Kokemuksia - omakotitalo haja-asutusalueella? Hyvät ja huonot puolet?

Olen asunnut opiskeluaikoina vuokrayksiössä kaupungin keskustassa. Sen jälkeen aina omakotitalossa haja-asutusalueella.

Onneksi olemme puolisoni kanssa asiasta yhtä mieltä. Mukavaa kun ikkunsta ei näe naapureita. Kun kaikki lapset olivat harrasteiässä, neljä lasta. Niin toki paljon tuli ajelua, mutta kimppakyydit toimi loistavasti. Ja tietysti mopo hankittiin kaikille lapsille. Tämä oli lasten toive.

Me tykkäämme kutsu vieraita kylään meillä tilaa isolle ruokapöydälle ja puutarhassa grillinurkkaukset ym. Omasta kasvihuoneesta saamme satoa koko kesän ja syksyllä keräämme omenat ja marjat omasta puutarhasta.

Kuten joku jossain jo mainitsi niin kaupungissa on aika paljon kuluttamista mitä täällä maalla ei tule tehty. En käy kahviloissa arkena enkä lounaalla. Työhuone kotona.

Luultavasti silti käyn enemmän teattereissa, konserteissa ja museoissa kuin kaupungeissa asuvat ihmiset. Meidän kylällä on muutamia yhdistyksi jotka järjestävät niin paljon toimitaa että joka arki-ilta olisi menoa jos haluaisi.

Lasten ollessa nuorempia niin aina mahtui yökavereita kun jokaisella lapsella oma huone. Ja lapset harrastivat asioita joita on mahdollista tehdä kun iso talli pihassa, mopon rassailua ym.  Asumiskulut silti kohtuullisia. Nytkin kun mietimme että pienempää kannattaisi muuttaa niin asumiskulut eivät laskisi esim rivitaloon muuttaessa.

Meillä iso omakotitalo, isoine puutahoineen on harrastus. Toki kaikkea voi ostaa ulkopuolisilta kuten taloyhtiöissä tehdään, lumen auraus, nurmikon leikkuu ym ym.

Nyt 50 v on asuntolainat maksettu joten paljon on varaa käyttää rahaa vapaa-aikaan. Kuten lomiin kaupungissa.

Mikään asumismuoto ei sido loppuelämäksi.

Olen asunut elämäni aikana monissa eri asumismuodoissa eri kokoisissa kaupungeissa ja taajamissa.  Nyt asun yhdeksättä vuotta omakotitalossa haja-asutusalueella. Naapuriin on puoli kilometriä, samoin asfalttitielle. Työmatka lähimpään keskisuureen kaupunkiin kuitenkin vain 19 km. 

Nautin jokaisesta päivästä.

Hyviä asioita: Rauha on täydellinen, luonto alkaa kotiovelta. Mieli lepää. Isolla tontilla on aina jotain puuhattavaa, koneet auttavat raskaimmissa, fyysistä voimaa vaativissa töissä esim. lumitöissä.  Pientä kotitarveviljelyä harrastelen, marjoja, yrttejä, kurkkua, tomaattia jne. Kun on pimeää, on todella pimeää. Tähtitaivaat ja kuutamot, joskus jopa revontulet, näkyvät hienosti. Ei ole valosaastetta. Kesäisin lämmitellään pihasauna, nautitaan kiireettömästä saunomisesta kesäillan valossa. Kotitalo on kymmenvuotias, nykyaikaisella tekniikalla varusteltu. Siinä asuminen ei ole yhtään sen työläämpää kuin muuallakaan omakotitalossa asuminen. Minua kiinnostaa omavaraisuus. Täällä on mahdollisuus osittaiseen omavaraisuuteen esim. energiantuotannon ja vähäisessä määrin myös ruoantuotannon osalta. Ruokaa voisi tuottaa enemmänkin, jos joskus pääsen eläkkeelle ja vapautuu aikaa. Pihapuuhat pitävät huolta kunnosta ja kiloja kurissa :) Etätyötkin onnistuvat, internet toimii kiitettävästi.

Huonoja asioita: Kauppaa ei ole nurkalla, lähimpään kauppaan 15 kilometriä. Ei vaivaa minua kuitenkaan, teen ostokset kerran viikossa, minulla on jääkaappi ja pakastin. Työn takia on kuitenkin käytävä kaupungissa useimpina arkipäivinä. Auto on välttämätön työssä käynnin ja muun asioinnin takia. Muitakaan lähipalveluja ei ole. Jos olisi harrastusikäisiä lapsia, olisi kuljetusrumba varmasti haasteellista. 

Vaikka itse viihdyn nykyisessä asumismuodossa loistavasti, ymmärrän kyllä ettei se kaikille sopisi. Jos haluaa, että palvelut ovat lähellä ja talkkari tekee pihahommat, tämä asumismuoto ei ole sopiva. 

En keksi muuta huonoa kuin naapureiden räksyttävät koirat.

On oma rauha, en kenenkään piha tai talo ihan liki. Tilaa ja avaruutta, iso piha missä puuhastella. Kaupunkiin matkaa 22 km.