Todella moni täälläkin vauva palstalla kipuilee omien vanhojen vanhempien asioidenhoidosta ja veikkaan että tämä tulee lisääntymään.
Oma tarina on luhyesti se ettei 90v äiti enää pysty asumaan yksin, nyt sairaalahoidossa ja palvelutalopaikkaa ei vaan tunnu löytyvän.
On laskujenhoitoa, vaatteita pitäisi kuljettaa ja jemmata mahdollista palvelutaloa varten, rahat ei riitä vuokraan ja sairaalamaksuihin, asunto, jossa on vuosikymmenten tavarat pitäisi tyhjentää ja olen tietenkin ainut lapsi. Jo kotonaollessa avuntarve oli suuri ja se entisestään kasvaa tässä välitilassa roikkumisessa.
Onneksi vanhempi ei ole aggressiivinen mutta olettaa automaattisesti mun liki kuuskymppisen pystyvän hoitamaan oman työn ohella kaiken. Mikään taho yhteiskunnassa ei näissä auta ja vielä kun suuret ikäluokat vähän vanhenevat, ovat monet jo iäkkäät lapset pulassa näiden vanhusten kanssa.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämme uhriutumisenkulttuurissa. Aloittajakin kokee olevansa jollakin tapaa uhri ja liioittelee niitä itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita. Ei se sunkaa äiti ikuisesti elä. Tuo on vain lyhyt hetki ihmisen elämässä.
Lyhyt? Minulla tämä alkoi 7 vuotta sitten ja jatkunee vielä vuosia. En minäkään jaksa mitä tahansa, kun on omat terveysmurheet riesana.
Totta joka sana. Ihminen voi myös uupua huomaamattaan. Jälkeenpäin voi ihmetellä että miten kummassa mä jaksoin? Ei ehkä edes tiedä mitä tuntee, kun ei ole aikaa tunteiluun.
Romahdus voi tulla jälkeenpäin. Ihminen jaksaa ihmeellisen pitkään kun ei näe vaihtoehtoja.
Toivotan kaikille vanhempiaan hoitaville kaikkea hyvää ja kunnioitan teitä suuresti. Omalta osalta se elämänvaihe on ohi.
Miksei vanhuksille riitä hoitokotipaikkoja? Eikö niitä vaan ole vai eikö ole hoitajia? Tähän olisi valtion jo aikoja sitten pitänyt varautua.
Vierailija kirjoitti:
Miksei vanhuksille riitä hoitokotipaikkoja? Eikö niitä vaan ole vai eikö ole hoitajia? Tähän olisi valtion jo aikoja sitten pitänyt varautua.
Ei ole hoitajia. Kokonaisia osastoja/yksiköitähän on suljettu henkilökuntapulan vuoksi. Sama ilmiö on päivystysten ruuhkautumisen takana, hoitoketjut eivät liiku ja hoivapaikoille ei päästä, ei ole hoitajia. Tiloja ja sänkyjä kyllä olisi. Näin myös meillä erikoissairaanhoidon puolella. Ja kyllä, varautua olsi voinut ja pitänyt jo viimeistään vuodesta 2008. minkä jälkeen on vain ja ainoastaan säästetty yhtäjaksoisesti. Ketään ei kiinnostanut, nyt niitetään sitä satoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei vanhuksille riitä hoitokotipaikkoja? Eikö niitä vaan ole vai eikö ole hoitajia? Tähän olisi valtion jo aikoja sitten pitänyt varautua.
Ei ole hoitajia. Kokonaisia osastoja/yksiköitähän on suljettu henkilökuntapulan vuoksi. Sama ilmiö on päivystysten ruuhkautumisen takana, hoitoketjut eivät liiku ja hoivapaikoille ei päästä, ei ole hoitajia. Tiloja ja sänkyjä kyllä olisi. Näin myös meillä erikoissairaanhoidon puolella. Ja kyllä, varautua olsi voinut ja pitänyt jo viimeistään vuodesta 2008. minkä jälkeen on vain ja ainoastaan säästetty yhtäjaksoisesti. Ketään ei kiinnostanut, nyt niitetään sitä satoa.
Miksi asialle ei ole tehty tai edes yritetty tehdä mitään? Suomen päättäjien pitäisi alkaa miettiä keinoja viimeistään nyt. Myös vanhuksista pitää huolehtia ja nythän on niin että vanhukset täyttää päivystykset(päivystykset ruuhkautuu).
Hoiva-ala ei enää ilmeisesti ihmisiä houkuta ja osa käy kokeilemassa ja sitten ottaa loparit. Pitäisi miettiä keinoja mitkä saa pysymään siinä työssä. Miten omaiset voisivat huolehtia 24/7 vanhemmistaan kun töissäkin on käytävä?
Kauhukseni luin toisesta ketjusta, en nyt muista otsikkoa, että arviointeja tehdään 6kk välein palvelutaloon päässeistä: jos ei täytä aivan ylikireitä kriteerejä ympärivuorokautisen tuen tarpeeseen, voidaan vielä siirtää kotiin, jos sitä enää silloin on, tai ryhmäkotiin jossa avuttomat vanhukset harhailevat keskenään. Tämän ei soisi olevan totta!
Tietääkö kukaan miten tämä tarkalleen ottaen menee, vai oliko joku ääriesimerkki/ pilotti?
Mulla on hyviä kokemuksia Outokummusta. Ei tarvinnut odottaa hoitopaikkaa vaan vanhus pääsi heti, kun tuli tarvis, hoitola Onniin. Tykkäsi olla siellä, sai hyvää hoivaa ja meidän kaukana asuvien omaisten ei tarvinnut olla huolissamme.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtä miten tämän annettiin tapahtua kun tiedossa oli vanhusten lisääntyvä määrä.
Omalla isällä alzhaimer, on ajoittain tosi aggressiivinen, lähtenyt talvellakin sisävaatteissa ulos kunnes joku ohikulkija puuttunut. Sormet oli jo rakkuloilla kun oli hankeen kaatunut. Kotihoito yrittää antaa lääkkeet, nekään ei aina kelpaa ja sitten ei anneta kun itsemääräämisoikeus. Pesuja ei anna tehdä. Joten nämä ja monet muut toimenpiteet jätetty mun huoleksi. Olen jo 61 mutta en eläkkeellä. Omat lapset asuvat kaukana, mutta heidänkin elämässään tulee välilä tilanteita joissa tarvitsisivat neuvoa tai apua. Olen nääntymäisilläni tähän toivottomuuteen .
Pyydä kotihoitoa avuksi siihen, että pääsisi tehostettuun palveluasumiseen, kun ei pärjää omillaan, että tieto menisi heidänkin kautta eteenpäin. Nykyään vaan voi olla tosi vaikea päästä edes toimintakyvyn kartoitukseen. Tieto kaikista noista uloslähdöistä aina myös hoitotahoille. Minä voin vain kiitellä kotihoitoa, joka oli huolestunut muistisairaan pärjäämisestä. Sen jälkeen kun poliisit kuskasivat muistisairaan kotiinsa keskellä yötä (kesäaikaan sentään), kotihoidon lääkäri laittoi tilapäishoitoon, missä sitten sai odotella vakinaista paikkaa. Kotihoidon edustaja myös piti puolta sosiaalityöntekijän ehdotuksia vastaan, sosiaalityöntekijä on se päättävä taho palveluasumisen suhteen.
Tehostetun palveluasumisen maksuja ei tarvitse pelätä, niille on omat laskukaavansa, jotka määräytyvät tulojen mukaan. Hyvätuloisen eläkeläisen kannattaa ehkä valita joku yksityinen, missä voi itse valita tarvitsemansa palvelut ja tulee halvemmaksi monesti.
Vierailija kirjoitti:
Miksei vanhuksille riitä hoitokotipaikkoja? Eikö niitä vaan ole vai eikö ole hoitajia? Tähän olisi valtion jo aikoja sitten pitänyt varautua.
Molempia. Nykyään ei ole enää entisenlaisia vanhainkoteja, vaan ne on lähes kaikkialla ajettu alas. Joku keksi joskus, että vanhukset haluavat olla kotona ja kaikki hoidetaan kotihoidon avulla. Mutta kun kaikki, etenkään ne muistisairaat eivät kauaa pärjää edes kotihoidon avulla, kun tarvitsevat ympärivuorokautisen vahtimisen. Nykyään kai ne liikuntakyvyttömät muistisairaat joutuvat olemaan kotioloissa, kateisiin pääsevät joutuvat ottamaan ympärivuorokautiseen hoitoon, missä on koko ajan joku paikalla.
Hoitajapula vaivaa sitten näitä vähäisiä jäljellä olevia paikkoja. Uskallan väittää, että niissäkin on perimmäisenä syynä se, että kaikki tekevät kaikkea, kuka sellaiseen haluaa. Mutta niiden avustavien työntekijöiden palkkaaminen on kai liian kallista. Niinpä kallis työntekijä joutuu pesaisemaan pyykkiä osastolla, hoitamaan ruoanlaittoa, siivoamista jne siinä oman alan hommiensa lomassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei vanhuksille riitä hoitokotipaikkoja? Eikö niitä vaan ole vai eikö ole hoitajia? Tähän olisi valtion jo aikoja sitten pitänyt varautua.
Ei ole hoitajia. Kokonaisia osastoja/yksiköitähän on suljettu henkilökuntapulan vuoksi. Sama ilmiö on päivystysten ruuhkautumisen takana, hoitoketjut eivät liiku ja hoivapaikoille ei päästä, ei ole hoitajia. Tiloja ja sänkyjä kyllä olisi. Näin myös meillä erikoissairaanhoidon puolella. Ja kyllä, varautua olsi voinut ja pitänyt jo viimeistään vuodesta 2008. minkä jälkeen on vain ja ainoastaan säästetty yhtäjaksoisesti. Ketään ei kiinnostanut, nyt niitetään sitä satoa.
Ratkaisu tähän ei kuitenkaan ole työttömien ja alalle täysin sopimattomien pakottaminen hoitajiksi.
Ja sitten kaiken maailman arsit valittaa, kun avustaja lähtee klo 23.00, eikä saa jäädä koko yöksi pelaamaan, kun ei saa omaa yöhoitajaa odottamaan, koska herra suvaitsee mennä nukkumaan
Mutta niiden avustavien työntekijöiden palkkaaminen on kai liian kallista. Niinpä kallis työntekijä joutuu pesaisemaan pyykkiä osastolla, hoitamaan ruoanlaittoa, siivoamista jne siinä oman alan hommiensa lomassa.
Jep, nuo olivat meidän laitoshuoltajien hommia vielä 2000-luvun alkupuolella. Lähtö tuli kallispalkkaisina ensin yksityiseltä sektorilta, joka ulkoisti siivoukset firmoille ja lätki muut työt hoitohenkilökunnalle hoitotyön oheen. Julkisella meikäläisten peruspalkka tällä pahoinvointialueella on nykyään 2175. Yksityiselle ei juuri palkata kuin aniharvoin, ja nythän on hoiva-avustajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei vanhuksille riitä hoitokotipaikkoja? Eikö niitä vaan ole vai eikö ole hoitajia? Tähän olisi valtion jo aikoja sitten pitänyt varautua.
Ei ole hoitajia. Kokonaisia osastoja/yksiköitähän on suljettu henkilökuntapulan vuoksi. Sama ilmiö on päivystysten ruuhkautumisen takana, hoitoketjut eivät liiku ja hoivapaikoille ei päästä, ei ole hoitajia. Tiloja ja sänkyjä kyllä olisi. Näin myös meillä erikoissairaanhoidon puolella. Ja kyllä, varautua olsi voinut ja pitänyt jo viimeistään vuodesta 2008. minkä jälkeen on vain ja ainoastaan säästetty yhtäjaksoisesti. Ketään ei kiinnostanut, nyt niitetään sitä satoa.
Ratkaisu tähän ei kuitenkaan ole työttömien ja alalle täysin sopimattomien pakottaminen hoitajiksi.
Ei, ja mä en oikeastaan usko, että siihen edes kovin pontevasti etsitään ratkaisua. Kunhan nyt hipostellaan jotakin odotellessa, että seuraavat 10 v kuluvat, ja toivotaan ongelman poistuvan suurten ikäluokkien myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ole vanhempieni holhooja eivätkä he minun, joten mitä uliset.
Fiksut tekevät valmiiksi edunvalvontavaltuutuksen ja hoitotahdon sekä järjestävät asumisensa ajoissa niin, että pystyvät olemaan kotonaan ja saamaan sinne riittävät palvelut tarvitessaan, mutta tyhmät muuttaa 65-vuotiaina maalle mökkiin, saavat aivoinfarktin tai aivorappeumasairauden ja kaikki jää kesken ja hoitamatta. Sitten kiukuttelevat, kun eivät lapset viitsi tulla passaamaan päivätöistään 300 km päästä.
<strong> Vanheneminen on ennakoitava asia, johon jokainen voi hiukkasen vaikuttaa. Pitää henkkarit voimassa, asuu taajamassa, pitää huolta henkisestä ja fyysisestä kunnostaan, ylläpitää sosiaalisia suhteita. </strong>
Tämä. Moni olettaa että voi vielä vanhanakin asua isossa omakotitalossa haja-asutusalueella ja saada sinne apuja. Sitten ihmetellään kun kaikki ta
Eipä se pieni kerrostalo tee autuaaksi kaikkea siinä vaiheessa kun muistisairaus iskee, eikä enää kykene huolehtimaan itsestään. Apua ja palveluita ei meinaa saada mistään vaikka vieressä olisi tk ja sairaala - molemmista käännytetään pois vaikka olisi henkihieverissä. "Kotihoito" on niin mukava kun vanhus saa olla kotimaan - just niin, eli kodin vankina ja joku hoitaja pyörähtää 5 minuuttia pari kertaa päivässä. Käytännössä vanhus näännytetään/nälkiinnytetään kuoliaaksi.
Vaikka kaikista Suomen työttömistä ei ole lähihoitajiksi, niin mielestäni tätä ongelmaa voisi silti ratkaista osin siitä resurssista käsin, mikä Suomella on työttömissä henkilöissä. Esimerkiksi keskitetty pyykkipalvelu. Joku kykenee kuljettamaan, joku kykenee pesulan vaihetyöntekijäksi.
Jotain on tehtävä, se on selvä!
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttanut asumaan reippaasti yli ysikymppisten luo.
Nyt olen aloittanut omaishoitajana ja hyvinvokntialue katsoo, että heidän palveluja ei tarvi antaa.
Palkkio on todella pieni. Luokan 2 vaikeusasteesta jotain päälle 600 brutto ja luokan 1 jotain 400 brutto.
Työ on älyttömän raskasta. Joka päivä aamusta iltaan ja yölläkin toisinaan.
Ikävintä jatkuva huoli ja ei mitään apua hyvinvointialueen toimesta. Siis sellaisia apuja, joita tarvitsisin. (Kotisairaanhoitoa toisinaan ja lääketieteellistä neuvontaa samalta ihmiseltä.)
Olen 58-v
Olet sentään vielä nuori. Minulta yritettiin vaatia yli 90 v sukulaisen (ei oma vanhempi) erinäisiä avustustoimia ja olen 75 v. Onneksi en suostunut, koska jo fyysisesti ja välimatkan vuoksi en olisi millään pystynytkään.
En kipuile. Kunnan edunvalvonnan murheita.
M51
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kaiken maailman arsit valittaa, kun avustaja lähtee klo 23.00, eikä saa jäädä koko yöksi pelaamaan, kun ei saa omaa yöhoitajaa odottamaan, koska herra suvaitsee mennä nukkumaan
Vammaiset on vaativa asiakasryhmä. Koskaan ei ole hyvin. Heillä on kuitenkin Suomessa erittäin hyvät oltavat esim vanhuksiin verrattuna.
T:sosionomi
En kipuile vaan olen haudannut jo molemmat vanhempani. N 51
Tiedän sen välitlassa roikkumisen kun kotona ei pärjää odotellaan loputtomasti paikkaa vuodeosastolla ja jos sinne arviointiyksikköön jossa ääritarkkaan syynätään voisiko ton 100vuotiaan vielä laittaa kotii.
Vanhus hermostuu kun ei tietoa tulevasta eikä tietoa milloin tieto tulee ja onko lopputuloksena koti, kerrostalo, jossa ei enää yksin pärjää. Omaiset siinä samassa jännityksessä .
Samalla täytyy hoitaa kaikki vanhuksen tarpeet ja murheet. Sitä vuokra kerrostaloasuntoakaan ei voi irtisanoa kun ei ole varmuutta tulevasta. Rahat ei riitä molempiin maksuihin. Tällaista ainakin on varhalla varsinais-suomessa.
Ja jo kotonaollessa tarvitsi apua jo kaikkien asioiden hoidossa n 10vuotta ja loppua ei näy.
Kerrostalo on täysin turvaton yksinasuvalle vanhukselle, jolla on esim muistisairaus, kaatuilua ym vanhuuden vaivaa. Silloin hoitokoti olisi oikea paikka, mutta paikkoja ei ole. Samaan aikaan omaisilla on täysi työ käydä auttamassa vanhusta perushoidossakin sekä asioidenhoidossa. Tarpeita kun tulee lisääntyvästi vuosi vuodelta.