Tsiisus 11-vuotiasta raivoajaa täällä kotonamme!!!! OV

Minä ennemminkin ihailen, että sait tilanteen poikki noinkin vähällä. Meillä 12-vuotiaalle on normaalisti ihan toimivat säännöt siitä, miten arestiaika lisääntyy jne. jos vielä rangaistuksen saatuaan ei siihen alistu, mutta joskus homma uhkaa karata käsistä ja yksi raivari voi aiheuttaa kohtuuttoman isoja rangaistuksia. Mutta kaksi päivää ei sitä missään nimessä ole.



Eihän se aina aikuisellekaan ole helppoa hallita itseään ja pysäyttää tilannetta luisumasta pahemmaksi, kun on oikein raivoissaan, ei ole kovin reilua odottaa sitä lapsiltakaan. Varmaan jokainen on joskus saannut puolisonsa kanssa aikaiseksi kamalan riidan aivan mitättömästä asiasta. Onko ihme, että lapsellekin voi niin käydä ja kun verbaalisesti ei vielä aikuisen tasolle pysty, on otettava fyysiset keinot käyttöön. Ehkä olisi hyödyllistä puhua tytön kanssa vielä illalla ihan rauhallisesti, syyttelemättä ja oikeastaan edes tähän tapaukseen turhia takertumatta ihan yleisesti raivostumisesta, itsehillinnästä ja siitä, miten riidat kehittyvät ja voivat karata käsistä ja millä keinoin sitä voi estää.

Ja arvatkaas! Siellä se istui ja söi karkkia!!!!! Jotain vanhoja laatikostaan (uhma se on pienikin uhma...). En tiedä itkeäkö vai nauraako.



Eikö muiden tämän ikäiset toimi ikinä näin? Olenko kasvattanut omani ihan pieleen?



ap

Älä anna periksi. 2 päivää ei tunnu missään. Pidä vaan tiukka kuri, hän kiittää sinua siitä vielä!

Kai noin iso lapsi osaisi tulla sisälle, jos tuli puettua liian vähän. Itse en kärjistäisi pukeutumisasiaa noin ison lapsen kanssa ainakaan tarkoituksella. Jos vahingossa tekisin sen, pyytäisin anteeksi ja poistaisin tietenkin kaikki epäreilut rangaistukset, jotka vihassa olen antanut. Jos itse pidän niitä epäoikeudenmukaisina, mitä mahtaa lapsi ajatella?



Kun tilanne on rauhoittunut, keskustelisin lapsen kanssa siitä, miten pukeudutaan. Sopisin tavan, jolla voin ilmaista huoleni liian vähästä vaatetuksesta ilman, että lapsi kokee sen autonomian loukkauksena. Senhän onkin tarkoitus olla vain minun huoleni ilmaus, ei pukeutumisohje. Itse olen varma, että neurologisesti tyypillinen 11-vuotias pystyy pukeutumaan ulkoleikkeihin riittävän hyvin, kun koko ajan on mahdollista palata kotiin vaihtamaan vaatteet.

Kun äipät neuvottelevat ja ymmärtävät lapsiensa neurologisia ym. tarpeita, opettaja on aivan liemessä. Joka asiasta pitää neuvotella, joka asiasta vedetään raivarit. Ja lopuksi nämä yliymmärtävät äipät soittelevat opelle, että mikset ymmärtänyt lapseni neurologisia tarpeita.



Se, joka tuo leivän pöytään, määrää, miten talossa eletään. 11-vuotias tottelee, mitä vanhemmat sanovat.

ei pakottaa. olin itse 9 vuotta sitten samanikäinen ja mikä nöyryytys olisikaan ollut jos äiti olisi pakottanut jotkut nolot tuulihousut jalkaan. Kyllä minä ainakin tulin kotiin vaihtamaan lämpimämmät housut jalkaan jos oli niin kylmä,ettei siellä pystynyt olla. Sitä paitsi tuolla ei ole vielä niin kylmä, ettei riittäisi farkut ja sen alle välihousut... Muuten kyllä tuollaisesta riehumisesta ihan oikea tyyli rankaista. Mutta pikkulapsi ei 11 vuotias enää ole. Tuostahan se murrosikä alkaa. :)

Minulla on melko hyvin muistissa murrosajan mietteet kun siitä ajasta ei niin hirmu pitkää aikaa ole.



Aina jos sai rangaistuksen niin sitä uhmattiin ihan uhallaan. En osaa sanoa auttaako vai ei. Mutta monien kavereiden kanssa on puhuttukin että sitten sitä ainakin tekee mitä on kielletty.



Eli jos et ap nyt puhu tytön kaa enempiä ja hänellä on vielä huomenna kotiarestia niin voit odottaa että ei välttämättä tule huomenna koulusta kotiin. No joo, eipä huomenna olekaan koulupäivä, mutta tajusit varmaan pointin. Ja jos ei sitä vielä uskalla tehdä niin varmasti tekee tulevaisuudessa. Tai karkaa kotoota kun käyt kaupassa.



En tiedä miten toimisi jos juttelisit lapsen kanssa rangaistuksesta ja niin että lapsi saisi itse kertoa mikä olisi hyvä rangaistus ja sinä tietenkin suostut tai et suostu sen mukaan minkälaista tyttö itse ehdottaa. No, en tiedä toimiiko sekään...



Pitäis varmaan itse kirjotella noita murrosiän mietteitä mieleen kun vielä muistaa ne...ihan noin niinku omaa tyttöä ajatellen 10 vuoden päästä :).

Muutama juttu tuli mieleen. Tuon ikäiselle fyysinen koskemattomuus on tärkeä juttu eli en menisi enää fyysisesti rajoittamaan lasta. Tiedän, että jos on kyseessä ns. erityislapsi, niin jopa murkkuikäisillekin joudutaan tekemään rajat fyysisesti, mutta terveillä lapsilla se toimii varmaan lähinnä pikkulapsivaiheessa, jossa verbaaliset kyvyt ja ymmärrys eivät riitä ja uhmaikäinen kaipaa turvallista syliä raivon keskellä. En myöskään pakottaisi halaamaan, anteeksipyyntö olisi kyllä kohdallaan, kunhan lapsi on rauhoittunut.

Kun lapsi rauhoittuu niin pitäisin rauhallisen keskustelun siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei, sylkemiset jne. kieltäisin ehdottomasti ja kertoisin mikä seuraamus sellaisesta tulee. Meillä annetaan vastaavassa tilanteessa kaksi vaihtoehtoa, joko menet ulos ulkohousuissa tai et mene ulos lainkaan. Jos napinaa tulee, seuraa edun menetys. Usein jo varoitus riittää. Jos on sanonut, että etu menee, rangaistusta ei voi perua, muuten teho sanomiselta menee ja samoin lapselta luottamus siihen, että vanhempi on tarpeeksi vahva pitämään sen minkä lupaa tai uhkaa.

Jos pääsette rauhalliseen keskusteluun, olisi varmaan ihan hyvä kysellä onko jotain muuta tuon käyttäytymisen syynä. Onko joku kiusannut tms. ja lapsi vain provosoitui nyt sinun kiellostasi voimakkaammin, kuin olisi muuten tehnyt.

Sisi alun alkaen minä en niin kauhesti olisi puuttunut tuon ikäisen pukeutumiseen, muta jotenkin saan kaikesta tästä sellaisen vaikutelman, että ap:n lapsi uhmailee nyt ihan tosissan ja ap:llä ei ole oikein langat käsissä, paitsi että toimi kyllä oikein kun tuolle linjalle lähti.



Olisin mennyt neuvottelemaan, kyllä, mutta sitten jos olisin nähnyt tyypin vetämässä nameja naamaan niin ois palanut hihat ihan totaalisesti ja olisin laittanut pystyyn sellaisen äläkän, että siinä olisi tullut kertaheitolla selväksi että tässä talossa määrään minä.



Tämä on toiminut meillä tähän saakka.

Vierailija:

Kun äipät neuvottelevat ja ymmärtävät lapsiensa neurologisia ym. tarpeita, opettaja on aivan liemessä.

Sinä siis olet tosissasi sitä mieltä, että lapsen neurologisilla tarpeilla (esim. asperger, si-ongelmat) ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten häntä kannattaa käsitellä. Vai mitä ihmettä tällä tarkoitat? Toivottavasti luokkaasi ei ikinä tule ketään neurologisesti epätyypillistä oppilasta. Se olisi varmasti teille molemmille valtava kärsimys.

Kyllä koulujärjestelmä on vahvasti uusimisen tarpeessa, jos lasten tarpeiden huomioiminen on niin kovin vaikeaa. Ketä varten te oikein kuvittelette siellä olevanne?

Kysymyksessä on vielä lapsi, jolle äiti ja isä (+mummot, opettajat jne..) asettavat rajat. Minulle ei kukaan laittanut rajoja ja sen kyllä huomaa. Olen aika hukassa itsetuntoni kanssa vieläkin (32 v). Olen käynyt läpi lapsuuttani ja saanut todeta, että rajat on rakkautta. Ne tuo turvaa.

Kesksusteltu on ja saatu varsin pienenä ymmärtämään, että pitää itse olla vastuussa tekemisistää jne mikä on aika ahdistavaa. Rakastettu kyllä on niin että ei se totaalisen väärin ole, sikälikin, etten kauheemmin uhmaillut.



Minä olen kyllä sitä mieltä, että nämä kotiarestirangaistukset ovat ihan turhia. Ihan sama kuin jälki-istuntojen kanssa. Eivät ne toimi, ihan sama juttu vielä 15v:n kuin 3v:nkin kanssa, eivät ne osaa yhdistää asioita tai siis osaavat järjen tasolla, mutta tunnetasolla se on liian etäinen juttu.



Kun tulee konflikti se pitää käydä läpi ja sitä pitää väsymättä sitä läpikäyntiä jatkaa, kunnes lapsi antaa periksi ja ymmärtää että aikuinen on aikuinen ja lapsi lapsi.



Ihan sama kuin hevosten kanssa. Hyvällä kommunikaatiolla saa kaiken, alistamalla joutuu aina olemaan varuillaan, mutta boxissa pitäminen ei pane niitä miettimään vaan saa ne ihan kaheleiksi.

No ei ole halunnut ainakaan vielä jutella asiasta (se kotiarestin peruuntuminen). Tyttö on aina ollut tempperamenttinen ja 5-6 vuotiaana näm " sylihoidot" olivat melkein joka viikkoisia. Nykyisin onneksi vain 2-3krt vuodessa. Yleensä sanallinen rajaus riittää, onneksi.



Tuntuu vain että on jossain vaiheessa tehnyt jonkin virheen kasvatuslinjansa valinnassa, kun ei saa lastaan tottelemaan tai keskustelemaan (juttelu meillä ei onnistu ellei lapsi sitä halua, pakolla ei suostu keskustelemaan).



Koulussa tosin tottelee opettajaa, antaa kyllä olemuksellaan tiedon jos ei jostain määräyksestä pidä mutta noudattaa silti sääntöjä (opettajan sanoin). meillä on kyllä painotettu sitä, että opettajaa totellaan, oma ja muiden työrauha on annettava, kuuntelemalla otetaan vastuuta oppimisestaan.



ap

Kuullostaa ihan samanlaiselta tilanteelta kuin meillä välillä: pian 11v tyttö suuttuu, eikä enää hillitse itseään lainkaan. Raivoaa juuri samalla lailla, kunnes " kohtaus" menee ohitse.



Samalla lailla olisin itse toiminut kuin sinäkin. Olen kyllä yrittänyt vähentää noita kotiaresteja tossa tilanteessa, kun olen huomannut ettei lapsi sillä hetkellä yhtään välitä. Toisaalta itse on vaikea pysyä rauhallisena ja keksiä mitään järkevää " nopeaa" rangaistusta.



Vaatekysymyksestä sanoisin sen verran, että ainakin meillä ollaan hyvin valikoivia. Vaate, joka tällä viikolla on ihan ok, voi ensi viikolla jo olla inhokki, jota ei laiteta päälle. Tajua siitä, että ulkona oikeasti on kylmä ja vaatteet kastuvat, jos lumihangessa peuhaa, ei ole. Jos olen ehdottamasti sitä mieltä, että ulkohousut puetaan, ne laitetaan tai sitten ei lähdetä lainkaan ulos. Sama juttu kengissä: en halua, että hyvät " kauppakengät" menevät pilalle, vaikka ne olisivat ainoat kengät jotka neidin mielestä ovat makeet sadekelillä.



Homma olisi varmasti kaiken kaikkiaan mennyt samaan tyyliin meillä. Odottaisin, että lapsi rauhoittuu ja keskustelin sitten tilanteesta.

rankaiseminen on yks juttu, mutta ei lasta saa jättää turvattomaan kokemukseen. Eli menet purkamaan tilanteen.

Ei halunnut jutella, ei kertoa syytä miksi reagoi noin voimakkaasti. Kerroin sitten täältä saaduin vinkein tarkoituksena opettaa itsehillintää ym. Rauhallisesti kuunteli, mutta vastavuoroista se ei kyllä ollut. Kotiarestit haluaa pitää voimassa, kysyin haluaako rangaista itseään ja totesi haluavansa. Tulkitsisin että katuu toimintaansa ei vain (vielä) pysty sitä myöntämään.



Pienet lapset, pienet huolet

Isot lapset, isot huolet



isäni sanoja lainatakseni, pitänee paikkansa. Kiitos teille kaikille avusta, sain itsekin eväitä jatkoa ajatellen. voi kun voisi vielä painaa pausea kesken tälläisen ja harkita asioita aina muutaman minuutin. Tilanne kun tulee nopeasti ja etenee pyörremyrskyn vauhtia eteenpäin...



ap

Siksi ap:n lapsi ei koulussa kohellakaan. Neuvottelevat äidit kasvattavat tosi rasittavia lapsia.

Kuinka kauan sä olet pitänyt sitä lasta siellä huoneessa nyt ahdistuneena yksin??? Rankaise ihan rauhassa, mutta jos lapsi on paniikissa, niin sitä tuetaan siinä tilassa ihan riippumatta rangaistuksesta. Minkä viestin oikeen annat elämästä, jos jätät sen yksin nyt.



Jos olet jo mennyt lohduttamaan, niin ok. Muuten käsittämätöntä julmutta. Enkä mä tarkoita, että pitää perua rangaistukset tai lässyttää, mutta ei jätetä yksin.

Ap:hän on käynyt useita kertoja katsomassa lastaan ja yrittänyt keskustella hänen kanssaan.

Meilläkin 11 v. jolle sanoin että housut jalkaan kun menivät pikkusiskon kanssa karkkipäivän ostoksille. Pakkasta on yli kymmenen astetta.



Raivarit on täälläkin tulleet tutuiksi. Murrosiän pyörteissä ollaan oltu jo pari vuotta. Rangaistus oli ok ja älä käy sitä perumaan.



Toki sitten kun on tyyntynyt keskustelette ja pyydä miettimään miten hän jatkossa voisi hillitä käytöstään. Tiedän kokemuksesta että näitä sattuu välillä. Meillä tyttö katuu syvästi ja tulee pyytämään anteeksi ja halitaan. Aikansa mietittyään ja kun tilanne on ohi tätä katumusta tulee hänen aloitteestaan.



Aamulla oli kouluun lähtiessä huutoa ja kiukkua. Kun tuli koulusta totesi että hän ylireagoi ja itseäänkin nauratti oma käytöksensä. Kannattaa korostaa sitä että hän on murrosiässä ja siihen kuuluu tällaista kapinointia ja irtiottoa äidistä. Sitäkin on syytä korostaa jos riidellään niin myös sovitaan. Murrosikäisen kanssa voi sopia silloin kun tilanne on päällä tietyistä rangaistuskäytännöistä valmiiksi. Yleensä lapsen ehdottamat rangaistukset on aika kovia ainakin meillä ja niitä lievennettiin. Googleta murrosikä ja katso minkälaisia sivustoja on ja kun löydät hyvät pyydä että tyttö tutkii sitä itse viikonlopun aikana. Lapsi on ihmeissään omista rektioistaan ja hämmentynyt.



Älä rupea luovimaan ja yritä miellyttää lasta. Sinä vanhempana seisot sanojesi takana.