän itsellä. Keski-iässä on velvollisuuksia ja vastuuta, mutta yleensä voimiakin ja tietoa ja ymmärrystä. Vanhana apua tarvitsee enenevässä määrin. Kaikenikäisten olisi hyvä olla tekemisissä keskenään, niin ymmärrys siitä, mitä elämä on, olisi parempi

Vierailija kirjoitti:

Elämme uhriutumisenkulttuurissa. Aloittajakin kokee olevansa jollakin tapaa uhri ja liioittelee niitä itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita. Ei se sunkaa äiti ikuisesti elä. Tuo on vain lyhyt hetki ihmisen elämässä. 

Niin,minulla tuo lyhyt hetki kesti yli kymmenen vuotta. Selvästi et tiedä tästä asiasta omakohtaisesti paljonkaan. Vain kokenut ymmärtää asian ja kuinka vakava vanhusten hoidon tilanne nykysuomessa on. 

Ei ne työvoiman lähtömaat pidä siitä, että länsimaat vievät heiltä työväestön. Siitä on jo alettu syyttämään kaukoidässä eurooppalaisia valtioita, ettei heille jää väkeä huolehtimaan omista ikääntyvistään - maissa, joissa sosiaaliturvaa ei tunneta. Moni maa on alkanut rajoittamaan työikäisen väestön maastapoistumista tämän ongelman vuoksi.

Ja edelleenkin Suomessa maksetaan muita lähimaita paljon huonompaa palkkaa, miksi ne muualta tulleet tänne jäisivät? Suomi on kauttakulkumaa paremmille apajille.