Oletteko säilyttäneet nuoruudestanne mitään?

Valokuvia ja päiväkirjoja.

Harmi että vaatteet olivat 2000-luvun alussa jo huonolaatuista roskaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

James-nenäliina

Mulla James-huivi.

 

Vaude. Onko oranssi, sininen teksti?

Valokuvia, päiväkirjan, sanchon bootsit ja viulun. Saattaa löytyä jotain muutakin.

Kaiken olen säästänyt, paitsi jotain vaatteita ja kenkiä.

IRC-galleria -profiilin

Iso nalle 87 ehkä, mun vauva viltti 83 vuodesta. Sitten hyvät ja huonot muistot. 

Olen asunut koko elämäni samassa kotitalossa ja tavaramäärä on sen mukainen. Mieletön määrä tavaraa lapsuudesta alkaen. Olen hamstraajaluonne ja mistään en raaski luopua kuin pakon edessä. Vintti on täynnä vanhoja leluja, vaatteita ja lehtiä. Normaali asuintilat täynnä vinyyli, cd, dvd ja bluray-levyjä, kirjoja, lehtiä, viihde-elektroniikkaa, kitaroita, vaatteita ja valokuvia. Lisäksi äidin ja isän jälkeenjääneitä tavaroita huonekaluista alkaen. Asun lähes museossa,sillä kaikkea löytyy vuosilta 1955-2024!

Kirjeet, valokuvia, tarroja ja cd-levyjä..

Säilytin yhden kasetin, jolle olin äänittänyt itse pianolla säestämäni Schubertin Ave Maria laulun. Kasettisoitin vain puuttuu. Nauhoitus ehkä 51 vuotta sitten. 

 

Harmittaa, etten säästänyt vanhoja almanakkoja, joissa olisi ollut ystävien yhteystiedot ja nimet. Esim. siskopuoleni  nimeä en muista tai löydä mistään. Kaikki ketkä isän ensimmäisestä lapsesta tietävät, ovat jo kuolleet. Isä itse ei tiennyt tästä lapsestaan mitään, meni naimisiin äitini kanssa, koska äitini oli samaan aikaan raskaana. 

valittettavasti kiusaamisen jättämät jäljet on säästyneet valokuvien lisäksi

Vanhat kirjeet. 

Poikaystävän. Jo vuodelta 82 säästetty. 

Vierailija kirjoitti:

CD-levyt on jääny varastoon pölyttymään

Ja jonkun verran vinyylejä sekä stereoyhdistelmät, pappatunturi ja useita polkupyöriä, nekin Tunturi- merkkisiä. Ei uutena ostettuja vaan käytettyinä kavereilta.

Olen. The Rasmuksen rumpalin Aki Hakalan rumpukepin. Ja päiväkirjat. 

Vierailija kirjoitti:

Olen. The Rasmuksen rumpalin Aki Hakalan rumpukepin. Ja päiväkirjat. 

Korjaan rumpukapulan! 😊

Päiväkirjoja löytyy vuosilta 90-98, kavereiden kirjeitä ja lappusia on laatikollinen, New Kids on The Block-krääsää löytyy ja keikkaliput vuodelta -91. Tykkään muistella joskus vanhoja, lasi viiniä ja lueskelen noita päiväkirjoja ja kirjeitä ja naureskelen jutuille. 

CD-levyt, olisikohan niitä kolmatta sataa. Ääni on edelleen yhtä korkeatasoista kuin 90-luvulla, mutta vaikka Spotifyn äänenlaatu on huonompi, niin sitä tulee käytettyä jos joskus tekee mieli huudattaa stereoita. Toisaalta, Spotifyssä on jostain biiseistä vain viimeisimpiä remasterointiversioita, joista kaikki eivät ole enää parempia kuin alkuperäinen. Ainiin, ja nuo vieressä olevat stereot. CD-soitin on rikki, radioviritin ollut tarpeeton jo vuosikymmeniä mutta vahvistin toimii juuri sen verran, että voi kytkeä tietokoneeseen.

Muuta ei ole kuin valokuvia ja nekin lapsuudenkodissani jossain. Ehkä siinä, että tavara ei seuraa elämässä kovin pitkään sittenkään, on joku opetus?

Kirjoja, omia vauva-/lapsuuden aikaisia vaatteita, muistoja reissuilta,päiväkirjat, valokuvia,kirjeitä, kortteja, leluja..noita lapsuuden ja nuoruuden aikaisia kirjeitä ja kortteja on tosiaan kiva joskus lueskella ja nauraa jutuille :D 

Vierailija kirjoitti:

Säästin poninhäntäni, siis irtileikatun. 

Jatkan vielä, että on tosi kiva nähdä siitä, minkä värinen tukkani teini-ikäisenä oli.

Siihen aikaan nuoret eivät värjäilleet hiuksiaan. 

Ja nythän olen 71-vuotias. Mukava muisto on myös itse tehty vyö, silloin olin jo yli 20 v. En ole lihonut, painan 52 kg mutta vyö ei 

mahdu enää, eli vartalo muuttuu ja tavallaan vahvistuu.

Vauvan vaatteita, lapset nyt 40 ja 38. Äidiltä saamani puvun, 50-60 vuotta vanhoja kirjeitä. 

Laskutikku 70-luvun opiskeluajoilta, kun ei vielä taskulaskinta ollut😁 monikohan nykynuori edes tietää mukä "laskutikku" on??