Onko muita äitejä joilla mielenterveys mennyt

Vierailija kirjoitti:

No, nytkään kilpaillaan kuka lietsoo pahimpia uhkakuvia. politiikassa se on yksi keino siirtää keskustelua haluttuun suuntaan. Perheissä elämä rullaa omalla painollaan, eikä jokaiseen uutiseen tarvitse suhtautua kuolemanvakavasti.

Rullaa siihen asti kunnes ei rullaakaan enää. Ukrainassakin koitti se päivä kohta tasan 2 vuotta sitten.

En voi olla ajattelematta että minä ikäisiksi asti lapseni saavat elää normaalia elämää ennen kuin se alkaa. Lapsiraukat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ap ihan sama tilanne, mutta pääsin siitä eroon näillä keinoilla: 

Aloitin mielialalääkkeen. Tämä oli ihan mullistava asia, poisti ahdistuksen heti ja täysin. 

Lopetin imetyksen ja hormonit tasoittui

Tarkka aikataulu päivässä, ei aikaa jäädä miettimään asioita

Aiempien viestien perusteella halveksut uskossa olevia mutta mulla auttoi se että aloin uskoa Jumalaan. Se on mulle sellainen apu ahdistuksen hetkellä. En alkanut miksikään hihhuliksi vaan ihan tavallista elämää elän edelleen, mutta koen elämässäni turvaa ja johdatusta, enää ei tarvitse pelätä. Enempää en yritä uskosta selittää ihmiselle, joka ei halua ymmärtää vaan näkee uskon mielenterveysongelmana. Mutta kerron vain mikä toimi itselleni. 

Äitiys pahentaa kaikkea ahdistusta tuhatkertaiseksi, sitä voi olla vaikea ymmärtää ennen äidiksi tuloa. Minut se ai

Sä näet uskon mielikuvituskaverina, mä näen sen kuten sanoin, turvana ja johdatuksena. Sulle usko tarkoittaa eri asiaa kuin mulle, joten sun on ihan turhaa alkaa edes väittelemään mun kanssa asiasta. :) 

Mitä lapset tekevät äidillä jolla ei ole mielenterveyttä jäljellä? Ja mitä ihmeen hyötyä on murehtia tulevaa? Ei kukaan meistä tiedä mitä tapahtuu. Eli vastaus kysymykseesi, vointini on ihan hyvä koska haluan näyttää lapsilleni sellaista elämän mallia jossa ei koko aikaa hötkyillä ja hermoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä kyllä kirjoittanut ketään latistaakseni tuota viinirannikkokommenttia - vaan sanamuodosta epäilin, että kommentti oli joltain itseensä tyytyväiseltä iäkkäämmältä ihmiseltä. Tietty hyvä, jos alkavaa dementiaa sairastavat ovat siellä turvassa - jos täällä kriisitilanne syttyisi. Vanhat mökinrähjät ei nekään ole mikään ylpeilynaihe, niitä nyt vaan sattuu monessa suvussa olemaan. 

 

Jos itselläni olisi pienemmät lapset ja sota syttyisi, pakkaisin heidät autoon ja ajaisin vaikka pohjoisen kautta ruotsiin. Mutta turha sellaista on pelätä, todennäköisyys on aika pieni, sanoisin.   

 

Itse olen tullut siihen tulokseen, että en ihan hevillä kotoani lähtisi, vaan tosiaan juoksisin sinne pommisuojaan. Metsään evakuoituisin vasta jos alkaisi vihreitä miehiä liikkumaan kotikulmilla. Ja sellaiseen, enkä pommituksiinkaan, oikein jaksa

 

Uskoisitko ap että me kaikki voidaan valita ajatuksemme. Sinä valitset pyöriä hyödyttömissä katastrofiajatuksissa. Koeta opetella vaikka jotain meditaatiotekniikkaa tai muuta mielen tyhjentämistä ja hallitsemista. Jos joku katastrofi tulee, et ole voittanut mitään sillä että olet stressannut sitä edelliset neljä vuotta. Se tuo vain valheellisen kontrollin tunteen sinulle.

Imetät yli kolmevuotiasta?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minulla oli alle kolmivuotiaita lapsia, ja varsinkin kun oli vauvoja, olin usein hyvin ahdistunut tuon tyyppisistä asioista. Luultavasti unenpuute ja hormonitoiminta tekivät osansa siinä. Se tasoittuu kyllä, vaikka yhä toki seuraan tarkkaavaisesti maailmantilannetta.

Nuorin on jo yli 3v mutta imetän vielä joten hormonit voi toki olla mitä vain. Nuo 2v ajan olleet uutiset vain ovat kamalia.

ap

Älä seuraa mediaa tai uutisia, meillä ei katsota lainkaan uutisia, tai mitää aiheeseen liittyvää, mä en halua että lapset saa mitään stressiä näistä uutisista. Itse olen hyvin varma että sota ei tänne tule, tää maa on elintasolta ja varusteluilta aivan toinen kun Ukraina. Ja jos sota tulee varmasti siviilejä evakoidaa turvaan. 

Mitkä asiat maailmantilanteessa vaivaavat? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, nytkään kilpaillaan kuka lietsoo pahimpia uhkakuvia. politiikassa se on yksi keino siirtää keskustelua haluttuun suuntaan. Perheissä elämä rullaa omalla painollaan, eikä jokaiseen uutiseen tarvitse suhtautua kuolemanvakavasti.

Rullaa siihen asti kunnes ei rullaakaan enää. Ukrainassakin koitti se päivä kohta tasan 2 vuotta sitten.

En voi olla ajattelematta että minä ikäisiksi asti lapseni saavat elää normaalia elämää ennen kuin se alkaa. Lapsiraukat.

Elämässä voi tulla muitakin vaikeuksia kuin sota ja ihmisiä kuolee kokoajan. En minä ainakaan usko että sen enempää haluaisin lapsen kokea parantumaton syöpä kuin sodan, mutta kun asioihin ei voi vaikuttaa, voi vaan toivoa parasta. Sodasta myös aina osa selviytyy.

Toisilla menee mielenterveys sekä psyyke ja toisilla elämänilo sekä fyysinen kunto, vaikuttaahan se mieleenkin. Jotkut luovivat vähemmillä vaivoilla kaikilta osin. Elämä on.

Heh kyllä saa olla totaalisen aivopesty jos mielenterveytensä menettää maailmantilanteen vuoksi täällä lintukodossa. Olette turvassa, jatkakaa elämäänne.

Vierailija kirjoitti: Heh kyllä saa olla totaalisen aivopesty jos mielenterveytensä menettää maailmantilanteen vuoksi täällä lintukodossa. Olette turvassa, jatkakaa elämäänne.

Uskoin näin koko 30-vuotisen elämäni mutta sitten yhtäkkiä se ei ollutkaan totta, kun uutisissa puhutaan venäjän uhkaa ja ydinaseita ja väestönsuojia ja asepalvelusta tytöille jne. Siksi tämä niin shokki kai onkin kun ajattelin ennen niin että ei täällä Suomessa ainakaan, ajattelin jopa ei Euroopassa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä lapset tekevät äidillä jolla ei ole mielenterveyttä jäljellä? Ja mitä ihmeen hyötyä on murehtia tulevaa? Ei kukaan meistä tiedä mitä tapahtuu. Eli vastaus kysymykseesi, vointini on ihan hyvä koska haluan näyttää lapsilleni sellaista elämän mallia jossa ei koko aikaa hötkyillä ja hermoilla. 

Kyllä minäkin yritän lapsille esittää rauhallista. Se mikä vointi omassa päässä on onkin eri asia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, nytkään kilpaillaan kuka lietsoo pahimpia uhkakuvia. politiikassa se on yksi keino siirtää keskustelua haluttuun suuntaan. Perheissä elämä rullaa omalla painollaan, eikä jokaiseen uutiseen tarvitse suhtautua kuolemanvakavasti.

Rullaa siihen asti kunnes ei rullaakaan enää. Ukrainassakin koitti se päivä kohta tasan 2 vuotta sitten.

En voi olla ajattelematta että minä ikäisiksi asti lapseni saavat elää normaalia elämää ennen kuin se alkaa. Lapsiraukat.

 

Elämässä voi tulla muitakin vaikeuksia kuin sota ja ihmisiä kuolee kokoajan. En minä ainakaan usko että sen enempää haluaisin lapsen kokea parantumaton syöpä kuin sodan, mutta kun asioihin ei voi vaikuttaa, voi vaan toivoa parasta. Sodasta myös aina osa selviytyy.

Se syöpä ei vain vie kerrallaan kuin yhden ihmisen eikä aiheuta uhkaa / turvattomuutta muille. Sodassa on kyse niin paljon pahemmasta vielä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitkä asiat maailmantilanteessa vaivaavat? 

Venäjän toimet Ukrainassa ja se uhka että ollaan jossain vaiheessa seuraavana listalla. Sairaaloihin, kouluihin ja lapsiin kohdistuneet hirveät teot. Pommit, ohjukset, kaasut, erilaiset tavat joilla lapseni voivat kuolla. Israelista luin juuri Hesarin artikkelin siitä miten kokonaisia perheitä oli tapettu lastenhuoneisiin, joku yksittäinen pikkulapsi oli selvinnyt hengissä äitinsä ruumiin alla. Venäläiset r..aisi senkin vielä päälle.

Vierailija kirjoitti:

Imetät yli kolmevuotiasta?!

Ja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun minulla oli alle kolmivuotiaita lapsia, ja varsinkin kun oli vauvoja, olin usein hyvin ahdistunut tuon tyyppisistä asioista. Luultavasti unenpuute ja hormonitoiminta tekivät osansa siinä. Se tasoittuu kyllä, vaikka yhä toki seuraan tarkkaavaisesti maailmantilannetta.

Nuorin on jo yli 3v mutta imetän vielä joten hormonit voi toki olla mitä vain. Nuo 2v ajan olleet uutiset vain ovat kamalia.

ap

 

Älä seuraa mediaa tai uutisia, meillä ei katsota lainkaan uutisia, tai mitää aiheeseen liittyvää, mä en halua että lapset saa mitään stressiä näistä uutisista. Itse olen hyvin varma että sota ei tänne tule, tää maa on elintasolta ja varusteluilta aivan toinen kun Ukraina. Ja jos sota tulee varmasti siviilejä evakoidaa turvaan. 

En oikein näe eroa Ukrainan ja meidän välillä. Silloin 2 vuotta sitten oli uutiskuvia kun ihan samanlaisilla uusilla autoilla ne (yritti) karkuun, yhtä hyvät toppavaatteet ja samanlaiset turvaistuimet kuin omilla samanikäisillä lapsillani. Se oli todella järkyttävä näky mikä ei lähde verkkokalvoiltani, liian helppo ajatella oma lapsi siihen turvaistuimeen luotisateeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Heh kyllä saa olla totaalisen aivopesty jos mielenterveytensä menettää maailmantilanteen vuoksi täällä lintukodossa. Olette turvassa, jatkakaa elämäänne.

Uskoin näin koko 30-vuotisen elämäni mutta sitten yhtäkkiä se ei ollutkaan totta, kun uutisissa puhutaan venäjän uhkaa ja ydinaseita ja väestönsuojia ja asepalvelusta tytöille jne. Siksi tämä niin shokki kai onkin kun ajattelin ennen niin että ei täällä Suomessa ainakaan, ajattelin jopa ei Euroopassa.

Ydinsodalla on peloteltu niin kauan kuin muistan. Ainakin 80-luvulta lähtien tasaiseen tahtiin. Venäjää vaan harmittaa kun ollaan Natossa. Asepalvelusta ehdotetaan nyt naisille koska kaikki sukupuolet ovat neutraaleja ja tasa-arvoisia. Paras tapa turvata rauha on valmistautua sotaan.

Täällä yksi äiti, jolla mielenterveys mennyt. Ei kylläkään mitenkään vain tämänhetkisen maailmantilanteen takia vaan työelämän hullunmyllyn. Uupumus iski ensimmäisen kerran 2019. Korona pahensi. Vaihdoin työpaikkaa, uusi työ ja hirveä ilmapiiri sai aikaan uuden uupumuksen. Nyt olen niin ahdistunut ja masentunut, etten pärjää enää oikein missään työssä. Ikää on vasta vähän päälle 40. Jos ei olisi lapsia niin hommaisin itseni pois päiviltä kärsimästä.

Älä seuraa uutisia, tavallinen ihminen ei pysty tekemään maailmantilanteella yhtään mitään joten parempi keskittyä vain omaan arkeen ja hyvinvointiin. Lopetin ukrainan sotauutisten lukemisen jo kaksi vuotta sitten keväällä. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi äiti, jolla mielenterveys mennyt. Ei kylläkään mitenkään vain tämänhetkisen maailmantilanteen takia vaan työelämän hullunmyllyn. Uupumus iski ensimmäisen kerran 2019. Korona pahensi. Vaihdoin työpaikkaa, uusi työ ja hirveä ilmapiiri sai aikaan uuden uupumuksen. Nyt olen niin ahdistunut ja masentunut, etten pärjää enää oikein missään työssä. Ikää on vasta vähän päälle 40. Jos ei olisi lapsia niin hommaisin itseni pois päiviltä kärsimästä.

Tähän auttaa työpaikan vaihto tai viime kädessä hiljaiset loparit. Uuvutin ennen itseni kun yritin saada sekä uran että lapset mutta tein sitten valinnan, helpompi työ ja enemmän aikaa lapsille. Jonkun uran takia ei kannata terveyttään menettää, kun se on asia jolle oikeasti voi tehdä jotain.