Oletteko säilyttäneet nuoruudestanne mitään?

Olen säästänyt esim. leikekirjan, jossa on laulajien nimmareita, pääsylippuja, leffalippuja, runoja, lehtileikkeitä jne. Tuo monia muistoja mieleen. 

Muistot ja traumat joita ei voi unohtaa.

Tavaraakin on jäänyt talteen vuosien varrelta sekä valokuvia ym.

Ei keräilijät heitä arvokkaita esineitä kulutuushysteerian kautta hukkaan.

On vielä jotain, itseasiassa melko paljonkin tallessa, yksi varhaisimmista on TV peli 70-80-luvun vaihteen tienoilta, joka ei tosin toimi enää kunnolla, kuva hiipuu n. minuutissa pimeäksi eikä johdu pattereista, tekee saman vaikka kytkisi virtalähteenkin siihen. Se tuli meille kun olin n. 4-5 vuotias.

70-luvulta ei kyllä juurikaan muuta ole, joistain pikkuautoista en ole varma sainko ne 70-luvun puolella vai 80-luvun alussa. Ihan varhaislapsuuden muutamat leikkiautot 70-luvulta hävisi jonnekin leikkipaikan hiekkaan ja osa rikkoutui. Yksi peltinen patterikäyttöinen leluauto on todennäköisesti 70-luvulta, harmillisesti jossain vaiheessa paristot vuotaneet ja aiheuttaneet ruostevaurioita.

Joitain koulujuttuja on myös tallessa, vihkoja, useimmat todistukset, jokunen koelappu, parilta luokkaretkeltä peruskouluajoilta joitain matkamuistoja, mutta koulukirjat on tullut hävitettyä. Eipä niillä paljon virkaa olisikaan, maailmankirjat mullistui heti kun peruskoulu päättyi, mm. neuvostoliitto romahti, Saksat yhdistyivät, jne. Autokoulun oppikirja ja armeijasta saatu sotilaan oppikirja on tallessa.

Joskus teininä tuli kirjoiteltua joitain tapahtumia talteen taskukalenteriin, ne on vielä tallessa. Valokuviakin on tallessa.

Lapsena koulua aloitellessa saatu kirjoituspöytäkin on vielä tallessa ja kirjoitan tätä viestiä sen pöydän päällä olevalta läppäriltä. Myös koulun teknisissä töissä tehtyjä juttuja on tallessa, puinen kulmakaappi, kannellinen puulaatikko, puinen penaali, tuoli, talouspaperiteline, peltinen työkalupakki, periskooppi, pari elektronista ovikelloa joista toinen jopa toimii, ainakin viimeksi kokeiltaessa, jopa ala-asteen tekstiilityön kurssilla liikuntavaatepussiksi tehty kangaspussi on edelleen olemassa.

Nuoruuden Commodore 64 C tuli myytyä pois, samoin mopo. Muuten ei ole tainnut enemmälti mitään lähteä myymällä eteenpäin.

80-luvun lopulta on tallessa neonkeltaiset laskettelulasit. Väri taitaa olla uudelleen muodissa :D

Olen säästänyt strasseilla koristellun t-paidan ja simpukankuoresta tehdyn kaulakorun jotka ostin kielikurssilta 15-vuotiaana. Lisäksi hyvässä tallessa on yläasteajan parhailta kavereilta synttärilahjaksi saatu pikkuruinen kultainen kaulariipus, jota käytän edelleen silloin tällöin. Lahjan antajista kolmeen yhteys on sittemmin katkennut siksi, että elämä vei meidät eri suuntiin, mutta yhden kanssa olen edelleen erittäin hyvä ystävä. 

Tallella on myös peruskoulun päättäjäisiin ostettu samettinen vintage-mekko, sekä Lontoosta ostettu kukallinen yo-juhlamekko. Molemmat menevät päälle, mutta jälkimmäinen on aavistuksen ahdas. 

Minulla on myös paksuhko valokuva-albumi. Onneksi kamerapuhelimet alkoivat yleistyä vasta ollessani parikymppinen, niin teiniajalta on kuvia. 

Vierailija kirjoitti:

Laskutikku 70-luvun opiskeluajoilta, kun ei vielä taskulaskinta ollut😁 monikohan nykynuori edes tietää mukä "laskutikku" on??

Vaude. Omani on "kellastunut, samoin myös yo-hattuni vm-80".

Äsken just luin päiväkirjat 1990-1992... oi voi, enpä muistanut enää Mattia, Valtsua, silloisia  ravintoloita...

Hääpuku vuodelta 1988. Olin 18-vuotias. Mieskin on pysynyt.

Aika vähän kai mitään. 

Lapuudesta on tallessa yksi nalle, mummolta saadut pullonavaajat (mies ja nainen; Naisessa reikä, johon mies hepillään telakoituu. Matkamuisto Kanarialta. Maailman rumin esine, mutta tallessa on ja pysyy). Ehkä pari korua. Vauvakirjani.

Luokkakuvat, päiväkirjat, kalenterit, vaatteet jne ovat menneet roskiin aikojen saatossa. Mitään noista ei ole ikävä; Toivottavasti etenkin kalenterit jne on vähintäänkin palaneet helvetin lieskoissa. Sitä määrää teiniangstia ei kenenkään tarvitse nähdä enää ikinä. 

Ikää 40v. Muutenkin tosi vähän mitään ylimääräistä tunnearvotavaraa. Edes omilta lapsilta tallessa, jotka nyt yläasteiässäkin. Pari vauvanvaatetta. Tavoite muuttaa hyvin pieniin neliöihin, kun saa lapset omilleen. Matkustella. Joten tavaroita olen karsinut valtavasti pitkin matkaa. 

Löytyyhän tuota tavaraa. C-kasetteja, CD-levyjä, pehmoleluja ja pari muuta lelua, valokuvia ja pikkukersa-aikaisia piirustuksia, vihko johon olen kirjoittanut pari tarinaa 6- luokalla. Myös My little poni ja barbie istuvat hyllyilläni. Pieni tuolikin löytyy.

Silti suurin osa nykyisistä pehmoleluista olen hankkinut aikuisiällä. Niissä on jokin viehätys (kun omia lapsia ei ole).

Valokuvia ja jokunen esine.

Vuodelta 69 oleva poikaystävä on nykyään kyllä aviomieheni😻

Valokuvat, levyt, kasetit, päiväkirjat, lempparilelut.Olen aika kova nostalgisoimaan asioita ja tykkään muistoista. Osa kamppeista on lapauudenkodissa säilytyksessä.

Komeus

Maija keittää -kirja, kirjeystävien kirjeitä, kansanopistolaisten muistokirjoituksia, päiväkirjat. Kaikki noin 65 vuoden takaa. Toki myös vanhoja sukuvalokuvia 1800-luvun lopulta. 

Vierailija kirjoitti:

Komeus

Ja meinas unohtua . Myös tuulen huuhtoma perse.

Päiväkirjoja ja kalentereita on pino. Valokuvia heppatyttöajoilta.

On myös lapsuudenajalta muistokirja johon pyydettiin ystäviltä ja koulukavereilta muistoa. Liimattiin kiiltokuva ja kirjoitettiin värssy. Tämä kirja on minulle hyvin rakas sillä siinä on isäni ja siskoni kirjoittmat muistot, molemmat edesmenneitä.

Iskun valmistamat 60-luvun alun keittiön tuolit. Ne ovat seuranneet minua jokaiseen asuntooni. Itsekin olen syntynyt noihin samoihin aikoihin, kuin ne tuolitkin.

Lapsuudenkodissani on edelleen varmaan kaikki mahdolliset koulukirjat peruskouluajalta, kirjekavereiden kirjeet, Aku Ankat, päiväkirjat yms. Kauhistuttaa, että joskus ne mahdollisesti tulevat kaikki vastaan, kun vanhemmista aika jättää.



Itse en ole säilyttänyt kuin valmistumislakin, valokuva-albumeita ja miehen. Teininä "hankittu" poikaystävä muuttui jossain vaiheessa aviomieheksi, ja tuossahan se kulkee mukana edelleen 34 vuoden jälkeen. 

Luokkaverin 60-luvulta. Olemme olleeet aviopari jo kymmeniä vuosia <3

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenkodissani on edelleen varmaan kaikki mahdolliset koulukirjat peruskouluajalta, kirjekavereiden kirjeet, Aku Ankat, päiväkirjat yms. Kauhistuttaa, että joskus ne mahdollisesti tulevat kaikki vastaan, kun vanhemmista aika jättää.



Itse en ole säilyttänyt kuin valmistumislakin, valokuva-albumeita ja miehen. Teininä "hankittu" poikaystävä muuttui jossain vaiheessa aviomieheksi, ja tuossahan se kulkee mukana edelleen 34 vuoden jälkeen. 

Ai kauhistuttaa, että jotain vanhaa tulee vastaan kun meistä aika jättää.
Pitää siis tilata roskalava ja pistää kaikki lavalle pikimmiten. Näin on monta kauhistusta vähemmän.
-eri

Vaatekokoni. 34-koon farkut joita käytin teininä mahtuu edelleen päälle.