Kokemuksia - omakotitalo haja-asutusalueella? Hyvät ja huonot puolet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia kannattaa ottaa huomioon: Avun saanti hätätilanteessa. Jos teet polttopuita ja isket polveen, saatat valua kuiviin ennen kuin ambulanssi on päässyt auraamattoman tien päähän apua antamaan. Sama juttu sydänkohtauksen kanssa. Tuskin apu ehtii perille.

Juuri tätä olen itsekin miettinyt.

Maaseudulla on usein vireä VPK-toiminta, jonka ensivasteryhmä on tullut nopeastikin paikalle. Tietenkään se ei ole ambulanssi, mutta ovat ensiapu-taitoisia ihmisiä, monilla VPK:lla on sydäniskurit. Ovat yleensä paikalla ambulanssin tuloon asti, jos se on tilattu ja tarvittu.

Nummela on Vihtiä.                                                                                                                                

3B

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis haja-asutusalueella eläminen on todellakin ihan eri asia siellä 40min ajomatkan päässä lähimmästä taajamasta ja kilometrien päässä naapurista, kuin jossain muutaman kilsan päässä taajamasta ja sen palveluista. Jotkut mieltää haja-asutusalueella asumiseksi jopa sellaisessa isohkossa kylässä/pienessä taajamassa asumisen, siis paikassa jossa on kuitenkin katuvalot, joku päiväkoti ja vähintäänkin luistelurata. 

Toisaalta kaupungissakin on aivan eri asia asua jossain ihan ydinkeskustassa tai edes kerrostalolähiössä kuin sopivan väljästi rakennetulla omakotialueella. 

Näistä on aivan mahdotonta keskustella, kun osa puhuu aina aidasta ja toinen aidanseipäästä kirjaimellisesti. Ja osa vetää ihan puolustuskannalle heti, haukkuen kaikki muut vaihtoehdot kauheiksi. 

Haja- asutusalue ei ole mikään mielleasia. Sille on ihan omat 

Onhan se silti aivan eri asia asua lähellä muita ihmisiä, palveluita, katuvaloja ja bussilinjoja kuin kymmenien kilometrien päässä, vaikka molemmat olisi määritelty haja-asutusalueeksi. Aivan turha yrittää väittää muuta. 

Sanoisin että tutustu huolella ympäristöön. Esim. äitini suku asui ihan arokorvessa mutta koska 2km päässä oli louhinta- alue, oli kähes koko hiekkatie (yhteinen kulkutie puoliksi) valaistu valopylväillä ja aina hyvin aurattu. Varjopuolena oli karhut.

Vierailija kirjoitti:

Jäi edellisestä (48) pois, että mitään liikuntaa täällä ei pysty harrastamaan siitä yksinkertaisesta syystä, että ei jaksa. Koko päivä menee kaikenlaisessa muussa hommassa. Ei sen puoleen, että tekisi mielikään lähteä tuonne pimeään valtavien hankien keskelle. 

Mitä ne kaikki muut hommat on joita teet joka päivä aamusta iltaan ja miten ne poistuisivat kaupunki oma-kotitalossa? Pidätkö talon seiniä pystyssä paljain käsin, vai eikö teillä ole nykyajan mukavuuksia, kuten juoksevaa vettä ja sähköä? Sellaisia asioita ei voi yleistää haja-asutus alueella asumiseen kuuluvaksi, vaan itse olet ostanut sellaisen talon, etkä ole tehnyt tai teettänyt siihen vaadittavia remontteja, joilla elämäsi helpottuisi 

Ei siis liity mitenkään tähän keskusteluun. Itse asun modernissa talossa, jonka seinät pysyvät pitämättä pystyssä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia kannattaa ottaa huomioon: Avun saanti hätätilanteessa. Jos teet polttopuita ja isket polveen, saatat valua kuiviin ennen kuin ambulanssi on päässyt auraamattoman tien päähän apua antamaan. Sama juttu sydänkohtauksen kanssa. Tuskin apu ehtii perille.

Juuri tätä olen itsekin miettinyt.

Maaseudulla on usein vireä VPK-toiminta, jonka ensivasteryhmä on tullut nopeastikin paikalle. Tietenkään se ei ole ambulanssi, mutta ovat ensiapu-taitoisia ihmisiä, monilla VPK:lla on sydäniskurit. Ovat yleensä paikalla ambulanssin tuloon asti, jos se on tilattu ja tarvittu.

 

Meidän kunnassa ambulanssi päivystää joka ikinen päivä VPKn pihassa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia kannattaa ottaa huomioon: Avun saanti hätätilanteessa. Jos teet polttopuita ja isket polveen, saatat valua kuiviin ennen kuin ambulanssi on päässyt auraamattoman tien päähän apua antamaan. Sama juttu sydänkohtauksen kanssa. Tuskin apu ehtii perille.

Juuri tätä olen itsekin miettinyt.

Maaseudulla on usein vireä VPK-toiminta, jonka ensivasteryhmä on tullut nopeastikin paikalle. Tietenkään se ei ole ambulanssi, mutta ovat ensiapu-taitoisia ihmisiä, monilla VPK:lla on sydäniskurit. Ovat yleensä paikalla ambulanssin tuloon asti, jos se on tilattu ja tarvittu.

 

Meidän kunnassa ambulanssi päivystää joka ikinen päivä VPKn pihassa 

Hieno homma!!  Kyllä maaseudullakin saa apua  👍

Taitaa olla sitten tätä nykyaikaa tuo " lapsien jatkuva kuskaaminen" jonnekin.  

Olen itse asunut melkein koko ikäni haja-asutusalueilla ja asun nyt taas edelleen.  Ei minun lapsuudestani lapsia minnekään kuskattu, enkä minä ole kuskaillut lapsiani aikanaan.  

Me lapset ja samoin minun lapseni ajettiin pyörillä pitkienkin matkojen päähän ja talvisin hiihdettiin.  Kouluun kuljettiin samalla tavalla, myös potkukelkoilla.  

Jotkut pojat tosiaan harrasti sitä jääkiekkoa silloinkin, koulun kaukalossa ja ne varusteet oli koululla.  Vaikka kyllä ne niitä raahasi joskus mukanaankin.  Nykyään lapsen ei oleteta näkevän vaivaa mistään.

Ja kyllä sitä autoa lasten harrastuksiin kuskaamisiin tarvitaan kaupungeissa ja taajamissakin nykyisin.  Jos auto ei olisi kaupungissa lainkaan tarpeellinen, niin niitä parkkipaikkoja ei edes tarvittaisi eikä olisi niitä ruuhkia.  Kaupungit on kuitenkin täynnä autoja ja talojen pihat pelkkää parkkipaikkaa, joten hieman ristiriitaista viestiä kaupunkilaisilta.

Maaseutuympäristö on itselleni ainoa oikea ympäristö, koska haluan elää luonnon lähellä.  Kaupunkiin rakennettu puisto ja aito metsä ei ole sama asia.  

Mutta ihmiset on erilaisia. Niitä maaseutuasumisen hyviä ja huonoja puolia ei oikein voi toisilta kysellä.  On kysyttävä itseltään, mitä arvostaa ja haluaa.  Muilla on eri arvot ja he antaa omiin arvoihinsa perustuvia argumentteja.  Joku vihaa sitä, että on hiljaista ja toinen rakastaa juuri sitä.  

"Minä kun asuin maalla, niin ei siellä kyllä mitään hiihtomaastoja ollut, luistelusta puhumattakaan. Eikä oikein lenkkeilyäkään. Toki lumikengillä tai metsäsuksilla pääsi metsään jos halusi ja se kapea kylätie jota pitkin saattoi kävellä edestakaisin, mutta pimeäähän siellä aina oli. Kesäaikaan tietty eri asia. Nyt kaupungissa lähtee hyvin pidetyt hiihtoladut ihan vierestä, luistinratoja on useampi kävelyetäisyydellä ja hyvänä jäätalvena voi tosiaan luistella läheisen lammen taikka järven jäällä."

Yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, sanottiin ennen. Kyllä on ihan paikasta kiinni niin haja-asutusalueella kuin kaupungissa,  miten lähellä esimerkiksi hiihtoladut tai lenkkipolut on. Paljon tietysti haja-asutusalueella myös kiinni siitä,  että onko omaa peltoa/metsää ympärillä kuinka paljon tai saako maanomistajilta luvat tehdä latuja kelkalla ellei halua umpihankeen hiihtää. Täällä esimerkiksi on maanviljelijä,  joka ajaa joka talvi lähes kilpatason ladut pelloilleen/metsiinsä. Toki käyttää niitä aktiivisesti itekin, mutta ovat myös vapaasti muiden käytettävissä.  Ainoa miinus kunnanlatuihin nähden on, että valaistus puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäi edellisestä (48) pois, että mitään liikuntaa täällä ei pysty harrastamaan siitä yksinkertaisesta syystä, että ei jaksa. Koko päivä menee kaikenlaisessa muussa hommassa. Ei sen puoleen, että tekisi mielikään lähteä tuonne pimeään valtavien hankien keskelle. 

 

Mitä ne kaikki muut hommat on joita teet joka päivä aamusta iltaan ja miten ne poistuisivat kaupunki oma-kotitalossa? Pidätkö talon seiniä pystyssä paljain käsin, vai eikö teillä ole nykyajan mukavuuksia, kuten juoksevaa vettä ja sähköä? Sellaisia asioita ei voi yleistää haja-asutus alueella asumiseen kuuluvaksi, vaan itse olet ostanut sellaisen talon, etkä ole tehnyt tai teettänyt siihen vaadittavia remontteja, joilla elämäsi helpottuisi 

Ei siis liity mitenkään tähän keskusteluun. Itse asun modernissa talossa, jonka seinät pysyvät pitämättä pystyssä 

Olenko kirjoittanut, että muut hommat poistuisivat kaupunkiasunnossa? Ei toki. Näiden muiden hommien lisäksi teen vielä asumiseen liittyvät hommat, joita on siis puiden pilkkominen, puiden kanto sisälle, lumien luonti, kesällä ruohonleikkuu yms. pihatyöt.

Sisällä sitten normaalit: ruuanlaitto, leipominen, siivous, pyykin pesu, tiskaus, lääkkeiden jako, lämmitys, tuhkien poiskolaus uuneista, jne. Osa näistä ei tietenkään poistu muuttamalla. 

En ole myöskään heittäytynyt noin vitsikkääksi kuin sinä, että pitäisin seiniä pystyssä. Pysyvät ne muutenkin. 

Meillä on 6 km keskustaan. Pyöräillen pääsen töihin 20 minuutissa. Bussi kulkee 3 kertaa tunnissa läheltä, menee saman ajan keskustaan. 

Autokin on, mutta en arkena paljoa käytä. Kauppaan on kilometri, lapsen kouluun 2 km. Hänkin pyöräilee ja kävelee. Turvallinen reitti metsän läpi, tie hyvin ylläpidetty ja valaistu.

Metsä, pururata (talvella ladut), fresbeegolf, kuntoportaat, merenranta, koirapuisto, kirjasto kaikki kilsan säteellä. Erittäin rauhallista, nyt kuuluu vain tuulen ujellus ulkoa. 

 

Lapsella seuraa lähellä, kulkee itse kavereilla. Turvallista. 

 

Tykkään lumitöistä, otan liikuntana. Jos ei tykkää lumilinko on kätevä. Pihan hoitaa kesällä robottilrikkuri. Istutukset  olen suunnitellut helposti ylläpidettäviksi. Omat mansikat tuottaa satoa pakkaseen asti. Metsästä saan koko talven mustikat.

Minä tykkään. Mutta ei tämä varmaan kaikille sovi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 6 km keskustaan. Pyöräillen pääsen töihin 20 minuutissa. Bussi kulkee 3 kertaa tunnissa läheltä, menee saman ajan keskustaan. 

Autokin on, mutta en arkena paljoa käytä. Kauppaan on kilometri, lapsen kouluun 2 km. Hänkin pyöräilee ja kävelee. Turvallinen reitti metsän läpi, tie hyvin ylläpidetty ja valaistu.

Metsä, pururata (talvella ladut), fresbeegolf, kuntoportaat, merenranta, koirapuisto, kirjasto kaikki kilsan säteellä. Erittäin rauhallista, nyt kuuluu vain tuulen ujellus ulkoa. 

 

Lapsella seuraa lähellä, kulkee itse kavereilla. Turvallista. 

 

Tykkään lumitöistä, otan liikuntana. Jos ei tykkää lumilinko on kätevä. Pihan hoitaa kesällä robottilrikkuri. Istutukset  olen suunnitellut helposti ylläpidettäviksi. Omat mansikat tuottaa satoa pakkaseen asti. Metsästä saan koko talven mustikat.

Minä tykkään. Mutta ei tämä varmaan kaikille sovi.<

Oletko kotoisin tuolta seudulta ja asuvatko läheiset siellä? Eli kuinka paljon tämä vaikuttaa asiaan? Vai onko mahdollista sopeutua ihan uusiin oloihin?

Vierailija kirjoitti:

Ampuisin mieluummin itseni kuin muuttaisin omakotitaloon haja-asutusalueelle. Siitä karisee romantiikka ja alkuviehätys muutamassa viikossa. Jo pelkkä omakotiasuminen on paskaa, saati sitten jos palvelut eivät ole lähellä. Ei koskaan enää omakotitaloon, eikä koskaan mihinkään persereikäpitäjään tai sivukylille.

Mikäpä siinä jos tykkää asua kolhoosissa jossa naapurit metelöi joka puolella ja joutuu maksamaan kaikesta turhasta, kuten hissistä, pyykkituvista jne. Kerrostaloläävä on ääliöitä varten, siksi kaltaisesi köyhät niihin kerääntyykin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia kannattaa ottaa huomioon: Avun saanti hätätilanteessa. Jos teet polttopuita ja isket polveen, saatat valua kuiviin ennen kuin ambulanssi on päässyt auraamattoman tien päähän apua antamaan. Sama juttu sydänkohtauksen kanssa. Tuskin apu ehtii perille.

Juuri tätä olen itsekin miettinyt.

Maaseudulla on usein vireä VPK-toiminta, jonka ensivasteryhmä on tullut nopeastikin paikalle. Tietenkään se ei ole ambulanssi, mutta ovat ensiapu-taitoisia ihmisiä, monilla VPK:lla on sydäniskurit. Ovat yleensä paikalla ambulanssin tuloon asti, jos se on tilattu ja tarvittu.

 

Meidän kunnassa ambulanssi päivystää joka ikinen päivä VPKn pihassa 

Sama täällä, olen tarvinnut lanssia vuoden sisään kaksi kertaa, kuusi minuuttia (tuntuivat tosi pitkiltä) niin lanssi oli pihassa. Keskustasta liki kaikkialle ajaa täällä lanssi alle 20 minuutin. Sisar asuu Helsingissä, poikansa tarvitsi lanssia, kesti 40 minuuttia tulo. 

^ En ole kotoisin täältä. Mies on. Eli anoppi ja miehen sisko asuu lähellä. Ystäviä olen saanut täältä. Omat sukulaiset asuu 400 km päässä. 

Jos ei se oman siipan ja perheen kanssa asuminen, autoilu ja pitkät matkat kaikkiin palveluihin pelota ja kyllästytä, tai vastoinkäymiset ja yllätykset lannista (auto ei tarvittaessa toimikaan, on motissa kelin takia tms.), niin sellaiselle haja-asutusalueella asuminen sopii.

Itse tykkään, kun on esim. matkaa lähikauppaan niin vähän, että siellä käy vaikka jalan. Tai naapurit sellaisella etäisyydellä, että näkee muitakin ihmisiä, kuulee ihmisten ääniä ja voi vaihtaa jonkun sanankin toisten kanssa silloin tällöin.

Olen kotoisin ns. metsän keskeltä, jossa tosin rajanaapureitakin sentään oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia kannattaa ottaa huomioon: Avun saanti hätätilanteessa. Jos teet polttopuita ja isket polveen, saatat valua kuiviin ennen kuin ambulanssi on päässyt auraamattoman tien päähän apua antamaan. Sama juttu sydänkohtauksen kanssa. Tuskin apu ehtii perille.

Juuri tätä olen itsekin miettinyt.

Maaseudulla on usein vireä VPK-toiminta, jonka ensivasteryhmä on tullut nopeastikin paikalle. Tietenkään se ei ole ambulanssi, mutta ovat ensiapu-taitoisia ihmisiä, monilla VPK:lla on sydäniskurit. Ovat yleensä paikalla ambulanssin tuloon asti, jos se on tilattu ja tarvittu.

 

Mutta esim. Lapin tietyissä osissa menee tunteja avun paikalle saapumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ampuisin mieluummin itseni kuin muuttaisin omakotitaloon haja-asutusalueelle. Siitä karisee romantiikka ja alkuviehätys muutamassa viikossa. Jo pelkkä omakotiasuminen on paskaa, saati sitten jos palvelut eivät ole lähellä. Ei koskaan enää omakotitaloon, eikä koskaan mihinkään persereikäpitäjään tai sivukylille.

Mikäpä siinä jos tykkää asua kolhoosissa jossa naapurit metelöi joka puolella ja joutuu maksamaan kaikesta turhasta, kuten hissistä, pyykkituvista jne. Kerrostaloläävä on ääliöitä varten, siksi kaltaisesi köyhät niihin kerääntyykin. 

Vai että ääliötä olemme ja ihan lääviä ovat asunnotkin.

3-kerroksisissa krs-taloissa ei edes ole hissiä, kuten omassa talossani. Eikä siitä muutenkaan erikseen ketään veloiteta, jos talossa olisi hissi. Pyykkitupa taas pitää erikseen varata ja maksaa, ei se automaattisesti asuntoon kuulu.

Mitä tulee läävääni, sitä ovat omakotitalossakin asuvat kehuneet.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla sitten tätä nykyaikaa tuo " lapsien jatkuva kuskaaminen" jonnekin.  

Olen itse asunut melkein koko ikäni haja-asutusalueilla ja asun nyt taas edelleen.  Ei minun lapsuudestani lapsia minnekään kuskattu, enkä minä ole kuskaillut lapsiani aikanaan.  

Me lapset ja samoin minun lapseni ajettiin pyörillä pitkienkin matkojen päähän ja talvisin hiihdettiin.  Kouluun kuljettiin samalla tavalla, myös potkukelkoilla.  

Jotkut pojat tosiaan harrasti sitä jääkiekkoa silloinkin, koulun kaukalossa ja ne varusteet oli koululla.  Vaikka kyllä ne niitä raahasi joskus mukanaankin.  Nykyään lapsen ei oleteta näkevän vaivaa mistään.

Ja kyllä sitä autoa lasten harrastuksiin kuskaamisiin tarvitaan kaupungeissa ja taajamissakin nykyisin.  Jos auto ei olisi kaupungissa lainkaan tarpeellinen, niin niitä parkkipaikkoja ei edes tarvittaisi eikä olisi niitä ruuhkia.  Kaup

Kaupunkiin rakennettu puisto ja aito metsä ei ole sama asia.  

No voi hyvänen aika. Itse olen maalta kaupunkiin muuttanut ja asun viimeisissä kerrostaloissa, mitä kaupungin laidalta löytyy. Vierestä alkaa loputon luonnonmetsä. Miten se nyt sitten muka on eri asia kuin se maaseudun metsä, joka kasvoi lapsuudenkotini ja sen naapuruston ympärillä? Ja puistoja on maaseutukunnissakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuteni metän keskellä viettäneenä, ei ongelmia. Muutaman kilometrin päässä oli aina kavereita joiden luo pyöräilin ym. Asuin hetken aikaa aikuisuuden kynnyksellä keskustassa suuremmassa kaupungissa ja koskaan en ole voinut huonommin. Äänet, valot kaikki. Ne sairastutti itseni. No nyt takaisin täällä metän keskellä, suunnittelen omaa kasvimaata juuri kesää varten. 

Eikö sinua varsinkin pimeinä kuukausina koskaan pelota, että mitä jos jotain tapahtuu eikä mitään tai ketään ole lähellä? Siis jos esimerkiksi lähimpään taajamaan on 40 minuutin automatka, niin mitä silloin tehdään jos sairastuu, saa sairauskohtauksen, jotain tapahtuu, ne pienet metsätiet ovatkin lumen tukkimat? Ja eikö sinulle koskaan tule yksinäinen olo?

 

Yksinäisempää siellä kaupungissa on, vaikka naap

Ai että näitä "minulle ei satu koskaan mitään"-tyyppejä. Hyvin menee. Kunnes saa esimerkiksi metsäautotiellä sairaskohtauksen.