Lue keskustelun säännöt.
Boomer-vanhempani kaataa vastuun OMISTA päätöksistään mun niskoille. En jaksa enää.
09.02.2024 |
En oikeasti jaksa. Olen ainoa lapsi, vanhempani on kahdeksankympin kieppeillä ja minä hoidan heidän kaikki viralliset asiat, laskujenmaksun jne. Siinä on paljon hommaa ja se vie aika paljon aikaa muutenkin kiireisestä elämästäni. Tekisin sen mielelläni, jos vanhempani osoittaisi edes jonkinlaista arvostusta tai kiitollisuutta. Tai olisi edes neutraaleja, sekin olisi parempi. Mutta he valittaa kaikesta. He ei muista mitä kaikkea on sovittu ja mitä kaikkia laskuja maksettu, ja sitten valittavat mulle, että heille ei kerrota mistään mitään. Kummallakaan ei ole muistisairautta, on testattu ja pää toimii molemmilla ihan normaalisti, kunhan syyttelevät huvikseen.
Mutta rasittavinta on, että kumpikaan ei ota mitään vastuuta elämänsä aikana tekemistään päätöksistä. Kuulen jatkuvasti, miten he ei voineet muuttaa kun olin 10-vuotias, että sain pitää kaverit ja harrastukset. Olin 10! En pyytänyt että ei muuteta, ei mun kanssa ole edes keskusteltu sellaisesta ja sain kuulla aikuisena, että taas on minun takia luovuttu siitä ja tästä. Järjestin heidät katsomaan palvelutaloja, kun itse sitä pyysivät. Aikamoinen homma oli etsiä sopivat ja järkätä kaikki. Nyt olen kuulemma dumppaamassa heitä vanhainkotiin. Lopulta he muuttivat maalta kaupunkiasuntoon, kun palveluasuminen oli liian kallista. Päätöksen teko muuttamisesta oli kuin tervanjuontia, mutta pidin huolen, etten missään vaiheessa sano mitään minkä voi tulkita painostamiseksi juuri tämän syyttelyn takia. SILTI nyt on minun syy, että he joutui omasta talostaan lähtemään. HE PÄÄTTI SEN ITSE. Yhtäkkiä nyt kaikki mikä on mennyt heidän elämässä vähänkään pieleen, vaikka ei edes olisi, on mun syytä.
Olen niin loppu. Tämä p***a alkaa jo tursuta korvista. Koko ajan joudun hoitamaan enemmän asioita heidän puolestaan, ja koko ajan siitä tulee valitusta. En voi lopettaakaan, koska ei ole ketään muuta, joka heitä auttaisi.
Olen viimeiset vuodet hokenut omille aikuisille lapsilleni, että kun vanhenen, en halua heidän hoitavan mitään mun puolesta. Eläkää omaa elämäänne, vanhustenhoidossa on liikaa taakkaa. En ihmettele hetkeäkään, että vanhuksia ei käydä katsomassa, kun jokainen keskustelu saa raivon partaalle ja joka kerta menee pitkän aikaa, että tasaantuu ja rauhoittuu. Aina kun puhelin soi, tulee sellainen "ei taas" fiilis. Tosi kurjaa, kun he on kuitenkin omat vanhemmat. Mä en vain jaksa enää.
Kommentit (299)
Ei ole muuta tapaa kuin olla tekemättä enää mitään. Tuo ei tule loppumaan muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä on toisinpäin. Koita jaksaa, vai oletko trolli? Vähän siltä näyttää?
Sun pitää rauhoittua ja ottaa omaa aikaa. Merkitse halutessasi johonkin valmiiseen listaan mitkä laskut on maksettu, tulosta ja lähetä kirjeenä vaikka - paitsi jos on liian vaikeaa. Ehkä se asunto toimii heille hyvin! Ja kotiin saa siivouksen, jos maksaa. Ja saat netin kautta tilattua vaikka mitä sinne - apteekista ja kaupasta, jos eivät itse osaa. Ehkä kaipaavat myös luontoa, missä sitä on lähellä.
Sano suorat sanat kovaan ääneen aina kun kitisevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotahan kun tuon normaalin elämän päälle tulee jokin sairastuminen vielä. Ei sellainen, joka vie suoraan hoitolaitokseen ihmisen, vaan hivuttava sairaus, jolla on vain huonoja ennusteita. Silloin aletaan juosta labroissa ja soitella lääkäreille ja tietenkin sinä varaat labra-ajat ja kuskaat kesken työpäiväsi kiukuttelevaa vanhempaasi.
Vierailija kirjoitti:
Älä ole lapanen
En todellakaan ole lapanen. Sanon vanhemmilleni ihan suoraan, että en ole vastuussa heidän valinnoistaan ja että he tekevät päätöksensä itse. Ei sillä ole mitään vaikutusta. He eivät pysty enää käyttämään verkkopankkia sun muita, vaikka pää muuten toimiikin. En tiedä mikä siinä on, mutta numerot alkoi mennä väärin ja tuli ongelmia maksujen kanssa, joten pyysivät minua auttamaan. Se oli heille vaikea paikka, niin totta kai suostuin.
En oikeasti tiedä, miten pystyisin ottamaan etäisyyttä. He ei ole edunvalvontakunnossa, mutta tarvitsevat kuitenkin aika paljon apua. Julkiselta puolelta on palveluseteli muutamaksi tunniksi kuussa. Mitään muuta ei ole saatavilla, olen kyllä kaikki selvittänyt. Eivät he he pysty enää itse soittelemaan ja järjestelemään ja täyttelemään kaavakkeita. Asunnon katsomiset järjestin alusta loppuun asti, vein heidät allekirjoittamaan vuokrasopimukset jne. Kunpa voisinkin vain nostaa kädet pystyyn ja sanoa, että nyt riittää. Se ei vain ole mahdollista, kun he ei pysty hoitamaan asioitaan enää itse. Nyt on menty siihen, että mä olen heihin päin yhteydessä vain jos on pakko. Juuri näistä käytännön asioista. He soittelee muutenkin ja haluaa jutella, mutta se menee aina syyttelyyn ja arvosteluun. Mikään ei ole koskaan hyvin. Ei muidenkaan ihmisten suhteen. Heillä käy kotihoito antamassa lääkkeet ja hoitajia haukkuvat mulle aina. Äiti vaatii saada siivota itse, en puutu siihen asiaan millään tavalla, itse hankkisin jo siivousapua jos olisin hän. Autan heitä kaikessa mitä pyytävät, koska ei ole ketään muuta ja he eivät pyydä, jos vain mitenkään itse pystyisivät asiansa hoitamaan. Mutta onhan tämä ihan h*lvetin rankkaa, olisi ilman ainaista valitustakin. Omilta vanhemmilta tuleva jatkuva sättiminen on ihan loputtoman kuormittavaa tämän kaiken muun päälle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odotahan kun tuon normaalin elämän päälle tulee jokin sairastuminen vielä. Ei sellainen, joka vie suoraan hoitolaitokseen ihmisen, vaan hivuttava sairaus, jolla on vain huonoja ennusteita. Silloin aletaan juosta labroissa ja soitella lääkäreille ja tietenkin sinä varaat labra-ajat ja kuskaat kesken työpäiväsi kiukuttelevaa vanhempaasi.
Kauhulla odotan, väistämättähän se on edessä. En todellakaan tiedä, miten jaksan.
ap
Boomerit s. 1940-1945 ovat kyllä niin itsekkäitä. Sotasukupolvi antoi heille kaiken ja palkkio oli iva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n tilanne on kuormittava ja epäreilu. Tekee omaishoitajan työt, mutta ei ole omaishoitaja virallisesti. Olen samassa tilanteessa. Omaishoitajan nimikettä ei toki kannata ottaakaan, koska kuka meidät omaishoitajat elättäisi, jos siirtyisimme vanhempiemme kotiorjiksi kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotahan kun tuon normaalin elämän päälle tulee jokin sairastuminen vielä. Ei sellainen, joka vie suoraan hoitolaitokseen ihmisen, vaan hivuttava sairaus, jolla on vain huonoja ennusteita. Silloin aletaan juosta labroissa ja soitella lääkäreille ja tietenkin sinä varaat labra-ajat ja kuskaat kesken työpäiväsi kiukuttelevaa vanhempaasi.
Kauhulla odotan, väistämättähän se on edessä. En todellakaan tiedä, miten jaksan.
ap
Ei tarvi jaksaa. Kotihoito on sitä varten. Ota etäisyyttä. Miten olet alkanutkin hommaan? Lapsettomia vanhuksia on tuhansia ja nyt 30-40 ikäisiä lapsettomia tulee olemaan valtavat määrät. Ei vanhuksen elämä ole siitä kiinni, että lapsi asiat hoitaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ole lapanen
En todellakaan ole lapanen. Sanon vanhemmilleni ihan suoraan, että en ole vastuussa heidän valinnoistaan ja että he tekevät päätöksensä itse. Ei sillä ole mitään vaikutusta. He eivät pysty enää käyttämään verkkopankkia sun muita, vaikka pää muuten toimiikin. En tiedä mikä siinä on, mutta numerot alkoi mennä väärin ja tuli ongelmia maksujen kanssa, joten pyysivät minua auttamaan. Se oli heille vaikea paikka, niin totta kai suostuin.
En oikeasti tiedä, miten pystyisin ottamaan etäisyyttä. He ei ole edunvalvontakunnossa, mutta tarvitsevat kuitenkin aika paljon apua. Julkiselta puolelta on palveluseteli muutamaksi tunniksi kuussa. Mitään muuta ei ole saatavilla, olen kyllä kaikki selvittänyt. Eivät he he pysty enää itse soittelemaan ja järjestelemään ja täyttelemään kaavakkeita. Asunnon katsomiset järjestin alusta loppuun asti, vein h
Tee heistä huoli-ilmoitus ja samalla kerro olevasi itse jaksamisen äärirajoilla. Eräs tuttu teki tämän. Vanhusten kotiin tuli kaksi tätsykkää tekemään arvion. Lopputulema: vanhukset saivat tarvitsemansa avun ja tuttu pääsi rauhaan.
Tiedän tunteen. Eikä oma äitini ole edes kovin iäkäs. Vasta 67v. Mutta kaikki, siis aivan kaikki, on minun vikaani. En voi antaa esim lapsia hänelle kylään, koska sitten "hän joutuu aina olemaan lapsenvahti". Vaikka siis itse pyytää lapset kylään. Jos en vie, niin olen inhottava ja vieraannutan.
Minäkin olen vastuussa siitä, että harrastusteni takia ei ollut rahaa mihinkään. Halusin itse lopettaa harrastamisen, mutta äiti pakotti jatkamaan. Eli miten ihmeessä voi olla minun syytä sekin?
Olen jo pitkään miettinyt oliko 50-luvulla syntyneillä liikaa lyijyä lelujen maaleissa vai miksi ovat noin itsekkäitä? Ovat heittämällä haastavimpia asiakkaita (siis juuri Karen-tyyppiä) ja selittävät kaiken aivan umpipöhköllä logiikalla omaksi edukseen aina ja kaikkialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ole lapanen
En todellakaan ole lapanen. Sanon vanhemmilleni ihan suoraan, että en ole vastuussa heidän valinnoistaan ja että he tekevät päätöksensä itse. Ei sillä ole mitään vaikutusta. He eivät pysty enää käyttämään verkkopankkia sun muita, vaikka pää muuten toimiikin. En tiedä mikä siinä on, mutta numerot alkoi mennä väärin ja tuli ongelmia maksujen kanssa, joten pyysivät minua auttamaan. Se oli heille vaikea paikka, niin totta kai suostuin.
En oikeasti tiedä, miten pystyisin ottamaan etäisyyttä. He ei ole edunvalvontakunnossa, mutta tarvitsevat kuitenkin aika paljon apua. Julkiselta puolelta on palveluseteli muutamaksi tunniksi kuussa. Mitään muuta ei ole saatavilla, olen kyllä kaikki selvittänyt. Eivät he he pysty enää itse soittelemaan ja järjestelemään ja täyttelemään kaavakkeita. Asunnon katsomiset järjestin alusta loppuun asti, vein h
Ovathan he huonossa kunnossa jos eivät pysty itse huolehtimaan lääkkeistään että ovat saaneet kotihoidon.
Naapurin neiti, 93, osaa itse ottaa lääkkeensä, sydän/nesteenpoisto/diabetes/verenpaine/kkolesteroli, useampaa lajia joka vaivaan. Usein istuin 18.00 maissa iltateellä hänen kanssaan ja seurannut miten hyvin hän sen hallitsee.
Tekee ruokansa, hoitaa kauppa-asiansa ja pankkiasiat ihan vanhanaikaisella tilisiirrot pankin kuoreen ja postiin. Käyttää pankkikorttia sujuvasti
Älä hoida noin kiittämättömien kusipäiden asioita.
Todella törkeää. Itse olen alkanut oikaista aina asiallisesti, jos joku on sysännyt olematonta syytä minun niskaani. Olen myös alkanut puhumaan aivan kaikesta täysin suoraan ja rehellisesti. En räyhää enkä loukkaa, vaan puhun miten asiat on. Jos aikuiset ihmiset eivät sitä kestä tai kykene normaaliin ja ennen kaikkea rehelliseen kanssakäymiseen, se ei ole minun ongelmani. Voimia ap ja toivottavasti teilläkin löytyisi joku sellainen ratkaisu, ettet sinä joutuisi olemaan tuollaisessa tilanteessa.
Niin siinä ilmeisesti käy kun tehdään lapsia vaikka ei olisi haluttu. Sitten syytetään sitä lasta kun oma elämä ei miellytä.
Olet jo siis eläkkeellä, hassu aloitus eikä totuuden häivää keksi jotain muuta🤣
Ei sinun ole pakko jaksaa. Otahan etäisyyttä. Ovat huolehtineet laskut ja asiansa ennenkin niin annahan hoitaa jatkossakin.