Lue keskustelun säännöt.
Kenen puolella sukulaisesi olivat sisällissodassa?
10.02.2024 |
Iso, isoiso, isoisoiso tai isoisoisoisovanhempasi tms sukulaisesi jotka elivät 1918?
Onko sinulle kerrottu? Monessa suvussa aihe on tabu.
Jos ei kummankaan niin kerro kuinka onnistuivat välttämään?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Ammuttiin ladon takana, ja hyvä niin
Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Passiivisesti valkoisten, eivät osallistuneet sotatoimiin. Jonkun oli hyvä tehdä töitäkin muiden leikkiessä pyssyillä.
Vierailija kirjoitti:
Passiivisesti valkoisten, eivät osallistuneet sotatoimiin. Jonkun oli hyvä tehdä töitäkin muiden leikkiessä pyssyillä.
Arvostettava vaihoehto, kenellä mahdollisuus oli. Punaisten kapinointi tuskin olisi mennyt niin pitkälle jos nälän olisi voinut työllä välttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Passiivisesti valkoisten, eivät osallistuneet sotatoimiin. Jonkun oli hyvä tehdä töitäkin muiden leikkiessä pyssyillä.
Arvostettava vaihoehto, kenellä mahdollisuus oli. Punaisten kapinointi tuskin olisi mennyt niin pitkälle jos nälän olisi voinut työllä välttää.
Punakapina oli pienen rettelöitsijäjoukon juttu, suurin osa ei halunnut osallistua siihen mitenkään. Kyse ei ollut nälästä tai työstä, kyse oli halusta tapella. Homma organisoitiin rajan takaa ja moni kapinallinen lähti sinne rakentamaan parempaa maailmaa, kun kapina oli hävitty. Heidät likvidoitiin Stalinin toimesta eli se siitä työläisten paratiisista.
Enemmän valkoisten puolella.
Itse olen vassari (EN vihervassari).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aihe ei ole tabu kuin punaisten puolella. On katkera pala kuulla, miten joku isoisän isä on humalapäissään ja sorron ikeestä nousua uhoten am punut lapsia junassa.
Viipurin evakkoja. Traumat monessa polvessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdeltä puolelta sukua (Suomessa) valkoisten, toiselta puolelta sukua (Yhdysvalloissa) sekä etelän että pohjoisen.
Minun synnyinpaikkakuntani jäi kokonaan sisällissodan ulkopuolelle. Siellä herrat ja rahvas olivat tehneet keskenään sopimuksen asiasta. Ehkä kuitenkin maatalouskylässä olisivat olleet valkoisten puolella, Pohjanmaalla kun oltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siinähän kävi molemmissa sukuhaaroissa niin, että taistelivat sukujen sisälläkin toisiaan vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Passiivisesti valkoisten, eivät osallistuneet sotatoimiin. Jonkun oli hyvä tehdä töitäkin muiden leikkiessä pyssyillä.
Arvostettava vaihoehto, kenellä mahdollisuus oli. Punaisten kapinointi tuskin olisi mennyt niin pitkälle jos nälän olisi voinut työllä välttää.
Punakapina oli pienen rettelöitsijäjoukon juttu, suurin osa ei halunnut osallistua siihen mitenkään. Kyse ei ollut nälästä tai työstä, kyse oli halusta tapella. Homma organisoitiin rajan takaa ja moni kapinallinen lähti sinne rakentamaan parempaa maailmaa, kun kapina oli hävitty. Heidät likvidoitiin Stalinin toimesta eli se siitä työläisten paratiisista.
Ovatpas suomalaiset tyhmiä kun pelkästään naapurimaan juonien vuoksi rettelöitsivät. 80 000 - 90 000 humalapäissään rettelöitsijää ilman todellista syytä. juujuu...🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei aavistustakaan. Mitä väliä sillä edes on?
En ole tietoinen että olisivat edes siihen sotaan osallistuneet.
Sukuni on vitivalkoinen kummaltakin puolelta. Äidin puolelta olivat ihan lahtareita, isän puolelta virkamiesrälssiä, jotka viran puolesta värittyneitä.
Meidän suvussa ollaan silti oltu demareita 70-luvulta asti, ja sosiaalidemokratia hyväksi havaittu sekä Suomessa että Ruotsissa. Mitäpä järkeä siinä sotimisessakaan olisi ollut, jos olisi jämähdetty niille sijoilleen, ilman kehitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Siitä ei koskaan ole puhuttu. Sen muistan isoäitini kertoneen että kun hänen isänsä (minun iso isoisäni) tuli sodasta hän hirttäytyi.
Punaisten puolella, tottakai. Nälkäinen torpparin pentu. Sai töitä tehtaasta, josta ei saanut palkkaa edes sen vertaa, että olisi leipää saanut saati pystynyt avittamaan muuta perhettä. Taisteli mukana poikasena, joutui Felmannin pellolle, Hennalaan. Siellä keväällä tappeli nousevista ruohonkorsista, joita väki söi nälkäänsä. Onneksi isoisä oli hieman toisia pidempi ja pärjäsi. Sai tuomionsa; lusimaan kuokkien Konnunsuolla ja menetti kansalaisluottamuksensa, kunnes yleinen armahdus julistettiin. Palasi töihin ja torppaan. Töistä jopa lähetetiin häntä hakemaan, pidettiin tuolloin jo ammattilaisena - heistä oli kova pula.
Olen ylpeä hänestä ja hänen henkisestä perinnöstään. Kotiin tultuaan hän alkoi hieman vankistuttuaan myös opiskella itsenäisesti ja kirjoitti paljonkin. Vielä 75-vuotiaana aloitti uuden kielen opiskelun eikä aatteestaan luopunut.
Syvästi hänelle kunniaa tehden edustan itsekin vasemmistoa!
Molempien, mutta oli puolueettomiakin. Isovanhempia ympäri Suomea.
T: tuntematon
Vierailija kirjoitti:
Ei aavistustakaan. Mitä väliä sillä edes on?
En ole tietoinen että olisivat edes siihen sotaan osallistuneet.
Sillä on mielestäni paljonkin väliä. Koen että nykysuomen sairas ilmapiiri on paljon vaiettujen kauheuksien perua. Padottu viha siirtyy polvelta toiselle eikä välttämättä edes tiedetä mistä kaikkialta se kumpuaa. Viimeisimpänä tietenkin jatkosodan trauma, mutta sen kokeneiden vanhemmilla oli valmiiksi hirvittävä veljessodan trauma käsittelemättä.
Itse en tiedä, mutta asuinpaikkakuntien ja asemien perusteella voin arvailla isoisovanhempia olleen kummallakin puolella.
Ap
Suurin osa punakapinallisista oli kaupunkien joutoväkeä. Väinö Linna sai meidät uskomaan, että torpparit siellä vapautta hakivat, mutta tosielämässä kyse oli aivan muusta. Tuovähän alle 100 000 koostui miehistä, naisista ja lapsista, joista osa ei edes tiennyt, miksi olivat kapinaan lähteneet. Sitten jossain Hennalan pellolla ihmettelivät, että miksi eivät pääse kotiin. Ideologian takia mukana oli hyvin pieni joukko.
Jännä kyllä, mulla osuu sukupolvet ja asuinpaikat siten, ettei ilmeisesti kukaan ole ollut taisteluissa mukana, tai ainakaan en tiedä että olisi. Kaikki isovanhempani syntyivät niillä main tai vähän jälkeen. Tiedän, että yhdet oli pienituloisia työläisiä ja demareita, aivan isänmaallisia sellaisia ja yksi heidänkin pojistaan kaatui myöhemmin sodassa. Muista en tiedä edes poliittista kantaa, eikä arkistoista ole löytynyt mitään mikä viittaisi siihen, että olisivat olleet millään tavalla osallisia. Kaikkia perheitä kuritti seuraava sota. Isovanhempieni kertomuksia ja surua kuunnelleena sekä traumoja tiedostaneena en voi käsittää, miksi täällä jotkut uhoavat ja suorastaan intoilevat jollain sodalla. Sota ja tyrannia - siinä kaksi pahinta asiaa, mitä voi tapahtua. Jokaisen pitäisi ymmärtää olla rauhan puolella, kuten tuo sodan kokenut sukupolvi oli.
Ammuttiin ladon takana, ja hyvä niin