Lue keskustelun säännöt.
Boomer-vanhempani kaataa vastuun OMISTA päätöksistään mun niskoille. En jaksa enää.
09.02.2024 |
En oikeasti jaksa. Olen ainoa lapsi, vanhempani on kahdeksankympin kieppeillä ja minä hoidan heidän kaikki viralliset asiat, laskujenmaksun jne. Siinä on paljon hommaa ja se vie aika paljon aikaa muutenkin kiireisestä elämästäni. Tekisin sen mielelläni, jos vanhempani osoittaisi edes jonkinlaista arvostusta tai kiitollisuutta. Tai olisi edes neutraaleja, sekin olisi parempi. Mutta he valittaa kaikesta. He ei muista mitä kaikkea on sovittu ja mitä kaikkia laskuja maksettu, ja sitten valittavat mulle, että heille ei kerrota mistään mitään. Kummallakaan ei ole muistisairautta, on testattu ja pää toimii molemmilla ihan normaalisti, kunhan syyttelevät huvikseen.
Mutta rasittavinta on, että kumpikaan ei ota mitään vastuuta elämänsä aikana tekemistään päätöksistä. Kuulen jatkuvasti, miten he ei voineet muuttaa kun olin 10-vuotias, että sain pitää kaverit ja harrastukset. Olin 10! En pyytänyt että ei muuteta, ei mun kanssa ole edes keskusteltu sellaisesta ja sain kuulla aikuisena, että taas on minun takia luovuttu siitä ja tästä. Järjestin heidät katsomaan palvelutaloja, kun itse sitä pyysivät. Aikamoinen homma oli etsiä sopivat ja järkätä kaikki. Nyt olen kuulemma dumppaamassa heitä vanhainkotiin. Lopulta he muuttivat maalta kaupunkiasuntoon, kun palveluasuminen oli liian kallista. Päätöksen teko muuttamisesta oli kuin tervanjuontia, mutta pidin huolen, etten missään vaiheessa sano mitään minkä voi tulkita painostamiseksi juuri tämän syyttelyn takia. SILTI nyt on minun syy, että he joutui omasta talostaan lähtemään. HE PÄÄTTI SEN ITSE. Yhtäkkiä nyt kaikki mikä on mennyt heidän elämässä vähänkään pieleen, vaikka ei edes olisi, on mun syytä.
Olen niin loppu. Tämä p***a alkaa jo tursuta korvista. Koko ajan joudun hoitamaan enemmän asioita heidän puolestaan, ja koko ajan siitä tulee valitusta. En voi lopettaakaan, koska ei ole ketään muuta, joka heitä auttaisi.
Olen viimeiset vuodet hokenut omille aikuisille lapsilleni, että kun vanhenen, en halua heidän hoitavan mitään mun puolesta. Eläkää omaa elämäänne, vanhustenhoidossa on liikaa taakkaa. En ihmettele hetkeäkään, että vanhuksia ei käydä katsomassa, kun jokainen keskustelu saa raivon partaalle ja joka kerta menee pitkän aikaa, että tasaantuu ja rauhoittuu. Aina kun puhelin soi, tulee sellainen "ei taas" fiilis. Tosi kurjaa, kun he on kuitenkin omat vanhemmat. Mä en vain jaksa enää.
Kommentit (299)
Onhan tuo rankkaa ainoana lapsena, jolla on oma perhe ja työ(?). Jos saisi edes kiitokset avusta, niin paremmalla mielellä jaksaisi. Ikävä kyllä tilanne tukee pahenemaan, kun avun tarve kasvaa. Tuo huoli-ilmoituksen tekeminen oli hyvä ehdotus ja jatkossa kannattaa pitää mielessä. Omien vanhempieni kanssa olen jo tuossa aika paljon apua tarvitaan-vaiheessa, mutta onneksi on sisaruksia, joiden kanssa jaamme tehtäviä. Ja vanhemmat ovat avustamme kiitollisia . Silti on kuormittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotahan kun tuon normaalin elämän päälle tulee jokin sairastuminen vielä. Ei sellainen, joka vie suoraan hoitolaitokseen ihmisen, vaan hivuttava sairaus, jolla on vain huonoja ennusteita. Silloin aletaan juosta labroissa ja soitella lääkäreille ja tietenkin sinä varaat labra-ajat ja kuskaat kesken työpäiväsi kiukuttelevaa vanhempaasi.
Kauhulla odotan, väistämättähän se on edessä. En todellakaan tiedä, miten jaksan.
ap
Ei tarvi jaksaa. Kotihoito on sitä varten. Ota etäisyyttä. Miten olet alkanutkin hommaan? Lapsettomia vanhuksia on tuhansia ja nyt 30-40 ikäisiä lapsettomia tulee olemaan valtavat määrät. Ei vanhuksen elämä ole siitä kiinni, että lapsi asiat hoitaisi.
Niin minäkin kuvittelin. Ei mulla ollut aikomustakaan ottaa niskoilleni kahden aikuisen ihmisen asioita. Mutta todellisuus tässä maassa on aivan jotain muuta. Ajattelen kauhulla niitä vanhuksia, joilla ei todella ole ketään hoitamassa heidän asioitaan tai auttamassa ollenkaan. Sellainen elämä on sanoinkuvaamattoman kamalaa, nyt kun olen nähnyt millä tolalla kotona asuvien vanhusten hoito on. Ja kaikki yritetään pitää kotona viimeiseen asti. Siinä ei ole järjen hiventä! Olen oikeasti ajatellut hoitaa itseni pois päiviltä ennen kuin olen millään tavalla hoidettavassa kunnossa. Vanhustenhoidon todellisuus on ihan uskomattoman karmea.
ap
Olen syntynyt v. 1947. Tästä on aikaa, kun tyttäreni jäi yksin pienten kaksosten kanssa. Kävin kokopäivätyössä, mutta lupasin auttaa. Tein heti selväksi, että en päivystä heitä varten, mutta heidän on sovittava kanssani, milloin tarvitsevat apua. AP. Tee sinä samoin. Rajoita oma apusi minimiin. Sano myös suoraan, että heidän virheensä ei ole sinun vikasi. Eiköhän sitä arvostustakin ala tulla, kun huomaavat ettet ole itsestäänselvyys. Voisivat myös maksaa palveluistasi oikeaa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Olet jo siis eläkkeellä, hassu aloitus eikä totuuden häivää keksi jotain muuta🤣
Olen työelämässä vielä pitkän aikaa. Mistä sait käsityksen että olen eläkkeellä?
ap
No hyvä perintö tulossa, kun olet ainoa perillinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Boomer eikös se ole pikkasen nuorempi, ei 100 vuotias😳
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt v. 1947. Tästä on aikaa, kun tyttäreni jäi yksin pienten kaksosten kanssa. Kävin kokopäivätyössä, mutta lupasin auttaa. Tein heti selväksi, että en päivystä heitä varten, mutta heidän on sovittava kanssani, milloin tarvitsevat apua. AP. Tee sinä samoin. Rajoita oma apusi minimiin. Sano myös suoraan, että heidän virheensä ei ole sinun vikasi. Eiköhän sitä arvostustakin ala tulla, kun huomaavat ettet ole itsestäänselvyys. Voisivat myös maksaa palveluistasi oikeaa rahaa.
Sanoitko tyttärellesi hänen lapsistaankin, etteivät virheet ole vikasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse hoidin edesmenneitten vanhempieni juoksevia asioita, kaikki sujui hyvin. Juoksetko laskupinon kanssa pankkiin jonottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt v. 1947. Tästä on aikaa, kun tyttäreni jäi yksin pienten kaksosten kanssa. Kävin kokopäivätyössä, mutta lupasin auttaa. Tein heti selväksi, että en päivystä heitä varten, mutta heidän on sovittava kanssani, milloin tarvitsevat apua. AP. Tee sinä samoin. Rajoita oma apusi minimiin. Sano myös suoraan, että heidän virheensä ei ole sinun vikasi. Eiköhän sitä arvostustakin ala tulla, kun huomaavat ettet ole itsestäänselvyys. Voisivat myös maksaa palveluistasi oikeaa rahaa.
Se on nähty, ettei teidän sukupolvi kyllä rupea ketään auttamaan ilman palkkaa tai kiitosta. Vähiten omia lapsiaan. Teiltä sitä kiitosta tai palkkaa on aivan turha odottaa, ei sitä saa vaatimallakaan. Mikään rajojen vetäminen ei auta. Itse panin välit poikki sinun ikäluokkaasi oleviin vanhempiini, koska he ovat täysin mahdottomia ihmisiä kaikin puolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittääkseni ei tarvitse mitään huoli-ilmoituksia tehdä vaan ottaa vanhustenhoitoon yhteyttä ihan räyhäämättä ja pyytää arviointia. Sehän piti jokaiselle tulla tekemään 75 v mutta olen melkein 80, ei ole kyselty kuntoa. Terveyskeskuksen sh vuositarkastuksen yhteydessä kysyy miten pärjään mutta eihän he taas sen enempää mitään hoida.
Sairaalassa olon yhteydessä kuulemma sosiaalitekijä arvioi vanhusten tarpeet, sitä kautta on sitten kunnan vanhustyön asiakas, autetaan turvarannekkeen hakemisessa, kartoitetaan kauppa/ ruoka hommelit, yhdelle tutulle sitten järjestyi kerta viikkoon päivätoiminta. Hänelle olis hoitaja tullut dosetin laittamaan kerrsn viikossa mutta katsoo itse vielä selviävänsä hommasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse hoidin edesmenneitten vanhempieni juoksevia asioita, kaikki sujui hyvin. Juoksetko laskupinon kanssa pankkiin jonottamaan.
Kahden aikuisen ihmisen asioiden hoito on aika paljon muutakin kuin laskujen maksua. Varsinkin kun tarvitaan jo kotihoitoa ja muuta. Siinä on Kela mukana, verotus, omaisuudenhoito, asuminen jne. jne. jne.
Vierailija kirjoitti:
Ovatpa sikoja! Ei sun tarvi eikä pidä kuluttaa elämääsi tuollaiseen. Huoli-ilmoitusta kehiin.
Että ihan sikoja, kahdeksankymppiset ihmiset. Jo on aikoihin eletty, että siaksi vanhoja haukutaan. Odota niitä aikoja, kun itse muutut siaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinun tarvitse jaksaa. Ja jos laskujen maksu vie sinulta energiaa, niin miksi et pyydä laskuja e-laskuna, jotka veloitetaan automaattisesti eräpäivänä, niin ainakin yksi huoli on vähempänä.
Näin itse teen iäkkäiden vanhempiani kanssa. Kaikki laskut menevät tililtä eräpäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt v. 1947. Tästä on aikaa, kun tyttäreni jäi yksin pienten kaksosten kanssa. Kävin kokopäivätyössä, mutta lupasin auttaa. Tein heti selväksi, että en päivystä heitä varten, mutta heidän on sovittava kanssani, milloin tarvitsevat apua. AP. Tee sinä samoin. Rajoita oma apusi minimiin. Sano myös suoraan, että heidän virheensä ei ole sinun vikasi. Eiköhän sitä arvostustakin ala tulla, kun huomaavat ettet ole itsestäänselvyys. Voisivat myös maksaa palveluistasi oikeaa rahaa.
Se on nähty, ettei teidän sukupolvi kyllä rupea ketään auttamaan ilman palkkaa tai kiitosta. Vähiten omia lapsiaan. Teiltä sitä kiitosta tai palkkaa on aivan turha odottaa, ei sitä saa vaatimallakaan. Mikään rajojen vetäminen ei auta. Itse panin välit poikki sinun ikäluokkaasi oleviin vanhempiini, koska he ovat täysin mahdottomia ihmisiä kaikin puolin.
Ei pidä liikaa kritisoida. Tuolla ikäluokalla on ollut kaikenlaista myrkkyä ympäristössä leluista lähtien. Lisäksi saivat vanhemmiltaan perinnöksi hienon yhteiskunnan, jossa oli hyvä elää. Ts jos lusikalla on annettu, ei kauhalla pidä vaatia
Ymmärrän. Kahdeksankymppinen äitini väsytti ja sairastutti ensin minut. Nyt veljeni alkaa olemaan täysin loppu. Jatkuvaa vaatimista, valitusta, pompottelua, ilkeyttä, piikittelyä, suoranaista vittuilua ja uhriutumisteatteria. Pelasta itsesi jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tilanne on kuormittava ja epäreilu. Tekee omaishoitajan työt, mutta ei ole omaishoitaja virallisesti. Olen samassa tilanteessa. Omaishoitajan nimikettä ei toki kannata ottaakaan, koska kuka meidät omaishoitajat elättäisi, jos siirtyisimme vanhempiemme kotiorjiksi kokonaan.
Mun vanhemmat ovat olleet samassa tilanteessa - ja ovat edelleen - ainoan elossa olevan isovanhempani (+90v) kanssa.
Kaikki lääkärikäynnit, kaupassa käymiset, laskujen maksut jne on hoidettava.
vastikään eläkkeelle jääneet vanhempani eivät saa nauttia elämästään; mihinkään matkoille ei voi lähteä, lastenlapsien kanssa eivät ehdi niin paljon kun haluaisivat
Isomummuni on rakas, mutta sekä omat vanhempani, että itse, olemme päättäneet, että palvelutalo tms on se paikka, mihin mennään, kun ei oma ymmärrys enää raha-asioihin, siivoamiseen jne riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatpa sikoja! Ei sun tarvi eikä pidä kuluttaa elämääsi tuollaiseen. Huoli-ilmoitusta kehiin.
Että ihan sikoja, kahdeksankymppiset ihmiset. Jo on aikoihin eletty, että siaksi vanhoja haukutaan. Odota niitä aikoja, kun itse muutut siaksi.
No onhan tuo ap:n kohtelu aivan sikamaista. Jos ikinä muutun tuollaiseksi, niin lapset saavat kyllä jättää minut aivan keskenäni ihmettelemään. Hirvittää edes ajatus siitä, että tekisin omien lasteni elämästä kauheaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatpa sikoja! Ei sun tarvi eikä pidä kuluttaa elämääsi tuollaiseen. Huoli-ilmoitusta kehiin.
Että ihan sikoja, kahdeksankymppiset ihmiset. Jo on aikoihin eletty, että siaksi vanhoja haukutaan. Odota niitä aikoja, kun itse muutut siaksi.
Saako siis vanhana kohdella muita ihmisiä ihan miten huonosti haluaa? Koska tämä oikeus alkaa? Heti eläkkeen alun kanssa samaan aikaan, vai vanhempana?
Ovatpa sikoja! Ei sun tarvi eikä pidä kuluttaa elämääsi tuollaiseen. Huoli-ilmoitusta kehiin.