Onko muita äitejä joilla mielenterveys mennyt

Vierailija kirjoitti:

Älä seuraa uutisia, tavallinen ihminen ei pysty tekemään maailmantilanteella yhtään mitään joten parempi keskittyä vain omaan arkeen ja hyvinvointiin. Lopetin ukrainan sotauutisten lukemisen jo kaksi vuotta sitten keväällä. 

Yritän tätä aina välillä mutta sitten ne uutiset ovat vain entistä isompi shokki kun niitä kuulee.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei. en ole äitikään, mutta jos sota tulee, en tiedä miten jaksan elää sekuntiakaan.

Kivat sulle. Sulla on helppo elämä. En minäkään eläisi sekuntiakaan jos olisin vain itse mutta lasten kohdalla vähän vaikeampi valinta.

Ap

Eikö sitten olisi hyvä lakata vatvomasta asioita joille ei voi tehdä mitään? Siitä mielenterveydestä sinun pitää _itse_ yrittää huolehtia ihan samalla tavalla kuin fyysisestä kunnostasi. Kukaan muu ei voi tehdä asialle mitään. Jos löydät vertaistukea märehtimiseen ja kaverin, joka itkee asioita kanssasi, teitä on KAKSI toimintakyvytöntä. Ryhdistäydy jos oikeasti ajattelet lapsiasi. Jos keskityt vaan siihen,  miltä _sinusta_ tuntuu, sitten vellot siinä. Niin yksinkertaista, valinta on oma.

Kyllähän sitä maailman tapahtumia äitinä miettii myös lasten kannalta, mutta eihän se murehtiminen etukäteen mitään auta, korkeintaan sen mielenterveyden vie. Kannattaa keskittyä nykyhetkeen ja olla siitä kiitollinen. Varautuminen poikkeusoloihin on jotain mitä voi tehdä, hankkii kotivaran, selvittää pommisuojan sijainnin, pitää passit voimassa. Muuten sitten ottaa päivän kerrallaan. Täällä sitä kritisoidaan, mutta kyllä sekin mua ainakin henkilökohtaisesti auttaa että meidän perhe on uskovia eli meillä on se kaiken kattava turva Jumalassa tapahtui maailmassa mitä tahansa. Jos haluaa vielä lisää valmistautua niin on olemassa kursseja naisillekin joissa harjoitellaan poikkeusoloissa selviytymistä, mikäli tällaisen käyminen toisi itselleen mielenrauhaa. Omat lapset on jo isompia, mutta kieltämättä nykyinen maailmanmeno saisi kahdesti harkitsemaan lasten tekoa jos se nyt olisi ajankohtaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisista naisista varmaa 1% on semmoisia jolla ei ole mitään mielenterveys ongelmia

Tämä voi olla kyllä totta. Mutta itselläni ei ollut vielä 2 vuotta sitten juurikaan, nyt tuntuu kuin eläisin jo sitä tilannetta pääni sisällä.

ap

Pelolle ei saa antaa valtaa. Se on vain tunne, joka saa tulla ja mennä. Toivo hyvästä ja usko parempaan on se, mitä on välttämätöntä vaalia.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä pelkäät? olet nainen ei sinulla ole mitään vastuita ja velvoitteita muita kohtaan

Älä viitsi. Pitkän rauhan aikana naiset ovat menneet siihen halpaan, että kantavat yksin vastuun kaikesta, koska ovat hyviä metatyössä ja haluaisivat, että kaikki on puoliksi. Miehet eivät ole hyviä siinä, ja moni heistä on luullut, ettei sitten mitään muuta tarvitse tehdä. Parisuhteessa olisi tärkeintä ottaa vastuu itsestään. Molempien, ja molemmat osapuolet syyttelevät toisiaan ja unohtavat sopivasti mitä itse tekevät ja sanovat. Lusikka kauniiseen käteen kumpaisillekin. Poikkesin asiasta pikkuisen sivuun, sori siitä. Monen naisen pelko ja turvattomuus voi hyvinkin johtua siitä, että kukaan mies ei ole halunnut tai osannut olla turva naiselle. On liian paljon jeesmiehiä ja näitä turhautuneita puutteessa olevia. Kumpikaan miestyyppi ei kykene tarjoamaan sitä turvaa, jota nainen tarvitsee. Itseriittoiset naiset huomaavat kriisitilanteessa myös nopeasti, ettei uho auta eikä suuret sanat suuta halkaise. Tarvitsee ymmärtää, että nyt ei ole enää pelien aika, ja oppia tekemään yhteistyötä omiensa kanssa. Siitä se turva ja apu tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan pienten lasten äiti sano "ähäkutti". Munkin vanhemmat viettää talvensa siellä punaviinirannikolla. 

 

Mulla on lapset jo pikkukoululaisia. Opetan heille kuinka lähimpään pommisuojaan mennään. Mies kuuluu suoraan yhteiskuntaan ylläpitävään ammattiryhmään ja uskoakseni itsellenikin on hommaa. Tiedossa on pari kappaletta vanhoja mökkejä, jonne voidaan tarpeen vaatiessa evakoitua, mutta itse mietin kumpi kannattaa, elää metsän keskellä vai pommisuojan lähellä. Taidan valita pommisuojan. 

 

Toki voi pohtia kumpaa pommitetaan todennäköisemmin, Helsinkiä pommisuojineen, vai Juurakkalan Ala-Nilsun kylänperukoita (olettaen, että Ala-Nilsu ei olisi ihan itärajalla).

Helsingissä on niin loistava ilmatorjunta ettei sinne ihan tuosta vaan pommiteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun on turva Jumalassa turvassa on paremmassa tuon kun ymmärsin, loppui pelko. 

Mielenterveysongelma se tämäkin, mutta itsellä kuitenkin eri laatua. Eiköhän me kärsitä täällä niin kauan kunnes kaikki vain loppuu.

ap

Älä sinäkään ole törkeä. Olet ehkä tähän saakka uskonut, että olet itse voimakas ja hallitset kaikki tilanteet. Senkin voi ajatella harhaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan pienten lasten äiti sano "ähäkutti". Munkin vanhemmat viettää talvensa siellä punaviinirannikolla. 

 

Mulla on lapset jo pikkukoululaisia. Opetan heille kuinka lähimpään pommisuojaan mennään. Mies kuuluu suoraan yhteiskuntaan ylläpitävään ammattiryhmään ja uskoakseni itsellenikin on hommaa. Tiedossa on pari kappaletta vanhoja mökkejä, jonne voidaan tarpeen vaatiessa evakoitua, mutta itse mietin kumpi kannattaa, elää metsän keskellä vai pommisuojan lähellä. Taidan valita pommisuojan. 

 

Toki voi pohtia kumpaa pommitetaan todennäköisemmin, Helsinkiä pommisuojineen, vai Juurakkalan Ala-Nilsun kylänperukoita (olettaen, että Ala-Nilsu ei olisi ihan itärajalla).

 

Helsingissä on niin loistava ilmatorjunta ettei sinne ihan tuosta vaa

Kyllä aivan kuten Ukrainassakin pääkaupunki Kiova on viimeisiä paikkoja maassa mitä ei ole saatu juurikaan pommitettua, kiitos ilmatorjunnan. Helsingissä on myös maan suurimmat väestönsuojat metrotunneleissa.