Onko muita äitejä joilla mielenterveys mennyt

Kun on turva Jumalassa turvassa on paremmassa tuon kun ymmärsin, loppui pelko. 

Vierailija kirjoitti:

Kun on turva Jumalassa turvassa on paremmassa tuon kun ymmärsin, loppui pelko. 

Mielenterveysongelma se tämäkin, mutta itsellä kuitenkin eri laatua. Eiköhän me kärsitä täällä niin kauan kunnes kaikki vain loppuu.

ap

En mä kyllä kirjoittanut ketään latistaakseni tuota viinirannikkokommenttia - vaan sanamuodosta epäilin, että kommentti oli joltain itseensä tyytyväiseltä iäkkäämmältä ihmiseltä. Tietty hyvä, jos alkavaa dementiaa sairastavat ovat siellä turvassa - jos täällä kriisitilanne syttyisi. Vanhat mökinrähjät ei nekään ole mikään ylpeilynaihe, niitä nyt vaan sattuu monessa suvussa olemaan. 

Jos itselläni olisi pienemmät lapset ja sota syttyisi, pakkaisin heidät autoon ja ajaisin vaikka pohjoisen kautta ruotsiin. Mutta turha sellaista on pelätä, todennäköisyys on aika pieni, sanoisin.   

Itse olen tullut siihen tulokseen, että en ihan hevillä kotoani lähtisi, vaan tosiaan juoksisin sinne pommisuojaan. Metsään evakuoituisin vasta jos alkaisi vihreitä miehiä liikkumaan kotikulmilla. Ja sellaiseen, enkä pommituksiinkaan, oikein jaksa uskoa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan pienten lasten äiti sano "ähäkutti". Munkin vanhemmat viettää talvensa siellä punaviinirannikolla. 

 

Mulla on lapset jo pikkukoululaisia. Opetan heille kuinka lähimpään pommisuojaan mennään. Mies kuuluu suoraan yhteiskuntaan ylläpitävään ammattiryhmään ja uskoakseni itsellenikin on hommaa. Tiedossa on pari kappaletta vanhoja mökkejä, jonne voidaan tarpeen vaatiessa evakoitua, mutta itse mietin kumpi kannattaa, elää metsän keskellä vai pommisuojan lähellä. Taidan valita pommisuojan. 

Toki voi pohtia kumpaa pommitetaan todennäköisemmin, Helsinkiä pommisuojineen, vai Juurakkalan Ala-Nilsun kylänperukoita (olettaen, että Ala-Nilsu ei olisi ihan itärajalla).

Vierailija kirjoitti:

En mä kyllä kirjoittanut ketään latistaakseni tuota viinirannikkokommenttia - vaan sanamuodosta epäilin, että kommentti oli joltain itseensä tyytyväiseltä iäkkäämmältä ihmiseltä. Tietty hyvä, jos alkavaa dementiaa sairastavat ovat siellä turvassa - jos täällä kriisitilanne syttyisi. Vanhat mökinrähjät ei nekään ole mikään ylpeilynaihe, niitä nyt vaan sattuu monessa suvussa olemaan. 

 

Jos itselläni olisi pienemmät lapset ja sota syttyisi, pakkaisin heidät autoon ja ajaisin vaikka pohjoisen kautta ruotsiin. Mutta turha sellaista on pelätä, todennäköisyys on aika pieni, sanoisin.   

 

Itse olen tullut siihen tulokseen, että en ihan hevillä kotoani lähtisi, vaan tosiaan juoksisin sinne pommisuojaan. Metsään evakuoituisin vasta jos alkaisi vihreitä miehiä liikkumaan kotikulmilla. Ja sellaiseen, enkä pommituksiinkaan, oikein jaksa uskoa. 

Noh, jos sota syttyisi, raja suljetaan, ja valtiojohto sitten pohtisi että laskeeko kansalaisia ulkomaille vapaasti vai ei.

Vierailija kirjoitti:

En mä kyllä kirjoittanut ketään latistaakseni tuota viinirannikkokommenttia - vaan sanamuodosta epäilin, että kommentti oli joltain itseensä tyytyväiseltä iäkkäämmältä ihmiseltä. Tietty hyvä, jos alkavaa dementiaa sairastavat ovat siellä turvassa - jos täällä kriisitilanne syttyisi. Vanhat mökinrähjät ei nekään ole mikään ylpeilynaihe, niitä nyt vaan sattuu monessa suvussa olemaan. 

 

Jos itselläni olisi pienemmät lapset ja sota syttyisi, pakkaisin heidät autoon ja ajaisin vaikka pohjoisen kautta ruotsiin. Mutta turha sellaista on pelätä, todennäköisyys on aika pieni, sanoisin.   

 

Itse olen tullut siihen tulokseen, että en ihan hevillä kotoani lähtisi, vaan tosiaan juoksisin sinne pommisuojaan. Metsään evakuoituisin vasta jos alkaisi vihreitä miehiä liikkumaan kotikulmilla. Ja sellaiseen, enkä pommituksiinkaan, oikein jaksa uskoa. 

Voisinpa ajatella niinkuin sinä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Noh, jos sota syttyisi, raja suljetaan, ja valtiojohto sitten pohtisi että laskeeko kansalaisia ulkomaille vapaasti vai ei.

Kyllä täältä pääsee metsää pitkin pois jos tännekin kerta tullaan nytkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan pienten lasten äiti sano "ähäkutti". Munkin vanhemmat viettää talvensa siellä punaviinirannikolla. 

 

Mulla on lapset jo pikkukoululaisia. Opetan heille kuinka lähimpään pommisuojaan mennään. Mies kuuluu suoraan yhteiskuntaan ylläpitävään ammattiryhmään ja uskoakseni itsellenikin on hommaa. Tiedossa on pari kappaletta vanhoja mökkejä, jonne voidaan tarpeen vaatiessa evakoitua, mutta itse mietin kumpi kannattaa, elää metsän keskellä vai pommisuojan lähellä. Taidan valita pommisuojan. 

 

Toki voi pohtia kumpaa pommitetaan todennäköisemmin, Helsinkiä pommisuojineen, vai Juurakkalan Ala-Nilsun kylänperukoita (olettaen, että Ala-Nilsu ei olisi ihan itärajalla).

Asutaan itse Helsingissä. Toiset isovanhemmat erään prikaatin vieressä ja toiset armeijan huoltoreitin (juna ja lentokenttä) lähellä. Ei ole mitään minne mennä. Ap

Eiköhän yksityisautot, joissa on pakenevia pikkulapsia äiteineen (tai muita siviilejä), pääse rajan yli ruotsiin. Niin ne pääsivät pakenijat ukrainastakin pois ja viime sodissa suomestakin.

Mökille evakuoitumisen ongelma on siinä, että millä ruokit lapset pidemmänpäälle. Kuivamuonakin loppuu aikanaan, sähköstä ja bensasta voi olla pulaa. Kaupungissa on ehkä enemmän riskejä, mutta myös enemmän mahdollisuuksia. 

Meillä on siis edesmenneiden isovanhempien mökki, jossa on kaivo, järvi, sauna, talvilämmin tila ja polttopuita moneksi vuodeksi. Mutta etäisyyden vuoksi epäröisin sinne menoa. 

Huhhuh. Tee nyt jotain noille neurooseillesi ennen kuin tartutat ahdistuksen lapsiisikin! Lopeta uutisten/netin/vauvapalstan selailu ja keskity muihin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh. Tee nyt jotain noille neurooseillesi ennen kuin tartutat ahdistuksen lapsiisikin! Lopeta uutisten/netin/vauvapalstan selailu ja keskity muihin asioihin.

Mitä? Hain työterveydestä apua ja siellä sanottiin että suht normaalia että tämä tilanne ahdistaa mutta pyydä lääkkeet jos et kestä. En halua lääkkeitä kun mitä sitten jos sota syttyy ja on riippuvainen lääkkeistä. Niin mitä apua sitten??

ap

Asutaan it-rajan tuntumassa, en osaa yhtään ajatella että pitäisi olla ahdistunut. Jos jotain oikeasti alkais rajan yli vyöryä, niin painuttaisiin maalle, tänne lähistölle. Tai sitten johonkin hotelliin keskisempään Suomeen. Koko ikänsä täällä asuneena on venäjän uhka aina ollut tiedossa ja nykytilanne ei sehkä siksi tunnu mitenkään uudelta. Siihen asti eletään normaalisti ja nautitaan tavallisesta arjesta. Tähän asiaan kun ei murehtimien auta yhtään.

Ja sotien aikaan sukulaiset asui Helsingissä ja selvisivät, Karjalasta evakkoon lähteneillä oli rankempaa, mut hekin selvisi.

Minä lopetin uutisten ja vauvan! seuraamisen kun tämä sota alkoi.ihmeesti elämä oli henkisesti kevyempää kun en seurannut uutisia! Kokeile sinäkin.

Vierailija kirjoitti:

Minä lopetin uutisten ja vauvan! seuraamisen kun tämä sota alkoi.ihmeesti elämä oli henkisesti kevyempää kun en seurannut uutisia! Kokeile sinäkin.

Mutta se ei muuta sitä tilannetta miksikään mikä on.

En seurannut uutisia moneen vuoteen kun isommat lapset oli pieniä (ja ne olivat elämäni onnellisimmat vuodet). Tämä 2022 asia tuli sitten täytenä shokkina puskista. Nyt viime kesänä lakkasin taas hetkeksi stressaamasta ja syksyllä taas kaikki alkoi mennä huonompaan suuntaan kun tuli taas yllätyksenä miten huono tilanne on. Eli se vain pahentaa ettei seuraa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Asutaan it-rajan tuntumassa, en osaa yhtään ajatella että pitäisi olla ahdistunut. Jos jotain oikeasti alkais rajan yli vyöryä, niin painuttaisiin maalle, tänne lähistölle. Tai sitten johonkin hotelliin keskisempään Suomeen. Koko ikänsä täällä asuneena on venäjän uhka aina ollut tiedossa ja nykytilanne ei sehkä siksi tunnu mitenkään uudelta. Siihen asti eletään normaalisti ja nautitaan tavallisesta arjesta. Tähän asiaan kun ei murehtimien auta yhtään.

Ja sotien aikaan sukulaiset asui Helsingissä ja selvisivät, Karjalasta evakkoon lähteneillä oli rankempaa, mut hekin selvisi.

Kai se on siinä että omassa suvussa kaikki ei selvinneet. Pieni lapsi kuoli sillä matkalla.

ap

Mulla oli ap ihan sama tilanne, mutta pääsin siitä eroon näillä keinoilla: 

Aloitin mielialalääkkeen. Tämä oli ihan mullistava asia, poisti ahdistuksen heti ja täysin. 

Lopetin imetyksen ja hormonit tasoittui

Tarkka aikataulu päivässä, ei aikaa jäädä miettimään asioita

Aiempien viestien perusteella halveksut uskossa olevia mutta mulla auttoi se että aloin uskoa Jumalaan. Se on mulle sellainen apu ahdistuksen hetkellä. En alkanut miksikään hihhuliksi vaan ihan tavallista elämää elän edelleen, mutta koen elämässäni turvaa ja johdatusta, enää ei tarvitse pelätä. Enempää en yritä uskosta selittää ihmiselle, joka ei halua ymmärtää vaan näkee uskon mielenterveysongelmana. Mutta kerron vain mikä toimi itselleni. 

Äitiys pahentaa kaikkea ahdistusta tuhatkertaiseksi, sitä voi olla vaikea ymmärtää ennen äidiksi tuloa. Minut se ainakin yllätti totaalisesti. 

Numero 38 jatkaa vielä, että minäkin olin uskovia halveksuva ateisti ennen uskoon tuloani. Mutta kun tajusin, että tästä maailmasta en ole löytänyt todellista ratkaisua ahdistukseeni, niin ajattelin että käännän vielä tämän kortin, eli Jumalan puoleen kääntymisen. Itse sain siitä avun ja rauhan. Ja jos Jumalaa ei ole olemassa niin mitä sitten, kun näin hyvin tämä vale-Jumalakin on minua auttanut. 

No, nytkään kilpaillaan kuka lietsoo pahimpia uhkakuvia. politiikassa se on yksi keino siirtää keskustelua haluttuun suuntaan. Perheissä elämä rullaa omalla painollaan, eikä jokaiseen uutiseen tarvitse suhtautua kuolemanvakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ap ihan sama tilanne, mutta pääsin siitä eroon näillä keinoilla: 

Aloitin mielialalääkkeen. Tämä oli ihan mullistava asia, poisti ahdistuksen heti ja täysin. 

Lopetin imetyksen ja hormonit tasoittui

Tarkka aikataulu päivässä, ei aikaa jäädä miettimään asioita

Aiempien viestien perusteella halveksut uskossa olevia mutta mulla auttoi se että aloin uskoa Jumalaan. Se on mulle sellainen apu ahdistuksen hetkellä. En alkanut miksikään hihhuliksi vaan ihan tavallista elämää elän edelleen, mutta koen elämässäni turvaa ja johdatusta, enää ei tarvitse pelätä. Enempää en yritä uskosta selittää ihmiselle, joka ei halua ymmärtää vaan näkee uskon mielenterveysongelmana. Mutta kerron vain mikä toimi itselleni. 

Äitiys pahentaa kaikkea ahdistusta tuhatkertaiseksi, sitä voi olla vaikea ymmärtää ennen äidiksi tuloa. Minut se ainakin yllätti totaalisesti. 

Alku kuulosti jo hyvältä mutta uskokaa jo että voitte pitää ne jumalanne ihan itsellänne, kaikki ne 6000 eri versiota. Ei se usko ole sen parempi kuin muutkaan mielikuvituskaverit. Jos tämä ketju pysyisi nyt puhtaana sentään niistä kiitos.