Tsiisus 11-vuotiasta raivoajaa täällä kotonamme!!!! OV

Jos et nyt ole tiukkana, olet kohta helisemässä.



Itse en tosin pyytäisi halailua anteeksipyynnön yhteydessä. Oikeasti: lapsihan vihaa sinua juuri nyt, joten hellyyden teeskentely ei siihen ihan istu. Mutta rumaa käytöstä pitää silti pyytää anteeksi.



Mutta muuten taisit toimia ihan oikein.

Vierailija:

Suuttui kun ei pääse -10c pakkaseen ilman ulkohousuja. Komensin omaan huoneeseen, jossa alkoi hajoittaa tavaroita ja paiskia ovea. Annoin varoituksen (2-3:kin) ja sai sen jälkeen jatkettuaan kotiarestia ensin 1pv ja jatkoi niin toinenkin pv. Jatkoi edelleen ja peruin karkkipäivän. Ja yllättäen meno jatkui vaan...

Sanoin että omalle sängylle 11min ja pois sen jälkeen kun pyytää anteeksi ja halaa. Ei tietenkään mennyt. Menin sitten pitelemään käsiä ja istuin jalkojen päällä, lapsi oli sängyllään. Sanoin että 11min laskeminen alkaa kun rauhoittuu ja voin poistua huoneesta. Alkoi sylkeä ja jouduin kääntämään lapsen vatsalleen istumaan jalkojen päällä ja pitelemään käsiä...

10min jälkeen ilmoitti olevansa sängyssä, mutta ei pyytele anteeksi. Aikoo olla siellä koko lopun elämänsä...

Nyt itselläni helvetin paha mieli =( Itkettää, että tämä onkin näin vaikeaa. Lapsi rykii (pakkoliike joka ollut pitkään poissa) huoneessaan ja on ahdistunut.

Toiminko väärin? Ehdotuksia?

T: äiti joka pelkää millaista se on murrosiässä

en ollut näkemässä, mutta et liene mikään 120kg nainen toivottavasti. Oikein teit ainakin siinä, että teoilla on seuraukset, olit jämpti ja et antanut periksi ja et vaatinut kohtuuttomia. Toi on varmaan sitä murkkuikää jo.

Jalkojen päällä olin kun potkii niillä muuten...



Ehkä se anteeksi pyyntö olisi ollut riittävät, hätäpäissään tuli vain kauhukakarat tv-ohjelman ohjeet mieleen!



Tuntuu vain niin pahalle tuollaiset pakotuskeinot =(



ap

halua käyttää pakkoanteeksipyyntöä ja -haleja tuossa yhteydessä, koska minusta ne pitää olla aitoja tunteita eikä vaadittuja. Sanon yleensä, että sitten kun olet rauhottunut ja haluat vähän jutella ja selvittää käytöstäsi. Saa pyytää anteeksi jos tahtoo, usein pyytääkin. Lapsena meillä piti aina, mieluiten mahdollisemman julkisesti kuten vieraiden nähden, pyytää anteeksi että oli taas ihan aihetta tuhma ja sanoa että rakastaa äitiä. Muuten olen ap:n kanssa ihan samoilla linjoilla.

esimerkiksi nyt menemällä ulos puolipukeissa tai rikkomalla huoneensa.

Eihän tuonne voi mennä ilman kunnollista pukeutumista! Tuonikäisen pukeutuminen on vielä vanhempien harkinnassa, ainakin sen osalta, mitä vaatekerroksia kuuluisi talvella olla ulkona.



Oikein ap teki. Ei voi antaa lapselle periksi. Sitten joutuu vain lapsen pompotettavaksi.

ovat jo sitä murrosikää.



Siinähän se vaikeus onkin, että heti tekee selväksi, että silmille ei hypitä mutta sitten toisaalta ei aja tilanteista turhaan konfliktiin tai ole liian jääräjyrä omassa kasvatuksessaan niin että sellainen väistämättä johtaa kapinointiin.



Olisin toiminut samoin. Siinä on pointti siinä ettei pakota halimaan tai edes anteeksipyyntöön - julkisena sellainen on simputusta, mutta toisaalta lapsi voi olla tyytyväinenkin, että pakotetaan sopimaan, vaikkei tunne oliskaan aito sillä lapsella sillä hetkellä niin kyllä siinä välittyy se tunne että äidin tunne ja rakkaus on aito, että rakastaa vaikka onkin paskaääliöäiti.

Tytön olisin antanut mennä ilman ulkohousuja tai siis annan mennä kouluun vaikka -15 asteen pakkasellakin farkuissa, jos on kalsarit alla, omapahan on asiansa. Itse lopetin enstexit kaikissa olosuhteissa kolmannella-neljännellä, vaikken ollutkaan lähellekään kovis-pissis vaan ihan higari, mutta ne enstexit on niin nolot.



Pojan suhteen tilanne sikäli toinen, että ne vielä tuonikäsenä rymyää niin paljon, että ulkohousut ehkä paikallaan. En tiedä. Ehkä etsisin vähemmän noloa ratkaisua sillekin.



Eri asia sitten kun menee urheilemaan, hihhtämään luistelemaan. Silloin tietenkin asianmukaiset vaatteet.

vaan esim. meidän likalla on sellasia maastokuvioisia cargohousuja tms...

Ettei nyt siitä aleta häntä moittia, ettei osaisi tuota ratkoa meitä paremmin ;=DD

Kävin katsomassa ja luki sängyllään, alkoi siis laskeminen alusta. Sanoin samalla, että kun aika on mennyt riittää anteeksipyyntö, koska on luultavasti vihainen minulle ja ei halua koskea.



Aika kului (laittelin pyykkejä), pyysi anteeksi ja sulki rauhallisesti huoneensa oven.



Nyt kadun lähinnä tuota että annoin aluksi kotiarestia, tekee rangaistuksesta niin kohtuuttoman pitkän...?



ap

Olen samaa mieltä, lasta ei pidä ehdoin tahdoin ikäistensä silmissä nöyryyttääkään.

jos lapsi rikkoo paikkoja ja potkii ja sylkee äitiään!

Ja ulkohousuina juuri lahjaksi saatu nätti lasketteluhousut+takki. Olisi mennyt pihalle leikkimään, siksi ulkohousut. Koulumatka on lyhyt ja voi mennä sen ilmankin.



ap

Jos lapsi ymmärtää missä meni vikaan minusta sitä voi ihan hyvin tiputtaa. Ja sitten keskustelisin niistä housuista.

ei ollut mitään aikarajaa enää tuossa iässä. Piti olla omassa huoneessa ja miettiä asioita, sitten kun tuli pois huoneesta, edellytettiin anteeksipyyntöä. Omassa huoneessa saattoi siinä miettiessään vaikka kirjoittaa turhautumiaan päiväkirjaan tms. Niitä touhuja siellä ei siis valvottu, se oli sellainen oma paikka missä sai rauhoittua, miettiä asiat uusiksi ja sitten uusi yritys ja pyytämään anteeksi vanhemmilta.

Se pitää niitä vaan epäreiluina, eikä tilanne kehity mitenkään.

ole riski sellaiselle hirveälle mykkäkoululle?

Jokainen vanhempi varmaan tuntee omaa lastaan sen verran, että tietää, olisiko mykkäkoulua tiedossa. Eivät kaikki ole mykkäkoulua pitäviä.

rangaistus on ihan ok.



Teit ihan oikein, ap. Älä mamoile nyt, kun sinulla on narut käsissäsi.