Lue keskustelun säännöt.
Rakkaan lemmikin menettäneet! Uskotteko, että lemmikkinne tulee hakemaan teidän viimeisenä elinpäivänne taivaaseen?
05.02.2024 |
Itse uskon. Meillä oli koiran kanssa syvä yhteys.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon että tapaan rakkaan koirani kun olen kuollut. Onhan se käynyt minua kuolemansa jälkeen muutaman kerran jo tervehtimässä.
Millä tavalla? Itse kaksi perheen lemmikkiä menettänyt ja toinen on tervehtinyt vain kerran kuoleman jälkeen ja toinenkin vain pari kertaa vaikka on jo monta vuotta...Tuntuu hirveän vähältä. Miksi niin harvoin? Uskon että vielä tapaan nämä koirat.
Järkyttävää että joku ilmeisesti aikuinen ihminen uskoo että kuollut koira käy tervehtimässä. Ei käy.
Kyllä käy. Kun kissamme oli kuollut istuin parvekkeella myöhäisillan pimeydessä ja tunsin selvästi miten pehmeä karvainen lämpö harjasi säärtäni vasten kuten niin monta sataa kertaa ennenkin. Luulin ensin että se oli toinen kissamme mutta kun tulin sisään muutamia minuutteja myöhemmin se oli syvässä unessa yläkerrassa. Kysyin mieheltäni milloin se oli siihen tullut ja oli ollut siinä jo tunnin.
Tuo tervehdys tuntui kovin lohdulliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin he saattavat minut, ovathan he nytkin läsnä henkinä. Monet kerrat olen tuntenut tutun pehmeän puskemisen jaloissani.
Kai tajuat ettei siinä oikeasti mitään lemmikin henkeä ole puskemassa? Me ihmiset kuvittelemme kaikenlaista ja etenkin surussa keho muistaa vanhoja tuntemuksia. Ei siinä mikään henki leiju, vaan muistat vaan sen miltä lemmikin puskeminen tuntui.
Yhtäkkiä ilmestyy kuono ja tuttu olemus? :)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen unitilassa astraalimatkannut nukkuessani kuolleen lemmikin luokse. Oli täysin erilaista kuin tavallinen unitila, siellä kaikki oli tehty valosta. Lemmikki sanoi, että hänellä on hyvä olla.
Minäkin olen unessa käynyt "taivaassa". Sitä ei kuitenkaan oikeasti ole, koska se oli unta. Haloo, uskotteko te oikeasti tällaiseen hömpötykseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon että tapaan rakkaan koirani kun olen kuollut. Onhan se käynyt minua kuolemansa jälkeen muutaman kerran jo tervehtimässä.
Millä tavalla? Itse kaksi perheen lemmikkiä menettänyt ja toinen on tervehtinyt vain kerran kuoleman jälkeen ja toinenkin vain pari kertaa vaikka on jo monta vuotta...Tuntuu hirveän vähältä. Miksi niin harvoin? Uskon että vielä tapaan nämä koirat.
Järkyttävää että joku ilmeisesti aikuinen ihminen uskoo että kuollut koira käy tervehtimässä. Ei käy.
Kyllä käy. Kun kissamme oli kuollut istuin parvekkeella myöhäisillan pimeydessä ja tunsin selvästi miten pehmeä karvainen lämpö harjasi säärtäni vasten kuten niin monta sataa kertaa ennenkin. Luulin ensin että se oli toinen kissamme
Niin, mikään tarinassasi ei todista että kuollut kissasi kävisi jotenkin tervehtimässä sinua. Olen minäkin monta kertaa muistanut miltä äitini käsi tuntui olkapäällä - se on kuitenkin vain kehoni muisto, äitiä ei enää ole eikä hän käy minua moikkailemassa. Kuoleman jälkeistä elämää kun ei ole, aivot sammuvat ja se siitä. Kaunis ajatus mutta pidän kyllä helposti höynäytettävinä heitä jotka oikeasti tällaiseen uskovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taivasta ei ole olemassa, kuten ei mitään jumalaakaan.
Eli en enää tapaa labradorinnoutajaani.
Miten se on keneltäkään poissa, jos joku kokee lemmikkinsä vielä olevan jollain tasolla läsnä. Onhan ainakin muistoissa monet asiat muutenkin.
Omasta mielestäni kauhein painajaisuni oli sellainen, jossa kaikki oli hyvin, mutta herättyä iskee todellisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne siellä jossakin on. Näin unta, jossa kuollut isäni istui kuolleen koirani kanssa yhdessä järven rannalla ja katselivat yhdessä järvelle. Siellä ne on.
Kunnioitan heitä, jotka ei usko, mutta minä uskon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen unitilassa astraalimatkannut nukkuessani kuolleen lemmikin luokse. Oli täysin erilaista kuin tavallinen unitila, siellä kaikki oli tehty valosta. Lemmikki sanoi, että hänellä on hyvä olla.
Minäkin olen unessa käynyt "taivaassa". Sitä ei kuitenkaan oikeasti ole, koska se oli unta. Haloo, uskotteko te oikeasti tällaiseen hömpötykseen?
En ehkä usko taivaaseen raamatullisessa merkityksessä, mutta kyllä uskon erilaisiin ulottuvuuksiin. Minulla on ollut todella paljon yliluonnollisia kokemuksia, unitilassa, meditoidessa ja hereillä ollessa, joten olen kyllä aivan vakuuttunut siitä että jotain muutakin on kuin tämä meidän 3D-maailmamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä lohdutti kun kissani kuoli, että se juoksee minua vastaan kun kuolen. Siihen haluan uskoa.
Juu juu, ihan niin kuin Stephen Kingin romaanissa Uinu uinu lemmikkini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos lemmikki syntyykin uudelleen ja näet jo tässä elämässä sen uudelleen?
Ei helvetti, mitä mä just luin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen unitilassa astraalimatkannut nukkuessani kuolleen lemmikin luokse. Oli täysin erilaista kuin tavallinen unitila, siellä kaikki oli tehty valosta. Lemmikki sanoi, että hänellä on hyvä olla.
Minäkin olen unessa käynyt "taivaassa". Sitä ei kuitenkaan oikeasti ole, koska se oli unta. Haloo, uskotteko te oikeasti tällaiseen hömpötykseen?
En ehkä usko taivaaseen raamatullisessa merkityksessä, mutta kyllä uskon erilaisiin ulottuvuuksiin. Minulla on ollut todella paljon yliluonnollisia kokemuksia, unitilassa, meditoidessa ja hereillä ollessa, joten olen kyllä aivan vakuuttunut siitä että jotain muutakin on kuin tämä meidän 3D-maailmamme.
Uskosi -kuten ei minkään sortin hihhuleiden- ei kerro/todista yhtään mitään. Se on vastoin tervettä järkeä ja tiedettä ylipäätään.
Kyllä.
Vanha koiramme kun menehtyi, itkin enemmän kuin isäni kuoltua. Ja olen keski-ikäinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon että tapaan rakkaan koirani kun olen kuollut. Onhan se käynyt minua kuolemansa jälkeen muutaman kerran jo tervehtimässä.
Millä tavalla? Itse kaksi perheen lemmikkiä menettänyt ja toinen on tervehtinyt vain kerran kuoleman jälkeen ja toinenkin vain pari kertaa vaikka on jo monta vuotta...Tuntuu hirveän vähältä. Miksi niin harvoin? Uskon että vielä tapaan nämä koirat.
Järkyttävää että joku ilmeisesti aikuinen ihminen uskoo että kuollut koira käy tervehtimässä. Ei käy.
Kyllä käy. Kun kissamme oli kuollut istuin parvekkeella myöhäisillan pimeydessä ja tunsin selvästi miten pehmeä karvainen lämpö harjasi säärtäni vasten kuten niin monta sataa kertaa
En usko taivaaseen, mutta ehkäpä synnyn uudelleen oman rakkaan lemmikkini ruumiseen ikuisen paluun periaatetta noudattaen. Sitten saan kokea, että millaista oli elää minun kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Näiden kommenttien perusteella olen erittäin tyytyväinen valintaani, etten ole missään tekemisissä eläinhullujen kanssa. Jengihän on ihan psykoosissa täällä! Epätasapainoiset omistajat ovat riski eläimelle, ja selittää monen eläimen käytöshäiriötkin.
Hengitä. Elä. Yritä löytää viisautta. Et ole onnellinen.
Kiitokset kirjoittajille, että ovat rakastaneet lemmikkejään. Meilläpäin (ulkomailla) lemmikeistä sanotaan heidän kuoltuaan, että he ylittävät sateenkaarisillan. Siis sellainen kauniimpi ja ehkä lohduttavampi ilmaisu kuolemalle.