Lue keskustelun säännöt.
Miksi taas vauva perheeseen, jossa jo aika- ja resurssipulaa?
05.02.2024 |
Ihan fiksuja, koulutettuja, työssäkäyviä ihmisiä.
Lapsia ennestään kolme ja nyt tuli neljäs.
Jo ennen nuorinta ainaista valitusta, ei ehdi sitä, ei tätä, ei tuota, tää elämä on tällasta hulabaloota, voi kun joskus ehtisi hetken olla rauhassa, jne jne. Kolme vanhinta lasta vieläpä jonkin verran vanhempia kuin nyt tämä nuorin, eli pian olisi helpottanut hiukan.
Selittäkää? Jotenkin vaikea oli suhtautua jo aiemmin, saati nyt. Ihan toivottu oli kuulemma tämäkin lapsi. Mistään uskonnollisesta tms. ei kyse.
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tää asia ei kuulu sulle pienimmissäkään määrin. Anna muiden elää omaa elämäänsä ja pidä sä huoli VAIN omastasi.
En ole ap, mutta miksi sitten valittaa asioista ap:lle, jos ne ei hänelle kuulu?
Vttu mitä yksinkertaisuutta. Kai sitä omista asioistaan saa ystäville puhua. Mutta ei ole ystävän tehtävä arvostella (ainakaan julkisesti) asioita. Vaikeneminen on kultaa. Valitettavasti vaan ei kovin moni ymmärrä sitä.
Vaikeneminen olisi kultaa myös sille valittajalle. Kaikkea omaa lokaa ei kannata kaataa toisen niskaan, ei edes, tai ehkä varsinkaan, ystävän. Rajansa kaikella.
Näin juuri. Itse en puhu perheen ulkopuolelle esimerkiksi raha-asioistani. Perheen raha-asiat on vain ja ainoastaan minun ja mieheni välisiä asioita. Samoin kaikki seksielämästä purnaaminen ym. Minä en halua kuulla sellaista muilta enkä minä kerro sellaisia muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkulapsiarki on ohimenevä vaihe joka on samaan aikaan uuvuttava ja ihana. Ulkopuolisille näyttäytyy vain kaaos ja uupumus, ja selitykset/valitukset miksi nyt ei ehditä nähdä. Ei se tarkoita sitä, että lapsia olisi liikaa tai aikaa liian vähän. Ap näkee tilanteen omasta näkökulmastaan. Totta varmasti on, että sinulle ei nyt ole aikaa.
Oletko, ap, kateellinen siitä, että joku uskaltaa laittaa oman ja perheen elämän prioriteetiksi? Onko ystävälläsi kaikki se, mitä sinä oikeasti haluaisit? Sitten, kun lapset ovat isoja hänellä on ympärillään laaja lähisuku, ja tulevaisuudessa kenties lapsenlapsia.
Ehkä päässä on joku ihannekuva omasta haave-elämästä eikä nähdä sitä todellisuutta. Jäädään vaan kiinni haaveen toteuttamiseen eli ihanaa kun on vauva ja elämä mallillaan. Minua on ihmetyttänyt yhden kaverin elämä. Hän on itsellinen äiti ja haaveillut kolmesta lapsesta. Ihmisenä hän on täysin uusavuton, ei osaa tehdä ruokaa ja tiskivuoret ja sotkut kasaantuvat, muuttolaatikot kuukausitolkulla purkamatta. Silti teki kolme lasta pienillä ikäeroilla. En jaksa häntä enää tavata koska hän nakittaa hommia toisille joka välissä. Aina pitäisi tuoda sitä ja tätä tai ottaa lapsia hoitoon. Itse hoidan omat lapseni ja pyydän apua vain jos on joku ennakoimaton asia. En näe järkeä siinä että suunnittelee elämän niin että aina on jonkun autettava ihan niissä perusasioissa. Mutta tämän tuttavuuden kanssa olen pohtinut että ne kolme lasta ovat hänelle niin tärkeä asia että varmaan hän ajattelee pärjäävänsä hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiarki on ohimenevä vaihe joka on samaan aikaan uuvuttava ja ihana. Ulkopuolisille näyttäytyy vain kaaos ja uupumus, ja selitykset/valitukset miksi nyt ei ehditä nähdä. Ei se tarkoita sitä, että lapsia olisi liikaa tai aikaa liian vähän. Ap näkee tilanteen omasta näkökulmastaan. Totta varmasti on, että sinulle ei nyt ole aikaa.
Meillä on kaksi lasta eikä ole kaaosta. Aikaa on löytynyt myös ystäville meillä vanhemmilla. Tunnen kyllä perheitä, joissa se kaaos on jo yhdenkin lapsen kanssa. Ja on myös perheitä, joissa niitä lapsia on oikeasti liikaa siihen nähden mitä vanhempien voimavarat (ja raha-asiat) ovat.
Vierailija kirjoitti:
Oletko, ap, kateellinen siitä, että joku uskaltaa laittaa oman ja perheen elämän prioriteetiksi? Onko ystävälläsi kaikki se, mitä sinä oikeasti haluaisit? Sitten, kun lapset ovat isoja hänellä on ympärillään laaja lähisuku, ja tulevaisuudessa kenties lapsenlapsia.
Miksi joku olisi kateellinen vaikeasta elämäntilanteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko, ap, kateellinen siitä, että joku uskaltaa laittaa oman ja perheen elämän prioriteetiksi? Onko ystävälläsi kaikki se, mitä sinä oikeasti haluaisit? Sitten, kun lapset ovat isoja hänellä on ympärillään laaja lähisuku, ja tulevaisuudessa kenties lapsenlapsia.
Miksi joku olisi kateellinen vaikeasta elämäntilanteesta?
Vaikeaksi kuvaamasi elämäntilanne on vain väliaikaista, ja siihenkin sisältyy huikeita onnen hetkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiseen valittamiseen voi vastata sanomalla, että onneksi on ihan itse aiheutettu tilanne, ja sitten vaihdat puheenaihetta. Mun kaveri valittaa jatkuvasti rahapulaansa ja mä vastaan hänelle aina tuolla tavalla.
Voi olla, että tuo perheenäiti ei halua olla missään tekemisissä kyyläävän ja kyselevän AP:n kanssa, mutta on liian kohtelias sanoakseen sen päin naamaa. Sitten vetoaa kiireeseen.
Tai sitten jäänyt vain valittava puhetyyli päälle, monille naisille se on käsitys rupattelusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen parikin perhettä, joissa on valiteltu ainaista rahapulaa ja kiirettä, ratkaistu tekemällä liuta lapsia. Eihän se kolme riitä alkuunkaan. Tämä vielä yhdistettynä periytyvään sairauteen, joka on sitten usealla lapsella. Ja elämä on -luonnollisesti- vähintään yhtä rankkaa edelleen. Vaikea on ymmärtää.
Jotenkin lapset on kaikkiaan sellainen sokea piste monilla. En nyt lähtisi kärjistämään siihenkään, ettei köyhät saa lisääntyä tms, mutta monella tuntuu unohtuvan katsoa yhtään vauvavuotta pidemmälle lisääntyessään. Ne muksut kasvaa ja niillä on koko ajan enemmän tarpeita. Vähän pitäisi pystyä hahmottamaan onat resurssit ja ehkä opetella ehkäisy, jos ne ei riitä.
Tämä keskusteluhan kun ei millään muotoa koske suurperheitä, joissa homma rullaa, on varaa ja todennäköisesti apukäsiä lähellä hoitaa elämä niin, ettei koko ajan ole ihan reunalla. Kaikilla ei ole näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi tuntemani äiti tekee lapsia 2 vuoden välein koska ei koskaan ole ollut työelämässä ja helpompi olla kotona. Lisäksi rakastaa sitä raskausaikana koska saa huomiota ja nyt vielä vissiin neuvolassa ovat alkaneet kysellä että kuinka jaksaa kun lapsi nro 6 on tulonpäällä niin tämä sit just sellaista polttoainetta siihen että paasaa kaikille puolitutuille kuinka häntä yritetään holhota ja hän tekee ainakin vielä 10 lasta lisää.
Totuus on se että ei oikein tunnu tykkäävän lapsistaan. Valittaa just kun ei saa kahdenkeskistä aikaa miehensä kanssa kun pitää hoitaa lapsia, rahaa ei ole ostaa itselle mitään kivaa kun lapsille piti ostaa taas sitä ja tätä. Jättää järjestään nuorimmat lapset vanhempien lapsiensa vastuulle ja itse lähtee ostoksille koska äidin pitää kuulemma saada välillä rentoutua. Lastenvahtimisapua on tälle tarjottu, mutta ne tyrmäsi suurieleisesti koska kuulemma hoitaa itse lapsensa ja todellisuudessa vanhimmat lapset hoitaa.
Me lähipiiristä nähdään se todellinen kuvio, kaikki näkee sen että lapsia tähän sirkukseen ei todellakaan pitäisi hommata lisää.
Vierailija kirjoitti:
Siis totta kai ymmärrän miksi ihmiset yleisesti voivat haluta lapsia.
Mutta miksi haluta niitä silloin, jos niitä on jo kolme ja tosiaan kuten sanoin, jaksaminen, resurssit ym. ovat nyt jo äärirajoilla? Tavallaan vaan hankaloittaa tilannetta entisestään koko perheelle?
Ap
Uusi lapsi mahdollistaa osa-aikatyön tekemisen, joten tilanne voi jopa helpottua. Muut lapset ilmeisesti jo kouluikäisiä ja aika menee nopeasti, muutaman vuoden kuluttua ovat jo hyvin itsenäisiä.
Osa nauttii kiireen tunnusta. Osaatko varmasti suhteuttaa, mikä on priorisointia ja mikä liiallista kiirettä?
Onko sinulla omia lapsia?
Nämäkin lapset kasvat aikuisiksi. Onko jokaiselle koulutus ja työpaikka tulevaisuudessa?
Vierailija kirjoitti:
Entisaikaan neljä, viisi lasta oli ihan tavallista, vaikka aika - ja resurssipulaa silloin vasta olikin. Entisaikaan ei koettu, että lapset saavat niin paljon aikaa ja huomiota ja silti kasvoivat aikuisiksi ja ihan hyvin heillä meni. En koe, että aikaa ja huomiota saaneista lapsista olisi jotain superkansalaisia varttunut, kun katsoo, miten nuorilla nykyään menee.
Tätä vanhojen aikojen kultaamista.... Ei mennyt hyvin. Ei minkään mittapuun mukaan.
Kyllä jokainen uusi sukupolvi on tutkitusti aina voinut paremmin kuin edeltävänsä. Ennen saatiin selkään, lapset ei saaneet nysvätä kotona paitsi tekemässä kotitöitä, muuten pistettiin aina ulos - kukaan ei vahtinut, ja tapaturmaisia kuolemia tuli moninkertaisesti enemmän kuin nykyään. Tästä löytyy kyllä tilastokeskuksen sivuilta tilastoa, en jaksa nyt hakea tarkkoja lukuja, mutta tyyliin 1960 kuoli 900 pikkulasta tapaturmaisesti, 2010 vain 10. Ero entiseen on aivan järkyttävän valtava, nykylasten eduksi!
Miten kukaan voi tosissaan sanoa, että lapset voivat ennen ihan hyvin vaikka eivät huomiota saaneet ja oli resurssipulaa? Ihan kuollakseen voivat hyvin!
Ei viitsittäisi kullata entisaikoja, jolloin kuritusväkivalta oli täysin sallittua, lasten hyväksikäytöstä ei edes puhuttu kun se oli niin suuri tabu, eikä lapsia vahtinut käytännössä kukaan, saivat mennä pihalla menojaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei käytä pillereitä eikä halua aborttia.
Seksi kuuluu suhteeseen.
Nainen sitä, nainen tätä? Nainenko yksinään seksiä harrastaa? Entä miehen osuus ehkäisystä?
Parempi (ja poliittisestikin korrekti) muotoilu olisi tietysti ollut *pariskunnalla* ei ole pilleriehkäisyä käytössä (ehkäisyteho yli 99%) erotuksena esim. kondomiehkäisyyn (ehkäisyteho 85%)
Oliko tarpeeksi rautalankaa mukana?
Ei ollut tarpeeksi rautalankaa.
Unohdit yhden luotettavamman keinon, joka on vakiintuneilla pariskunnilla joilla lapsiluku täysi; mieheltä piuhat poikki. Se on tehokkaampi kuin pillerit eikä tule sivuvaikutuksia kummallekaan osapuolelle. Mutta tottakai sinä sen mies-oletettuna "unohdit."
Koska lapset eivät ole pelkkää iloa tai pelkkää kurjuutta. Niistä voi olla samaan aikaan sekä hirveä rasitus ja valtava ilo.
Vaikeneminen olisi kultaa myös sille valittajalle. Kaikkea omaa lokaa ei kannata kaataa toisen niskaan, ei edes, tai ehkä varsinkaan, ystävän. Rajansa kaikella.