Miksi taas vauva perheeseen, jossa jo aika- ja resurssipulaa?

Se on sellaista "minulla on oikeus" -ajattelua. Varmaan myös valittavat tukien pienuudesta. Kaikki pitää saada, mutta itse ei oteta vastuuta.

Itse tein 2 lasta, tukia en ikinä ole saanut penniäkään (asun ulkomailla) ja hoidan lapseni itse. Enempää ei tule, koska en jaksaisi.

Vierailija kirjoitti:

Nainen ei käytä pillereitä eikä halua aborttia.

Seksi kuuluu suhteeseen.

Nainen sitä, nainen tätä? Nainenko yksinään seksiä harrastaa? Entä miehen osuus ehkäisystä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme ja kyllä tämä on keskituloiselle ihmiselle maksimimäärä, jonka voi kunnialla hoitaa aikuisiksi ja tukea vielä senkin jälkeen opinnoissa, sekä mahdollisten lastenlasten kanssa. En tajua, miten jollain riittää aikaa ja rahaa suurperheelle niin, että jokaisen lapsen tarpeet tulevat yksilöllisesti kohdatuksi. Että ehtii jutella jokaisen lapsen kanssa joka päivä, tietää mitä hänelle kuuluu, millaisia kavereita on, kuulustella läksyt ja kuunnella murheet ym. Jo kolmen kanssa tekee välillä tiukkaa.

Tämä näyttääkin olevan suurin haaste. Lapsilla voi aineellisesti olla kyllä kaikki, mutta sitten kouluikään tullessa alkaa oireilu kun ei kertakaikkiaan saa aikuiselta aikaa, kasvaa vain osana laumaa. Ja pienet ikäerot, niin ei ole isompia sisaruksiakaan "kuuntelevana korvana", vaan kaikki yhtä tarvitsevia, yhtä pieniä, osana sitä laumaa. Eikä kukaan

Olet aivan oikeassa. Jos on enemmän kuin 2 lasta niin ei ne ehdi saada tarpeeksi huomiota (ellei ole isot ikäerot ja lisäksi kotiäiti/isä) ja tämä on fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinua häiritsee asia? Omapahan on elämänsä ja lapsensa. 

Vaikea suhtautua valitukseen ja siihen että mitään ei saada ikinä sovittua (ollaan kuitenkin ihan suhteellisen läheisiä). Siis valittaa tai tuo esiin asiaa aina. Mitä voin sanoa? Kannattiko tehdä vielä yksi lapsi lisää?

Eihän siinä muuten mitään, totta kai jokainen tekee omat ratkaisunsa. En vain oikein ymmärrä ja haluaisin osata suhtautua paremmin

Ja ovat kyllä hyviä vanhempia ja varmasti rakastavat lapsiaan, siitä ei kyse. Jotenkin vaan tuo kokonaisuus, kun tuntui olevan jo tosiaan ennen tätä uusinta lasta ihan hulabaloota kaikki. Miksi sellaiseen tilanteeseen haluaa lisää lapsia?

Toivottavasti saitte selvää

Ap

Ulkopuoliset näkee isot perheet kaaoksena. Vanhemmat on siihen tottunut ja  ja oikeasti se paketti on ihan kasassa. Kiirettä tietysti on useamman lapsen kanssa, mutta ei ne kaikki enää ole samaan aikaan pieniä 

Hieman toimimattomia yleistyksiä. Oikeasti ei aina ole paketti kasassa, ja saattaa hyvinkin olla monta samaan aikaan pieniä.

Entisaikaan neljä, viisi lasta oli ihan tavallista, vaikka aika - ja resurssipulaa silloin vasta olikin. Entisaikaan ei koettu, että lapset saavat niin paljon aikaa ja huomiota ja silti kasvoivat aikuisiksi ja ihan hyvin heillä meni. En koe, että aikaa ja huomiota saaneista lapsista olisi jotain superkansalaisia varttunut, kun katsoo, miten nuorilla nykyään menee. 

Ihmiset tuulettavat valittamalla. Ei monikaan tarkoita sitä mitä sanoo, ensin valittavat lapsiperhe-elämän rankkuudesta ja sitten hankkivat lisää lapsia. Tuskin ampuisivat itseään toiseenkin polveen, jos tosiaan olisi niin kauheaa.

Mulla oli myös rankkaa, lapsiluku (nyt jo aikuisluku) jäi siksi yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinua häiritsee asia? Omapahan on elämänsä ja lapsensa. 

Vaikea suhtautua valitukseen ja siihen että mitään ei saada ikinä sovittua (ollaan kuitenkin ihan suhteellisen läheisiä). Siis valittaa tai tuo esiin asiaa aina. Mitä voin sanoa? Kannattiko tehdä vielä yksi lapsi lisää?

Eihän siinä muuten mitään, totta kai jokainen tekee omat ratkaisunsa. En vain oikein ymmärrä ja haluaisin osata suhtautua paremmin

Ja ovat kyllä hyviä vanhempia ja varmasti rakastavat lapsiaan, siitä ei kyse. Jotenkin vaan tuo kokonaisuus, kun tuntui olevan jo tosiaan ennen tätä uusinta lasta ihan hulabaloota kaikki. Miksi sellaiseen tilanteeseen haluaa lisää lapsia?

Toivottavasti saitte selvää

Ap

Tässä se villakoiran ydin tuli. Sinua ärsyttää se, ettei mitään saada sovittua. Eli käytännössä ystäväsi lapset menevät sinun edellesi. 

 

Kun sisäistät ja hyväksyt, että lapset ovat heille juuri nyt tärkeämpiä kuin sinä, pystyt näkemään asiat sellaisina kuin ne ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme ja kyllä tämä on keskituloiselle ihmiselle maksimimäärä, jonka voi kunnialla hoitaa aikuisiksi ja tukea vielä senkin jälkeen opinnoissa, sekä mahdollisten lastenlasten kanssa. En tajua, miten jollain riittää aikaa ja rahaa suurperheelle niin, että jokaisen lapsen tarpeet tulevat yksilöllisesti kohdatuksi. Että ehtii jutella jokaisen lapsen kanssa joka päivä, tietää mitä hänelle kuuluu, millaisia kavereita on, kuulustella läksyt ja kuunnella murheet ym. Jo kolmen kanssa tekee välillä tiukkaa.

Tämä näyttääkin olevan suurin haaste. Lapsilla voi aineellisesti olla kyllä kaikki, mutta sitten kouluikään tullessa alkaa oireilu kun ei kertakaikkiaan saa aikuiselta aikaa, kasvaa vain osana laumaa. Ja pienet ikäerot, niin ei ole isompia sisaruksiakaan "kuuntelevana korvana", vaan kaikki yhtä tarvitse

Minä aina ihmettelen, miten paljon ne lapset oikein huomiota sitten tarvitsevat. Itsellä on viiisi lasta, ja aina on ehditty kaikkia auttaa läksyissä, jokaista on kuljetettu harrastuksiin 2-3 kertaa viikossa, kaikkien kanssa on juteltu kuulumisia joka päivä ja tehty asioita heidän kanssaan jatkuvasti ihan kahden kesken. Itse olin ainoa lapsi, eikä minun kanssani kukaan tehnyt koskaan mitään. Kavereiden kanssa olin pihalla.

Ja toinen asia, mitä ihmettelen, on se, että jos on itse jotenkin vähävoimainen, niin mistä tulee kuvitelma, että muutkin ovat. Itse olen työssäkäyvänä jaksanut kaiken tuon mainitsemani ohella vielä osallistua harrastustoimintaan huoltajajäsenenä.

En ymmärrä valittajia, jokainen tekee oman helvettinsä valinnoillaan. Jos joku nyppii, muuta sitä. Älä ulise. 

Jos ystäväsi ehtimiseen vihjailee sinulle, miten elämä on rankkaa ja hän haluaisi joskus olla rauhassa, hän ehkäpä kautta rantain yrittää sanoa, että tarvitsisi apuasi. Oletko tarjonnut apua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinua häiritsee asia? Omapahan on elämänsä ja lapsensa. 

Vaikea suhtautua valitukseen ja siihen että mitään ei saada ikinä sovittua (ollaan kuitenkin ihan suhteellisen läheisiä). Siis valittaa tai tuo esiin asiaa aina. Mitä voin sanoa? Kannattiko tehdä vielä yksi lapsi lisää?

Eihän siinä muuten mitään, totta kai jokainen tekee omat ratkaisunsa. En vain oikein ymmärrä ja haluaisin osata suhtautua paremmin

Ja ovat kyllä hyviä vanhempia ja varmasti rakastavat lapsiaan, siitä ei kyse. Jotenkin vaan tuo kokonaisuus, kun tuntui olevan jo tosiaan ennen tätä uusinta lasta ihan hulabaloota kaikki. Miksi sellaiseen tilanteeseen haluaa lisää lapsia?

Toivottavasti saitte selvää

Ap

Tässä se villakoiran ydin tuli. Sinua ärsyttää se, ettei mitään saada

Villakoiran ydin on siinä, että on ihmisiä jotka tekevät lisää lapsia vaikka eivät tahdo jaksaa entistenkään kanssa?

Ap:n rooli ei siihen asiaan liittyen ole oleellinen muuten kuin henkilökohtaisella tasolla. Ongelmana tämä on kuitenkin varsin yleinen.

Jaa a. Monesti näissä tapauksissa naisella ei ole juuri mitään koulutusta eikä mielekästä työtä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ystäväsi ehtimiseen vihjailee sinulle, miten elämä on rankkaa ja hän haluaisi joskus olla rauhassa, hän ehkäpä kautta rantain yrittää sanoa, että tarvitsisi apuasi. Oletko tarjonnut apua?

Kinuu apua muilta, mutta hankkii kuitenkin enemmän taakkaa? Mikä järki?

Ehkäpä jotakin nykyajasta kertoo sekin, että täällä todetaan ettei ystävän rooli ole oleellinen, kun jollakulla on rankkaa.

 

Samanaikaisesti korostetaan miten pitää pystyä pyytämään apua ja jakamaan vastuita. Ihaillaan entisajan koko kylä kasvattaa -mentaliteettia. Ja sitten kun joku sanoo kaverilleen että raskasta on lasten kanssa, kaveri menee ja kirjoittaa vauvapalstalle, että miksi se tekee niitä lapsia.

No eihän niitä kohta enää kukaan teekään.

Vierailija kirjoitti:

Jos ystäväsi ehtimiseen vihjailee sinulle, miten elämä on rankkaa ja hän haluaisi joskus olla rauhassa, hän ehkäpä kautta rantain yrittää sanoa, että tarvitsisi apuasi. Oletko tarjonnut apua?

Miksi tarjota apua, kun itse on lapsistaan päättänyt ja lisää tulossa?

Ei kai nyt kukaan tervejärkinen lemmikkejäkään haali lisää, jos jaksaminen on kortilla edellistenkin kanssa, saati lapsia ja odota, että joku ehkä auttelee niiden kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ystäväsi ehtimiseen vihjailee sinulle, miten elämä on rankkaa ja hän haluaisi joskus olla rauhassa, hän ehkäpä kautta rantain yrittää sanoa, että tarvitsisi apuasi. Oletko tarjonnut apua?

Kinuu apua muilta, mutta hankkii kuitenkin enemmän taakkaa? Mikä järki?

Eihän hän ole edes kinunnut apua. Ap luulee hänen vain valittavan. Suomalaisuuteen kuuluu usein pieni kursailu, tiedän sillä autan vanhaa läheistä.

Vierailija kirjoitti:

Se on sellaista "minulla on oikeus" -ajattelua. Varmaan myös valittavat tukien pienuudesta. Kaikki pitää saada, mutta itse ei oteta vastuuta.

Itse tein 2 lasta, tukia en ikinä ole saanut penniäkään (asun ulkomailla) ja hoidan lapseni itse. Enempää ei tule, koska en jaksaisi.

Ilmeisesti asut jossain Pohjoismaassa. Useimmissa maissa on tosi hankalaa saada päivähoito useammalle lapselle niin että työssäkäynti yksinhuoltajana onnistuu. Tai sitten pitää olla varaa hoitajan palkkaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ystäväsi ehtimiseen vihjailee sinulle, miten elämä on rankkaa ja hän haluaisi joskus olla rauhassa, hän ehkäpä kautta rantain yrittää sanoa, että tarvitsisi apuasi. Oletko tarjonnut apua?

Kinuu apua muilta, mutta hankkii kuitenkin enemmän taakkaa? Mikä järki?

Eihän hän ole edes kinunnut apua. Ap luulee hänen vain valittavan. Suomalaisuuteen kuuluu usein pieni kursailu, tiedän sillä autan vanhaa läheistä.

Häh? Juurihan sinä ehdotit, että ystävä vihjailee, että tarvitsee apua. Niin edelleen miksi sitten hankkii lisää taakkaa, jos tarvitsee apua jo nykyiseen tilanteeseen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinua häiritsee asia? Omapahan on elämänsä ja lapsensa. 

Vaikea suhtautua valitukseen ja siihen että mitään ei saada ikinä sovittua (ollaan kuitenkin ihan suhteellisen läheisiä). Siis valittaa tai tuo esiin asiaa aina. Mitä voin sanoa? Kannattiko tehdä vielä yksi lapsi lisää?

Eihän siinä muuten mitään, totta kai jokainen tekee omat ratkaisunsa. En vain oikein ymmärrä ja haluaisin osata suhtautua paremmin

Ja ovat kyllä hyviä vanhempia ja varmasti rakastavat lapsiaan, siitä ei kyse. Jotenkin vaan tuo kokonaisuus, kun tuntui olevan jo tosiaan ennen tätä uusinta lasta ihan hulabaloota kaikki. Miksi sellaiseen tilanteeseen haluaa lisää lapsia?

Toivottavasti saitte selvää

Ap

Siis on ihan perusfakta että lapsiperheen elämä ON ihan hulabaloota. 

Taitaa olla outoa nykyaikana ymmärtää kun nuoret eivät edes halua lapsia elämäänsä, ottavat mieluummin koiran tai haluavat toteuttaa itseään koko elämänsä ajan. 

Saahan sitä kauhistella. Mutta ystävänä, läheisenä, minä ehkä kysyisin "saanko auttaa" kun huomaan että aika on kortilla ja hulabaloota riittää.

Meillä on kaksi lasta ja se on täysin riittävä määrä ja ihan maksimi jaksamisen kannalta! Mies pitkään yritti kinua kolmatta, mutta tein kyllä harvinaisen hyvin selväksi, että ei.